Bruins heräsi Leafs sarjassa pelaamaan omaa peliänsä ja Rangers sarjassa nähtiin jo voittava Bruins joukkue. Se mikä esti heidät tekemästi sweeppiä oli muutama virhe neljännessä pelissä, joista Rangers teki maalit.
Bruins voitti omalla pelillään Leafsin seitsemännen ottelun jatkoajalla ja ihmeellä, jollaisia ei ole koettu sitten raamatun kuvaamien aikojen. Rangers taas oli Bruinsille mitä otollisin vastustaja: joukkue, joka tykkää pelata omassa päässä ja yrittää maaleja vastahyökkäyksillä. Julienin pelikirjan kulmakivi on vastustajan ylivoimahyökkäysten ehkäisy ja hyökkäyspeli perustuu pitkälti kulmapyörimiseen. Kuinka kävi? Bruins pelasi illat Ragsin päädyssä ja onnistui estämään vastahyökkäyset suurimmaksi osin.
Bruins on tippunut keväällä 2012 (Caps), 2010 (Flyers) ja 2009 ('Canes) joukkueille, joilla on ollut hyvä valmentaja ja jotka ovat käyttäneet Bruinspuolustuksen kädettömyyden hyväkseen aggressiivisella karvauksella ja puolustajien rohkealla viivan pidolla (ts. juuri niillä aseilla, joilla Bruins parhaimmillaan itsekin pelaa). Pens on huomattavasti parempi joukkue kuin viime kauden Caps. Bruins on tällä kaudella ehkä parempi kuin viime kaudella, mutta heikkoudet ovat pysyneet, eikä maalilta löydy Jeesusta.
Vedonvälittäjillä Pensin kertoimet pyörivät puolentoista luokassa. Eli ts. Bruinsilla on kolmanneksen mahdollisuudet sarjasta jatkoon. Itse tinkisin neljännekseen. Bruinsin mahdollisuudet ovat Pensin lasin kovassa, mutta yhtä hauraassa maalivahti/puolustus -tandemissa. Alkuun virheitä ja helppoja maaleja, niin Bylsma ei voi muuta kuin lakaista sirpaleet.
Ja ei se Länsi ole sen kovempi kuin Itä. 2000-luvulla molemmista tullut 6 mestaria.
Mestarit eivät kerro mitään konferenssien tasosta. Esim. Bruinsin mestaruusvuonna 2011 katsoin suunnilleen kolme neljäsosaa muista kuin Bruinsin playoffspeleistä ja lännessä olisi ollut ainakin kolme joukkuetta jotka olisivat pyyhkineet Bruinsilla lattiaa, jos terveystilanne yhtä hyvä kuin Itäisen konferenssin mestarilla: Sharks, Wings ja Canucks.
Bruinsin kannalta kävi vain niin onnellisesti, että sekä Sharks että Canucks sössivät itsensä väsyksiin sarjoissa, jotka niiden olisi pitänyt pystyä katkomaan paljon ennen seitsemättä peliä ja sitten vielä tahkosivat todella fyysisen ja loukkaantumisia tuottaneen keskinäisen sarjan. Bruins sai finaaleissa vastaansa Canucksin, jolta oli puhti pois ja tärkein hyökkääjä yksijalkainen. Toki Bruinsin pelasi seitsemän pelin sarjoja, kovuudesta ja fyysisestä preesensistä tunnettuja Habsia ja Lightningia vastaan.
Vaikeahan näistä on tietysti varmuudella sanoa, kun vasta finaalissa pelataan vastakkain, mutta kyllä lännessä meno on ollut ensimmäisestä kierroksestä lähtien ihan toisen näköistä kuin idän höntsissä. Lännestä ensimmäisellä kierroksella tipahtanut Blues olisi mielestäni ennakkosuosikki jokaista idän joukkuetta vastaan.
MItä nyt tulee tasovertailuun ylipäänsä, niin lännen saldo on ollut ymmärtääkseni aina voitollinen mitä tulee viime vuosien konferenssien välisiin runkosarjamatseihin. Ja paitsi että taso on ollut kauttaaltaan kovempi, niin ennen kaikkea lännessä on joka vuosi ollut enemmän joukkueita, joilla on ollut realistiset mahdollisuudet mestaruuteen.