Viestin lähetti Rooster
Kyllä KPL:llä on nyt kasassa paras joukkue ties kuinka moneen vuoteen. Vähän tuntuu, että moni olettaa Koplan olevan suurin piirtein se sama avuton hissijoukkue kuin aiemminkin, mutta kyllä pitkäaikaisten runkopelaajien kehitysaskeleet ja muutama kova uusi nimi takaavat sen, että jos Superissa tänä vuonna on joku heittopussi, niin se ei ainakaan ole KPL.
Joo, todella mielenkiintoinen kesä on Kouvolassa edessä. Pitkään aikaan ei olla nähty näin nimekästä mutta samalla yhtenäistä Koplaa. Kesän kunto on aina pesäpallossa arvoitus, mutta jälleen kerran hallipelejä myötäillen veikkaisin Kouvolan olevan ennemmin pudotuspelien yllättäjä kuin karsija.
Ainoa kysymysmerkki liittyy lukkari Sburaturaan. Sepen selkä on kuulemani mukaan niin huonossa kunnossa, että lukkarointi kesällä voi tehdä tiukkaa. Toisaalta mies on myös sisäpelissä tärkeä mies, joten saa nähdä millaisen roolin pelinjohtaja Eero Pitkänen hänelle kehittää. Ja kun Ekon nyt mainitsin, niin hauska vihdoinkin nähdä miehen saavan täyttä luottamusta. Käsitykseni mukaan näillä tuloksellisesti heikommilla ykköspesiskausilla seurajohdossakin mielipiteet hänen suhteen olivat aika jakautuneita. Kuitenkin pitkäjänteinen työ on monen nuoremman pelaajan kohdalla tuottanut tulosta, ja näkisin KPL:n nykyisen menestyksen juuri Pitkäsen ansiona.
Näissä hankinnoissa, jotka pitkälti ovat ilmeisesti Hovin suunnittelemia ja toteuttamia, heijastuu se, että joukossa ei kuitenkaan ole yhtään syksyn pelien miestä. Haataja on perinteisesti ollut juhannuspelaaja, eli lämpimillä säillä mies vetää kärkkäreitä sellaiset 10 pelissä täysillä prosenteilla, ja sitten hyytyy syksyllä. Täydellinen vastakohta esimerkiksi Jymyn Komulaiselle, joka taas on ollut rauhallisen kesän jälkeen finaalien ratkaisija. Toinen vasuripuolelta lyövä, Karjala, kantanee kärkimiehen vastuun lähes yksin. Kaiken kaikkiaan trio Karjala-Haataja-Hovi on vertailukelpoinen lähes joukkueen kuin joukkueen kanssa.
Sitten kotiuttajista. Kouvolan jokeriosasto on perinteiseistä poikkeava. Esimerkiksi Kotkan hallipeleissä kolmikon muodosti Närhi-Juurakko-Järvinen, jota joku pelaajista leikkisästi kutsui Superin raskaimmaksi salmiakkinutustoksi painon lähennellessä (ainakin melkein) puolta tonnia. Vastuu kotiutuksista lienee pitkälti heidän varassaan, sillä yhdeksikössä ei kotiuttajia juuri ole. Etenkin, kun ykkösen lyöjätilastossa suhteellisen hyvin pärjännyt Jukka Pöllänen aloittaa kuulopuheiden mukaan kautensa JäPessä. Siis tietysti, jos vakiokokoonpanon miehet eivät loukkaannu.
Kyllä Kouvola saa omat sympatiani, ihan muutenkin kuin JäPen yhteistyösopimuksen vuoksi. Jotenkin nämä KiPen/JäPen vuodet Superissa saivat aikaan sen, että naapuriseura Tahkon näkee aivan toisessa valossa kuin silloin reilun 10 vuotta kestäneen Hyvinkää-fanitukseni aikana, jolloin muutaman vuoden säteellä Tahko tiputti Sotkamon (-94), Kirin (-96) sekä Tiikereiden (-97) tähdistöjoukkueet pudotuspeleissä. No pakko myöntää, olihan Tahkokin sangen nimekäs joukkue tuolloin. Kokkosen Pasihan kävi neuvotteluja Tahkon lisäksi myös KPL:n kanssa, mutta päätyi Hyvinkäälle. Tutumpien pelikavereiden merkitys oli varmasti suuri.
Jason 26:n kanssa ehdottomasti samaa mieltä, Eerikäinen on ylipäätään ihmisenä ja urheilijanakin todella sympaattinen. Mestaruuden hänelle soisi kuuden hopean (-92, -94, -96, -98, -99, -03) jälkeen. Mielenkiintoinen yksityiskohta on se, että Simo on viisissä finaalipeleissään (92 ei vielä jaksopeliä), yhteensä 13 ottelussa, voittanut vain kaksi yksittäistä jaksoa, eikä siis edes yhtään yksittäistä peliä.
Ja edelliseen lisäten, pelaahan Lahden oma poika Riku Rantanenkin vielä Tahkossa.
Tulipahan taas aikani kuluksi kirjoiteltua. Loppuun vielä pari sanaa JäPestä. Joukkueen ikärakenteesta, josta ylempänä mainittiinkin jo Jonne, kertoo paljon se, että 70-luvun lopulla syntyneet omat pojat ovat konkareita Hyvösen (-84), Matikan (-86), Haimin (-88) ja Tuomas Mattilan (-88) rinnalla, joista jälkimmäisillekin on pedattu ensi kesänä suurta roolia.