Tässä samalla kun Kings ja Canucks tarjoavat omaa taisteluaan, niin täytyneepä kirjoitella hissukseen ajatukset pois kuleksimasta….
En oikein tiedä voiko jääkiekko oikein viihdyttävämmäksi mennä, mitä nämä pari Battle of Pennsylvaniaa ovat toistaiseksi tarjoilleet? Aivan huikeita hurjan temmon, maalien, fyysisyyden, kyseenalaisten tilanteiden/vihellysten/viheltämättä jättämisien kuin ylipäätään niiden tapahtumien, kaikessa kirjossaan, muodostamia cocktailejahan nämä ovat olleet.
Ensimmäinen erä oli…no jos ottaisi ensimmäisen ja viimeisen minuutin pois, niin sehän olisi tasan 1-1, mutta…joo. Jälleen kerran, ja ties monettako kertaa tällä kaudella, sangollinen paskaa niskaan heti kättelyssä. Sekä toinen sitten juuri ennen taukoa. Olisihan se ollutkin liian hyvä tilanne mennä tauolle ainoastaan maalin tappioasemassa, joten mikäs siinä. Ensimmäisessä kohtaamisessa se kolmas takaisku tuli reilu puoliminuuttia ennen loppua, nyt pääsivät sentään jo alle 20 sekunnin, joten vähän sellaiset "way to go boys!" fiilikset jäivät nuppiin jylläämään. Ei kiva. Niin ja sanotaan nyt sekin, että olivathan nuo molemmat osumat hyvin pelattuja tilanteita Penguinsilta, oikeastaan malliesimerkkejä sellaisista nopeista hyökkäyksistä, mutta eipä tuota Flyersinkaan puolustamista voi kiitellä. Ensimmäisessä Carlen ja Timosen välistä mentiin aivan liian kevyesti (lisäksi olisihan tuota voinut hieman paremmin voinut tukea hyökkääjienkin osalta) ja toisessa sitten hyökkääjien takakarvaus oli mitä oli. Siellä ne Simmonds ja Briere tulivat hiljaa kiiruhtaen jossain punaisen ja sinisen välissä eli täysin turhina tilanteen ulkopuolella. Puolestaan ainoa tilanteessa mukana ollut Flyers-hyökkääjä eli Schenn piti huolen siitä Bryzin maskista, joten putkeenhan tuo meni. Alivoimaosuma oli sentään selvä plussa verrattuna tuohon ensimmäiseen kohtaamiseen.
Toisessa sitten Flyers teki jälleen sen pelin ja nousi taistoon mukaan ja Claude Giroux aloitti kunnolla tykityksensä. Ensiksi YV:llä, joka oli aika mukaa pyöritystä noin muutoinkin, Flyersilla taitaa olla ollut tähän mennessä sarjassa 4 ylivoimaa, joista 2 maalia, ei huono saldo. Sitten Max-Roo –tandemi iski toistamiseen alivoimalla. Tämä toinen oli kyllä aika mykistävä suoritus. Oli näemmä niin mykistävä, että heti seuraavasta tilanteesta helähti omissa. Tuo kyllä nostatti niitä ärräpäitä. Rupesin mielessäni kelaamaan ja tuskastelemaan noita erän alkuja ja loppuja sekä maalin jälkeisiä vaihtoja, joissa Flyers ei ollut oikein siihen mennessä tässä sarjassa kunnostautunut. No kuinka ollakaan, Couturier käy tarjoilemassa Pensille samaa lääkettä. Oli kyllä aivan käsittämättömän ihana osuma, joskin onnekaskin sellainen.
Kolmannessa Flyers vain kävi ottamassa sen voiton pois kuljeksimasta. Homma alkoi taas sen vaikeimman kautta Bryzin hörpittyä sellaisella Michael Leighton look-alikella, mutta heti perään Cooter hyödynsi Lovejoyn tai kenen lie harhan. Hieno katko, hallittu viimeistely ja kädet kohti kattoa. Sitten nähtiinkin ehkäpä se ottelun makein hetki eli salute time, jota ei sitten taidettu nähdäkään, vaan sellainen kylmän viileä "mitäs tässä" -olemus. Jos halli voi joskus salamanlailla hiljentyä, niin tuo oli jo aika mallikas esimerkki tästä. Tämän jälkeen Flyers onnistui siinä, mihin Pens ei ole vielä tässä sarjassa kyennyt eli säilyttämään johtoasemansa. Olihan siinä sitä kuuluisaa tuuriakin mukana ja ei esim. se Nealin (?) heittäytymissuupaisu ollut todellakaan kaukana, muttei tarpeeksi lähellä. Tilannetta seuranneesta vastahyökkäyksestä sitten Giroux-Couturier –kaksikko kävi naulaamassa pelin, jota vielä kaunistelivat tyhjiin.
Sitten jotain hajanaista pelaajista:
- Claude Giroux'n heräämistä toivottiin ja sellainen saatiin. Tehot 3+3 eivät jätä sijaa selittelyille ja varsinkin niiden parin AV-osuman värkkääminen oli todella suuri plussa tuollaiseen tiukkaan otteluun.
- Sitten Sean Couturier…aika sanattomaksi vetää. No eipä siinä, jatkoi jälleen tuota taisteluaan Malkinia vastaan (joka oli jälleen paria YV:n kakkossyöttöä lukuun ottamatta aika yössä) iskien siinä sivussa kolme kaappia, ja mitä maaleja, kaksi tasoitusosumaa ja se voiton sinetöinnyt 7-5 sihautus. Lopussa vielä syöttö siihen Giroux'n empty netteriin. Jos viime pelissä oli Schennin vuoro nousta estradille ja tuoda sen teholisänsä, niin nyt vuoro oli Seanin. Nuoria poikia, mutta pirun kovia sellaisia.
- Niin ja Max Talbot. Itse jaksoin viime kesänä kitistä tuosta kaverin caphitistä mm. uran aiemmat tilastot huomioiden, mutta onhan tuo jätkä nyt täyttä kultaa. Niin ja pelasi vieläpä sen career seasoninsa tilastojenkin puolesta, joten eipä sitäkään ole tarvinnut murehtia. Todellinen taistelun ruumiillistuma ja samalla loistavaa esimerkkiä näille nuoremmilleen, vähän kuin Lappy pari kautta aiemmin. Toivotaan nyt, ettei Max nappaa sitä kiekkoa kupoliinsa.
- Brieren ketju ei ollut aivan yhtä iskussa kuin viimeksi, mutta eivät toki huonojakaan.
- Hyökkäystä ajatellen se suurin "parempaa odottaisi" -mies olisi juuri tällä hetkellä Scott Hartnell, joka on ollut aika hissukseen nämä molemmat matsit eikä sitä tuttua rymistelyäkään olla oikein nähty. Jagr teki sen pirun tärkeän voitto-osuman, jolla nousi tältä listalta pois. Toivon mukaan Hartsin kone käynnistyisi sitten Wells Fargo Centerissä. Tosin onhan se omalla tavallaan hienoa ja samalla paljon tuosta joukkueestakin kertovaa, että vaikka runkosarjan paras maalintekijä on vielä maalitta, niin joukkue olisi tästä huolimatta iskenyt kahteen otteluun 12 osumaa.
- Bryzille tuollainen kaksipiippuinen matsi. Mukaan mahtui tärkeitä ja hienoja torjuntoja, joilla kannatteli joukkuettaan, mutta myös noita lapsuksia, joista ilmeisin oli se kolmannen alun imurointi. Mutta toinen voitto kahteen otteluun, joten ei nyt liikaa suolata. Nuo lirauttelut saisi kuitenkin jättää muiden hommiksi.
- Puolustuksesta Grossmann-Coburn hoitivat jälleen sen oman urakkansa kunnialla vaikka miestä tuli välillä niskaan molemmilta puolilta.
- Carle-Timonen pari ei suoriutunut aivan yhtä hyvin. Hyökkäyspäähän/päässä toki hienoja kiekollisia oivalluksia, mutta toiseen suuntaan jätti toivomaan parempaa.
- Kolmannessa parissa sitten Lilja ja Kubina ovat auttamatta hitaita, mutta se ei onneksi noussut sen merkittävämmäksi tekijäksi vaan saivat hyvin paikattua ulottuvuudellaan ja sijoittumisellaan tuota. Varsinkin Lilja on ollut tosiaan nyt nämä pari peliä yllättävänkin hyvä sillä ainakin itse jännäsin ja kovastikin, mitä siitä tulee, kun vetää näitä Pensin tähtiä vastaan. Hyvin olisi kuitenkin selvinnyt ja se kokemus näkyy. No onhan tässä toki sarjaa jäljellä, joten ei vielä tuuletella tälläkään saralla.
Noin muutoinhan näitä puolustuksia on vähän kova arvostella sillä molemmat joukkueet kun pelaavat tuollaista ultrakarvausta, jossa tullaat jatkuvasti satalasissa päälle, ajetaan ne taklaukset surutta loppuun jne. eli pakeille todella haasteellista pelaamista kun sitä aikaa ei yksinkertaisesti ole, jolloin joutuvat usein turvautumaan noihin roiskaisuihin sen pelin avaamisen kärsiessä. Lisäksi molemmat niput ajavat suruttua maalille, pakit tekevät nousuja viivasta ja kaikenlaista muuta elämistä ja aaltoilua. Tämä saa toki helposti näyttämään tuon puolustamisen joltain amatöörien puuhastelulta, mutta voisin väittää, että ongelmia olisi ihan jokaisella puolustuksella tuollaisen pelaamisen kanssa. Ovat nämä sitten "timanttisia lännen kivijalkoja" tai "idän huumoripuolustuksia". Nuo joukkueet pelaavat varsinkin toisiaan vastaan niin saatanan elävää, energistä ja aktiivista kiekkoa, että siinä yksinkertaisesti sattuu ja tapahtuu vaikka kuinka yrittäisivät samalla niitä välttää ja pitää peliä siistinä ja virheettömänä.
Tällä hetkellähän tilanne olisi Flyersille se paras mahdollinen eli pääsevät parin vierasmatsin jälkeen kotikaukaloon 2-0 johdossa. Lisäksi nuo voitot ovat olleet vastustajaa ajatellen sitäkin v-mäisempiä 2-3 maalin takaa aina voittoon asti nousuja, jotka aivan varmasti syövät ja lujaa. Tuota ensimmäistä erää voisivat yhä edelleen pohtia, mutta toisaalta vaikeapa sitä muutostakaan on saada kun alitajuntoihin ovat jääneet nämä nousut tappiotilanteista, joita ollaan nähty läpi kauden. Siitä voidaan puhua ja tiedostaa ongelma, mutta monesti se vain vaatii sen kantapään kautta oppimisen ja siis sitä, että nuo tappiotilanteet nähdään todellisena ongelmana, jota tulisi välttää keinolla millä hyvänsä. Noin muutoinhan Flyersin kannattaa jatkaa aikalailla sitä, mitä tähänkin asti. Enemmän tässä on nyt kiinni siitä, miten Pens käsittelee tämän tilanteen. Asteen verran voisivat lisätä sitä fyysisyyttä sillä toistaiseksi ollaan menty turhan Pens-merkeissä noiden kovimpien jysäytysten osalta. Sitä rohkeaa ja aktiivista omaa pelaamista vain, mieluusti ensimmäisestä kiekonpudotuksesta asti. Tärkeää olisi kuitenkin pitää tuo asenne nöyränä ja työmäärä tapissaan ilman, että tuo hyvä tilanne aiheuttaa sen enempää mielihyvää. Pensillä ei ole enää hirveämmin hävittävää vaan jotain pitäisi tehdä sillä samalla kurssilla ne lomat koittavat hyvinkin nopeasti. Veitsi kurkulla otteluihin tulevat joukkueet ovat aina pahoja pähkinöitä, sen jos jonkin Flyers-kannattaja on tässä viime vuosina oppinut. Lisäksi tuo sunnuntai matsi olisi taas näitä päiväpelejä, vaikkei sentään mikään puolenpäivän "aamujää" olekaan, joten tuokin luo jo ne omat haasteensa Flyersille. Onneksi haasteet ovat kuitenkin tehty voitettaviksi, joten sunnuntaita odotellessa.