Kärpät on asemassa, jossa sillä on vain hävittävää... ...Torit ja muut pitopaikat jo varaukseen ja mestaruuslippikset valmiiksi.
Tuo viestisi on täysin epälooginen.
Jos Kärpillä olisi vain hävittävää, ei jäljelle jäisi mahdollisuutta siihen, että olisi mitään voitettavaa. Ja kun ei olisi mitään voitettavaa, ei voisi tapahtua mitään, mitä myöhemmin voisi juhlia ja mistä iloita. Näinpä, jos Virveliä kainaloon olisi alun väitteessään
Kärpillä ei ole mitään voitettavaa, ja siinä, että
Kärpät ei enää häviä otteluakaan, oikeassa, Kärpät mestaruuden voitettuaan ei juhlisi millään tavalla vaan asettuisi ratkaisupelin jälkeen riviin ja ottaisi palkinnot ilman sen kummempaa iloa vastaan. Sen jälkeen Kärppien pelaajat menisivät pukukoppiin ihan tavallisesti eikä heitä näkyisi missään juhlissa vaan seuraavan kerran ensi kauden treenipeleissä. Jossakin haastattelussa toimittaja saattaisi kysyä, että miltä se tuo voittaminen tuntuu, johon ei mitään voittanut kärppäpelaaja jäisi hämmästelemään, että mitä tuo kysyjä tarkoittaa, kun ei eihän ole ollut mitään voitettavaa, eli ei voitettu mitään.
Sitten on mahdollista toisenlainen mahdollisuus. Siinä mahdollisuudessa Kärpät voitti ja oli voitettavaa. Moni seikka muuttuisi aivan toiseksi. Pelaajat juhlisivat pelin jälkeen villisti. Hallissa Jamppa Tuomisen kappale
Kärpät on rautaa soisi ja se kuulostaisi kaikkien Kärppiä kannattavien korviin maailmanluokan huippukappaleelta. Jumprun seinät natisisivat vielä kesäkuussakin liitoksistaan, kun juhlista ei meinaisi tulla loppua. Marjamäen arvoa ei mitattaisi Oulun torilla hedelmävaa'alla vaan ison maailman kravattimiesten kultavaaoilla. Toripolliisilla olisi puettuna torijuhlien aikaan Kukkosen paita päälle. Vielä QStockin aikaan heinäkuun lopulla kuuluisi yöaikaan sieltä täältä huutoja: Kärpääääääät.
Näinpä jää jäljelle vahva epäilys, että nimimerkki Virveliä kainaloon puhui höpöjä, koska jälkimmäinen mahdollisuus kuulostaa huomattavasti realistisemmalta. Sir Pena sanoisi tässä kohtaa: lähe nyt meneen, vielä kun ehdit.