Käsittämättömän hieno ja tasainen finaalisarja takana, jossa pelasivat ehdottomasti kaksi tämän kauden parasta joukkuetta. Tasaisemmaksi homma ei voi mennä, kun kaikki pelit ratkesivat maalin erolla, pelattiin game seven ja se ratkesi jatkoajalla. Hiuksenhieno ero mestaruusjuhlien ja karmaisevan pettymyksen välillä. Raakaa on. Kaiken muun lisäksi finaalisarjasta jää mieleen erittäin rehti peli. Yhtään edes lähelläkään sikailua ollutta tilannetta ei ollut. Kiitokset siitä molemmille joukkueille!
Mihin tämä sitten ratkesi? Aloitetaan nyt maalivahtipelistä, mistä on paljon puhuttu. Mielestäni se ei ratkaissut tätä sarjaa. Näen, että maalivahtipeli meni aika tasan. Molemmat joukkueet voivat pistää yhden tappion aika lailla maalivahdin piikkiin (4. peli = Rynnäs ja 6. peli = Metsola). Finaalisarjassa maalivahtien paremmuus meni näin: Karhunen > Metsola > Rynnäs. Karhusen paineensietokyky oli loistava huomioiden, että nämä olivat ensimmäiset play-offit Liigassa pelaavana maalivahtina.
Myös puolustuspelaaminen meni aika tasan. Tapparan pakit olivat ehkä hieman parempia maalin edessä, mutta toisaalta heille sattui enemmän yksittäisiä kardinaalimunauksia, jotka johtivat maaliin. Kärpistä paljon parjattu 3. pakkipari nosti selvästi tasoaan finaalien edetessä, mikä oli koko joukkueen kannalta todella tärkeää. Erityisesti Niemelä pelasi odotusarvoon nähden loistavasti nämä kolme viimeistä peliä.
Pelin jälkeisessä haastattelussa Ville Nieminen löysi sen ehkä ratkaisevan eron joukkueiden välillä, kun mainitsi, että "vastustajalla on vaan niin kovia pelaajia: Aaltosta, Pyörälää, Kukkosta". Tärkein pointti ei ole kovissa nimissä, vaan siinä, että ne kovat nimet ovat myös omia kasvatteja, jotka pelasivat erittäin sitoutuneesti Kärppä-logolle. Vuosien saatossa kymmeniä nimellisesti kovia jengejä on romahtanut, koska joukkueesta ei ole löytynyt riittävää yhtenäisyyttä. Kärpistä sitä löytyi ja myös muualta hankitut pelaajat olivat todella hyviä joukkuepelaajia (Huml, Maxwell, Kähkönen).
Valmentajien välistä taistelua on hieman vaikeampi kommentoida. Mielestäni molemmat onnistuivat erittäin hyvin, joukkueet pelasivat todella organisoidusti. Aluksi näytti, että Tappara ja Rautakorpi saavat puudutettua Kärppien pelin, eikä Marjamäki löydä siihen ratkaisua. 5. pelistä alkaen Kärpät alkoi pelaamaan siten kuten moni oli halunnut: Karvausta nostettiin selvästi, oltiin muutenkin agressiivisempia, minkä kautta saatiin paljon hyviä kiekonriistoja ja pitkiä pyörityksiä Tapparan päähän. Osan tästä pelitavan muutoksesta voi varmasti laittaa Marjamäen ansioksi, mutta yhtä lailla pelaajilla oli ollut hieman käsijarru päällä alkusarjan aikana, minkä itse saivat pois silloin, kun se oli pakko saada. Kolmas tekijä saattoi olla se Plihalin maali 4. finaalissa. Ainakin itse saisin vielä hieman ekstralatausta, jos kokisin kohdanneeni vääryyttä tuolla tavalla.
Tappara alkoi väsymään kohti sarjan loppua ja se saattoi olla se kaikista ratkaisevin ero. Tietenkin siihen vaikuttivat Tapparan aiemmat rasitukset, mutta oleellista oli myös se, että Kärpät alkoi karvaamaan agressiivisesti ja taklaamaan kovaa, mitkä entisestään veivät mehuja Tapparalta ja erityisesti sen pakeilta.
Osa-alue, jossa Tappara oli parempi oli ainakin maskipelaaminen. Lisäksi mielestäni Tapparan ylivoima oli hieman vaarallisempaa kokonaisuudessaan. YV-prosentit taisivat olla joukkueilla aika samaa luokkaa, mutta kyllä ainakin meikäläistä jännitti aika pirusti aina, kun Tappara sai kuvion pyörimään. Tappara sai YV:llä hämmästyttävän hyvin poikkisyöttöjä neliön läpi omille pelaajille. Siihen kun yhdistää hyvän maskipelaamisen niin aiai. Välillä tosin kiekon ylöstuonti ei oikein sujunut, mikä auttoi Kärppien AV:tä.
Molemmilla joukkueilla taitaa runko pysyä kohtuullisen hyvin kasassa, mikä tietää huonoa muille joukkueille ensi vuonna. Kaikki on tietenkin auki, mutta ainakin Tappara ja Kärpät pääsevät rakentamaan ensi kautta luottavaisin mielin, kun pakkaa ei tarvitse totaalisesti pyöräyttää ylösalaisin.
Onnittelut vielä Tapparalle hopeasta!