Noniin, myöhäinen loppuyhteeveto täältäkin. Peleistä lienee jo kaikki sanottu, joten sitä lienee turha ruotia sen syvällisemmin. Sarja kuitenkin ratkesi tismalleen niihin asioihin, joita ennakkoon arvioitiin: Tapparan materiaali oli laajempi ja kokemuksen kautta valmiimpi tosipeleihin, valmennusta myöten. Myös analyytkoiden tuki oli Tapparan puolella, kun kaverit joiden osumaprosentti on olle 20%, olivat kovasti JYPin puolella arvioissaan. Jokohan se Uraman pelikirja on löytynyt?
Pelillisesti Tappara - JYP ei ollut maailman tasoikkain sarja, mutta se oli urheilullinen ja sisälsi myös paljon taktisia elementtejä varsinkin Immosen kentän ympärillä. Meininki oli rehtiä kaukalossa, katsomoissa ja keskustelupalstoilla (pari poikkeusidioottia löytyy joka joukkueen kannattajista).
JYP taisteli sitkeästi, vaikka sitten lopussa ilmeisesti olikin jo selkärangan katkeamisen merkkejä. Tuon rungon päälle on kuitenkin hyvä rakentaa menestystä. Erityisesti tarvetta on kiekollisille pakeille, jotta Mäntymaa ja Kaijomaa voisivat keskittyä enemmän varmistavaan rooliin. Jos jotain pitää haukkua, niin Lars Helminen muistutti kentällä lähinnä C-junioria, kaikkine virheineen ja jyrän alle jäämisineen. Hyökkäys on Immosen johdolla vahva, ja kaipaa lähinnä maalintekovoimaa ja laukaisutaitoa 2-3 kenttiin - kovia duunareita on jo omasta takaa. Positiivisessa mielessä mieleenpainuvin JYP oli Vänttinen. En ollut kaverista "koskaan" kuullutkaan, mutta etenkin alivoimalla kärkimiehenä pelaaminen vakuuttivat liuhuletin kyvyistä puolustussuuntaan.
Parempaa onnea tulevalle kaudelle ja hyvää kesälomaa.