Tapparassa, organisaatiossa, pelaajissa ja faneissa on mielestäni nyt havaittavissa sellaista, mitä kahtena edelliskeväänä ei ole ollut; ihan järjetön kiima voittaa se mestaruus. Parina viime keväänä Tappara oli kliininen. Tasainen suorittaja, joka harvoin notkahti ja jonka peli tarjosi hyvää lätkää, mutta ei mitään kovinkaan yllätyksellistä. Tänä vuonna joukkue pelaa tunteella. Otetaan riskejä, uskalletaan pelata, päästä pelin sisään, taklataan. Lähes kaikissa häviöpeleissä, mitä Tapparalla on tänä vuonna ollut, niin ongelma on ollut se, että ei ole ihan uskallettu pelata. Heti taas, kun otetaan kaikki irti, kolme voittoa ja finaaliin.
Nyt tuo joukkue on ihan erilailla yhtenäinen kuin aikaisemmin. Nyt ollaan oikeasti sillä mentaliteetilla, että viedään se mestaruus. Sen näkee ihan joukkueen pelaajien ilmeistä ja tekemisestä kentällä ja se on heijastunut myös katsomoon, jossa eilen oli ihan mieletön hurmos. En muista viime game sevenin jälkeen noin iloista ja juhlivaa pelaajistoa. Se ero, mikä tässä joukkueessa on, on se, että tämä ei pelkää millään tavalla voittamista enää. 3-1 tilanne oli Lukkoa vastaan, ja se ei minua huolettanut. Tiesin, että kun on pakkovoiton paikka, Tappara tulee kyllä, väkisin. Porukka pelaa ihan järjettömän kovaa yhteen ja jokainen pelaaja antaa aivan kaikkensa kentällä, kun sitä tarvitaan. Erityisen ylpeä olen meidän ulkomaalaisporukasta. Green, Dixon, Bonsaksen, Tömmernes. Jokainen pelaaja on hemmetin tärkeä palanen kokonaisuutta. Jokainen pelaa Tapparalle ja jokaisesta on aistittavissa todella kova nälkä voittaa. Harvoin onnistutaan löytämään näin hyvät ja joukkuehenkiset ulkomaalaiset. Onneksi Dixon ja Bonsaksen jatkavat myös ensi kaudella. Greenin ura taitaa olla lopussa ja Tömmernes on vaan sen tasoinen pakki, että ei ole mitään jakoa pitää ensi kaudella.
Kaksi edelliskautta periatteessa tiesin, että Tappara ei voita. Ässät oli 2013 parempi ja Tappara menetti Barkovin ja Connollyn loukkaantumisten vuoksi jo aikaisemmin. Kärpät taas viime vuonna oli materiaaliltaan kovempi ja vahvempi kaikin puolin. Vähän kuin tämä Tappara-Lukko -sarja tänä vuonna. Toinen johti jo 3-1, mutta sitten kun oli pakko voittaa niin sieltä sitä vaan tultiin rinnalle ja ohitse.
Tästä sarjasta en näe Kärpillä olevan 5-5 -pelissä mahdollisuuksia kovinkaan paljon. Tapparalla on neljä kenttää, joista jokainen toimii erinomaisesti yhteen ja jokaiselta voi odottaa ja odotetaan tulosta. Erikoistilanteet ovat ne, joilla Kärpät voivat tässä sarjassa tulla ja voittaa mestaruuden. Isot erot on erikoistilanteissa. Valitettavasti Liigan sähläsi mielestäni ihan käsittämättömällä tavalla pistämällä kahteen välieräsarjaan aivan eri linjat. Mikäli nyt pelataan "Kärppien linjalla", niin pistää kyllä vihaksi. Fakta on se, että oli linja mikä tahansa, niin vaikeaa on sillä aluksi, jolla linja muuttuu enemmän verrattuna edellissarjaan. Jos nyt vihelletäänkin kaikki, niin Tappara on pulassa, kun viimeiset pari viikkoa on vedetty hirveällä taistelulla ja maila- sekä estämispelillä. Ei sitä tuosta noin vaan aleta pelaamaan siististi ja Kärppien ylivoima on niin murhaava, että toivon todella, ettei koko homma ratkea nyt siihen. Toisaalta taas mikäli Tappara-Lukko -sarjan linjalla mennään, Kärpillä menee varmasti hetki opetella se, mitä kentällä saa tehdä ja mitä ei - eli käytännössä oppia tekemään niitä koiruuksia.
En tiedä mitä tästä tulee. Jännittävä sarja todennäköisesti, mutta usko Tapparan mestaruuteen on itselläni nyt suurempi, mitä kahtena edelliskeväänä yhteensä.
