Mainos

Pittsburgh Penguins (2.) – San Jose Sharks (3.), Stanley Cup -finaali 2016

  • 81 194
  • 410
Oliko sinun ajattelumaailmassasi laittamasi Conn Smythe -haukunta jollain tapaa tärkeämpi? Ihan yhtä huonoa oli kummankin anti tälle jääkiekkopalstalle tässä tapauksessa.
Mielestäni oli. Vähän aika sitten nähtiin todella dominoivia esityksiä (Quick, Thomas, Zetterberg, Malkin yms) viime vuosina sitten ei olla nähty vastaavia suorituksia. Taitaa kertoa sitten siitä, että mestarijoukkueiden materiaali on ollut laaja ja yhden pelaajan/ketjun varassa ei pärjää.
 

Roger Moore

Jäsen
Suosikkijoukkue
Upeeta Ville upeeta, KuPS
Olipas todella tärkeä viesti :DD
Mielestäni oli. Vähän aika sitten nähtiin todella dominoivia esityksiä (Quick, Thomas, Zetterberg, Malkin yms) viime vuosina sitten ei olla nähty vastaavia suorituksia. Taitaa kertoa sitten siitä, että mestarijoukkueiden materiaali on ollut laaja ja yhden pelaajan/ketjun varassa ei pärjää.
Ei yhden pelaajan tai yhden ketjun avulla olla Stanley Cupia koskaan voitettu, jopa noina vuosina kun sieltä on noussut lähes "dominoiva" pelaaja esiin niin kyse on kuitenkin ollut koko joukkueen panoksesta. Jos nyt mietitään vaikka Thomasin ja Malkinin Conn Smythe -vuosia, niin silloin mestaruudet on ratkenneet game sevenissä ja olisivat periaatteessa voineet mennä "kummalle tahansa". Varsinkin tuo 2009 (Malkin) oli ihan pienestä kiinni, Detroitilla kolisi yläputket ja Lidaksellakin oli huipputontti tasoittaa peli ihan loppuhetkillä.

Crosbyn valinta Conn Smythen voittajaksi oli oikein hyvä. Pistemäärät oli ihan hyvät finaaleissakin, lisäksi peli oli kokonaisvaltaisesti todella kypsää ja hyvää, ja johti joukkuetta esimerkillään. Lisäksi ratkoi myös aiempia sarjoja. Ainoat haastajat oli mielestäni Couture ja Jones, mutta harvoin näitä hävnneen joukkueen pelaajille annetaan.
 

Flinck

Jäsen
Suosikkijoukkue
Chicago Blackhawks
Crosbyn valinta Conn Smythen voittajaksi oli oikein hyvä. Pistemäärät oli ihan hyvät finaaleissakin, lisäksi peli oli kokonaisvaltaisesti todella kypsää ja hyvää, ja johti joukkuetta esimerkillään. Lisäksi ratkoi myös aiempia sarjoja. Ainoat haastajat oli mielestäni Couture ja Jones, mutta harvoin näitä hävnneen joukkueen pelaajille annetaan.

Ei se nyt mun mielestä olisi kauhea vääryys ollut Murrayllekaan antaa. Hieno tarina ja pelasihan mies oikeasti hyvin.
 

Roger Moore

Jäsen
Suosikkijoukkue
Upeeta Ville upeeta, KuPS
Ei se nyt mun mielestä olisi kauhea vääryys ollut Murrayllekaan antaa. Hieno tarina ja pelasihan mies oikeasti hyvin.
No ei toki, myönnetään. Noh, varmaan nämä neljä ylitse muiden? ;) Ja miksei nyt toki Kesselillekin voisi kunniamaininnan antaa kun vauhtiin päästiin...
 
Suosikkijoukkue
Pittsburgh Penguins, Peliitat
Ilmeisesti tuo Conn Smythe -äänestys oli ollut erittäin tiukka, ja Crosby olisi voittanut Kesselin vain nippa nappa. Tieto peräisin eräältä toiselta foorumilta, jossa lainattiin pittsburghilaista toimittajaa joka sai äänestää. Vaikka lähdettä ei ole nyt antaa, niin eipä tuo yllättäisi.
 

VilleLeino

Jäsen
Suosikkijoukkue
NATO, Barca&Pep, Argentiina, Canada
Oma listani olisi ollut: 1. Crosby 2. Letang 3. Bonino.
Jos joku kehtaa väittää että Crosby ei ansainnut Conn Smytheä, niin hän ei ole katsonut pelejä vaan tekstitv:tä. Tampa-sarjassa kun näytti synkältä mies otti joukkueen selkäänsä ja johdatti joukkueen finaaliin. Finaaleissa mies puolestaan oli täyttä rautaa, ja peleissä 1, 2 ja 6 oli kentän paras, kruununa tuo jatkoaikamaalin sommittelu ennen aloitusta. Todella kokonaisvaltaistapelaamista ja Sid oli se pelaaja ketä Sharks lähti Vlasicin ja kumppanien johdolla pimentämään. Lisäksi nuoruuden kiukuttelut on taaksejäänyttä elämää ja miehen keskittyminen oli täysin olennaisessa, kun taas Jumbot ja Genot tuhlasivat energiaa miekkailuihin.
Murrayllä hieno tarina, mutta ei hän todellakaan ansainnut Conn Smytheä. Ei pystynyt voittamaan yksin pelejä Quickin/Thomasin tyyliin ja hävisi finaalien kaksintaiston Jonesille. Lisäksi joukkoon mahtui todella helppoja maaleja, varsinkin räpyläkäden yläkulmasta, joiden takia pingviinit hävisi pelejä.
Toisella hienolla tarinalla Kesselillä puolestaan ei ollut kauheasti pisteidensä lisäksi annettavaa joukkueelle kokonaisvaltaisessa pelissä, ja nostaisin HBK-ketjun Hagelinin ja varsinkin tärkeitä maaleja tehneen Boninon miehen edelle.
Letang puolestaan oli pleijarien paras puolustaja. Letangin arvo korostuu vielä, kun rehellisyyden nimissä muu pakisto oli aika heikko, varsinkin Daleyn loukkaannuttua. Dumoulin toki teki todellisen läpimurron pleijareissa.
 

tinkezione

Jäsen
Suosikkijoukkue
Pens, Ipa, Rod Weery
Toisella hienolla tarinalla Kesselillä puolestaan ei ollut kauheasti pisteidensä lisäksi annettavaa joukkueelle kokonaisvaltaisessa pelissä, ja nostaisin HBK-ketjun Hagelinin ja varsinkin tärkeitä maaleja tehneen Boninon miehen edelle.

Pata, kattila, jne. Tämän lauseen perusteella väittäisin, että olet itse seurannut pelit teksti-tv:ltä. Kessel oli oikeastaan läpi pudotuspelien todella hyvä, osallistui ja voitti todella epä-kesselmäiseen tapaan kulmavääntöjä ja pelasi yllättävän rautaisesti alaspäin noin yleisesti. Ei olisi todellakaan ollut vääryys ojentaa Conn Smytheä myös Kesselille, mutta Crosby oli sitten lopulta kuitenkin muutaman pykälän kovempi. Tämä korostui sitä enemmän, mitä lähemmäksi maalia pudotuspeleissä edettiin.
 

Bosco

Jäsen
Suosikkijoukkue
HPK, Pittsburgh
Ei yhden pelaajan tai yhden ketjun avulla olla Stanley Cupia koskaan voitettu, jopa noina vuosina kun sieltä on noussut lähes "dominoiva" pelaaja esiin niin kyse on kuitenkin ollut koko joukkueen panoksesta. Jos nyt mietitään vaikka Thomasin ja Malkinin Conn Smythe -vuosia, niin silloin mestaruudet on ratkenneet game sevenissä ja olisivat periaatteessa voineet mennä "kummalle tahansa". Varsinkin tuo 2009 (Malkin) oli ihan pienestä kiinni, Detroitilla kolisi yläputket ja Lidaksellakin oli huipputontti tasoittaa peli ihan loppuhetkillä.

Crosbyn valinta Conn Smythen voittajaksi oli oikein hyvä. Pistemäärät oli ihan hyvät finaaleissakin, lisäksi peli oli kokonaisvaltaisesti todella kypsää ja hyvää, ja johti joukkuetta esimerkillään. Lisäksi ratkoi myös aiempia sarjoja. Ainoat haastajat oli mielestäni Couture ja Jones, mutta harvoin näitä hävnneen joukkueen pelaajille annetaan.

Juurikin näin. Lemieux oli Penguinsin mestaruuskausina ylivertainen ja dominoiva pelaaja, mutta siitä huolimatta tarvitsi ympärilleen joukkueen. Oli Francista, Jagria, Mullenia, Tocchetia (toinen mestaruus), Stevensia, Recchia (ensimmäinen mestaruus), Coffeyä (ensimmäinen mestaruus), Trottieria, Murphyä, Barrassoa ja muita laatupelaajia ympärillä antamassa tukea. Komeaa luettavaa tuo nimilista. Ei sekään sattumaa ole että Lemieux pystyi johdattamaan joukkueensa mestaruuteen vasta kun ympärille oltiin saatu noinkin laadukas joukkue. Suuri osa noista kun tuli Pittsburghiin juuri mestaruuskaudeksi (Trottier, Murphy, Francis, Mullen, Jagr jne.). Eli edes Mario ei pystynyt yksinään voittamaan mestaruuksia, ja saman voi sanoa Väinöstä. Jälkimmäisen kohdalla ei tarvitse todisteeksi katsoa kuin mestaruuksien määrää Oilers-vuosien jälkeen, ja verrata sitä sitten ympärillä olleen Oilers-dynastian mestaruuksien määrään ilman Gretzkyä. Kyllä ne kaikkien aikojen parhaatkin ovat tarvinneet laadukkaat joukkueet ympärilleen voittaakseen mestaruuksia.

Mitä tulee Crosbyn suoritukseen näissä playoffeissa, niin ei se tosiaan historiallisessa perspektiivissä ollut mitään historian parhaita yksilösuorituksia mestaruusjoukkueen playoff-kevään ajalta. Viimeisen 20 vuoden Conn Smythe-voittajien joukosta sellainen keskiverto tai jopa sitä alempikin yksilötason suoritus. Penguins ei ollut tänä keväänä tosiaan missään määriin yhden kentän tai pelaajan varassa, vaan tasaisella neljän kentän peluutuksella pelasivat itsensä mestareiksi. Sen takia sieltä ei kukaan Conn Smythen suhteen noussutkaan selkeäksi ykkösnimeksi. Mutta kuitenkin ehdottomasti Conn Smythen arvoinen suoritus Crosbyltä tältä keväältä, kuten oli myös Kesselin suoritus. Molemmat olivat käytännössä yhtä hyviä ja Conn Smythen arvoisia tänä keväänä. Crosby sai palkinnon ennen Kesseliä luultavasti monipuolisuutensa vuoksi (pelasi isompia ja vaativampia minuutteja ja puolustussuuntaan oli paljon parempi, ja vielä esimerkillään johdatti joukkojaan) ja ehkä Crosbyn voi katsoa olleen hieman enemmän esillä tärkeillä hetkillä (Tampa-sarjassa tärkeä sarjan tasoittanut jatkoaikamaali, pari muuta voittomaalia sen sarjan aikana, finaaleissa syötti kaksi voittomaalia). Ei sillä etteikö Kessel olisi myös tehoillut tärkeillä hetkillä, mutta viimeisten parin kierroksen aikana Crosby nousi hieman enemmän esille. Capitals-sarja oli ainoa joka meni vaisummin Crosbyltä mutta siinäkin pitkälti pelasi nolla-nollaa vastustajan ykköskenttää vastaan tasakentällisin ja se oli osaltaan yksi tärkeä tekijä sarjan voiton kannalta. Capitals kun eli enemmän ykköskenttänsä kautta. Capitals-sarjan tehoilu olisi ollut puolestaan se Kesselin valtti Crosbyä vastaan, sillä sen sarjan aikanahan se muutaman pisteen ero pistesaldoissa syntyi. Että tosiaan Kesseliltä myös erittäin hyvä suoritus, ja olikin joukkueen tasaisin tehoilija sarjasta toiseen. Mutta kaksi hyvää ehdokasta siinä ja kummankaan voitto ei olisi ollut vääryys. Palkinto meni tällä kertaa kuitenkin kapteenille ja kyllähän se oli hienoa nähdä että Crosby sai sen ainoan puuttuvan suuren palkinnon meriittilistalleen.

Letang nousi kolmosehdokkaaksi finaalien aikana. Pelasi läpi playoffien isoja ja vaativia minuutteja puolustuksessa, ja finaalisarjassa nousi myös esille ratkaisuhetkillä jokaisessa neljässä voitossa. Siinä Capitals-sarjan aikaisen pelikiellon jälkeen pelillinen taso kuitenkin hieman heitteli ja mukaan sattui pari todella heikkoa ottelua, ja sen vuoksi Letang oli jäänyt jo ennen finaalisarjaa selvästi Kesselin ja Crosbyn taakse Conn Smythe-keskustelussa. Murray oli finaalisarjaan lähdettäessä taaseen yksi kolmestä Penguinsin kärkiehdokkaasta, mutta finaalisarjan tappiot menivät hieman hänen piikkiinsä ja sen vuoksi tippui lopulta keskustelusta pois. Murray pelasi erittäin hyvät playoffit, mutta aika monesti jäi kuitenkin vastustajan veskarin varjoon ja muutenkin Penguins hallitsi lähes jokaista ottelua jolloin maalivahdin ei tarvinnut ryöstää joukkueelle voittoja. Toki sen vuoksi Murrayn ei ollut varmasti helppoa torjua myöskään maalinsuulla, kun jokaisessa ottelussa tuli pitkiä jaksoja kun ei tullut laukauksia ollenkaan maalia kohden ja sitten kun tuli niin ne saattoivat ollakin laatupaikkoja. Kuitenkin maalivahdilta vaadittaisiin mielestäni Conn Smytheen sitä että tosiaan olisi hieman tärkeämmässä roolissa ja ryöstäisi joukkueelleen useamman voiton kuin Murray teki. Boninolta ja Malkinilta myös hyvät playoffit kokonaisuudessaan, mutta eivät he kuitenkaan ihan Conn Smythe-keskusteluun missään vaiheessa yltäneet. Boninolla olisi ollut ehkä mahdollisuudet jos olisi viimeisissä peleissä laatupaikoistaan laittanut sisään ja siten ratkonut mestaruuden lopulta.
 

Henkka

Jäsen
Suosikkijoukkue
Liiga, NHL, CHL, SHL
Sainpa tilastoitua nuo loputkin matsin (Game 4 tuli katsottua viimeisenä, oli muuten Penssiltä puolustuksellisesti paras peli) ja tässä oman näkemykseni dataa:

Pittsburgh-San Jose
Voitot 4-2
Maalit 15-12 (molemmilla 1 tyhjiin tehty)
Laatupaikat 76-63
Kaikki laukaisuyritykset 191-143 (Fenwickin kaltainen näkemys, ei blokkeja, eikä lisäksi ns. turhia vetoja aloituksen saamiseksi yms.)
Laatupaikan laukaisuprosentti 18,4% - 17,5%
Kaikkien laukaisuyritysten laukaisuprosentti 7,9% - 8,4%

Havainnot mitä tästä voi tehdä menee lähinnä siinä, että Pittsburgh käänsi sarjan loppua kohti laatupaikatkin määrällisti edukseen, joita Sharks hallitsi kolmessa ensimmäisessä kohtaamisessa. Kolmessa ensimmäisessä ottelussa Sharksin ongelma oli näistä viimeistely.

Jännän tasaiseksi se viimeistelyprosentti sitten lopulta muodostuu, yksi osuma vaikka Pavelskille lisää parantaisi Sharksin laatupaikan laukaisuprosenttia tasolle 19,0% ja ero kääntyisi toisinpäin suht samaksi. Tuollainen menee täysin sattuman piikkiin ja vaikea olisi olettaa, että tässä sen suurempia eroja tulisi. Kahdesta huippujoukkueesta on kuitenkin kyse. Kumpikaan joukkue ei siis käytännössä kärsinyt epäonnesta laatupaikoissaan. Kaiken ratkaisi kiekonhallinta ja se, kumpi rakensi paikkoja määrällisesti enemmän

Samalla myös maalivahtien suoritukset voi analysoida aika tasaisiksi, kun nämä torjuntaprosentit (käänteinen laukaisuprosentti) ovat näin lähellä toisiaan. Toisaalta, ehkä Game5 vääristi tilastoja, tai, oikaisi aiemman vääristymän. Nämä voi nähdä monella tapaa. Ainakin se antoi näytemateriaalia siitä, mihin Pittsburgh pystyy tappiolla ollessaan.

Pittsburgh suoritti mielestäni joukkueena tasan niin hyvin kuin on mahdollista suorittaa. Parantamisen varaa ei juuri jäänyt. Sharksin puolella sen sijaan oli ongelmaa, esim Pavelskin 9 laatupaikkaa ja 0 osumaa niistä on aivan käsittämätöntä. Ainoan maalinsa Finaalisarjassa mies osui tyhjiin.

Toinen mikä ihmetytti oli Patrick Marleaun käsittämätön vaisuus. Sharksin kyllä kannattaa kesällä laittaa mies kiertoon, aivan liian iso caphit roikotettavaksi mukana, kun Donskoit Wardit, Karlssonit esim. jo pelasi paremmin. Suoritus vs. caphit onkin sitten se karmivin lukema. Ei mitään esim Pavelskiin verrattuna. Pavelski teki pieniä asioita edelleen hyvin vaikka tuntui menevänkin kuin täi tervassa ja ei osunut mistään sisään. Marleau sen sijaan pyöri suuren osan ajasta toimettomana jäällä.

Hertlin loukkaantuminen oli toki paha. Matt Nieto ei tuonut mitään normaalin nelosketjulaisen tasoa enempää hypättyään askiin. Hertl taasen vastasi suurinpiirtein Patric Hörnquistin poisjääntiä, jos loukki olisi ollut vastapuolella.

Pitää laittaa nuo yksilöiden maalipaikkapisteet vielä myöhemmin tänne, kunhan saan ne kunnolla koostettua. Thornton, Couture, Crosby ja Kessel suorittivat paikkojen luonnissa lähes identtisellä tasolla, mutta Evgeni Malkin erottui paremmuudellaan sitten näistä vielä omalle tasolleen.
 
Viimeksi muokattu:
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy
Ylös