En ehtinyt katsomaan kuin välierät sekä finaalin. Mutta kun kotijoukkue esiintyi niissä kaksi kertaa, niin jäihän siitä jotain ajatuksia muistiin.
Ensimmäiseksi on sanottava, että puolustajien syötöt olivat ainakain kolmea luokkaa parempia, mitä Toivolan kausien aikana. Kiekko pysyi käsittämättömän hyvin jäässä kiinni, silloin kun ketään ei siinä syöttölinjalla ollut välissä. Tämä on mielestäni onnistuneessa pelinrakentamisessa kaiken A ja O. Jos se kiekko nousee puolesta metristä metriin, niin todella vaikea niitä "lättyjä" on kiinni ottaa, vaikka taitoa olisi enemmänkin.
Toinen seikka mikä pisti puolustajissa silmään, oli se, että ne typerät rännikiekot olivat myöskin jääneet pois. Sen verran tuntui aina aikaa olevan, että katsotaan ensin missä se oma mies on, ja vasta sitten pistetään kiekkoa liikkeelle.
Nuoremmille tuli toki pari kardinaalimunausta omalla alueella, mutta ei se nyt näin kesällä mitään haittaa, kun kuitenkin pelaamisen ajatus oli eri luokkaa, mitä parilla aiemmalla kaudella.
Hyökkääjiä laidasta laitaan onkin jo kehuttu monessa kirjoituksessa, eikä ollenkaan suotta. Rohkeaa kiekon pitämistä, sekä hyvää haastamista oli nähtävissä, olipa sitten mikä ketju tahansa liikkeellä. Voisi jopa sanoa, että sellaista pikkunättiä neppailuakin oli aina välillä havaittavissa. Ei siinä mitään, kyllä niinkin saa tehdä, mutta se pitää sitten hoitaa myöskin niin, ettei kaveri pääse niistä mahdollisista kiekon menetyksistä suoraan vastaiskemään.
Tappin asti ajettuja niittejäkin näkyi muutaman kerran, mutta se ei suinkaan tainnut olla kuningasideana. Nimittäin kiekkoa yritettiin riistää vastustajan pakeilta, ja näin saada aikaiseksi nopea vastaisku. Ja kun sen kiekon saa itselleen vastustajan alueella, niin tuleehan siitä monasti hyvä maalintekopaikkakin.
Maalivahtipelistä voisi sanoa, että meillä on ihan hyvä tuuraaja Vehaselle olemassa, jos valmennus haluaa antaa ykkösveskarin välillä huilata. Ei nyt mitään maailmanluokan pelastuksia Myllykoskelta tullut, mutta sitä perusvarmaa työtä kuitenkin. Ainoastaan se HIFK:n toinen maali jäi hieman harmittamaan, koska Joni jätti itsensä sinne maskiin, eikä tullut sieltä pois. Näin helppo ja löysä veto painui verkkoon, kun katse kiekkoon oli poikki liian kauan.
Kansaa oli ihan mukavasti liikkeellä, ja pientä aaltoliikettäkin saatiin aikaiseksi finaalissa, joten kyllä kiekko ihmisiä kiinnostaa kesähelteilläkin, vaikka porilaiset loistivatkin poissaolollaan.