Summeri oli soinut jo kymmenisen minuuttia sitten ilmoittaen pelin päättymisestä. Itse vain tuijottelin edelleen jäätä, epäuskoisena ja pettyneenä. Tänään olisi pitänyt voittaa.
Otteluketjuun luettelin ennen matsia ottelun avainkohdiksi avausmaalin, maalivahtipelin, Ruutu-Liivik -akselin sekä Ville Peltosen. Avausmaali napattiin ja usko oli siinä vaiheessa kova. Vaan kuinkas sitten kävikään..
Endras. Onpahan vaan äärimmäisen ristiriitaiset fiilikset tällä hetkellä kaverista. Totta kai, JHagin Ensimmäisen Lain mukaisesti antoi tänään joukkueelle mahdollisuuden voittoon päästämällä korkeintaan kaksi maalia. Epäilemättä kuitenkin toisaalta voidaan ajatella, että ensimmäinen maali meni täysin Denniksen piikkiin ja toinenkin oli otettavissa (videoclippikomission päätöstä odotellessa). Ja voi että kun sen ensimmäisen maalin piti mennä juuri silloin, kun IFK:lla oli mömenttüm päällä. Se sotki punapaitojen pelin aivan täysin.
Tottahan kuitenkin on, että hyökkääjiin (tai hyökkäyspeliin) kaaduttiin jälleen. Eihän se nyt voi vittu niin mennä, että kun hyökkäyksestä löytyy Granlundeja, Pesonen, Peltonen, Somervuori, Kuhta ja Wirtanen (runkosarjassa yht. 123+153), niin illan ainoan tekee Ilari Melart (2+3).
Framelle pitää nyt ikävä kyllä nostaa myös Peltosen Ville. Viime vuonna samassa tilanteessa kaverilla oli kaksi tekopaikkaa, joista teki molemmista maalin. Tänä vuonna kaksi -oikeastaan vielä parempaa- tekopaikkaa, eikä yhtään maalia. Pieniin asioihin ratkeaa ja tänään Villen olisi pitänyt pystyä tekemään edes yksi maali. Se ei ole liikaa vaadittu joukkueen kapteenilta.
Tilanne alkaa kyllä olla toivoton. Mutta totta vitussa mä olen keskiviikkona täysillä taas joukkueen takana enkä usko häviöön, kun vasta perjantaina, jos Nordiksen ovi ei aukeakaan. Petri Matikainen teki viime vuonna play offeissa jotain, jota kukaan muu ei ollu aikaisemmin tehnyt. Nyt olisi paikka tehdä sama temppu uudestaan.