Pittsburgh Penguins 2016–2017

[lomapäivä]

Matt Murray on solminut Penguinsin kanssa kolmen vuoden jatkosopimuksen jonka yhteisarvo on 11.25 milj$ jolloin cap hitiksi jää 3.75 milj$. Mielestäni kelpo sopimus, käsittääkseni Murray on RFA kun tuo sopimus loppuu ja tässä on nyt hyvän aikaa nähdä minkä tasoinen maalivahti todella Murray on.

Oho! Tää on kyllä oikeesti hyvä, seuraavat 4-vuotta (kuluva+3) on sitten aika pitkälle se isoin cup-ikkuna starbojen viimeisten primevuosien ja maalivahdin palkan takia. Iso peukku tälle.

 

[odwaz]

Jopa yllättävän suuri caphit Murraylle. Ajattelin, että joku 2,5-3M olisi luvassa, kun takana kuitenkin vasta yhdet pleijarit. Ihan ok kutenkin.

@Bosco
Jopa CBAsta yritin tavata noita sääntöjä, hullun hommaa. Ainoa mitä onnistuin keksimään Sprongin tilanteeseen liittyen, on se että jospa loukkaantumisen katsotaan tulleen jo viime kauden aikana. Ja eiköhän se todellisuudessa niin olekin, vaikka pleijareissa ei nuo loukkantuneiden listat ole samalla tavalla käytössä.. SIlloin menisi tavalliseen (LT)IReen eikä tuohon Non-Roster-malliseen.

A Player who finishes an NHL Season on the
Injured Reserve List and continues to be disabled and unable to perform his duties as a hockey
Player by reason of the same injury at the time he reports to the Club's Training Camp in the next
League Year, will again be eligible to be placed on the Club's Injured Reserve List. For any
other Player who fails the Club's initial physical examination in any League Year, or is injured,
ill or disabled while not on the Club's Active Roster, he shall not be eligible for, and may not be
placed on, Injured Reserve, but instead shall be eligible to be, and may be designated as, Injured
Non-Roster.

 

[Bosco]

Penguinsin organisaatio pelaa tällä kaudella historiansa 50. kauden. Sen kunniaksi, ja Leafsin suorittamaa listausta matkien, Jonathan Bombulie on koonnut listan Penguinsin historian 50 parhaasta pelaajasta: The top 50 Penguins as the franchise turns 50 | TribLIVE

Tuon listan innoittamana laitetaan oma lista tähän vielä. Oma NHL:n seuraaminen alkoi pikkupoikana juuri Penguinsin ensimmäisten Cup-voittojen aikaan, joten voi olla että sitä aiempia pelaajia tulee aliarvioitua sitten. 70-luvun Penguins-pelaajien suhteen kun en voi väittää omaavani kovaakaan tietämystä. Sattuneesta syystä muutenkin varmasti jokaisella on tapana antaa enemmän painoarvoa niille joiden otteita ja uraa on itse päässyt lähemmin seuraamaan, mutta yritän kuitenkin ottaa nuo organisaation alkuaikojen pelaajat tasapuolisesti myös huomioon. Toisaalta saattaahan niitä tulla yliarvostettuakin kun pelkkien tilastojen pohjalta melkein tekee monen kohdalla arvion. Jagrin ja Crosbyn välinen järjestys puolestaan on myös paha paikka, ja kyllähän siinä tulee annettua painoarvoa peliesitysten sijasta sille miten Jagrin peliura Pittsburghissa päättyi (+ siirto Phillyyn jokunen kesä sitten), ja Crosbyn kapteeniaikojen Cup-voitoille (vrt. Jagr voitti Cupit ensimmäisinä kausinaan). Muutenkin painoarvoa tulee annettua mestaruusjoukkueissa tärkeissä rooleissa pelanneille pelaajille. Joka tapauksessa spoilereissa oma listaus:

Spoileri: Penguinsin kaikkien aikojen 50 parasta pelaajaa

1. Mario Lemieux
- Aina ja ikuisesti Penguinsin (ja koko NHL:n) kaikkien aikojen paras pelaaja, mielipide (ja fakta) joka ei muutu koskaan. Penguinsin pelastaja, kaukalossa ja sen ulkopuolella.
2. Sidney Crosby
- Terveen uran pelatessaan olisi voinut nousta haastamaan Lemieuxin asemaa organisaation historian parhaana pelaajana, mutta sitä ei valitettavasti saatu nähdä. Nyt jo kuitenkin Hall of Fame ura takana kaikista loukkaantumista huolimatta eikä ikää ole vielä edes 30 vuotta mittarissa. Johdattanut kapteenina Penguinsin kahteen Stanley Cupiin.
3. Jaromir Jagr
- Viisi Art Rossia, kaksi Pearsonia ja yksi Hart Penguins-vuosilta. Kaksi Stanley Cupia Penguinsin kanssa uran ensimmäisiltä kausilta. Valitettavasti ura Pittsburghissa päättyi miten päättyi, eikä sovintoa peliuran aikana koskaan tullut.
4. Evgeni Malkin
- Palkintokaappi vetää vertoja Crosbyn vastaavalle ja ollut hänen kanssaan joukkueen kantavia voimia viimeisen kymmenen vuoden ajan. Crosbyn tavoin jo tässä vaiheessa Hall of Fame ura takana. Malkinilla on kaikki mahdollisuudet nousta vielä yhden sijan ylöspäin tällä listalla. Vielä ei ihan riitä Jagrin edelle kuitenkaan.
5. Ron Francis
- Joukkueen kantavia voimia sekä joukkueen kapteeni 90-luvun alkuvuosina Lemieuxin sairauslomien aikana. Mukana Penguinsin molemmissa 90-luvun alun Stanley Cup-voitoissa. Kuusi viimeistä Penguins-kautta piti sisällään kaksi vähintään 100 pisteen kautta, kaksi NHL:n syöttötilaston voittoa ja neljä sijoitusta pistepörssin kärkikymmenikössä. Sen lisäksi kaksi Lady Byng-voittoa sekä organisaation historian tähän saakka ainoa Selke-voitto. Erinomainen ja tärkeä pelaaja Penguinsille joukkueessa viettämiensä seitsemän ja puolen kauden ajan.

Täysin selvä kärkiviisikko, ylivertaisia muihin nähden.

6. Paul Coffey
- Vietti Penguinsissa ainoastaan neljä ja puoli kautta, mutta se piti sisällään kaksi 100+ pisteen kautta, neljä top-7 sijoitusta Norris-äänestyksessä sekä yhden Stanley Cupin. Coffeyn Penguinsissa pelaamat 100+ pisteen kaudet edelleenkin historian tehokkaimmat puolustajalta kun laskuista jätetään pois Bobby Orr ja Oilers-vuosien Coffey. Edelleenkin organisaation historian tehokkain puolustaja ja piste-per-peli keskiarvo Penguins-vuosilta täsmälleen sama kuin Crosbyllä. Pari kautta kun olisi pelannut enemmän Penguinsissa, niin nostaisin Francisin rinnalle, mutta nyt jää johdattamaan tätä seuraavaa kärkiviisikon jälkeistä joukkoa.
7. Kevin Stevens
- Stevens oli 90-luvun alkuvuosina yksi liigan parhaista voimahyökkääjistä ja sopi erinomaisesti Lemieuxin rinnalle. Kaksi peräkkäistä yli 50 maalin ja 100 pisteen kautta Lemieuxin rinnalla, ja 91-92 kaudella olikin heti Marion jälkeen koko pistepörssissä toisella sijalla. Stevensin 17 maalia Penguinsin ensimmäiseltä Cup-vuodelta on edelleenkin määrä jota parempaan on pystytty ainoastaan kolme kertaa liigan historiassa. Samoin Stevensin pistemäärä 33 tuolta samalta playoff-keväältä on top-20 suoritus liigan historiassa. Molempina Penguinsin Cup-vuosina oli sekä maaleissa että pisteissä playoffeissa kolmen parhaan joukossa. Todella hieno pelaaja ja yksi suosikeistani kun aloin seuraamaan NHL:ää. Edelleenkin niin maaleissa, syötöissä kuin pisteissä Penguinsin historian top-10:ssä. Organisaation historian jäähykuningas myös.
8. Kris Letang
- Kyllä, nostan Letangin jo nyt näin korkealle tällä listalla. On jo nyt Coffeyn jälkeen organisaation historian toiseksi paras puolustaja sekä maaleissa että pisteissä mitattuna. Syötöissä muutaman syöttöpisteen päässä myöskin kakkossijasta. Viisi kertaa ollut jo kärkikymmenikössä Norris-äänestyksessä, voittanut kaksi Stanley Cupia joukkueen kanssa ja jälkimmäisen niistä voitti joukkueen ylivoimaisena ykköspuolustajana. Letangin asema yhtenä organisaation historian parhaimpana pelaajana on nyt jo kiistaton. Mahtava pelaaja.
9. Larry Murphy
- Luotettava kahden suunnan puolustaja oli Penguinsin 90-luvun alun molempina mestaruuskausina joukkueen tehokkain puolustaja playoffeissa. Ensimmäisessä finaalisarjassa kuuteen otteluun 10 pistettä. Kärkiviisikossa edelleen pelatuissa otteluissa, maaleissa, syötöissä sekä pisteissä Penguinsin organisaatiossa historian saatossa pelanneista puolustajista. Playoffien osalta Penguinsin historian seitsemänneksi tehokkain pelaaja ja tehokkain puolustaja. Neljä kokonaista kautta Penguinsissa ja jokaisena kautena kärkikymmenikössä Norris-äänissä, kolmesti kärkiviisikossa. Jää Letangin taakse listalla, koska Letang on jo pelannut yli 200 ottelua enemmän Penguinsissa kuin Murphy pelasi aikoinaan. Murphy oli kuitenkin tärkeä pelaaja Penguinsille 90-luvun alun menestysvuosina.
10. Tom Barrasso
- Penguinsin maalivahtitilastojen kärkinimi kunnes Fleury meni hänen ohitseen. Barrasso oli joukkueen ykkösmaalivahti kahden ensimmäisen Cup-voiton aikana. Lähes koko 90-luvun ajan joukkueen ykkösmaalivahti ja siihen jaksoon sisältyy kaksi sijoitusta kärkikolmikkoon Vezina-äänestyksessä. Persoonana jakoi mielipiteitä ja maalivahtinakin Fleuryn tavoin otteet välillä aaltoilivat, mutta saavutukset silti merkittävät.

11. Jean Pronovost
- Uran päättymisen jälkeen Pronovost piti Penguinsin organisaatiossa kärkipaikkoja pelatuissa otteluissa sekä tehdyissä maaleissa hallussaan kunnes eräs Mario Lemieux otti ne nimiinsä. Oli myös pisteissä ykkösenä kunnes Rick Kehoe meni edelle. Ensimmäinen Penguins-pelaaja joka ylsi 50 maaliin yhden kauden aikana (Larouche sai viisikymppiä täyteen viisi peliä myöhemmin), ja toinen Penguins-pelaaja joka ylsi 100 pisteeseen yhden kauden aikana (Larouche sai satasen täyteen viisi peliä aiemmin). Yhteensä 10 kautta Penguinsissa ja yhdeksällä niistä oli kärkinelikossa pisteissä, ollen kahtena viimeisenä kautenaan joukkueen paras pistemies.
12. Rick Kehoe
- Uransa päättymisen jälkeen Kehoe oli Penguinsin historian paras pistemies ja toisena niin pelatuissa otteluissa, maaleissa kuin syötöissäkin. Larouchen ja Pronovostin jälkeen seuraava Penguins-pelaaja joka teki yhden kauden aikana 50 maalia, ja tuolla kaudella tekemillään 55 maalilla saikin organisaation yhden kauden maaliennätyksen nimiinsä, kunnes Lemieux rikkoi sen. Kymmenen täyttä kautta Penguinsissa, kolme kertaa putkeen joukkueen tehokkain pistemies ja yhteensä kahdeksan kertaa kärkiviisikossa. Voitti Lady Byng-palkinnon kertaalleen.
13. Marc-Andre Fleury
- Flowerin voisi hyvin sijoittaa myös Barrasson edelle, mutta näin tällä kertaa. Vaakakupissa painoi Barrasson eduksi nuo kaksi Cupia ykkösmaalivahtina Fleuryn yhtä vastaan. Fleury on kuitenkin lähes kaikissa tilastoissa mennyt Barrasson edelle jo. 2 Stanley Cup-voittoa, joista ensimmäinen tosiaan ykkösmaalivahdin roolissa. Uran varrelle mahtunut paljon heikompia hetkiä, mutta kaikesta huolimatta ollut kymmenen kauden ajan ykkösmaalivahtina, ja etenkin runkosarjan aikana luotettava sellainen Penguinsille. Uran kohokohtana kevään 2009 Cup finaalien seitsemännen ottelun viime sekuntien torjunta Lidströmin avopaikkaan.
14. Mark Recchi
- Recchi oli Penguinsissa voittamassa organisaation ensimmäistä Stanley Cupia, kunnes kesken seuraavan kauden siirtyi blockbusterissa Flyersiin. Oli melkoisen rohkea ja lopulta myös onnistunut suurkauppa, ottaen huomioon että edellisenä keväänä Recchi oli sekä Penguinsin että koko liigan toiseksi tehokkain pelaaja playoffeissa 34 pisteellä, määrä jota parempaan on historiassa kyennyt ainoastaan kuusi pelaajaa. Muutenkin runkosarjassa tuolla Penguinsin ensimmäisellä mestaruuskaudella Recchi oli Penguinsin tehokkain pelaaja 113 pisteellä, määrä joka oli koko liigassa neljänneksi paras. Recchi kannatteli joukkuetta siten sillä kaudella, kun Marion pelimäärä runkosarjassa loukkaantumisten vuoksi jäi ainoastaan 26. otteluun. Recchi oli siten äärimmäisen tärkeä pelaaja Penguinsille organisaation ensimmäisenä mestaruuskautena, ja palasi sitten Crosbyn uran alkuvuosina kahteenkin otteeseen joukkueeseen ja pelasi pari hyvää kautta.

 

[Bosco]

Ei mahtunut yhteen viestiin joten jatkoa listalle...

Spoileri: Penguinsin kaikkien aikojen 50 parasta pelaajaa

15. Rick Tocchet
- Tocchet oli Stevensin ohella toinen hieno voimahyökkääjä joka viiletti Penguinsissa 90-luvun alussa. Tocchet tuli Penguinsiin kesken 91-92 kauden paikallisvastustaja Philadelphia Flyersista yllä jo mainitussa blockbuster-kaupassa. Tocchet ei pelannut Penguinsissa yhteensä kuin kaksi ja puoli kautta, mutta siitä huolimatta ansaitsee paikkansa näin korkealla listalla. Jos Penguins luopui Tocchetin saadakseen tärkeästä pelaajasta, niin sellaisen saivat kyllä Tocchetistakin. Nimittäin heti kun saapui joukkueeseen, otti ison roolin joukkueessa, ja avitti joukkueen toiseen Stanley Cup-voittoon. Tocchet oli finaalisarjassa jopa joukkueensa tehokkain pelaaja (8 pistettä neljään peliin), keräten pisteen Lemieuxia enemmän. Ensimmäisellä kokonaisella Penguins-kaudellaan teki 109 pistettä ja keräsi siihen päälle 252 jäähyminuuttia, joka on edelleenkin ja todennäköisesti ikuisesti yksi kolmesta yli 100 pisteen + yli 200 jäähyminuutin kaudesta liigan historiassa, toisen kuuluessa Kevin Stevensille joka vuotta aiemmin teki saman Penguinsissa (kolmas tuohon yltänyt on sitten Brendan Shanahan)

Tässä tulee jälleen seuraava selkeä ero seuraavaan ryhmään.

16. Randy Carlyle
- Viisi ja puoli kautta Penguinsissa, joista viimeiset kaksi ja puoli kautta toimi kapteenina. Jokaisella täydellä Penguins-kaudellaan joukkueen tehokkain puolustaja, useimpina kausina vieläpä selvällä erolla. Puolustajien osalta edelleen kärkinelikossa pelatuissa otteluissa, maaleissa, syötöissä sekä pisteissä. Penguinsin historian ainoa Norris-voittaja.
17. Joe Mullen
- Mullen oli Penguinsissa kokeneena konkarina voittamassa kahta Stanley Cupia, vaikka toisella kaudella playoffit jäivätkin loukkaantumisen vuoksi lyhyiksi ja finaaleissa ei pelannut silloin ollenkaan. Ensimmäisenä mestaruuskeväänä kuitenkin tärkeässä roolissa ja yhdessä Francisin kanssa viidenneksi tehokkain pelaaja Penguinsin joukkueessa. Toisella kaudella runkosarjassa paras Penguins-kausi, 42 maalia ja 87 pistettä. Tärkeä pelaaja noilla mestaruuskausilla. Kolme peräkkäistä vähintään 30 maalin ja 70 pisteen kautta Penguinsissa.
18. Syl Apps Jr.
- Nuorempi Syl Apps oli 70-luvulla nuoren Penguins-organisaation yksi parhaita pelaajia kuuden ja puolen kauden ajan. Oli joukkueen tehokkain pelaaja kolme kertaa, ja kolmesti muutoin kärkikolmikossa myöskin. Uransa päättymisen jälkeen piti kärkipaikkaa Penguinsin historian parhaimpana syöttäjänä, kunnes Lemieux otti tilaston haltuunsa. Edelleenkin yksi yhdeksästä 500 pistettä Penguinsissa keränneestä pelaajasta sekä yksi viidestätoista yli piste-per-peli tahdissa Penguinsin paidassa uransa pelanneesta pelaajasta.
19. Sergei Gonchar
- Gonchar oli joukkueen ykköspuolustaja keväällä '09 Penguinsin voittaessa historiansa kolmannen Stanley Cupin. Gonchar oli viiden kauden ajan tehokas puolustaja Penguinsin takalinjoilla ja hyvä mentori joukkueen silloiselle nuorelle venäläislupaukselle, Evgeni Malkinille. Mestaruuskeväänä liigan toiseksi tehokkain puolustaja Lidströmin jälkeen playoffeissa. Seuraavan kevään heikot otteet puolustuspäässä jättivät hieman huonon maun jälkeensä, mutta kaikesta huolimatta Gonchar oli tärkeä ja hyvä pelaaja Penguinsille usean kauden ajan. Neljä 50+ pisteen kautta ja kahdesti kärkikymmenikössä Norris-äänissä.
20. Alexei Kovalev
- Kovalev on yksi taitavimmista pelaajista joita Penguinsissa on nähty, ja se on paljon sanottu ottaen huomioon kuinka paljon taitoa Penguinsissa on nähty vuosien varrella. Parhaalla Penguins-kaudellaan (ja ylipäänsä koko mittavan uransa parhaalla kaudella) Kovalev jakoi joukkuekaveri Strakan sekä Jason Allisonin kanssa pistepörssin neljännen sijan, ja maalipörssissä Kovalev oli niin ikään neljännellä sijalla. Tuolla Marion comeback-kaudella, 2000-01, Penguinsin kakkoskenttänä ollut Straka-Lang-Kovalev olikin erinomainen kenttä ja siinä riitti taitoa yllin kyllin. Kovalev oli vielä kahden seuraavan kauden aikana Penguinsissa pelatessaan yli piste-per-peli tahdissa, ja ilman tuota uran loppuvuosien lyhyttä visiittiä olisikin sitten yksi 16. yli piste-per-peli tahdissa Penguinsissa uransa pelanneista pelaajista. Kovalev on edelleen maaleissa, syötöissä sekä pisteissä top-20 pelaaja Penguinsin historiassa (syötöissä tosin Kunitz tiputtanee kohtapuoliin Kovalevin top-20 sijojen ulkopuolelle).

21. Jordan Staal
- Staal oli erinomainen kolmoskentän sentteri Penguinsille usean vuoden ajan, eikä Penguinsin sentteriosastoa turhaan kutsuttu kolmipäiseksi hirviöksi noiden vuosien aikana. Staal ei loistanut pistesarakkeissa mutta hänen vahva kahden suunnan pelinsä oli kullan arvoista joukkueelle. Staal avitti Penguinsin yhteen Stanley Cup-voittoon ja tuona keväänä tekikin muutaman tärkeän maalin joukkueelle matkalla mestaruuteen. Staal oli kertaalleen ehdolla Selkeen Penguins-vuosinaan ja täysin ansaitusti.
22. Pierre Larouche
- Larouche on varmasti tuttu hahmo Penguins-kannattajille kun on Lemieuxin seurassa Penguinsin aitiossa katselemassa otteluita, mutta hän oli lyhyen ajan myös erinomainen pelaaja joukkueelle 70-luvun alkuvuosina. Vietti organisaatiossa pelaajana ainoastaan kolme ja puoli kautta, mutta nousi Penguinsissa teinitähdeksi nopeasti. Toisella kaudellaan 20-vuotiaana 111 pistettä ja Penguinsin historian ensimmäinen 100 pisteeseen yhden kauden aikana yltänyt pelaaja. Ura ei jatkunut yhtä lennokkaasti ja kaupattiin pois, mutta jätti jälkensä Penguinsin historiaan.
23. Ulf Samuelsson
- Kaikkien rakastama Ulf Samuelsson! Tämä kovaa ja kieltämättä likaisestikin pelannut ruotsalaispuolustaja oli tärkeässä roolissa molemmissa 90-luvun mestaruusjoukkueissa. Kauppa jossa Samuelsson tuli kesken 90-91 kauden Hartfordista yhdessä Ron Francisin ja muiden pelaajien kanssa on edelleenkin Penguinsin historian paras kauppa, eikä sen asemaa organisaation historian parhaana kauppana kovin helpolla syrjäytä yksikään tulevakaan kauppa.
24. Chris Kunitz
- Kunitz ei enää nykyisin ole lähelläkään parhaiden vuosiensa tasoa, mutta siitä huolimatta pelannut hyvän uran Penguinsin riveissä. Kunitz saapui siirtotakarajalla 2009 Penguinsiin ja siitä aina syksyyn 2014 saakka oli luotettava kärkikenttien laituri Penguinsille. Etenkin 11-12, 12-13 ja 13-14 kausien aikana Kunitz lukeutui jopa koko liigan mittapuulla parhaiden laitureiden joukkoon, ja teki hyvää jälkeä Crosbyn ja Malkinin rinnalla noina kausina pelatessaan. Sen jälkeen ikä tullut vastaan ja taso tippunut, mutta edelleen antaa kaikkensa kaukalossa joukkueen eteen, vaikka se välillä jo surffailulta näyttääkin. 500. pelattua ottelua Penguinsin riveissä tuli täyteen viime viikolla ja pisteissä noussut organisaatiossa sijalle 15. Kaksi Stanley Cup-voittoa Penguinsissa.
25. Martin Straka
- Penguinsin oman varauksen parhaat muistot Penguins-paidasta ovat tämän toiselta visiitiltä organisaatiossa, vuosituhannen vaihteesta. Yhteispeli Jagrin kanssa toimi erinomaisesti, ja parhaalla kaudellaan Straka olikin pistepörssissä viidennellä sijalla. Lisäksi kertaalleen oli ihan kärkikympin tuntumassa myös. Edelleen organisaation historian kymmenenneksi tehokkain pelaaja.
26. Mike Bullard
- Bullard teki 51 maalia ja 92 pistettä sillä kaudella jonka aikana Penguins hankki itselleen Mario Lemieuxiin oikeuttavan ykkösvarauksen. Kaikki tietävät kuinka huono joukkue Penguinsilla oli tuolla kaudella, joten Bullardin tehoilla siinä joukkueessa ei voi kuin nostaa hattua. 35 pistettä enemmän kuin joukkueen toiseksi parhaalla pelaajalla oli. Maaleissa tuo riitti tasoihin Mike Bossyn kanssa, maalipörssin 7. sijalle, ja pistepörssissäkin määrä oikeutti top-20 sijoitukseen. Bullard pelasi Penguinsissa viisi kokonaista kautta, toimi kapteenina niistä kahden ajan ja teki vähintään 30 maalia ja 60 pistettä neljällä noista kausista.
27. Ron Schock
- Lemieuxin ja Crosbyn jälkeen Penguinsin historian pitkäaikaisin kapteeni. Penguinsin kapteeni neljän kauden ajan 70-luvulla ja parhaalla kaudella 86 pistettä 80 ottelussa. Edelleen pelatuissa otteluissa sijalla 9. ja pisteissä sijalla 12. Penguinsin historiassa.
28. Ron Stackhouse
- Penguinsin 70-luvun paras puolustaja. Kaksi vähintään 60 pisteen kautta (molemmilla kausilla puolustajien pistepörssissä top-7:ssa), ja yhteensä neljä vähintään 40 pisteen kautta. Penguinsin historiassa puolustajien osalta edelleen kärkinelikossa niin pelatuissa otteluissa, maaleissa, syötöissä kuin pisteissäkin. Ylipäänsä pelatuissa otteluissa organisaatiossa sijalla 8. Kertaalleen Norris-äänestyksessä kärkikympissä.
29. Brooks Orpik
- Orpik oli kymmenen kauden ajan luotettava, fyysinen pelaaja Penguinsin takalinjoilla. Suurimman osan tuosta ajasta top-4 puolustaja ja Penguinsin '09 mestaruusjoukkueessa tärkeässä roolissa. Luultavasti pitänee ylivoimaisesti hallussaan taklaustilastoa Penguinsin historiassa. Pelattujen ottelujen määrässä tämä vuoden 2000 oma ykköskierroksen varaus on kuudennella sijalla Penguinsin organisaatiossa. Kaiken kaikkiaan hieno ura Orpikilta Penguinsin paidassa.
30. Bob Errey
- Errey oli Penguinsin 90-luvun mestaruusvuosien joukkueissa tärkeä puolustava hyökkääjä ja kuului myös joukkueen kapteenistoon eli oli johtajapelaajia joukkueelle. Errey ei ollut isokokoinen mutta pelasi fyysisesti ja pystyi myös tekemään hieman tehoja. 11. eniten pelattuja otteluja Penguins-paidassa.

31. Lowell MacDonald
- Neljän kauden ajan yksi Penguinsin parhaista pelaajista 70-luvulla. Ensimmäisellä kokonaisella kaudellaan voitti Masterson-palkinnon, kun oli sitä ennen loukkaantumisten vuoksi jättänyt väliin kokonaisen kauden. Jokaisella neljällä kaudella vähintään 25 maalia ja 60 pistettä. Plus/miinus-tilastossa edelleen organisaation 8. paras saldo, mikä on hyvin ottaen huomioon että joukkue on pelannut 90-luvusta eteenpäin aika paljon parempia kausia kuin pelasi vielä 70-luvulla MacDonaldin aikana.

 

[Bosco]

Vaatii vielä kolmannenkin viestin...

Spoileri: Penguinsin kaikkien aikojen 50 parasta pelaajaa

32. Greg Malone
- Seitsemän kautta Pittsburghissa ja niistä viidellä kaudella vähintään 50 pistettä. Voitti kertaalleen Penguinsin sisäisen pistepörssin ja edelleen pelatuissa otteluissa, maaleissa, syötöissä kuin pisteissäkin top-20:ssa Penguinsin historiassa.
33. Phil Kessel
- Kessel on pelannut Pittsburghissa vasta yhden kauden, mutta sen aikana pelasi itsensä jo kaikkien Penguins-kannattajien sydämiin ikuisesti. Joukkueen tehokkain pelaaja Penguinsin voittaessa Stanley Cupin viime keväänä, ja ehdottomasti yksi mestaruuskevään sankareista. Tulee nousemaan vielä paljon korkeammalle tällä listalla, kun sopimusta on vielä jäljellä kuusi kautta.
34. James Neal
- Neal ehti viettää Penguinsissa ainoastaan kolme ja puoli kautta, mutta 'Real Deal' jäänee silti ikuisesti muistoihin Malkinin uran parhaana tutkaparina. Nealin laukaus oli upeaa katseltavaa ja etenkin se aloituskuvio Malkinin kanssa oli toimivaa ja tehokasta (kunhan Malkin vaan voitti aloituksen). Uran parhaalla kaudella Neal oli neljännellä sijalla maaleissa ja seitsemännellä sijalla pisteissä, ja tarjosikin tuolla kaudella tutkaparilleen tärkeää tukea tämän voittaessa silloin uransa toisen Art Rossin.
35. Petr Nedved
- Nedved pelasi Penguinsissa ainoastaan kaksi kautta, mutta teki niiden aikana 170 pistettä 154 ottelussa eli oli kiistatta tärkeä pelaaja joukkueelle noiden kahden kauden ajan. Molemmilla kausilla joukkueen neljänneksi tehokkain pelaaja Lemieuxin, Jagrin ja Francisin jälkeen, tarjoten erinomaista secondary scoringia kärkipelaajien taustalta. Tuolla pettymykseen päättyneellä playoff-keväällä '96 Nedved teki 18 otteluun tehot 10+10, ja siltä keväältä etenkin mielenpainuvana suorituksena ensimmäisellä kierroksella Capitalsia vastaan neljännessä jatkoerässä tehty maali.
36. John Cullen
- Cullen kaupattiin Penguinsista pois tuossa organisaation historian parhaassa kaupassa, joka toi Francisin ja Samuelssonin Pittsburghiin, mutta sitä ennen Cullen oli Penguinsille tärkeä pelaaja. Ellen väärässä ole niin oli Penguinsin paras pistemies (94 pistettä 65 ottelussa) ja taisi olla koko liigassakin kärkiviisikossa sillä hetkellä kun tuo kauppa tehtiin. Eipä ilman Cullenin loistavia otteita tuollainen kauppa varmasti olisikaan ollut mahdollinen. Cullen oli joukkueen kannattelevia voimia Marion ollessa sivussa tuolla kaudella, ja edelliselläkin kaudella teki hienot 92 pistettä. Ylipäänsä omaa Penguinsin historian 11. parhaan piste-per-peli keskiarvon (1.04).
37. Darius Kasparaitis
- Eihän se olisi lista eikä mikään ellei Kaspar olisi mukana! Kasparaitis toimi Penguinsin puolustuksen sheriffinä kuuden kauden aikana, ja piti taklauksillaan huolen siitä ettei vastustajilla olleet mukavat oltavat hänen ollessaan kentällä. Omien rakastama ja vastustajien vihaama pelaaja.
38. Michel Briere
- Ainoa pelaaja jonka pelinumeron Penguinsin on jäädyttänyt #66 ohella. Brieren ura jäi traagisen auto-onnettomuuden vuoksi vain yhden kauden pituiseksi, mutta kerkesi sinä aikana ratkaisemaan jatkoaikamaalillaan Penguinsin organisaation historian ensimmäisen playoff-sarjan voiton.
39. Andy Bathgate
- Rangers-legenda teki Penguinsin historian ensimmäisen maalin ja oli joukkueen tehokkain pelaaja organisaation ensimmäisellä kaudella. Paria kautta myöhemmin toiseksi kaudeksi Penguinsiin ja oli silloinkin yksi joukkueen parhaista pelaajista.
40. Patric Hörnqvist
- Vasta kaksi kautta takana Penguinsissa mutta molemmilla kausilla yli 50 pistettä, ja viime kevään mestarijoukkueesta toiseksi eniten maaleja Kesselin jälkeen. Ruumiillisen taistelun ilmentymä kaukalossa, Hörnqvistin periksiantamattomuus maalin edustalla auttaa omaa joukkuetta tekemään maaleja ja aiheuttaa vastustajien hermostumisia.

41. Bryan Trottier
- Trottier vietti uransa viimeiset kolme kautta Penguinsissa. Vaikka pelillinen taso tuolloin olikin jo tippunut merkittävästi parhaista kausista, oli Trottier kuitenkin tärkeä kokenut ja kaiken voittanut pelaaja Penguinsille, ja auttoi Penguinsin peräkkäisiin Stanley Cup-voittoihin tuolloin. Hänen kaltaisen veteraanipelaajan merkitystä joukkueelle ei varmasti voi vähätellä.
42. Bill Guerin
- Kokenut Guerin haettiin tuomaan lisää johtajuutta ja kärkiosaamista joukkueeseen siirtotakarajalla 2009, eikä Guerin pettänyt. 'Heti' (jos noin voi sanoa kun keräsi yli puolet vähemmän pisteitä) Malkinin ja Crosbyn jälkeen Penguinsin kolmanneksi tehokkain pelaaja mestaruuteen päättyneessä playoff-keväässä. Samanlainen kokenut johtajatyyppi '09 mestaruusjoukkueelle kuin vaikkapa Mullen ja Trottier olivat 90-luvun mestarijoukkueille, ja Matt Cullen viime kevään joukkueelle.
43. Rob Brown
- Kyllähän se Marion kanssa uransa toisella kaudella pelatessaan 115 pisteen kauden pelannut Brown ansaitsee myös paikkansa listalla. Pistepörsissä sijalla 5. tuolla kaudella ja vielä seuraava kausi meni piste-per-peli tahdissa ennen kuin taso laski ja vaipua nopeasti unholaan. Uran alkuvuosien pistesaldoissa eittämässä näkyy se Marion vaikutus, mutta siitäkin huolimatta ansaitsee Brownin suoritus arvostusta myös. Eihän siellä kukaan toinenkaan Penguins-pelaaja kyennyt parempaankaan sillä kaudella.
44. Paul Gardner
- Kolme täyttä Penguinsissa, kahdella kaudella yli piste-per-peli ja jokaisella vähintään 25 maalia ja 55 pistettä, aikana juuri ennen Lemieuxin saapumista organisaatioon.
45. Stu Barnes
- Yksi 90-luvun lopun Penguins-joukkueiden suosikeistani, Barnes pelasi joukkueessa vain kolme kautta (ja ainoastaan yhden kokonaisen, kun hankittiin joukkueeseen kesken ensimmäisen noista kausista ja kaupattiin pois kesken kolmannen noista kausista). Barnes jäi kuitenkin mieleen vauhdikkaana ja pienestä koostaan huolimatta periksiantamattona taistelijana sekä hyvänä kahden suunnan pelaajana, ja olipa ainoalla kokonaisella Penguins-kaudellaan joukkueen paras pelaaja heti kenttäkaveriensa Jagrin ja Francisin jälkeen. Tuo kolmikko kannattelikin Penguinsia tuolla kaudella.
46. Robert Lang
- Lang täydensi tuon Penguinsin loistavan kakkoskentän hyvin 2000-01 kaudella ja sillä kaudella pelasikin myös samalla uransa parhaan NHL-kauden, tehden 80 pistettä. Lang ei ollut luistimilla mikään pikakiituri mutta taitava pelaaja, ja pelasi Penguinsissa kolme vähintään 50 pisteen kautta.
47. Phil Bourque
- Ol' Two-Niner, yksi Penguinsin mestaruuskausien luotettavia roolipelaajia 90-luvun alusta.
48. Max Talbot
- Kaksi maalia 2-1 voittoon päättyneessä Stanley Cup finaalien game sevenissä, enough said.
49. Matt Murray
- Kyllähän viime keväänä hyvillä torjunnoilla joukkueen mestaruuteen auttanut Murray ansaitsee paikkansa myös tältä listalta jo nyt, vaikka ei olekaan vasta kuin nuoren uransa alkutaipaleilla. Stanley Cup-voitto ykkösmaalivahtina on kuitenkin riittävä suoritus nousuun tällä listalla jo nyt, ja Murray varmasti nousee jatkossa vielä paljon korkeammalle.
50. Dick Tärnström
- Annetaan nyt tunnustusta myös organisaation historian ainoalle puolustajalle joka on kyennyt voittamaan joukkueen sisäisen pistepörssin. Tärnström pelasi kaksi täyttä kautta Penguinsissa, teki molemmilla yli 40 pistettä ja koko liigan mittapuulla oli molemmilla kausilla top-20:ssa puolustajien pistepörssissä. Noiden synkkien vuosien yksi harvoja valopilkkuja.

Tuollaista, jonkin verran eroavuutta tuli tuohon artikkelin listaukseen. Aika paljon painoarvoa tuli laitettua ratkaisurooleille mestaruusjoukkueissa. Melkein teki mieli nostaa Sergei Zubov myös listalle, mutta ei ihan yksi kausi riittänyt hänen osaltaan, vaikka yli piste-per-peli tahdissa sen vetikin. Marian Hossalta ei myöskään yksi erinomainen playoff-kevät ihan riittänyt, joten siinä näkyy se ero finaaleissa voittamisen ja häviämisen välillä. Hossan playoff-kevät kuitenkin paras listan ulkopuolelle jäänyt suoritus Penguins-pelaajalta. Nick Boninolta myös upeat playoffit viime keväänä ja oli yksi joukkueen avainpelaajia, mutta sekään ei ihan vielä riittänyt nousemaan listalle. Hyvä runkosarja + toiset hyvät playoffit tällä kaudella, ja saattaa silloin todennäköisesti sitten kauden jälkeen kuulua listalle. Luc Robitaillen hyvä tynkäkausi jäi myös ulkopuolelle.

Dan Quinn olisi varmaan pitänyt mahduttaa listalle. Kuitenkin on ainoa vähintään 80 pisteen kauden Penguinsissa pelannut pelaaja, joka jäi listan ulkopuolelle. Quinn teki Marion vierellä parhaalla kaudellaan 94 pistettä, ja yhteensä pelasi kolme peräkkäistä yli piste-per-peli tahdin ja vähintään 70 pisteen kautta Penguinsissa. Ainoa listan ulkopuolelle jäänyt pelaaja joka Penguins-vuosiltaan jäi yli piste-per-peli tahdin uraltaan (min. kaksi kautta).

Quinnin ohella Doug Shedden on toinen listan ulkopuolelle jäänyt pelaaja joka pelasi Penguinsin riveissä vähintään kolme 50+ pisteen kautta (4 kpl) ja vähintään 250 pistettä uransa aikana tehnyt pelaaja.

Vähintään 500 runkosarjaottelua Penguinsin riveissä pelanneista pelaajista listan ulkopuolelle jäivät Dave Burrows ja Troy Loney. Burrows on pelatuissa otteluissa (573) sijalla 10. ja tuolla Tribin listalla oli peräti sijalla 19. Tribin kuvauksen perusteella oli 70-luvun joukkueessa sellainen Paul Martinin ja Rob Scuderin sekoitus, puolustava puolustaja. Tulokkaana neljäs Calder-äänestyksessä ja kerran uransa aikana sijalla 10. Hart-äänestyksessä, joten saattaapa kuulua tosiaan listalle. En kuitenkaan tiedä hänestä oikein mitään joten jätin pois omalta listalta. Loney puolestaan oli yksi noista roolipelaajista 90-luvun molemmissa mestarijoukkueissa ja pelasi yhteensä kymmenellä kaudella Penguinsissa (neljä ensimmäistä aaltoilua NHL:n ja farmin välillä - yhteensä 532 ottelua), mutta jäi kuitenkin esimerkiksi Erreyn ja Bourquen varjoon roolipelaajana.

Pascal Dupuis oli tuolla artikkelin listalla sijalla 32. mutta ei mahtunut omalle listalleni ollenkaan. Näin tällä kertaa.

 

[Bosco]

Jopa yllättävän suuri caphit Murraylle. Ajattelin, että joku 2,5-3M olisi luvassa, kun takana kuitenkin vasta yhdet pleijarit. Ihan ok kutenkin.

@Bosco
Jopa CBAsta yritin tavata noita sääntöjä, hullun hommaa. Ainoa mitä onnistuin keksimään Sprongin tilanteeseen liittyen, on se että jospa loukkaantumisen katsotaan tulleen jo viime kauden aikana. Ja eiköhän se todellisuudessa niin olekin, vaikka pleijareissa ei nuo loukkantuneiden listat ole samalla tavalla käytössä.. SIlloin menisi tavalliseen (LT)IReen eikä tuohon Non-Roster-malliseen.

Murrayn sopimus on täysin linjassa Vasilevskiyn sopimuksen kanssa. Mestaruudesta sitten se neljännesmiljoona per vuosi lisää. Itse olisin odottanut jopa suurempaakin sopimusta, eli tämä kelpaa oikein hyvin.

Sprong loukkaantui tosiaan finaalien (vai oliko se jo konferenssifinaalien aikana?) aikana harjoituksissa. Oli silloin NHL-rosterissa ja loukkaantui siten NHL-miehistössä ollessaan. Lainaamasi artiklan mukaan silloin menisi tosiaan nähdäkseni 'Injured Reserve Listille', eikä non-roster IR:ään. Mikä sen vaikutus sitten on Penguinsin tämän hetkiseen tilanteeseen, niin onkin vaikeampi kysymys vastattavaksi. Pitäisi lukea ajatuksen kanssa kaikki CBA:n IR:ää koskevat artiklat, jotta siihen pystyisi mahdollisesti mitään vastaamaan. Ei ole asia joka olisi yksiselitteisesti kirjoitettu yhteen artiklaan selkokielellä.

 

[Wild-Chester]

Terveen uran pelatessaan olisi voinut nousta haastamaan Lemieuxin asemaa organisaation historian pelaajana, mutta sitä ei valitettavasti saatu nähdä.

Avaa hieman tätä? Siis oma näkemyksesi mitä on jäänyt näkemättä loukkaantumisten vuoksi, ja kuinka se olisi saattanut vaikuttaa omaan listaasi?

Itse ajattelen niin, että todennäköisesti Crosbyn kaksi (tai 3) tehokkainta kautta jäi näkemättä. 10-11 olisi tullut satavarmasti yksi Art Ross lisää, ja melko varmasti myös toinen Rocket, ja näiden perään tietysti Hart.
11-12 kausi vaikea spekuloida. 12-13 jäi jälleen pomminvarma Art Ross piippuun, tuolloinkin ylivoima oli sitä luokkaa että pokaalia sai jännätä lähes loppuun asti vaikka täsmälleen 1/4 kautta jäi jälleen pelaamatta. Eli lyhyesti sanottuna melkoinen kasa henkilökohtaisia pystejä on jäänyt saamatta pahojen loukkaantumisten vuoksi, se on selvää.

Nyt tulee mutta: Crosby on kyseisistä "menetetyistä" vuosista huolimatta voittanut kaiken vähintään kertaalleen. Tulevaisuus on luonnollisesti aina jossittelua, mutta _jos_ Crosby saa pelailla lopun uraansa kohtuu terveenä, on hänen vielä mahdollista kilpailla myös henkilökohtaisista palkinnoista (toki pihapiiriin on nyt saapunut se uusi poika, joka tekee sen jo vaikeaksi). Ja kuka tietää jos Crosby esikuvansa tavoin muuntautuu todelliseksi kahdensuunnan spesialistiksi vanhoilla päivillään, ja pokkaa vielä sen puuttuvan henkilökohtaisen pystin kaappiinsa, onhan tästä nähtävissä jonkinlaisia viitteitä ;)

Kun 20 vuoden päästä numero 87 on roikkunut jo hyvän aikaa Cons... PPG Paints Arenan katossa, niin kuinka paljon nuo "menetetyt" henkilökohtaiset pystit vaikuttavat Crosbyn jättämään perintöön?

 

[Bosco]

Avaa hieman tätä? Siis oma näkemyksesi mitä on jäänyt näkemättä loukkaantumisten vuoksi, ja kuinka se olisi saattanut vaikuttaa omaan listaasi?

Itse ajattelen niin, että todennäköisesti Crosbyn kaksi (tai 3) tehokkainta kautta jäi näkemättä. 10-11 olisi tullut satavarmasti yksi Art Ross lisää, ja melko varmasti myös toinen Rocket, ja näiden perään tietysti Hart.
11-12 kausi vaikea spekuloida. 12-13 jäi jälleen pomminvarma Art Ross piippuun, tuolloinkin ylivoima oli sitä luokkaa että pokaalia sai jännätä lähes loppuun asti vaikka täsmälleen 1/4 kautta jäi jälleen pelaamatta. Eli lyhyesti sanottuna melkoinen kasa henkilökohtaisia pystejä on jäänyt saamatta pahojen loukkaantumisten vuoksi, se on selvää.

Nyt tulee mutta: Crosby on kyseisistä "menetetyistä" vuosista huolimatta voittanut kaiken vähintään kertaalleen. Tulevaisuus on luonnollisesti aina jossittelua, mutta _jos_ Crosby saa pelailla lopun uraansa kohtuu terveenä, on hänen vielä mahdollista kilpailla myös henkilökohtaisista palkinnoista (toki pihapiiriin on nyt saapunut se uusi poika, joka tekee sen jo vaikeaksi). Ja kuka tietää jos Crosby esikuvansa tavoin muuntautuu todelliseksi kahdensuunnan spesialistiksi vanhoilla päivillään, ja pokkaa vielä sen puuttuvan henkilökohtaisen pystin kaappiinsa, onhan tästä nähtävissä jonkinlaisia viitteitä ;)

Kun 20 vuoden päästä numero 87 on roikkunut jo hyvän aikaa Cons... PPG Paints Arenan katossa, niin kuinka paljon nuo "menetetyt" henkilökohtaiset pystit vaikuttavat Crosbyn jättämään perintöön?

Sinähän sen itse vastasit. Kaksi varmaa Art Rossia ja samalla hyvin todennäköistä Hartia ovat karanneet Crosbyn käsistä loukkaantumisten vuoksi (10-11 ja 12-13 kaudet). Niillä kausilla karkasi myös yksi Lindsay-palkinto toisaalle, ja tosiaan mahdollisesti myös yksi Rocket Richard. Nuo kaksi Hartia olisivat nostaneet Crosbyn niiden määrässä Marion edelle, ja yksi Lindsay nostanut Crosbyn tasoihin Marion kanssa. Art Rosseissa olisi enää kahden päässä Mariosta. Sitten 07-08 kaudelta saattoi mennä loukkaantumisen vuoksi jotain sivu suun, samoin 11-12 kaudelta. Tälläkin kaudella jälleen alkaa Art Ross pikkuhiljaa karata ulottumattomiin mitä pitempään Crosby on vielä sivussa.

Suoritin vertailua siis Marioon, asemaan Pittsburgh Penguinsin historian parhaana pelaajana. Jo lähtökohta tuossa on Crosbyä vastaan, sillä Mario on sen verran legendaarinen pelaaja ja itselleni aika järkkymättömästi se kaikkien aikojen paras pelaaja. Crosbyn olisi pitänyt melkeinpä mennä palkintojen määrässä Marion edelle, jotta minä olisin alkanut harkitsemaan tosissaan heidän välistä paremmuusjärjestystä. Kun pitää ottaa huomioon että Lemieuxilta jäi kanssa iso kasa palkintoja saamatta loukkaantumisten ja sairastelun vuoksi uran aikana. Eikä puhuta edes pelkästä palkintojen määrästä, vaan niiden Crosbyn otteiden olisi tullut myös jatkua parin kauden ajan sillä 10-11 kauden alkupuoliskon tasolla. Nyt sitä ei enää hyvin todennäköisesti tule tapahtumaan. Kuten totesin lainaamassasi kohdassa, se olisi vaatinut tervettä uraa Crosbyltä.

Ja vastaus siihen että miten nuo nyt menetetyt palkinnot olisivat vaikuttaneet omaan listaani? Eivät mitenkään, mutta niiden myötä portti olisi edelleen avoinna mahdolliselle tulevalle keskustelulle Crosbyn ja Lemieuxin välisestä paremmuudesta. Tällä hetkellä se ei ole. Se että Crosby on voittanut kaiken vähintään kertaalleen on erittäin hienoa ja saattaa nostaa Crosbyn kaikkien aikojen top-10 pelaajaksi (tai vähintään hyökkäjäksi), jos ei nyt ihan vielä niin parin hyvän kauden päästä sitten, mutta se ei riitä millään vertailussa Lemieuxiin.

 

[Wild-Chester]

Sinähän sen itse vastasit. Kaksi varmaa Art Rossia ja samalla hyvin todennäköistä Hartia ovat karanneet Crosbyn käsistä loukkaantumisten vuoksi (10-11 ja 12-13 kaudet). Niillä kausilla karkasi myös yksi Lindsay-palkinto toisaalle, ja tosiaan mahdollisesti myös yksi Rocket Richard. Nuo kaksi Hartia olisivat nostaneet Crosbyn niiden määrässä Marion edelle, ja yksi Lindsay nostanut Crosbyn tasoihin Marion kanssa. Art Rosseissa olisi enää kahden päässä Mariosta. Sitten 07-08 kaudelta saattoi mennä loukkaantumisen vuoksi jotain sivu suun, samoin 11-12 kaudelta. Tälläkin kaudella jälleen alkaa Art Ross pikkuhiljaa karata ulottumattomiin mitä pitempään Crosby on vielä sivussa.

Suoritin vertailua siis Marioon, asemaan Pittsburgh Penguinsin historian parhaana pelaajana. Jo lähtökohta tuossa on Crosbyä vastaan, sillä Mario on sen verran legendaarinen pelaaja ja itselleni aika järkkymättömästi se kaikkien aikojen paras pelaaja. Crosbyn olisi pitänyt melkeinpä mennä palkintojen määrässä Marion edelle, jotta minä olisin alkanut harkitsemaan tosissaan heidän välistä paremmuusjärjestystä. Kun pitää ottaa huomioon että Lemieuxilta jäi kanssa iso kasa palkintoja saamatta loukkaantumisten ja sairastelun vuoksi uran aikana. Eikä puhuta edes pelkästä palkintojen määrästä, vaan niiden Crosbyn otteiden olisi tullut myös jatkua parin kauden ajan sillä 10-11 kauden alkupuoliskon tasolla. Nyt sitä ei enää hyvin todennäköisesti tule tapahtumaan. Kuten totesin lainaamassasi kohdassa, se olisi vaatinut tervettä uraa Crosbyltä.

Ja vastaus siihen että miten nuo nyt menetetyt palkinnot olisivat vaikuttaneet omaan listaani? Eivät mitenkään, mutta niiden myötä portti olisi edelleen avoinna mahdolliselle tulevalle keskustelulle Crosbyn ja Lemieuxin välisestä paremmuudesta. Tällä hetkellä se ei ole. Se että Crosby on voittanut kaiken vähintään kertaalleen on erittäin hienoa ja saattaa nostaa Crosbyn kaikkien aikojen top-10 pelaajaksi (tai vähintään hyökkäjäksi), jos ei nyt ihan vielä niin parin hyvän kauden päästä sitten, mutta se ei riitä millään vertailussa Lemieuxiin.

Jepulis. Niinhän se vähän on että saavutettujen pystien määrä on se objektiivisin tapa vertailla näitä kahta. Vaikka yrittäisi puhtaasti kaukalon sisäpuolella pysyä, niin kyllä tuo Lemieuxin kaikki muu Penguinsin hyväksi tekemä vaikuttaa tietysti omaankin mielipiteeseen. Jollain tavalla kieroutunuttakin tässä Crosbyn loukkaantumisten jossittelussa on se, että Lemieuxhan oli itse erittäin rikkinäinen ja sairas mies peliurallaan, ja saavutukset ovat silti tuota luokkaa. Kertoo tietysti #66 suuruudesta.

 

[Walkin]

Mielenkiintoista luettavaa, kiitos @Bosco.

Itse yön matsista sen verran niin Letang on ulkona ottelusta joten eihän tämä hyvältä näytä. Crosby ei ilmeisesti ollut käynyt tänään jäällä ollenkaan jos oikein ymmärsin, toivottavasti ei nyt mitään takapakkia ole sillä saralla tapahtunut. Tekisi hyvää voittaa, sillä kolmen ottelun tappiputki tähän väliin ei olisi se optimaalisin tilanne.

 

[Bosco]

Sullivan puhui että Crosbyllä oli tänään suunniteltu lepopäivä, mutta eihän siitä mihinkään pääse että jos Crosby ei ole huomenna jäällä ja nimenomaan muun joukkueen kanssa, niin kuntoutuminen on ottanut takapakkia. Jos näin käy ja Crosbyä ei huomenna nähdä jäällä, niin eipä kannata odottaa tätä pitkään aikaan takaisin kokoonpanoon.

Kyllähän huomiset harjoitukset jännittävät siis enemmän kuin tämän yön ottelu. Paljon kertovat harjoitukset edessä Crosbyn kuntoutumisen suhteen. Ei voi kuin toivoa että Crosby olisi mukana jäällä, vähintään ei-kontaktia paidassa, jos ei kontaktiharjoituksiin kuitenkaan ole vielä saanut lupaa.

Saa nähdä myös että kuinka pitkäksi Letangin DTD-status venyy.

 

[valkeaori]

Itse yön matsista sen verran niin Letang on ulkona ottelusta joten eihän tämä hyvältä näytä. Crosby ei ilmeisesti ollut käynyt tänään jäällä ollenkaan jos oikein ymmärsin, toivottavasti ei nyt mitään takapakkia ole sillä saralla tapahtunut. Tekisi hyvää voittaa, sillä kolmen ottelun tappiputki tähän väliin ei olisi se optimaalisin tilanne.

Letangin poissaololla myöskin kolikon toinen kääntöpuoli, sillä Pouliot pääsee pelaamaan tänään, ja ainakin itse odotan hänen kauden debyyttiään mielenkiinnolla. Tosin todennäköisesti hänen minuuttinsa jäävät yöllä melko vähäisiksi. Hyvin mielenkiintoista myöskin nähdä, että minkälaisilla pakkipareilla Sharksia vastaan lähdetään. Cole - Schultz pari on pelannut hyvin, kun taas etenkin Määttä on valitettavasti jatkanut heikkoja otteitaan.

Dumoulin - Daley
Cole - Schultz
Määttä - Pouliot

Oma veikkaukseni on ylläoleva ja kolmosparin minuutit jäänevät melko vaatimattomiksi.

Rust myöskin harjoitellut Malkinin ketjussa, joten eiköhän hänenkin kauden debyyttinsä nähdä yöllä.

Ketjut olleet hatrjoituksissa muodossa:

Kunitz - Malkin - Rust
Hagelin - Bonino - Kessel
Wilson - Cullen - Hörnqvist
Sestito - Fehr - Kuhnhackl

 

[Laaban]

Rust myöskin harjoitellut Malkinin ketjussa, joten eiköhän hänenkin kauden debyyttinsä nähdä yöllä.

Ei nähdä. Rust pelasi debyyttinsä edellisessä ottelussa habseja vastaan.

 

[valkeaori]

Ei nähdä. Rust pelasi debyyttinsä edellisessä ottelussa habseja vastaan.

Oijoi niinpäs näköjään. Ihmekös tuo että meni ohi, kun en matsia katsonut eikä siitä paljon luettavaakaan jälkipolville jäänyt. Melko epätarkasti tuli näköjään siltikin katsottua tuon ottelun statsit.

Tulevanakin yönä jää ottelu katsomatta, mutta toivottavasti aamun kooste tarjoaa enemmän ilonaiheita kuin edellinen.

 

[Bosco]

Sharksia vastaan hieno nousu 0-2 tappioasemasta 3-2 voittoon kolmannessa erässä. Siihen ne hyvät asiat jäävätkin, sillä pisteet tulivat jälleen kovalla hintaa. Tällä kertaa ottelun jättivät loukkaantumisten vuoksi kesken Määttä sekä Pouliot. Pikkaisen alkaa taas loukkaantumisia kertymään. Saa nähdä kuka menee LTIR:ään, jotta capissa on tilaa korvaajia varten, vai vedelläänkö vajaamiehityksellä sitten jatkossa...

 

[Walkin]

Jos kävisi nyt niin, että ensi pelissä ei olisi käytettävissä puolustajista Letang, Määttä ja Pouliot niin ketkä sieltä AHL:stä olisi nostettavissa tällöin? Oleksy? Vai onko siellä parempia puolustajia tarjolla? Surullinen tilanne taas tällä saralla, vaikka jos jotain positiivista pitää hakea niin mieluummin näistä tässä vaiheessa kautta kärsitään kun sitten keväällä.

Hieno nousu viime yönä kumminkin voittoon.

 

[Bosco]

Warsofsky ja Oleksy sieltä ensimmäisenä varmaankin olisi kutsuja ylös saamassa. Jos jostain siis löytyy vaan cappitilaa heitä varten. Ehkä se Murray saa peliluvan, ja voidaan luopua Condonista, jolloin nyt toinen noista menee sitten mukavasti capin alle ilman kenenkään LTIR-listauksia.

 

[Laaban]

Hörnqvist saisi olla vihainen 24/7 jos hänen suuttumisella joukkueen peli tekee täyskäännöksen. Hylätyn maalin jälkeen Hörnqvistin taistelu toi oman joukkueen rinnalle ja ohi. Kaverille 'A' rintaan kiitos!

Osaako joku sanoa minkä takia Letangilla ei ole varakapteenin rinnusmerkkiä? Jotenkin voisi kuvitella, että monen muun joukkueen tapaan ykköspakilla olisi joku rooli kapteenistossa. En väitä hänen ansaitsevan sitä, väitän että ehkä Letang kapteenistossa voisi olla mediaseksikkäämpi kuin Kunitz.

 

[lake79]

Voisivatko Sharks ja Penguins pelata useamminkin vastakkain? Helposti viihdyttävintä kiekkoa tällä kaudella tuo peli.

Mahtava pelin kääntäminen ja voitto.

 

[Bosco]

Pouliot LTIR:ään ja Warsofsky kutsuttu ylös.

Määttä pelaa huomenna.

 

[lake79]

Predatorsin joukkueella tällä hetkellä kohtuu monta ukkoa ruokamyrkytyksen alaisena. Näinköhän koko peliä pelataan ensi yönä.

 

[Walkin]

Predatorsin joukkueella tällä hetkellä kohtuu monta ukkoa ruokamyrkytyksen alaisena. Näinköhän koko peliä pelataan ensi yönä.

Toivottavasti pelataan sillä nyt pystyisi katsomaan matsin suorana, arkena on kumminkin aina vähän vaikea herää pelejä katsomaan yöllä.

Crosbyn tilanteesta kuulunut mitään?

 

[valkeaori]

Crosbyn tilanteesta kuulunut mitään?

CBCsports kirjoittaa näin:

Crosby (concussion) resumed skating Saturday after staying off the ice Friday, DK Pittsburgh Sports reports. "It was a good day off for Sid," coach Mike Sullivan said.

It seemed as though Crosby might be progressing last week but his status hasn't changed. The organization has no need to rush Crosby back with 77 regular-season games remaining on the docket.

Ja tässä vielä linkkikin.
Penguins' Sidney Crosby: Skates Saturday in Pittsburgh - CBSSports.com

 

[lake79]

Enpä muista koska viimeksi olen Penguinsin pelin jättänyt kesken toisessa erässä reilusti ennen erän loppumista.

Pelistä ei niin mitään positivista sanottavaa. Mitä helvettiä siellä jäällä tapahtui, tai tässä tapauksessa ei tapahtunut.

 

[mountainsnake]

Enpä muista koska viimeksi olen Penguinsin pelin jättänyt kesken toisessa erässä reilusti ennen erän loppumista.

Pelistä ei niin mitään positivista sanottavaa. Mitä helvettiä siellä jäällä tapahtui, tai tässä tapauksessa ei tapahtunut.

Joo, vähän sama oli meininki täälläkin ruudun takana. Nashville on kyllä kova nippu, ja en tiedä olisiko ekaan erään 2-0 johtokaan siunannut pinguille onnistunutta iltaa. Nyt tuntui, että etenkin hyvin puolustavasta Nashvillestä on tullut nopea ja ennen kaikkea voimakkaasti hyökkäävä joukkue. On nuoruutta, nopeutta, taitoa, ja pari sen luokan liikkuvaa kiekollistapuolustajaa, että kateeksi käy :) Hieno jengi, ja Subban tuo mukavasti lisää vaarallisuutta liikkuvassa muodossa ylivoimaan. Onhan Weber kunnon viivaruoska (ja se taisikin toissayönä laulaa Bell centerissä) ja oman pään isäntä, mutta silti mielestäni istuu paremmin Montrealin nippuun, ja Subban taasen nostaa Predsien hyökkäyksen (ja koko pelitavan) vaarallisuutta vastustajan vinkkelistä. Kaiken kaikkiaan itse pelistä ei jää kauheasti kerrottavaa pingulasien takaa, joten ennen kuin menee enemmän offariksi; isot peukut Nashvillelle!

Kypsempää vieraspelaamista olisin odottanut pinguilta, ja hienon sharks-kohtaamisen kolmannen erän jälkeen tasaisen paska suoritus country cityssä.

Letangin merkitys on jäätävä pingupakistolle, ja aina kun ukko on sivussa, niin tietyissä ratkaisupaikoissa ollaan helisemässä. Onneksi Daley ruoski myös yhden yläpellin avsia vastaan, joten tulivoimaa ja liikkuvuutta löytyy myös häneltä. Niin hieno pelaaja kuin Olli Määttä onkin, niin piiru räjähtävyyttä liikkeellelähtöön ja luisteluun tekisi miehestä ylemmän kastin puolustajan. Pelisilmää ja pelinlukutaitoa kyllä löytyy, ja tykkää ottaa riskejä (jotka on kostautunut harmittavasti ajoittain), joten vähän lisää fysiikkaan ja "enemmän nopeita lihassoluja" olisi harras toive :D
Dumoulinista on vain pakko tykätä, hienosti nosti viimekauden alusta asti tason ylös, ja vaikka viime yönä miinus tulikin (taisi tulla jokaiselle pens-pakille) niin kaiken kaikkiaan hintalaatusuhteeltaan (ainakin vielä toistaiseksi) loistava puolustaja.

Shcultzista pidän paljon, nyt on sitten se totuuden kausi herralle näyttää, mihin rahkeet riittävät. Puolustuspelissä ainakin parannettavaa riittää, etenkin hitaiden ja pitkien hyökkäysten puolutamisessa pelinluku ja kamppailuvoima tuntuu liian vähäiseltä. Suorien hyökkäysten puolustamisessa on usein hyvin messissä liikkuvuutensa takia.

Joo, siinä tällaista sunnuntai-iltapäivän ajatuksenjuoksua muutamasta Pens-puolustajasta :)