Fiilis on kuin olisi saanut helvetin halvalla lennot ja asiallisen hotellin New Yorkiin, mutta pakettiin kuuluisi se, että lentokoneessa vieressäsi istuu mennentullen Annakaisa Hermunen, joka myös asuu viereisessä huoneessa. Majapaikassasi ei itse asiassa olekaan kuin kaksi huonetta + respa. Absoluuttiset mahdollisuudet joutua väkisinkin tekemisiin Annakaisan kanssa ovat suuret, mutta ennakkoluulottomuudella ja oveluudella pystyy yllättäen viettämään loman yksinkin. Vedät esimerkiksi risiiniöljyä ennen molempia lentoja ja ilmoitat emoille, että paskon housuihini, voitteko jeesata? Annakaisa ilahtuu, kun sinut viedään "omaan rauhaan" ja voit jopa päästä makailemaan businessluokan leveille, punkaksi taittuville penkeille koko reissuksi. Tosin joudut siitäkin huolimatta paskomaan lentojen ajan, mutta mitäs siitä. Nykissä voit käytännön pilana tuikata pikku majapaikan tuleen, jonka jälkeen matkatoimisto on velvollinen järkkäämään sinulle ja AK:lle uuden hotellin, ettekä kovin todennäköisesti joudu vierekkäisiin huoneisiin, hyvällä tsägällä ette edes samaan hotelliin. Kannattaa kuitenkin olla jäämättä kiinni pyromaniasta, se ei ole muotia USA:ssa.
HPK on kiistatta pahin mahdollinen vastus kohtuuhyvän kauden pelanneelle HIFK:lle, jolle jopa Kärpät on ollut suhteellisen helppo nakki. Muistan, kun kuuluisalla työsulkukaudella Lukon vastaan saaminen tuntui vittumaiselta ja se myös oli vittumaista. Samanlainen tunnelma on nytkin. HPK:n ehdoton etu on siinä, että eka kierros pelataan paras seitsemästä -systeemillä. Pitkä sarja jauhaa armottomasti esiin joukkueiden keskinäiset erot ja molempien jengien hyvät sekä huonot alueet. HPK on ollut niin suvereenisti HIFKiä edellä runkosarjan mittelöissä yhdestä rankkarivoitosta huolimatta, että eipä vedonlyöjän kliinisestä näkökulmasta hyvältä näytä. Tässä roolissa heitän HPK:n vievän sarjan 4-1.
Mutta faninäkökulma? Ensinnäkin HIFKillä on nyt jotain uutta verrattuna syyskauteen; valmentaja Paul Baxter, jonka iskukyky voi olla playoffeissa luunkova. Ainakin äijä itse on liki kaiken nähnyt kiekkosoturi, jonka rinnalla Jukka Jalonen näyttää -kaikella kunnioituksella- vuosi sitten ylioppilaaksi hyvin paperein kirjoittaneelta kaverilta, joka on nyt opiskellut vuoden Helsingissä hammaslääketiedettä. Moni asia on mennyt putkeen, elämä hymyilee ja kilometrejä on edessä. Mutta kokemus kilpailijaan nähden ihan lajin perstuntumasta alkaen on rajoittuneempi. Tämän lisäksihän pohjoisamerikkalaisilla on sekä pelaajina että valmenajina tapana syttyä silloin, kun pelataan veitsi kurkulla. Baxter on suurin mahdollisuutemme; hänen saadessaan pelaajat sitoutettua mennään pitkälle. Ei ole syytä väheksyä myöskään Murrayn painoarvoa. Vuosi sitten hän pelasi Stanley Cup -finaaleja. Vaikka narrit tuntuikin / tuntuukin mieluisalta vastustajalta HIFK:lle playoffeissa, kohtaan mieluummin Jalosen kuin Sheddenin tässä vaiheessa.
Jukka Jalonen on yleisesti ottaen selvästi vaikein valmentajista HIFK:n kannalta, hän on erinomainen pelinäkemykseltään, mutta ei välttämättä pelin sisällä niin nopea kuin jääkiekkoa elävä ja hengittävä Baxter, mikä näkyi esim. eilisen Ipa-matsin aikalisässä. Aikalisän paikan pystyi haistamaan vain munaskuitaan myöten lätkäjätkä. Baxter / Jalonen vertailuni on btw. relevantti oikeastaan vain playoffien aivan omanlaistaan maailmaa ajatellen. En kiistä Jalosen loistavuutta runkosarjassa, enkä olisi ihmeissäni, vaikka hän sittenkin olisi kuitenkin Baxteria edellä pleijareissa käytännön tasolla. Onhan hän valmentanut SM-liigan playoffeissa aika monta kertaa, Baxterille tulee nyt ensimmäinen kerta. Henkisen yliotteen lasken kuitenkin em. perustein Baxterille ja HIFK:lle (Murray, Guolla, Murphy, Tibbets). Billy-boy tulee olemaan elementissään playoffeissa. Hän olisi eilenkin ansainnut muutaman pinnan järkkäämistään paikoista ja pleijareissa isokokoinen puupäämme tulee tarvittaessa vaikka kantamaan kiekon maaliin. Tässä on myös erittäin epätyypillinen ässä HIFK:n käteen: HIFK:n ulkomaalaiset ovat edellä Kerhon vastaavia, eikä tätä etua todellakaan ollut viime keväänä Parsonsin & co:n kanssa.
HPK:n kompastuskiveksi voi muodostua myös hallitsevan mestarin status ja se, että viime keväänä nimenomaan HIFK oli heidän pahin esteensä kohti kultaa. Mutta ei se silloinkaan helppoa ollut Kerholle, enkä usko, että tulee olemaan nytkään. Baxterin luupääideologiaan kuuluu ennemmin ottaa 8-2 -tappio, kun peli on käytänössä selvä jo 2. erän jälkeen, kuin roikkua hampaat irvessä mukana puuduttamassa jalkojaaan ennen seuraavaa matsia. Baxter puhuu usein taidosta pelata pitkää sarjaa ja hän ennemmin optimoi kuin maksimoi. Maalivahtipelissä ei välttämättä tule olemaan suurta eroa. Lunkka vuotaa kuin seula huonona päivänä, mutta nyt on nähty useampi matsi peräkkäin hänen tasonsa hyvänä päivänä. Baxterismi on myös sitä, että Lundellilta ei odoteta pitkässä sarjassa jokaisen ottelun läpivientiä hänen huipputasollaan. Se otetaan toki mielellään vastaan, mutta tilastot puhuvat sen puolesta, että Lundellille tulee playoffeissa 1-3 huonohkoakin matsia mahdolliseen seitsemään peliin. Itse toivon lukeman jäävän yhteen, jolloin homma ratkotaan kentällä. HIFK:lla on enemmän lihaa kummankin maalin eteen, HPK:lla on enemmän jalkoja ja variaatioita. HIFK:lla voi tästäkin huolimatta olla enemmän käsiä, Murphy kannattaa laskea mukaan.
Baxter ja Lundell, siinä avainkaksikkomme, kuten toisessa ketjussa olen todennut. Baxter on saanut Lundelliin hyvän otteen, enää Janne ei tarjoa yhden "kuusi kohti, neljä sisään" -ottelun jälkeen automaattisesti ainakin yhtä samantason hooverointia seuraavassa kahdessa ottelussa. Kiitos tästä Baxterille, joka jaksaa jopa hymy huulillaan opettaa Jannelle, että tämä on pitkä sarja, älä juutu yhteen otteluun. Voitto seuraavassa ja kukaan ei muista edellistä. Faninäkökulmasta sarja menee HIFK:lle seuraavan kaavan mukaan:
-Kerho voittaa ensimmäisen ottelun aika selvästi ja hyvänolontunne leviää
-Toisen ottelun HIFK vie kotonaan niukimmalla mahdollisella erolla, mahdollisesti ja toivottavastikin jatkoajalla
-Baxter lataa kaiken kolmanteen otteluun ja sen HIFK repii itselleen Hämeenlinnassa niin ikään niukasti
-Neljännessä ottelussa HPK tasoittaa sarjan, se ei häviä ifk:lle kolmea kertaa peräkkäin
-Viides ottelu ja HIFK voittaa Hämeenlinnassa toistamiseen tahdolla. Sarja nyt HIFKille 3-2 ja Kerhon selkäranka on katkeamaisillaan
-Kuudes ottelu Nordiksella ja Baxter peluuttaa koko ifk-uransa passiivisimman puolustuspelin, joka on puuduttavaa katsottavaa. Kerho saa kahdessa ensimmäisessä erässä aivan liian vähän maalipaikkoja ja sarjan ollessa katkolla HIFK:lle on HPK:n pakko avata pellit kolmanteen erään ja hyökätä isolla riskillä. HIFK saa 3. erässä kolme maalipaikkaa, peli pyörii muuten puolustusalueellamme liki koko ajan ja katkoja tulee järjettömän usein HIFK:n rakentaessa lihamuurin aina kuin mahdollista. Nämä kolme paikkaa ovat kaikki vastahyökkäyksiä; 2-1 -tilanteita / läpiajoja ja HIFK tekee 2 maalia näistä Murrayn ja Guollan ollessa mukana kummassakin
Sarja siis 4-2 HIFKille ja nokka kohti uusia seikkailuja.