Lopullinen ja kattava katsaus alkavaan sarjaan.
Niin, havaitsinpa tuossa ohimennen ja sivukorvalla, että seuraavaksi liigakiekon kuningaspultti ja sitä kautta eräällä tasolla pahan akselirasva* HPK, kohtaa sen toisen tzzadilaisjuokkueen, eli laita- ja radanvarsiasujaimiston kohderyhmäksi muodostuneen Jokerit.
Tämän kauden Jokereista itselleni ei ole muodostunut kovinkaan spesifikoitunutta ja nippelitietoutta kattavaa kuvaa, koska en ole viime kauden perusteella vaivautunut häveliäänä miehenä mennä selvin päin edes katsomaan ko. porukan otteita tällä kaudella. Sen verran olen kuitenkin vaivautunut panostamaan aiheeseen, että kerran joskus talvella olin Pasilan hallissa melkoisessa tisleessä, eli perisuomalaisessa perskännissä, heilumassa. Yhtä kaikki, sen kerran ja viime kauden perusteella päädyn ilmoittamaan melko kuuluvalla äänellä ihmettelyni siitä, miten joku vähänkin asiaa enemmin tunteva voi vakavalla naamalla väittää sarjan olevan mitenkään, tai edes jotenkin, selvää pässinlihaan em. pasilalaiselle poikaporukalle.
Itse ja henkilökohtaisesti erikoisasiantuntijan lasieni läpi katsoen näen nimittäin monta erittäin suurta punaisella puukynällä piirusteltua huutomerkkiä em. väitteiden tiimoilta.
Otetaanpa esimerkiksi maalivahtipeli:
Sanomattakin on selvää, että tässä itsestään selvässä kulminaatiopisteessä on havaittavissa joltisiakin eroja. Jokereiden maalissa pelaa nimittäin suomalainen veska ja Kerhon maalissa pohjoisamerikkalainen maalivahti, joka on ainakin parina viime kautena pelannut järjestään niistä kirkkaimmista mitaleista, ynnä kannuista.
Nämä em. asiat eivät sinänsä vie maalta merelle, mutta ko. maalivahtien mentaalipuoli vie. Sanomattakin on selvää, että pohjoisamerikkalainen maalivahti on mentaaliominaisuuksiltaan täysin ylivertainen verrattuna suomalaiseen, pois lukien ehkä ihan muutamat poikkeukset.
Suomalainen veskari on eräänlainen maansepän firabelina mikillä kokoon räkimä paskarautainen teos, mutta pohjoisamerikkalainen maalivahti on sen sijaan tehdastekoinen sulavalinjainen muotovalio, ynnä kone, isolla IK:lla.
Asiain tässä valossa mihinkään tarkempiin detaljeihin, ynnä muihin huuhaaseen, ei tarvitse edes mennä, koska sanomattakin on selvää, miten kotitekoisen kokoon suitsait räityn tekeleen käy tehdastekoisen ja globaalin ylivertaisen taideteoksen käsissä. Eihän herra paratkoon kukaan vertaa esimerkiksi Wagneria ja Daruden hinnerjokista Ville Virtasta keskenään, kuin korkeintaan vappuaamun neorealistisessa kanuunassa puolalaisen laivahuoran kainalossa huvikseen.
Mitä taas toissijaisiin asioihin, kuten kenttäpelaajiin, tulee, on mainittava, että em. joukkueiden rostereita ja etenkin niiden roolitusta voidaan pitää joltisestikin samankaltaisina. Tämä johtuu ehkä siitä, että Kerhon männä kauden menestyskonsepti on eräällä tasolla monistettu, jopa kloonattu. On tietysti imartelevaa, että näin on tehty, mutta olisiko sittenkin ollut hedelmällisempää ollut keksiä jotain omaa ja uutta?
Uskoisin, että tässä piilee juuri Kerhon menestyksen viimeinen tae. Jokerit ajaa tätä Grand prixiä eräällä tasolla vanhalla ja vapaastihengittävällä, ja siis Kerholle tutulla, kalustolla. Kerho on sen sijaan luonut eräänlaisen uuden sukupolven-, elikkäs evoluutiomallin, joka taas aiheuttaa ilman muuta sen, että Jokereiden astetta vanhakantaisempi malli tippuu kuin paska rattailta, koska sen käyttiksen ajurit ja pelikirjan paragrafit, eivät tue näitä uusia toimintoja.
Loppukaneetiksi päädyn kokoonkeittämään lopputulennon, jonka perusteella tämä sarja menee poikki Kerhon hyväksi ehkä jopa 3-1, tai luontevasti ja luultavasti 3-2 lukemin. Yhtä kaikki, mitä pidempi sarja, sitä paremmin Kertsin evoluutiomalli sytkyttää. Että uskokaapa hipit huviksenne erikoisasiantuntijaa, kun erikoisasiantuntija kerrankin ja erityisesti tietää mistä puhuu.
*Kiitokset nimim. Dantelle
Täältä tähän
