Pens-Coyotes
Heitetääs tänne analyysiä erä kerrallaan.
1. Erä
Erä alkoi melko tasaisesti, tarkkaa pelaamista puolin ja toisin. Mielestäni Coyotes oli paremmalla jalalla liikkeellä ja vierasjoukkue saikin luotua pitkiä pyörityksiä Pensin päätyyn, Fleury kuitenkin klaarasi Kojoottien lähestymiset varmasti. Penguins ei paikoilla juhlinut, ensimmäisen kympin aikana lähimmäksi pääsi Neal, joka löi jumalaiset ranteensa lukkoon Malkinin pudotuksesta, Smith kuitenkin torjui olkapäällään. Kotijoukkueen avausmaali syntyi hiukan varkain, kun Michalek (?!?!) pääsi rokottamaan ex-seuraansa Staalin syötöstä ajassa 11.44. Helpohkosti kiekko Smithin taakse. Seuraavaa Pens maalia ei jouduttu odottamaan kauaa, sillä ajassa 14.45 kiekko oli lähes identtisen laukauksen seuraksena jälleen Smithin selän takana. Tällä kertaa asialla Kunitz, joka hyödynsi Malkinin rakentaman 2-1 hyökkäyksen laukomalla kiekon Smithin patjan yli uuniin. Erän loppu sujui Kojoottien komennossa lukuunottamatta yhtä ykköskentän järjestämää trombia Smithin vartioiman maalin liepeillä. Pehmeästi pelasi Pens puolustajat omassa päässä, näin Wizardille ja kumppaneille jäi suhteellisen paljon tilaa pyörittää peliä. Aikalisänkin joutui Dan lopussa käyttämään, kun pitkän Kojoottipyörityksen päätteeksi Pens heitti pitkää ja Staalin kentällä oli jo toista minuuttia pitkä vaihto alla. Fleury ja tolpat kuitenkin kestivät ja erätauolle lukemissa 2-0.
2. Erä
Toinen erä alkoi todella tahmeasti Pensin kannalta ja vierasjoukkue heilutti tahtipuikkoa. Ensimmäisen vitosen kestämisestä ilman takaiskuja voi joukkue kiitellä pitkälti Fleurya, jota ei ohiteta tänään kuin ohjurilla. Mustia pilviä Pensylvanian taivaalle alkoi kasaantua, kun Sullivan otti täysin idioottimaisen hyökkäyspään jäähyn. Kojoottien ylivoima kuitenkin hakkasi päätään Pensin vahvaan alivoimaan, eikä vaarallisia tilanteita päässyt syntymään. Grafiikat tiesivät kertoa, että PK tällä kaudella lännen joukkueita vastaan 52/53, ei paha. Pelin suunnan käänsi kolmoskentän pirteä vaihto, kun ottelun puoliväli oli ohitettu. Vaihdon päätteeksi Cooke löytyi Phoenixin maalista ja tuomarit arpoivat jäähyaitioon 3 valkopaitaa ja 2 mustapaitaa. Seurannut Pensin YV olikin sitten jääkiekkoa parhaimmillaan. Ensin Niskanen-Sullivan pariskunta koheltaa kiekon kanssa sillä seurauksella, että Hanzal (?) pääsi nokikkain Fleuryn kanssa. Flower kuitenkin pelasti Niskasen Bylsmatukkapöllyltä ja vetäisi hihasta melkoisen Highlight reel torjunnan, onko tää meidän maalivahti jotain sukua Hasekille? Loppu YV olikin sitten Smithin näytöstä. Pens pääsi tälläämään 5-6 parhailta mahdollisilta vetopaikoilta, tuloksetta. Loppuerä mentiinkin sitten tasaisissa merkeissä, ehkäpä jopa Pensin hallinnassa. Kaikin puolin todella viihdyttävä erä, vaikka maaleja ei nähtykkään. Molemmat maalivahdit hurjassa tikissä.
Ensimmäisessä erässä mainitsemani puolustajien pehmeys loisti poissaolollaan toisessa erässä. Orpik pudotti Hanzalin komealla keskialueen taklauksella ja muutenkin alkuerää lukuunottamatta kulmista tultiin voittajina. Strait pelaa hyvää kypsää peliä, eikä missään nimessä jää jalkoihin. Myös Lovejoy on tähän mennessä esiintynyt positiivisesti, varma kiekossa ja fyysinen luukulla.
3. Erä
Pensille tarjoutui paikka ratkaista ottelu heti erän alussa, kun Sullivan pääsi puolittain läpi. Laukaus suuntautui kuitenkin noin puoli metriä Smithin vartioiman maalin yli. Pahin mahdollinen tapahtuikin sitten vain hetkiä myöhemmin, kun Pensin hyökkäysalueen aloituksesta alkanut tapahtumaketju johti Whitneyn tekemään ansaittuun kavennukseen. Jokainen voi tämän häkin käydä katsomassa nhl.comista, avainsanat #malkin #suora #selkä. Noh, koko kentällinenhän siinä oli unten mailla. Loppuerä olikin sitten täysin yhtä maalia. Coyotes ei kuitenkaan lukuisista maalipaikoistaan onnistunut ja Consol Energy räjähti summerin soidessa 2-1 voiton merkiksi.
Yhteenvetona peli oli erittäin viihdyttävä, sellaisen siitä teki tällä kertaa vierasjoukkue. Penguins oli pelillisesti Kojootteja jäljessä tänään, josta kertovat laukaukset 37-28. Päivän suurin onnistuja löytyi jälleen tolppien välistä, Flower piti lähes yksin Pingviinejä pystyssä ajoittain. Kolmoskenttä ja kolmospakkipari (Lovejoy-Strait) laskettakoon onnistujiin, energistä peliä hyökkäyksessä ja varmaa työskentelyä omassa päässä.
Malkinilta jälleen yksi vähän hiljaisempi ilta. Ajoittain pirteää hyökkäyspeliä, mutta vastapainoksi pahoja kiekonmenetyksiä ja laiskaa puolustamista. Neal kunnostautui paikkailemalla Genon kiekonmenetyksiä. Yhtään parempaa kuvaa ei jättänyt pakkipari Martin-Niskanen, joka tuntui olevan hädässä aina jäällä ollessaan. Kovasti sitä yrittää ymmärtää pariskunnan touhuja, mutta jatkuvasti surkeita ratkaisuja.
Positiivista kuitenkin, että saadaan pisteitä napsittua vähän heikommallakin esityksellä, Phoenixille täysi tunnustus hienosta matsista.
Illan kolme Penguins tähteä:
*** Fleury
** Michalek
* Strait