Tehoistaan huolimatta Justin Schultzista ei ole Penguinsin ykköspuolustajaksi - NHL - 20.12.2016 - Kolumnit - Jatkoaika.com - Kaikki jääkiekosta
Semmoista artikkelia Juha Oinoselta. Sinänsä hauskaa, että on otsikoinut Artikkelin aivan oikein, muttei oikein itse tiedä että miksi.
Hurjasta ylivoimavastuusta huolimatta tehot ovat kahdessa edellisessä pelissä jääneet yhteen syöttöpisteeseen. Pienemmässä roolissa myös Schultzin kokonaisvaltainen pelaaminen oli parempaa.
Koko kauden mittakaavalla Schultz on Penguinsin kärkeä edistyneissä tilastoissa, mutta kahdessa viime pelissä taas huonoimpia.
Isomman roolin antaminen hyvien otteiden jatkoksi oli Penguins-valmennukselta ymmärrettävää, mutta Schultzin paikka ei vielä ainakaan ole ykköspuolustajana.
Oinonenhan kirjoitti aiemmin esim Tapparasta kolumnin, jossa vaati Jere Rouhiaiselle parempaa roolia, koska miehen Corsit näyttää hyvältä ja kärkiparin pakeilla huonoilta. Uskomatonta tuubaahan se oli.
Noh, mikähän miehiä yhdistää? Pelaavat hyökkäysvoimaltaan syvässä joukkueesa sitä kolmospakkiparia, joka kohtaa helpoimmat vastustajat satavarmasti aina ainakin kotikentällään, peluutusetujen turvin. Siihen pyritään myös vieraskentällä, mutta vastustajan valmentajan peluutusetu muuttaa tilannetta.
Syvät joukkueet, kuten nämä hallitsevat mestarit niin NHL:ssä kuin SM-Liigassa, tarkoittavat sitä, että joukkueelta löytyy kolme hyökkäysvoimaista ketjua. En ole ihan varma, mutta Pittsburgh saattoi olla viime kaudella NHL:ssä ainoa, jolla oli niinkin vahvasti tilanteita rakentava kolmonen, mitä se esim San Jose Sharksiin verrattuna oli. Tilastoin maalipaikkadatallani kaikki finaalit ja Särkien kolmonen ei missään vaiheessa lähtenyt kunnolla käyntiin ja kannu ratkesi hyvin pitkälle siihen.
Miten tämä liittyy kolmospakkipareihin on se, että syvyydeltään hyökkäysvoimaisissa joukkueissa tuo kolmospakkipari saa yleensä hyökkäysvoittoista peliaikaa hyökkipäästä, hyvän maalintekoketjun kanssa pelaten. Tämä saa heille ihan ylihyvät Corsi-lukemat, joita sitten mennään ylianalysoimaan yksilötasolle, jota ei pitäisi missään nimessä tehdä. Corsi on joukkuestatti ja niiden käyttäminen yksilöstatteina ajaa asiaan perehtymättömät toimittajat metsikköön. Tätä samaa tulee nyt joka tuutusta. Luullaan, että kirjoitetaan jotain analyyttistä, mutta ollaan jo lähtökohtaisesti metsässä.
Cole ja Schultz ovat tehokkaita, mutta eivät sen takia, että olisivat yhtäkkiä maailman parhaita puolustajia, vaan että pääsevät pelaamaan kaikista optimaalisimmasta asemasta startaten, huippuhyökkääjien kanssa ja vielä jotain vastustajan heikoimpia vastustajia vastaan.
Sama toistuu jengistä toiseen. Ja sitten toimittajat kirjoittaa artikkeleita, miten se ja se kolmosparin rivimies ansaitsisikin olla joukkueen ykköspakki. Johon kyvyt ei missään nimessä riitä. Kyllä ne valmentajat jo alkuarvoisesti osaa ne pelaajat järjestää oikein ja on olemassa oikeampia tilastoja, jotka kertoo paremmin puolustajien oikeasta tasosta poistaa esim Quality Scoring chanceja. Antaa vedellä niistä paikoista sektoreista vaan, ihan se ja sama miltä ne Corsi-luvut näyttää, ei liity tähän mitenkään. Corsi ei kerro puolustajan tasosta, se on vain heijaistuskuva pelaajan peluutuksesta ja siitä suhteesta, miten pelaaja poistaa korkeamman prosentin maalipaikkoja huonomman prossan vetoja läpi päästääkseen. Eli puolustaa oikein, eikä vaan manipuloi tilastoa.
Tortorella jo haistatti **tut näille tilastoille ja saanut joukkueensa melkoiseen iskuun. Columbuksessa taidetaan katsella niihin oikeisiin Keklun rakentamiin kehittyneisiin tilastoihin, joihin Corsit ei kuulu.
***
Mutta mahtava esimerkki tämä Pittsburghin tilanne ja tuo vuosia ihmetelty Kris Letangin merkitys joukkueelleen. Mitäs se voittoprosentti on ilman Letangia ja Letangin kanssa? Kun edes Crosbyn puuttuminen tai Malkinin puuttuminen ole merkannut juuri mitään, mutta jos Letang puuttuu, niin joukkueen taso romahtaa heti. Jokaisesta pakkiparista tulee heikompi, kun kärkimies putoaa pois.
Se vain kuvastaa tätä tilannetta, miten tärkeitä hyvät TOP4 pakit NHL:ssä ovat. Justin Schultz jo Edmontonissa todisti, ettei mies riitä millään NHL:n TOP4 pakiksi, koskaan. Mutta Pittsburghissa oivallettiin se, että kolmosparin pakkina, hyökkäysalueen täsmäspesialistina, hänestä saadaan otettua kaikki teho irti ilman suurempi riskejä, toisin kuin hänen pelatessa isompia ja kovempia minuutteja. Nyt tähän tilanteeseen on vaan jouduttu ja onhan jengissä syvyyttä päästä ehkä tämän ongelman ylikin ja aika näyttää. Tai sitten Letang vaan on jälleen korvaamaton.
Se mikä tuossa artikkelissa sitten minua häiritsee on se, että Oinonen on nyt Corsin perusteella sattumalta huomannut, että Schultzin kokonaisvaltainen pelaaminen on kolmosparissa parempaa, mutta hän ei ymmärrä että miksi. Eli se kolmosparissa Corsilla loistanut kaveri muuttui heti korkeammassa parissa vaikeammalla peluutuksella huonommaksi.
No, syy on tietysti peluutuksen muuttumisessa, eli Schultzille heijastuu nyt erilainen peilikuva laukaisujakaumasta. Ja se on sitä hankalampaa mallia, mitä 1-2 parit illasta toiseen kohtaavat ja joutuvat haukkuryöpyn alle. Eli muuttunut on ainakin ne Quality of competition ja ZoneStartit, joilla Corsi-luvut heijastuu "hyviksi" ja "huonoiksi", eivätkä ne välttämättä kerro pelaamisen tasosta mitään. Ne kun opiskelee, niin ymmärtää. Suorat Corsi-luvut eikä edes adjusted-luvut kerro välttämättä vielä mitään, koska laukausyrityksilläkin on erilaisia painoarvoja.
