Vedetäänpä hieman mennyttä pesisviikonloppua yhteen.
Aavistelinkin Tahkon pelaavan juuri näin. Siis lauantain peli television välityksellä näytti todella hermostuneelta. Helpot ulkopelivirheet, Simon vaikeudet kotiutukissa ja yleensäkin keskittymisen herpaantuminen ennemminkin tuomarille valittamiseen.
Siis tätä taustaa vasten lähdin sunnuntaina todella toiveikkain mielin Pihkalaan, stadionin nimenmuutosta ei kai kukaan pidemmän linjan pesisihminen voi ottaa tosissaan. Vastaan asettui kuitenkin sisäpelivireinen Kossu, ja Tahkolla pakkovoiton paikka. Vieläpä päälle kaikki spekulaatiot kokoonpanon muutoksista ulkopelisähläysten jälkeen, Vuorisen pohdiskelut lukkarin vaihdoksesta ja yleinen paniikkitila.
Mutta Tahko on Tahko. Vaikka joukkue häviäisi vieraissa kenelle, se pelaa kotonaan täysin eri tasolla. Etenkin runkosarjassa, jossa panokset eivät ole niin kovat. Kossu-pelin eka jakso olikin draaman kaareltaan ihan mukaavaa katsottavaa, tauon jälkeen peli lässähti. Silmiinpistävää oli isäntien paineiden purkautuminen avausjakson voittoon, ja ne tuuletukset. Eipä olisi uskonut yhden mestarisuosikeista juhlivan runosarjapelin jaksovoittoa.
Tahkon ulkokenttä on muuten todella mielenkiintoinen. Joukkue on täynnä tällaisia on/off-miehiä, joiden taso vaihtelee mielettömästi. Kenenkään ulkopelipaikka ei käytännössä O-J Makkosta lukuun ottamatta ole selvä, ja se heijastuu yhteispelissä. Aina sanotaan, että kilpailu peliajasta on hyväksi, mutta tässä tilanteessa väittäisin muuta. Ulkokentältä puuttuu se sytyttäjä, joka omalla itsevarmalla pelillään herättää joukkueen luottamuksen ja saa muutkin syttymään.
Huomenna edessä tosiaan Sotkamo-Kitee. Edellinen Finnair Stadium- ottelu n. 5 vuotta sitten, muistaakseni Seinäjoki-Hamina, oli todella vaisu. Toivotaan, että huomenna on luvassa parempaa. Medioiden hehkuttava vertailu 90-luvun puolivälin Kaisaniemi-peliehin on yliampuvaa, vastaavaa tunnelmaa tuskin saadaan kuin kymmenen vuoden takaisessa Sotkamo-Kitee pelissä. Siis ylensääkin koko se miljöö, junalla pääkaupunkiin tulleet sadat kainuulaiset ja karjalaiset olivat jotain aivan uskomatonta. Lähinnä tämä jalkapallokentällä peluu on mielestäni vain mediatemppu. Jos laji todella kiinnostaisi, se vetäisi katsomot täyteen vaikka Meilahdessa. Ja tätähän parin vuoden takaiset pelit eivät tehneet.
JäPekin nappasi pisteen. Sopii joukkueen kevätilmeeseen: ulkopeli hapuilevaa, mutta sen toimiessa saadaan sisällä tarvittavat juoksut tehtyä. Lainamiehet olivat hyvässä iskussa. Seuraava peli keskiviikkona on monessakin mielessä tärkeä. Paitsi että vastassa on yksi samoista sarjasijoista pelaava joukkue, pitäisi nyt yleisen uskottavuuden ja yleisön mielenkiinnonkin herättämiseksi ottaa voitto tai ainakin välttyä selkäsaunalta. Kokoonpano on jälleen arvoituksellinen.
Loppuun vielä suomisarjan tunnelmapala. PuMu vei sitten Mansen poikia mukavasti, isännät jäivät juoksuitta. Mansen lukkarina näyttää tilastojen mukaan häärineen liiton Etelä-Suomen jaoksen puheenjohtja Sami Ritola, joten ei liene Tamperekaan ihan viime vuoden iskussaan. Tosin PuMu on huomattavasti kovempi, ja mielenkiinto kohdistuukin siihen missä vireessä pääkaupungin miehet ovat syksyllä. Ehkä ensi kaudella Finnair Stadiumilla nähdään 11 peliä ykköspesistä.