Todella tärkeä voitto lauantaina, varsinkin henkisesti. Mitään henkistä yliotetta ei saatu, sillä tuskin yksi tappio heilauttaa Kerhon kaltaisen kokeneen joukkueen henkistä tasapainoa mihinkään suuntaan. Mutta sen sijaan omalle itseluottamukselle voitto teki varmasti terää ja voidaan kai sanoa, että henkisellä puolella puntit ovat nyt suht tasan.
Ylivoima tökkii Hifkillä edelleen, ja se oli myös lauantaina täydellistä tuubaa huolimatta ylivoimalla tehdystä voittomaalista. Onneksi Kerhon yv oli vielä pahemmin hakusessa, ja selvittiin lopusta säikähdyksellä. Kuvaavaa on, että Kerho ei saanut lopun ylivoimansa aikana oikeastaan yhtään täysin selvää maalintekopaikkaa. Ylivoimaa on varmasti mietitty molemmissa leireissä välipäivän aikana.
Lundell oli vakuuttava, vaikka siinä ensimmäisessä maalissa antoikin luvattoman helposti riparin. Pelin tärkeimmillä hetkillä Janne oli kuitenkin kuin muuri, toivottavasti sama vire jatkuu, sillä ennakkoarvailuistani poiketen Chiodo ei näytä juurikaan apuja antavan toisessa päässä.
Lauantain ottelu oli minusta hyvää playoff-kiekkoa lukuunottamatta toista erää, joka oli minusta kaikkea muuta kuin kontrolloitua, lähinnä sekavalta se näytti. kerho kieltämättä osaa tämän toisen erän pelaamisen Hifkiä paremmin, lähes jokainen huolimaton purku tai kiekon menetys keskialueella johti nopeaan Kerhon vastahyökkäykseen. Tämä kieltämättä huolestuttaa jatkoa ajatellen, ja toisessa erässä Hifkin kannattaa mielestäni pelata varman päälle, jos se on tilanteen osalta mahdollista.
Propsit vielä Kerholle siitä, että eivät lähteneet itkemään Vihkon kohtalosta. Todella reilu kommentti saatiin tilanteesta esimerkiksi Keinäseltä, eikä Jalonenkaan sortunut ylilyönteihin. Hyvä sarja tulossa.