Odotettu taistelupari
Näinhän tätä finaalikaksikkoa voisi kuvailla. Kärpät ja Tappara olivat heti kauden alussa ne kaksi suurinta suosikkia, joiden odotettiinkin menevän lopulta loppuotteluihin. Ja näinhän siinä sitten kävi, runkosarjan ykkönen ja kakkonen kohtaavat finaaleissa.
Sekä Kärpät, että Tappara ovat pelanneet vahvaa ja laadukasta kiekkoa läpi pitkän kauden. Molemmilla on oma selkeä pelitapa, vahvat valmennusryhmät ja laajat materiaalit. Kärpillä on ehkä hieman enemmän absoluuttista yksilötaitoa, mutta Tappara on tasaisempi joukkue materiaalinsa puolesta. Tapparalta on vaikeampi löytää jotain yksittäistä heikkoa lenkkiä, kun taas Kärpiltä sellaiset löytyvät kolmospakkiparista.
Kärppien ja Tapparan väliltä löytyy ylimääräistä jännitettä myös historian valossa, sillä Kärppien ensimmäinen liigamestaruus hankittiin juuri Tapparan kustannuksella vuonna 1981. Tappara maksoi potut pottuina vuonna 2003, jolloin muuan Esa Pirnes kävi ratkomassa mestaruuden Tapparalle Raksilassa. Pirnes pelailee tunnetusti nyt kärppäpaidassa, joten tästäkin saamme pienen lisämausteen alkaviin finaaleihin.
Kuten tuli jo mainittua, niin molemmilla joukkueilla on erittäin laadukkaat valmennustiimit. Rautakorpi on ollut jo pitkään Suomen kärkivalmentajia, kun taas Kärppien Lauri Marjamäki on noussut viime vuosina valmentajien aivan terävimmälle huipulle. Marjamäki arvostaa Rautakorpea todella paljon, onhan Late Tampereelta lähtöisin ja on varmaa, että Rautakorpi on ollut isona vaikuttajana Marjamäen valmennusuralla. Rautakorpea kuvaillaan monesti kahvakiekon lähettiläänä, mutta tämä ei todellakaan ole totuus. Rautakorpi on pystynyt päivittämään pelitapaansa ja hänen valmentamansa joukkueet ovat aina erittäin kovakuntoisia. Rautakorpi on äärimmäisen vaativa ja hyvä valmentaja, joka on ehdottomasti Suomen kärkivalmentajia lajissa nimeltä jääkiekko. Marjamäki on tehnyt pitkän päivätyön Espoossa edellisen vuosikymmenen aikana, mutta todelliseen kukkaan mies on puhjennut viimeisen vuoden aikana Oulussa. Marjamäki aloitti kärppätaipaleensa tasan vuosi sitten Oulussa ja yhden kauden aikana Marjamäki on kääntänyt kärppälaivan kurssin takaisin kohti menestystä. Työnteko, sitoutuminen, vaatimustaso ja laatu ovat sellaisia asioita, jotka Marjamäki on palauttanut Ouluun ja Kärppiin. Kaikesta Marjamäen tekemisestä on koko kauden ajan huokunut selkeä päämäärätietoisuus ja tavoitteellisuus, jotka ovat olleet täällä pohjoisessa hukassa useamman vuoden ajan. Toki taustalla on apuna laadukas tiimi Mannerin, Sihvosen ja Hillin muodossa, mutta Marjamäen merkitystä tuskin kukaan voi kyseenalaistaa. Valmentajista Rautakorpi on dominoivampi, Marjamäki taas inhimillisempi. Rautakorpi edustaa tietynlaista kovaa johtamista, kun taas Marjamäki on solidaarisempi valmentaja. Valmentajien välinen kamppailu tulee olemaan todella mielenkiintoinen seurattava asia tulevassa finaalisarjassa. Peluutus, taktinen osaaminen ja reagointi tulevat olemaan isossa roolissa, kun niitä kuuluisia pieniä marginaaleja aletaan ratkomaan. Molempien joukkueiden valmennus on erittäin hyvällä tasolla, enkä usko, että valmennuksessa on merkittävää eroa kummankaan joukkueen puolelle.
Jos tehdään pikaluotaus joukkueiden rostereihin ja niitä arvioisi nopeasti, niin sanoisin, että Kärpät vie maalivahtiosaston, Tappara puolustuksen ja Kärpät hyökkäyksen. Metsola on kokenut liigafinaalit hävinneenä osapuolena, eikä Karhusella ole aiempaa liigafinaalikokemusta, mutta Karhunen on voittanut A-nuorten mestaruuden sekä Slovakian mestaruuden pelaavana maalivahtina. Ja jos tarkastellaan tämän kevään playoff-näyttöjä, niin Karhunen on pelannut tasaisemmin ja paremmin Metsolaan verrattuna. Jos tarkasteluun otetaan lisäksi kakkosvahdit, niin runkosarjan ylivoimaisesti paras maalivahti Jussi Rynnäs vie pidemmän korren Andy Chiodoon verrattuna. Maalivahtiosasto menee ennakolta siis Kärpille.
Puolustuksessa molemmilta löytyy erittäin laadukkaita pelaajia. Kukkonen, Pokka, Ohtamaa ja Masurh vs. Bailen, Kankaanperä, Saravo ja Aalto. Tapparalta löytyy lisäksi Johan Larsson ja Marko Kauppinen, joka tullee loukkaantuneen Pasi Puistolan tilalle avaavaan pakistoon. Kärppien muut puolustajat ovat Ari Vallin, Vladimir Eminger ja Mikko Niemelä, jotka häviävät mielestäni Tapparan vastaaville selvästi. Kärpillä on toki rosterissa Mikko Lehtonen, mutta hän ei ole kyennyt pelaamaan yhtään matsia playoffeissa ja on täyisi arvoitus, että kykeneekö Lelu ottamaan osaa finaaleihinkaan. Jos Lehtonen saadaan pelikuntoon, nin Kärppien osakkeet nousevat selvästi sillä edellytyksellä, että Lehtonen on täydessä pelikunnossa. Puolustuksesta molemmilta löytyy erikoisosaamista pelinavaamiseen, maalineduspelaamiseen ja johtajuuteen. Bailen vs. Pokka ja Kankaanperä vs. Kukkonen tulevat olemaan upeat taisteluparit seurattavaksi. Tapparan laajempi ja tasaisempi pakistomateriaali kääntää vaa’an tässä tapauksessa Tapparalle.
Hyökkäyksessä Kärppien syömähampaat ovat ennakolta hieman terävämmät Aaltosen, Pyörälän, Donskoin ja Maxwellin muodossa, jos niitä verrataan Tapparan Palolaan, Kuuselaan, Greeniin ja Niemiseen. Molemmilta joukkueilta löytyy laaja hyökkäyspään arsenaali ja ratkaisijoita löytyy aina neloskentästä asti, kuten Tapparan game seven Lukkoa vastaan osoitti. Myös Kärppien nelonen on pelannut upean kevään ja sieltäkin löytyy potentiaalisia ratkaisijoita yksittäisiin matseihin. Molemmat saavat kasaan laadukkaat ylivoimakoostumukset, joskin Kärpillä on ehkä hieman enemmän kärkimateriaalin pelaajia, joilla saadaan aikaan kaksi lähes yhtä hyvää ylivoimakoostumusta. Tappara on ehkä hieman enemmän ykkösylivoimansa varassa, jota johtaa pehmeäkätinen Jan-Mikael Järvinen. Järvinen on tehnyt allekirjoittaneeseen suuren vaikutuksen ja Järvinen on hieman karrikoidusti sanottua Tapparan harvoja pehmeäkätisiä pelintekijöitä. Järvinen on ehdottomasti sellainen pelaaja, joka kykenee ratkomaan omilla oivalluksillaan otteluita oman joukkueensa hyväksi. Kärppien pitää koettaa pelata Järvinen pimentoon ja kotietu antaa tähän pienimuotoisen mahdollisuuden peluutuksen muodossa. Lukko peluutti esimerkiksi Riskoja Järvisiä vastan ja tulos oli kotikaukalossa tämän ansiosta suhteellisen hyvä. Laittaako Kärpät esimerkiksi Kemppaisen ketjun pelaamaan Järvisen vastaavaa vastaan kotipeleissä? Siinä voisi olla yksi mahdollisuus Kärpille, sillä Kemppainen on tasaisin keskushyökkääjä kahdensuunnan peliä ajatellen.
Hyökkäyspäässä löytyy monia muitakin hienoja pareja, joiden onnistumiset tulevat vaikuttamaan ratkaisevasti ottelusarjan lopputulokseen. Jos nyt muutaman parin poimisi tarkkailuun, niin Mika Pyörälä ja Juhamatti Aaltonen vs. Kristian Kuusela ja Josh Green. Edellä mainitut herrat ovat joukkueidensa kaksi parasta hyökkäjääpelaajaa ja heihin kohdistuu luonnollisesti suurimmat tulospaineet alkavissa loppuotteluissa. Pyörälä ei petä, se on varma, mutta Aaltosen kohdalla on pienimuotoisia kysymysmerkkejä. Ajoittain Aaltonen tekee mitä haluaa, mutta vastapainona on sitten hyökkäyspään kiekonmenetyksiä, joista Tappara pyrkii varmasti iskemään vastaan. Aaltosen kunniaksi on sanottava, että asenne on ollut pleijareissa äärimmäisen kovaa. Aaltonen on voittanut Kärpissä aiemmin mestaruuksia, mutta kärkirooleissa olivat silloin muut pelaajat. Nyt on sauma olla oululaisten alfa-uros muuallakin kuin Jumprun pubissa. Tapparalla Kuusela on hieman vastaava pelaaja Mika Pyörälään verrattuna. Tuhoton märää työtä, potentiaalinen ratkaisija ja pelitaso pysyy korkealla pelien panoksista riippumatta. Kuusela oli jo kärppäaikoinaan yksi suosikkipelaajiani ja olen aina arvostanut Kuuselan heittäytymistä pelille. Periksiantamattomuus ja taistelu ovat Kuuselan pelaamisessa aina läsnä. Green taas on vastaavasti laadukas ja isokokoinen sentteri, jolla on paljon NHL-kokemusta. Vaarallinen kaveri, joka pystyy ratkaisuihin. Pieni kysymysmerkki Green taitaa kuitenkin olla mahdollisen loukkaantumisen vuoksi? Eiköhän Green parsita joka tapauksessa pelikuntoon, sillä sen verran tärkeästä kaverista o n Tapparan näkökulmasta kyse. Mutta kuten tuli jo alkuun todettua, niin Kärpillä on ehkä hieman terävämpi kärkiosaaminen hyökkäyksen osalta ja siksi näin ennakkoon laitetaan hyökkäyspään materiaali Kärpille.
Pelitavallisesti Kärpät on kiekollisempi ja Tappara ehkä enemmän puolustuspelaamiseen ja vastahyökkäyksiin panostava joukkue. Tapparan keskialueen trap on aiheuttanut Kärpille ongelmia pitkin kautta ja tämän purkaminen tulee olemaan melkoinen haaste kärppälaumalle. Vaikka Kärpät mielletään hyökkäysvoimaiseksi joukkueeksi, mitä se toki onkin, ei silti saa unohtaa Kärppien laadukasta puolustuspelaamista, joka toi runkosarjassa vähiten maaleja päästäneen joukkueen tunnustuksen. Myös playoffeissa Kärpät on kyennyt hyydyttämään kahden flow-joukkueen hyökkäyspelaamisen vahvalla viisikkopuolustuksellaan. Tappara pyrkii todennäköisesti tuhoamaan träp-pelaamisellaan Kärppien kiekollisen pelin ja iskemään vastahyökkäyksillään Kärppien päätyyn. Kärppien taas pitää keksiä keinot ohittaa Tapparan keskialueen pelaaminen ja päästä hyökkäyspäähän myllyttämään omaa vahvaa hyökkäyspelaamistaan. Vaikka Tappara tunnetaankin etenkin kiekottomasta pelaamisestaan, niin siltä löytyy silti selkeät hyökkäyskuviot, jotka ovat tuottaneet tulosta niin runkosarjassa, kuin pleijareissakin. Kumpi kykenee pelaamaan omaan peliään paremmin ja kykenee samalla estämään vastustajan parhaat avut, tulee voittamaan Suomen mestaruuden tänä kevään. Otteluista tulee varmasti tiukkoja, aivan maalin pelejä ja silloin korostuvat luonnollisesti maalivahti- ja erikoistilannepelaaminen.
