Olihan se sellainen väkisinmaakamispeli, mutta pisteet vieraista kelpaa tähän väliin. Pelistä onkin kaikki oleellinen mainittu, mutta sösötetään nyt yleisesti jotain taas.
Bonino on aivan helvetin hyvä tuossa kolmossentterin roolissaan. Peliäly on potenssiin sata Sutteriin verrattuna ja kykenee sekä rakentamaan peliä että rikkomaan vastustajan peliä jo ennen kun ollaan kusessa omalla alueella. Lisäksi tuntuisi olevan hiukan sähäkämpi liikkeessään kuin armon Brandon, mikä ainakin saa Boninon pelin näyttämään aktiivisemmallta. Jonkinlaista mean-streakiäkin olen ollut havaitsevinani, mikä on kiva.
Kunitz. Maali oli ehdoton plussa, mutta muuten taas niin vitun vätystelyä suunnilleen koko matsi että ei helvetinperkele. Esimerkkivaihto: saa kiekon omalla sinisellä, syöttää sen HYVIN HIENOSTI oman pelaajan lapaan, saa kiekon takaisin, menettää sen aivan paskalla sohaisulla vastustajan sinisellä, kaartelee selkä suorana kentän toiselle laidalle, tökkää näennäisesti vastustajaa takaapäin pohkeille, ja luistelee selkä suorana vaihtoon. Mitä helvettiä? Tekis vittu jotain kehittävää siellä edes, taklaisi, raastaisi, hieroisi nyrkkiä naamaan, vittuilisi vastustajalle, heittelisi t-paitoja katsomoon tai jumalauta jotain. Ei, mitään ei tapahdu. Joku Scott Hartnell on ihan yhtä perseestä mutta se sentään hämmentää ja vittuilee, kun meiän Kuni vaan muuttaa safkaa paskaksi.
Fleury on ollut loistava ja rauhallinen, ei höntyile. Nyt vaan pidä toi, äläkä ala ylianalysoimaan ja sohlaamaan, peruspeliä ja se kyllä riittää. Pakisto puolustuspäässä sama juttu, vähän rakoilee keskialueen karvaus mutta miljardin taalan maalipaikoilta on pystytty jengit siivoamaan ihan nätisti pois. Eilenkin oli pari ylivoimahyökkäystä, jotka pakit hoisivat loistavasti ihan vaan olemalla oikeassa paikassa. Yleensä näissäkin on sukelleltu johonkin tai tehty oma maali. Kuten sanottua, jos omiin menee vain 0-1 maalia niin hyökkäyksen pitäisi pystyä kairaamaan voitto ja 2 omiinkaan ei ole vielä katastrofi.
Hyökkäyspelissä etenkin hyökkääjien osalta on vähän tuollaista yksi-syöttö-liikaa -syndroomaa, eli vielä kerran siirretään kun pitäisi jo itse tehdä maali.
Tää korostuu hirveellä tavalla ylivoimassa kun koitetaan tehdä jotain sadan syötön ketjua niin kauan kunnes syötetään viivaan jossa ei ole ketään. Paikat vaihtuu, kiekko liikkuu mutta mitään ratkasua ei edelleenkään tule. Edellisessä matsissa se Malkinin jatkoaikamälli pitäisi olla esimerkkinä miten pelataan, pari syöttöä jotta aukeaa laukasulinja ja veskari joutuu härväämään sivuttain, suoraan syötöstä tai muuten nopeasti kova, matala kuti ja sitten tarvittaessa kaks äijää lätkimään ripareita pakkien seuratessa toista aaltoa. Simppeliä, sano! Letangia muuten ei voi käyttää laukaisijan paikalla, kun ei se nyt vaan osaa vetää. Katoin eilen pätkän Bluesin matsia ja siellä oli #55 Colton Parayko, joka veti muutaman aivan karmean pommin ylivoimalla viivasta. Letang on oivallinen qb tuossa yyveessä, mutta olisi kiva jos sinne saisi jonkun kunnon pommittajan myös. Semminkin kun noi hyökkääjät tuntuisi vaan siirtelevän.
Vaikea muutenkin nähdä mikä ton ylivoiman punanen lanka on, vai eikö sitä ole? Vaikka pelaajien antaisikin toteuttaa itseään niin kyllähän joku perusprinsiippi ja kuvio tuossakin olsi hyvä olla, nyt mennään ihan miten sattuu.
Ja viekä yks juttu, meinaan kaikki kunnia Ian Colelle mutta nippanappa kaveri on top-4 pakki. Aika vahvoilla Pens-laseilla saa katsella jos Colea pitää ykkösparin pakkina. Idän kovimmilla jengeillä on paperilla noin kuusi parempaa pakkia ja Lovejoy&Cole Pens-pakiston top neljässä on oikeasti aika traagista. Toki molemmat sankarit ovat leiviskänsä hoitaneet (suhteessa) erinomaisesti, mistä vähät päästetyt maalitkin kertovat mutta kyllähän hyökkäyspään produktiota syö että lähtökohtaisesti kolmosparin puolustavat puolustajat pelaavat kärkiäijien takana. Colella toki on vielä sitä upsidea kiekollisempaan peliinkin, mutta silti.
Ei ole mennyt ihan putkeen kyllä Sheron pakkihamstraus-projekti, kun pakisto on idän kärkijengien heikoimpia eikä sitä menestystäkään lopulta saatu ostettua. Jälkiviisaus on aina helppoa, eikä kannata kenenkään Pens-fanin käydä katsomassa millaisia ukkoja olisi voitu noiden pakkien sijaan varata parhaina pelaajina. Tulee kyynel.
Mutta eteenpäin mennään ja prosessi on käynnissä, neljä voittoa edellisestä viidestä. Muutama onnistuminen noille isoille pyssyille taas niin homma helpottuu entisestään. Otteluohjelma tarjoaa erikoisuuksia, kun nyt on neljän päivän tauko ja keskiviikkona Washington ja heti perään Buffalo himassa. Noh, tauolla ylivoima kuntoon niin ei tarvi hävetä kun Caps esittelee omansa.