Näin meni sitten tää sarja Tapparalle voitoin 4-2. Onnittelut Tampereelle, pitkässä sarjassa aina parempi voittaa ja näin kävi - selvä oli peli. Miksi näin kävi, on varmaan aika helppo jälkikäteen analysoida:
- JYPin pelin energia ja liike jaloista väheni koko ajan, mitä pidemmälle sarja eteni. Fyysisesti oltiin jäljessä ja lopussa koko sakki, etenkin Immosen kenttä, väsähti pahasti. Neljä peliä olivat tasaisia mutta sitten kaksi viimeistä olivat JYPiltä melkoisia mahalaskuja. Viidennessä ei oltu henkisesti valmiina (Hytösen ja Dufvan sanoin), kuudennessa ei oltu sitten paikalla henkisesti eikä fyysisesti. Tappara yksinkertaisesti luisteli JYPin yli.
(tässä yhteydessä voitaisiin mainita JYPin toivottoman hitaat hyökkäyksiinlähdöt, joihin Tappara sarjan edetessä iski aina vaan tehokkaammin. Aktiivinen karvaus on AINA myrkkyä JYP-pakistolle ja etenkin 6. matsissa se näkyi selkeästi. Kontrolloidut keskialueen ylitykset lähes nollassa, päätyyn roiskitut pitkät jylläsivät.)
- Tiettyjen pelaajien vaisut play off -esitykset. Eritoten herrat Filppula, Virtanen, Hytönen ja Lars Helminen. Runkosarjassa kovat pisteet mutta pleijareissa täysin näkymättömiä pieniä vilahduksia lukuunottamatta. Etenkin Virtasen rooli KalPojen ja Ässien kurittajana vaan korostui mitä pidemmälle kausi eteni.
Pleijarikokemusta puuttuu. Tapparalla esim. herrat Lehterä & Enlund täysin olemattomilla play off -meriiteillä olivat aivan pitelemättömiä. Kuten yllä totesin, moni JYPin runkosarjan vastuunkantaja olikin tosipeleissä täysin kuutamolla.
- Maalivahtipeli. Tuokkola teki runkosarjassa ja myös pleijareissa monta kovaa torjuntaa. Vastaavasti hän sitten päästeli muutaman helpon tiukoissa paikoissa, kuten 6. pelin 4-2 - maalin. Piispasen osuman jälkeen saattoi kuulla, kuinka JYPiläisten selkärangat naksahtivat poikki. Myös 5. pelin Kiilholman nollakulmasta nakkaama avausmaali antoi tavallaan suuntaa koko matsille. Tuokkola on lupaava kaveri, mutta vaikka hän sanookin ettei jännittänyt, selvästi näki että Peki ei aivan vielä ole sillä tasolla jolla näin isoja pelejä voitetaan. Mutta ehkä jo ensi vuonna.
Vastaavasti toisessa päässä Lehdon suoritukset olivat aivan jäätäviä. Ei helppoja päästettyjä, ei turhaa hötkyilyä. Pelkästään tasaisen - jopa ärsyttävän - varmaa suorittamista, tärkeitä koppeja tärkeillä hetkillä ja ennen kaikkea voittoja omalle joukkueelle.
Dufvan sanoin JYP on koko ajan opetellut isojen pelien voittamista ja opetellut play offeissa pelaamista. JYPistä näki melko selvästi, että joukkue ei ole vielä valmis. Tappara on myös opetellut voittamista parina viime kautena karvaimman kautta ja nyt se palkittiin välieräpaikalla eikä tosiaankaan millään tuurilla. Pakko on nostaa hattua ja toivoa että meilläkin tämä opettelu tuottaa tulosta pitkällä aikavälillä.