Mielenkiintoiseksi tämä sarja menee. Ja hyvä niin, vaikka toki omien jatkoon menoa sataprosenttisesti toivonkin.
Runkosarjasta mikään ei ole muuttunut, Red Wings on ylivoimainen kotonaan ja Flames on ihailtavan vahva voittamaan nämä tiukemmat kohtaamiset omalla kotikentällään. Ilman Robyn Regehriä molempien kotipelien voittaminen oli kova temppu. Etenkin jälkimmäisessä kohtaamisessa Red Wings sai jo hyvää otetta, mutta sen jälkeen Kipper astui esiin olemalla ilmiömäinen.
Mutta homma jatkuu ja Flamesin olisi nyt voitettava se oma vieraskammonsa. Pelit runkosarjassa Red Wingsiä vastaan menivät siis pelkkinä kotivoittoina 2-2 ja myös nyt tilanne on 2-2. Runkosarjassa Red Wings voitti kotona 7-4 ja 3-2, Flames voitti kotonaan 4-1 ja 2-1.
Kotikentällään Flames on saanut hyvin hyydytettyä Red Wingsin ykkösketjun omilla jarrukentillään. Kuvaavaa on, että punasiipien onnistujat ovat tulleet Draperin jarrukentästä ja nyt edellisessä pelissä uusistusta Langin vitjasta. Ja vielä kuvaavampaa kotiedun suhteen on se, että myös Red Wings sai Iginlan hyydytettyä täysin kotikentällään omalla jarruketjulllaan. Viimeinen vaihto-oikeus tuntuu nyt olevan todella kova sana.
Surkeasti pudotuspeleissä pelanneet Calder ja Samuelsson pudotettiin nelosketjuun ja tämä on Red Wingsin kannalta hyvä asia jatkoa ajatellen. Zetterberg-Datsjuk -kaksikon on jälleen herättävä ja todennäköisesti kotikentällä heräävätkin. Sen jälkeen olisi kolme hyvää ketjua kasassa. Jiri Hudlerin voisi myös nostaa takaisin neloseen, miehen energisyys oli loistavaa katseltavaa ja kemiat Valtterin kanssa toimivat, ovat toimineet jo AHL-ajoista asti. Joko Calder tai Samuelsson joutaa vilttiin.
Red Wings on hallinnut 5 vs. 5 peliä varsin selkeästikin, mutta ylivoima ei toimi. Flamesin ylivoima sen sijaan on ollut murhaavaa joka ottelussa ja on kannatellut joukkuetta. Alivoimassa etenkin Andreas Lilja tuntuu nyt olevan hukassa. Ei tässä asiassa Niklas Kronwallia tule oikeastaan ikävä, vaan enemmän mieleen tulee Jiri Fischerin kaltaisen kaverin puuttuminen.
En oikeen tiedä mikä Wingsin ylivoimassa tökkii, mutta kumman vaikeaksi pyörittelyksi se tuntuu viidellä leftin miehellä menevän (ykkösyv: Holmström-Zetterberg-Datsjuk, Lidström-Schneider). Ainoa rightin huippuhyökkääjä on Robert Lang. Toisen rightin kaverin, Mikael Samuelssonin viivapelaaminen ei ole ollut mistään kotoisin. Edellisessä matsissa sinne oli Langia tungettukin hieman sekaan, mutta huono näitä kuvioita on nyt alkaa harjoitella, kun niitä ei runkosarjassa ole kokeiltu juuri kertaakaan.
Ehkä juuri nyt sitä Shanahania, Yzermania tai Hullia on eniten ikävä tämän kätisyysongelman takia. Ei ole kovaa rightin laukojaa, joka olisi riittävä pelote saamaan vastustajan alivoimaneliö ottamaan tuon kyseisen kaverin tarpeeksi tarkasti, jotta se silloin parantaisi pakkien vetomahdollisuuksia. Nyt Flames tietää tasan tarkkaan, että sen pitkän hieronnan jälkeen paikka pelataan aina joko Lidströmille tai Schneiderille viivaan ja ilman Holmströmin täydellistä maskia ja/tai täydellisen tarkkaa vetoa on turha unemoida maalista.
Flamesin blokattujen laukausten määrä kasvaa ottelu ottelulta (7-9-11-14), joka on selvä merkki siitä, että he tietävät koko ajan enemmän mitä tehdä ja miten sijoittua etenkin alivoimalla. Pahana enteenä tästä voi taululle maalata sen, että Edmonton Oilers oppi täysin vastaavasti nuo samat temput viime keväänä... Wings-ylivoima on liian helposti siis luettavissa.
Jokinlaista erikoiskenttää on nyt ylivoimalle rakennettava. Jos Holmströmin kuviot on liian tutut, niin Bertuzzi maalille, Lang vasemmalle, Datsjuk oikealle ja Lidas-Schneider viivaan. Zetterbergin taakkaa näin pienemmäksi, kun tuntuma näyttää olevan kateissa. Sen jälkeen enemmän vetopaikkoja Langille ja Datsunille.
Flames ei ole edelleenkään yrittänyt voittaa tätä sarjaa fyysisyydellä, vaan ihan "normaalilla" pelillä. Iginla kuumensi edellisessä pelissä onnistuneesti Hasekin, josta Flames pääsi rankaisemaan, mutta Hasek nollasi hyvin tuon tilanteen. Phaneuf lennätti toisessa matsissa Datsjukia, mutta lenteli itse kolmannessa kohtaamisessa Clearyn taklattua mieheltä lähes tajun kankaalle. Taklaukset ovat tähän mennessä 119-115 Flamesille. Tasaista siis tällä rintamalla on.
Vaikka täällä jo jotkut Wings-tyypit panikoi, niin ei Red Wingsilä ole mielestäni ollut minkäänlaista hätää vielä. Kertaakaan joukkue ei ole ollut pääosin alakynnessä ja Wings on ainoastaan tehnyt enemmän kardinaalivirheitä ja ottanut aivan turhia jäähyjä. Toki Flameskin oli jäähyjensä kanssa pinteessä avausotteluissa, joten puntit ovat sen suhteen tasan. Kumpi nyt saa kurinalaisuuden kohdilleen myös vieraskentällä, on vahvoilla.
*****************
Nämä ottelusarjojen momentum-jutut ovat varsin mielenkiintoisia, mielessä on niin monia esimerkkejä siitä, miten sarjat 2-2 tilanteesta kääntyvät. Tämä kyseinen sarja ainakin voi kääntyä miten vaan. Flames-fanit varmasti toivovat, että tässä käy 2001 Detroit-Los Angelesin uusinta. Wings vei kaksi ekaa peliä kotonaan, mutta hävisi neljä seuraavaa. Sitä tosin edesauttoi sekä Brendan Shanahanin, että Steve Yzermanin loukkaantumiset 2 ja 3 otteluissa.
Wings itse on kääntänyt pudotuspelisarjan myös 0-2 tappiotilanteesta vuonna 2002, mutta hieman eri tavalla. Vancouver johti 0-2 voitettuaan vieraskentällä kahdesti ja oli lähellä jo voittaa ensimmäisen kotipelinsäkin, kunnes Wings heräsi. Neljä voittoa putkeen ja jatkoon.
2002 konferenssifinaali oli myös mielenkiintoinen. Wings johti ottelusarjaa 2-1 Coloradoa vastaan, mutta Avs nousi kotonaan tasoihin ja voitti perään Detroitissa mennen 2-3 johtoon. Katkaisu kotona ei kuitenkaan onnistunut ja Red Wings voitti kaksi viimeistä mennen jatkoon 4-3.
Ja jokainen muistaa varmasti Stanley Cup finaalit 2003, kun Mike Babcockin valmentama Anaheim kohtasi New Jerseyn. Koko ottelusarja oli sitkeästi pelkkiä kotivoittoja, neljän matsin jälkeen luonnollisesti 2-2 ja homma ratkesi sitten viimeisessä kohtaamisessa Devilsille.
Ehkäpä tämä viimeisin on se kaikista todennäköisin skenaario tälle Detroit-Calgary -sarjalle. Toki se olisi varsin tylsä vaihtoehto, joten melkeinpä toivoisi jotain yllättävämpää ratkaisua. Kunhan se vaan ei olisi omien putoaminen... :|
Game 5, lauantai ja lähetysaika Suomesta katsottuna paras mahdollinen (klo 22 @ Canal+). Baari kutsuu, tule sinäkin. Tampereen GSC.