Nyt seuraavaksi jos ja kun Espoo alkaa pelaamaan sitä omaa hyvää peliään en usko että Tapparalla on sarjassa suuriakaan mahdollisuuksia. Uskonkin että huomenna Länärillä nähdään se vahva Blues ja tikissä oleva Brückler ja ottelusarja tasoittuu helposti ja tämän jälkeen on kyse enää siitä saako Tappara vielä nyhdettyä yhden voiton lisää vai ei.
Oma uskoni tämän vuoden Bluesiin on todella kova ja ihan kentällä rehellisesti pelaamalla ja kovaa taklaamalla uskon Espoon omalla tasolla pelatessaan tämän sarjan vievän kohtuu helposti. Ennen eilistä peliä jännitti paljon enemmän ja nyt mieli on levollinen. Oma taso=välierät. Tahdoton höntsäily=onnea Tapparalle Kärppien kaatoon. Omissa käsissä on tämä sarja.
Tälläistä kirjoittelin ensimmäisen osaottelun otteluketjuun ja korjattavaa tuskin paljon löytyy. Niitä vastineita tekstiini en aio hakea esille. Ne voi käydä ketjusta lukemassa jos tahtoo. Espoo alkoi viime lauantaina pelaamaan sitä omaa kohtuuhyvää peliään ja sarjassa kävi juuri niinkuin ennustin käyvänkin.
Loistava fiilis päällä ja jossain tuolla aivosopukoiden perällä kolkuttaa sellainen tunne ettei tässä sarjassa tarvinnut ihan vielä kaikkia näyttöjä antaa ja lisää on vielä luvassa. Tämän vuoden Blues on ollut jotenkin outo. Erilainen kuin koskaan ennen. Häviöllä ollessa on kokoajan sellainen tunne, että tässä tullaan vielä tasoihin. Johtoasemassa tuntuu, ettei tätä enää hävitä ja silloin kun kärsitään vääryyttä jäällä esim. tuomarin toimesta siitä vaan noustaan aina eikä masennuta. Ilmeisesti se ainainen häviämisen ja epäonnistumisen kulttuuri haudattiin samalla (kaudella) kun vanhan bluesilmeen suuren sankarin paita hinattiin kattoon.
Kun kohtuu huonolla pelillä ja mielettömällä tahdolla käännettiin runkosarjassa sillä hetkellä kohtuuvireiseltä Lukolta jatkoaikavoitto, vaikka 50 min jälkeen oltiin vielä 0-2 tappiolla aloin ajattelemaan, että perkele meneeköhän tämä joukkue vielä pitkälle. Runkosarjan lopussa 4-0 voitto kerhosta oli sellainen näyttö että hyvänä päivänä tälle joukkueelle ei välttämättä voi kukaan mitään.
Tämän sarjan peleistä en valitettavasti nähnyt kuin ekan, tokan ja neljännen ja ilmeisesti se hyvä päivä sattui sitten siinä kolmannessa pelissä. Keskihyvä esitys toi kaksi kotivoittoa ja huonolla pelilläkin hävittiin vasta tuomarivirheen auttamana ensimmäinen peli.
Kiitos Blues. Kiitos ihan vitusti. Olen ollut paikan päällä näkemässä, sekä Kiekko-Espoon liigaan nousutaistelusta yhden pelin, vaikken valitettavasti sitä ratkaisevaa peliä silloin päässyt 9-vuotiaana katsomaan, että Tepsin tiputtamisen puolivälierissä. Ei tämä Bluesin kannattaminen helppoa aina ole, mutta tällä hetkellä niin kovin palkitsevaa.
Nyt joku maakuntahinttipaska voi tulla puolestani vapaasti tänne sössöttämään, että ei löydy kiekkokulttuuria eikä perinteitä kun neljän joukkoon pääsyä hehkutetaan, mutta moni sitä ei ymmärrä kuinka vitun hyvältä tämä voi nyt tuntua. Sitä ei voi tietää kukaan, jonka sydän ei ole sininen. Kiitos.
