Tässä erittäin isoilla värilaseilla heitetty arvio kauden rullaamisesta päätökseen asti. Ilves vie lopulta runkosarjan, jossa pääroolia näyttelee viimeinen kohtaaminen rakkaan vihollisen kanssa ja tuo kohtaaminen viedään todella niukasti 1-2.
Pleijareissa Pendoliino puksuttaa finaaliin saakka vakuuttavasti, jossa matkan varrella silputaan Ässät ja tungetaan lihamuki pelikaanien kurkkuun.
Finaalisarja alkaa katastrofaalisesti kun Tappara menee sarjassa 2-0 johtoon ja jokaisen ilvesfanin mielessä on se legendaarinen ”näin tämä vain taas menee”. Sitten tapahtuu se ilmiö josta puhutaan vielä pitkään. Ilves vie kolme seuraavaa matsia. Tappara ei tietenkään ole tässä kohtaa lyöty vaan hoitavat 6.pelin tyylikkäästi eikä jätä mitään saumoja Ilvekselle. Tämän pelin jälkeen koko Suomi(ei Eemeli) on varma, että Tappara kruunataan mestariksi. 7.peli täpötäydessä areenassa ratkeaa kuitenkin kaikkien yllätykseksi ajassa 58.49 Henrik Haapalan maaliin armottoman hyökkäysrallin päätteeksi Konnan syötöstä. Peli päättyy lopulta lukemiin 1-0. Ilveksen korpivaellus on tullut päätökseen ja minä menen areenalta poistuttua itkemään ilosta yksin pyynikin metsän suojiin. Kun pahin tunnelataus on saatu pois, vedän viikon rännin.
1. Ilves
2. Tappara
3. Lukko
4. Kalpa
5. Pelicans
6. Kärpät
7. HIFK
8. TPS
9. Ässät
10. Kookoo
Säälit:
HIFK-Kookoo 2-1
TPS-Ässät 1-2
Puolivälierät:
Ilves-Ässät 4-1
Tappara-HIFK 4-0
Lukko-Kärpät 4-2
Kalpa-Pelicans 3-4
Välierät:
Ilves-Pelicans 4-1
Tappara-Lukko 4-2
Pronssiottelu:
Lukko-Pelicans 3-1
Finaalit:
Ilves-Tappara 4-3