Kirjoittelin tuolla edellä, miten Danault on nöyryyttänyt Crosbya aloitusympyrässä. Tiedä sitten, miten Julien päätyi näin kikkailemaan, mutta peluutti nyt Suzukin ketjua käytännössä koko matsin Crosbyja vastaan, kun taas Danaultin vitja täsmättiin Malkinien kanssa. Vaikka Crsoby pääsikin koville prosenteille aloituksissa Suzukia vastaan (75%), niin hyvin hämmennys toimi. Danault taas poimi Crosbylta mukavat 80% kiekoista.
Peli ei ollut kyllä häävi, Habs trappasi ja Pens hakkasi jotenkin neuvottomasti päätään seinään. Edes Pricen ei tarvinnut venyä oikein yhteenkään huippupelastukseen. Voittomaalin jälkeisillä minuuteilla oli hieno nähdä, että Julien pääsi ainakin hetkeksi piruistaan ja antoi sekä Kotkaniemen että Suzukin vitjoille vastuuta.
Jesperi pääsi pari kertaa väläyttämään nerokkailla syöttöideoilla, mutta vastaanottajat olivat eri aaltopituudella. Lisäksi Kotkaniemelle taklaustilaston ylivoimainen voitto peräti kahdeksalla niitillä! Armia vaikutti oudon vaisulta, mieleen ei jäänyt oikein mitään niin hyvässä kuin pahassakaan. Lehkonen taas tuntuu olevan ratkaisupelien mies, kuten jo tulokaskaudellaan osoitti. Täydellisen ansaittu voittomaali todella vahvan 200 jalan pelin jälkeen.