Pitäisikö taloustieto olla oma pakollinen oppiaine peruskoulussa?

[olkikuukkeli]

Tästä taloustiedosta voisi sanoa ehkä sitä, että talouden opetushan on esim. lukiossa äärimmäisen kuivaksi tehtyä. Siellä lähinnä luetellaan termit auki, eikä niistä tehdä mitenkään mielenkiintoisia. Esimerkiksi inflaatio varsin tylsä käsite, jos sitä ei sido mihinkään konkreettiseen. Inflaatiostakin saisi mielenkiintoisen, kun sen sitoisi vaikka opiskelijoiden säästökäyttäytymiseen ja näyttäisi, kuinka kalliiksi rahojen makuuttaminen pankkitilillä oikeasti tulee. Omina lukioaikoinani talouden opetus oli hyvin mekaanisen oloista ja perustui ulkoaopetteluun.

Ainakin itse opetan aihetta juurikin käytännön esimerkeistä käsin, myöskin kysymällä ennakkokäsityksiä ja sitten debunkkaamalla niitä. Ohjauskorot ja rahastosijoittaminen eivät ole enää niin kaukaista kamaa kun iskostaa niiden olevan omaa lähitulevaisuutta koskeva asia. Tosin se täytyy sanoa, että minua taitavammatkaan opettajat eivät takuulla saa kaikkia kiinnostumaan, vaikka mitä tekisi. Keskenään eri kehitysleveleillä olevat hormonihirviöt nyt vain keksivät (tuntien aikanakin) muuta korvaavaa ajateltavaa.

 

[JYP#44]

Sen verran nyt taloustiedosta offtopicia, mutta täytyy itsekin avautua noista kuvaamataidoista ja musiikeista. Etenkin musiikki oli ns täyttä paskaa, joka voisi mielestäni hyvin muuttua täysin vapaavalinnaiseksi yläasteelle siirryttäessä. Ala-asteella sentäs yritettiin vielä opettaa kaikkia, ja kaikki pääsivät soittamaan. Oliko se viides vai kuudes luokka kun saimme koota haluamamme bändikokoonpanot ja soittaa valitsemamme biisin. Meidän porukka veti "We will rock you", tai oikeastaan siitä joku suomenkielinen versio. Eihän se varmaan kovin häävi renkutus ollut, meilläkin bändiin kuului rummut, sähkökitara ja kaksi bassoa :D. Mutta asenne oli se juttu.

Yläasteelle meininki muuttui sitten aivan paskaksi. Okei kaikki biisit mitä veisattiin olivat uuden opettajan aikana meidän omavalitsemiamme, mutta sitten taas toisaalta niitä pääsivät soittamaan vain harvat ja valitut. Ainoa soitin mitä itse pääsin koko seiskaluokalla rämpyttämään oli akustinen kitara, koska niitä riitti kaikille. Kaikki muut siistit soittimet, kiipparit, sähkökitara ja -basso jäivät sitten niille musiikkia harrastaville. Oli vitun iloista laulaa niitä "bändin" valitsemia biisejä aina käsi poskella. Sitten opettajaa vitutti kun meillä joillakin oli muka paska asenne musiikintunteihin. No onko ihme, jos minulle ei siellä ole muuta käyttöä kuin taustakuoro omalla paikallani istuen. Mitään soittamista ei edes yritetty opettaa, opettajalla oli vain ne muutamat musiikinharrastajat lellikkeinä. Tuskin edes oppi minun nimeäni vuoden aikana. Samoin vitutti myös musiikin kokeet. Muistan kun meille soitettiin jotain Vivaldin ja Mozartin biisejä ja piti tunnistaa mitä musiikkilajia ne edustavat. Tai sitten kun piti opetella jotain nuottimerkkejä ulkoa. Sekin vitutti kun itse suht tunnollisena oppilaana yritin tosissaan opetella niitä nuotteja ulkoa, vaikka tiesin etten tule tekemään näillä mitään kokeen jälkeen. Hirveästi pänttäämistä ja ikinä en saanut kokeesta kasia parempaa. Sitten siihen koetulokseen tuli yhden numeron pudotus, koska en ollut musikaalinen. Olikohan mulla 7 peruskoulun päättötodistuksessa musiikista. Sitten taas oli näitä oikeasti musikaallisesti lahjakkaita, jotka kehuivat etteivät ikinä joudu lukemaan kokeisiin. Sitten saivat lukematta noita kahdeksikkoja kokeesta. Jotka opettajakin vielä korotti kymppiin koska joka tunnilla rämpyttivät sitä keihästä siellä. Helppohan se niiden on kun osaavat soittaa!

Sama juttu vähän kuvaamataidossa, muttei ihan niin paha. Melko tyhjää hakkasi pää niillä tunneilla, kun en itse ikinä keksi mitään taiteellista tuubaa. Lukiossahan kuvaamataitoa ja musiikkia täytyy suorittaa pakollisena peräti 2+1 kurssia, joka on mielestäni aika paljon. Eipä itselle ole jäänyt noista oikein mitään käteen. Minun mielestäni kotitaloudesta ja teknisestä työstä (oli sitten puutyöt tai tyttöjen rättikässä) on sata kertaa enemmän hyötyä elämässä kuin noista taideaineista. Lukiossa koitettiin parin kaverin kanssa pyydellä saataisiinko joku tunnin tai kahden vuoro viikossa yläkoulun teknisen luokasta, intoa olisi ollut jotain pieniä töitä tehdä, mutta se ei jostain syystä käynyt sitten lukion opettajille. Kyllä itse näinä uusavuttomuuden aikoina lukiossakin laittaisin OPS:iin kotsaa, teknistä ja rättikässää, mikäli siellä jotain musiikkia ja kuvistakin on.

 

[dana77]

on tässä ketjussa pari sellaista vastausta ollut jotka osoittavat että tällaiselle opetukselle on tarvetta. Tehkää vaikka omaksi iloksenne laskuharjoitus, että jos sijoittaa 100€ kuussa 10% korolla 40 vuoden ajan niin mikä on loppusumma. Sitten vertailun vuoksi sama säästäminen niin että inflaatio syö 3% joka vuosi.

Ja tämän lisäksi oppilaille voisi kertoa että se juttu että eläkejärjestelmä on kestävällä pohjalla on satua.

 

[Susi Mikkolainen]

Koulussa pitäisi opettaa ihan alkeellista rahankäyttöä mielellään ala-asteelta alkaen vaikka tunti kuukaudessa. Liikkeelle karkin ostamisesta tai säästämisestä vaikka johonkin peliin tms. Vanhempien pitäisi kantaa tässäkin vastuuta, mutta kun eipä vaan nykyajan vässyköiltä tämäkää onnistu.

Luin silmäillen ketjun läpi ja jonkun esimerkki auton pitämisen kalleudesta olisi loistava esimerkki etenkin toisen kouluasteen pojille.

 

[JYP#44]

on tässä ketjussa pari sellaista vastausta ollut jotka osoittavat että tällaiselle opetukselle on tarvetta. Tehkää vaikka omaksi iloksenne laskuharjoitus, että jos sijoittaa 100€ kuussa 10% korolla 40 vuoden ajan niin mikä on loppusumma. Sitten vertailun vuoksi sama säästäminen niin että inflaatio syö 3% joka vuosi.

Ja tämän lisäksi oppilaille voisi kertoa että se juttu että eläkejärjestelmä on kestävällä pohjalla on satua.

Jukka Oksaharju kirjoitti tästä hyvät esimerkit taannoin blogissaan:

35 vuoden eläkesäästöt kymmenessä vuodessa? - Nordnetblogi

Oksaharju esittää tuossa blogissaan esimerkin jossa henkilö A. aloittaa 20-vuotiaana sijoittamaan 200e joka kuukausi niin pitkään kunnes täyttää 30v. Tämän jälkeen lopettaa sijoittamisen, mutta ei nosta säästöjään ulos vaan antaa niiden kasvaa korkoa korolle. Eli säästät periaatteessa 24 000 euroa. Sitten taas henkilö B. säästää samat 200e/kk, mutta aloittaa säästöt vasta kolmikymppisenä ja sijoittaa niitä seuraavat 35v eläkeikään asti. Eli säästät tässä ajassa 84 000 euroa. Loppukysymys on, kummalla on 65-vuotiaana enemmän rahaa? Herra A:lla (24k) vai herra B:llä (84k) jos molemmat saavat saman 7% vuosikoron? Lukekaapa vastaus tuosta ylläolevasta linkistä.

Toinen mielenkiintoinen, tosin aavistuksen provosoiva otsikko samasta aiheesta:

Jokaisesta suomalaisesta tulisi miljonääri, jos lapsilisät sijoitettaisiin osakkeisiin - Nordnetblogi

En minä ainakaan muista tuota korkoa korolle-ilmiötä sen suuremmin yläasteelta tai edes lukiosta. Tai kyllähän siitä puhuttiin, mutta ei laskettu yhtäkään esimerkkilaskua ikinä! En ymmärrä miksei noita Oksaharjun laskuja voitaisi vääntää vaikka jo peruskoululaisille. Siinä voisi monella takapenkin janarilla suhde säästämiseen muuttua jos nuo asiat opetettaisiin kaikille. Se on kuitenkin niin, että lähes kaikkia aina kiinnostavat helpot keinot rikastua. Eri asia sitten tekevätkö lopulta käytännössä niin.

Itse olen jaksanut omaa kaveripiiriäni kiusata tuolla Oksaharjun esimerkkilaskulla useissa illanistujaisissa. Kyllä siinä on monet suut loksahtanut auki ja suusta on tullut "ei voi pitää paikkaansa". Lähes kaikki tuntemani ihmiset aina puhuvat että aikovat varmasti sijoittaa "sitten vanhempana kun saan vähän enemmän rahaa". Olen sitten kysellyt että mikset sijoita jo nyt, jos löytyy edes jokunen satanen löysää. Ihan vaikka vaan tonni joka vuosi joihinkin osakkeisiin tai rahastoon kiinni, ja antaa sen olla siellä sekä sijoittaa mahdolliset osingot aina uusiksi. Kummasti sinne alkaa sitä rahaa kertymään pikkuhiljaa vaikka ei tarvitse kerralla isoja panoksia sinne lyödä. Monet puhuvat eläkesäästämisen aloittamisesta silloin nelikymppisenä, mutta ainakin minusta se on aivan liian myöhään aloittamista. Miksi ei voi aloittaa heti, jos vain on sitä ylimääräistä?

Linkit vievät Nordnetin blogeihin.

 

[Susi Mikkolainen]

Korkoa korolle laskettiin yläasteella, mutta en vaan muista millä luokalla 1990-luvun taitteessa. Eli on varmasti tälläkin hetkellä yläasteen matikassa, mutta ei se jää mieleen sieltä, ellei hahmoteta kunnon esimerkein.

Tuo sijoitus laskelma on puppua nykyisin. Riittää kun katsoo vaikka hex-indeksin kehitystä tällä vuosituhannella. Toki jos osuu osakevalinnoissa oikean niinmahdollista se toki on.

 

[JYP#44]

Tuo sijoitus laskelma on puppua nykyisin. Riittää kun katsoo vaikka hex-indeksin kehitystä tällä vuosituhannella. Toki jos osuu osakevalinnoissa oikean niinmahdollista se toki on.

HEX-indeksissä on vaan sellainen ongelma, ettei se sisällä osinkotuottoa ollenkaan. Kyllä tuo 7% on mahdollinen ja suorastaan maltillinen, sillä pelkästään oman osakesalkkuni lapuista 5 eri firmaa tuottaa yli 6% osinkotuoton ja näistä 3 yli 7,5%. Muistanko jostain lukeneeni että Jenkkien pörssi on tuottanut sen olemassaolon aikana keskimäärin 7,5% vuodessa.

 

[MPN]

Tuosta musiikista ja kuviksesta, kun lukiossa olin niin oli erittäin loistavat opettajat kummassakin aineessa (käytökseltään, taidoiltaan ja opetuksestaan), siitä huolimatta mitään en oppinut. Kitaralla opin jonkun biisin soittamaan ja jotain painatustekniikoita, mutta tiesin jo tuolloin että nuo ovat itselleni turhia ja rytmitaju on kuin kuurolla ameeballa ja piirtää osaan kuin kädetön apina, niin eipä loistavista opettajistakaan apua ollut. Niitäkin oli juuri se 2+1 tai 1+2 kurssia muistaakseni. Niistäkin voisi mielestäni karsia ja pitää pakollisena joku yhden kurssin rutistus kummastakin aiheesta, vapaavalintaisena sitten lisää. Pakolliseksi voisi helposti ympätä yhden taloustiedon lisää ja joku käytännöllisyyskurssi, renkaiden vaihto autoon, öljyn lisääminen yms. Nuokin tuntuvat olevan niin hukassa monilta.

Toki vaikeaa on varmaan vetää raja siihen että mitä koulussa opetetaan ja mitä pitäisi opettaa koulussa.

 

[Walrus21]

Ei pitäisi. Koulussa on jo nyt kaikenlaisia turhia aineita, joten "taloustieto" vain lisäisi koululaisten taakkaa. En usko, että kovinkaan moni olisi kiinnostunut taloustiedosta ennen lukioikää, ja lukiossahan tuota on jo valmiiksi mahdollista opiskella.

Aika mieletön ajatus, että joku pikavippivelkainen olisi selvinnyt kuiville sen takia, että yläasteen vikalla luokalla oli oppiaineena taloustietoa. Kyllä ne juopotkin tiedostavat, että oma elämäntyyli on haitallinen.

 

[paki77]

="JYP#44, post: 5908669, member: 50277"... sillä pelkästään oman osakesalkkuni lapuista 5 eri firmaa tuottaa yli 6% osinkotuoton ja näistä 3 yli 7,5%. Muistanko jostain lukeneeni että Jenkkien pörssi on tuottanut sen olemassaolon aikana keskimäärin 7,5% vuodessa.

Kertoisitko noiden kolmen firman nimet vaikka julkisesti tai yv:llä, niin tiedän lisätä kaikkia salkkuun. Tuo 7,5% historiallinen tuotto pitää paikkansa.

Osakesijoittamisessa tärkeintä on ajallinen, markkina-alueellinen, toimialallinen ja yrityskohtainen hajautus, jonka voi hoitaa itse tai vähän suuremmilla kuluilla rahastojen kautta. Sitten kun pääomaa alkaa kertyä enemmän, kannattaa tutustua asunto-sijoittamiseen, jossa velkavipua käyttämällä on mahdollista päästä vielö reilusti tuota 7,5 prosenttia kovempiin tuottoihin. Toki osakesijoittamisessakin velka-vipumahdollisuus on, mutta yleisesti se on riskisempi ja osakkeita vastaan pankki ei myönnä niin paljon lainaa kuin asuntoa vastaan joten vipu jää pienemmäksi.

 

[TweetyLeaf]

Yläaste ehkä hivenen aikainen vaihe neuvoa taloudenpidossa.

Päinvastoin. 9 luokka on juuri oikea aika taloudenpidosta, sillä moni muuttaa myös muualle opiskelemaan.

Meillä oli koulussa yrittäjäkurssi, jossa käsiteltiin yrityksen perustamista, sekä siinä ohessa sijoitettiin leikkirahalla osakkeisiin (muistaakseni lähtösumma oli 10 000 markkaa). Harmi, ettei osakekilpailussa otettu kaupankäyntikuluja huomioon, tämän asian huomattuani, voitto irtosi suhteellisen helposti, kun vaan seurasi vakaiden yhtiöiden rekyyleitä ja hajautti muutamalle osakkeelle (oikeastihan tuollainen muistaakseni lähes 15 kertainen voitto kahdessa(?) kuukaudessa ei olisi mahdollista tällä tavalla).

Itse kannatan ehdottomasti taloustietokurssia, erityisesti pitäisi kertoa, mitä luottotietojen menetys merkitsee, miten helposti ne voi menettää ja miten se oikeasti vaikuttaa. Ei pelottelemalla, vaan ihan oikeasti seuraamukset on aika vittumaisia.

Nuorilla ei kuitenkaan ole oikeasti rahaa pistää säästöön. Vaikka itse olin hetki sitten yli 3 vuotta vakiotyössä, niin ei minullakaan oikeasti säästöön juuri mitään jäänyt. Elämä on kuitenkin elämisen arvoista, eikä kituuttamista. Kikka on siinä, että saa nuoret ymmärtämään sen, että rahansa voi laittaa elämyksiin turhan tavaran sijasta ja vaikkapa jättää se batterytölkki ostamatta säästäen ulkomaanmatkaan.

Reaalimaailmassa harvalla nuorella ihmisellä on varaa makuuttaa osakkeissa tai muulla tavalla säästäen esim 6 kuukauden palkkaa, sellaisen summan säästäminen on oikeasti helvetin vaikeaa lyhyessä ajassa. Eniten pitäisi opettaa sitä, miten saada tulot ja menot sellaiseen balanssiin, että jotain jää aina yli, ja sillä ylimenevällä osalla voi sitten tehdä erinnäisiä asioita.

Itse olen omassa elämässä ratkaissut asian niin, että perustarpeiden (ruoka, laskut, vuokra) jälkeen jäljelle jäävä raha on ns "vapaata rahaa" josta sijoitan itseeni X summan, esim. ostamalla kaupasta sen litran jätskin, tai tekemällä pienen ylimääräisen reissun johonkin hauskaan kahvilaan vähän pidemmälle, leffaan, ja satunnaiseen ryyppyiltaan. Joka kerta kun olen ns. ratkaisun edessä, sijoitanko litran jätskiin vai säästänkö rahat tulevaisuuteen (tällä hetkellä tähtäimessä euroopan reissu) päätän sen mukaan mikä on sen hetkinen olotila. Haluanko jäätelön, vai säästää euroopan reissulle. Tänään esim ostin sen jätskin (siitä esimerkki).

Siinä mielessä tämä on siis helppo "säästämisen muoto" että tein kummin vain, aina on positiivinen mieli. jos jätän jätskin ostamatta on rahaa eurooppaan enemmän, jos ostan jätskin, saan syödä jätskiä kun katon Hawksin peliä.

Säästämisessä on mielestäni tärkeää se, että ymmärtää ettei tyhjästä voi säästää. Kulut ratkaisee enemmän kun tulot, mutta oma pääkoppakin ja kroppakin pitää pitää kunnossa ja "ravittuna".

 

[JYP#44]

Kertoisitko noiden kolmen firman nimet vaikka julkisesti tai yv:llä, niin tiedän lisätä kaikkia salkkuun. Tuo 7,5% historiallinen tuotto pitää paikkansa.

Voinhan minä nämä ihan julkisesti tähän kirjoittaa:

UPM (ostettu elokuussa 2012 keskikurssilla 8,51e) osinko 0,7e = 8,29%
Fortum (marraskuu 2013, 17,18e) osinko 1,1+0,2e = 7,57%
Elisa (marraskuu 2013 18,61e) osinko 1,32e = 7,09%

Lisäksi Nordeaa olen ostanut kolmessa erässä keskikurssilla 9,55e (6,49%) ja viimeisimmät ostot tein tammikuussa opintolainalla kurssilla 9,23e (6,72%). Nordean osinko tulee vielä nousemaan ensi keväälle, Oksaharjun laskelmien mukaan 0,75e voisi olla lähellä. Tämä tekisi kaikille Nordeoilleni 7,85% osingon. Noista luonnollisesti verot pois, mutta varmasti jää enemmän käteen kun seisottamalla pankkitilillä :).

 

[MPN]

Osinkoprosentti lasketaan sen hetken kurssista. Ei hankintahinnan mukaisesti kurssista. Yksi työkaveri sai rippilahjaksi joskus Sampon osakkeita, kurssi oli tuolloin neljän euron paikkeilla, tuon "osinkoprosentin" mukaan hän saisi 50% osinkoa.

 

[paki77]

Voinhan minä nämä ihan julkisesti tähän kirjoittaa:

UPM (ostettu elokuussa 2012 keskikurssilla 8,51e) osinko 0,7e = 8,29%
Fortum (marraskuu 2013, 17,18e) osinko 1,1+0,2e = 7,57%
Elisa (marraskuu 2013 18,61e) osinko 1,32e = 7,09%

Jep, olet ymmärtänyt osinkotuoton laskemisen väärin. Oikea osinkotuottoprosentti lasketaan tämän hetken kurssilla, sillä sen verran osakkeittesi arvo on nyt ja sinulla olisi myös mahdollisuus myydä osakkeet ja sijoittaa rahat uudelleen johonkin, joka oikeasti maksaa sek 7% osinkoa. (Helsingin pörssissä oli tänä keväänä muistaakseni vain HKScan joka pääsi yli 7% rajan, ja senkin kurssi nousi sen verran ennen osingon irtoamista että taisi lopulta jäädä alle.)

 

[JYP#44]

@paki77 ja @muti Minä olen ollut siinä uskossa että osinkotuottoprosentti on osinko/ostohinta, sillä tuottoahan pitää verrata siihen sijoitettuun pääomaan. Osinkoprosentti taas on se tämän hetken/historiassa se juuri ennen irtoamista olevasta kurssista laskettu. Olenko nyt ollut aivan väärässä? Koska holdari kun olen, ja se osakekurssi saa olla mitä tahansa kun en ole lappuja myymässä, niin mitäpä minä siitä tämän hetken osinkoprosentista kostun? Osinkoprosentilla kun ei tee mitään ellei ole ostamassa tai tankkaamassa lisää. Tälläkin hetkellä minulla on kiikarissa parikin firmaa ja lähes päivittäin vertaan nykykurssia osinkoon, koska en vielä omista mitään, niin silloinhan se tuotto tulee juuri tämän hetken kurssista. Sitten taas kun teen kaupat, niin sitten vasta aletaan vertaamaan ostohintaan. Vai olenko nyt aivan hakoteillä?

 

[paki77]

Vai olenko nyt aivan hakoteillä?

Olet hakoteillä, ja pahasti.

Jos sijoitat yritykseen a vuonna x 10e ja yritys jakaa osinkoa 1e, jolloin osinko% on 10. Yrityksen arvo nousee kuitenkin arvoon 100, mutta osinko säilyy samana. Sinun logiikallasi osinkotuotto on yhä 10 %. Kuitenkin markkinoilla on yritys b
joka jakaisi sijoittamalla 100 yksikköä 10 yksikköä osinkoa. Tällöin logiikallasi myymällä yrityksen a osakkeet ja ostamalla yrityksen b osakkeita, osinkotuotto% säilyisi samana. Näinhän se ei todellakaan mene, kun osinkoa saat samalla pääomalla 9 yksikköä enemmän.

Ja sillä ei ole mitään merkitystä osinkotuottoa laskettaessa, kauanko aiot holdata lappujasi. Osakkeet ovat hyvin likvidiä omaisuutta, omistamalla arvolla x yritystä a luovut mahdollisuudesta omistaa samalla arvolla yritystä b. Tällöin ainoa perusteltu tapa laskea pääoman tuottoa on päivän arvostustason perusteella. Kaikelle on vaihtoehtoiskustannus.[/user]

 

[MPN]

Vai olenko nyt aivan hakoteillä?

@paki77 sen jo sanoikin, olet hakoteillä. Osinkoprosentti kertoo kuinka paljon saat osinkoa, suhteessa osakkeen arvoon. Jos katsot että yritys X maksaa 6% osinkoa, et voi verrata sitä suoraan vaikka tuohon UPM:lle laskemaasi reiluun 8%. Tai voit, mutta se ei ole millään tapaa järkevää. Sillä ei ole mitään merkitystä holdaatko, treidaatko vai shorttaatko.

Jos olisit halunnut laskea saatko paremmat osingot toisesta firmasta tänä keväänä, niin osinkoprosentti kertoo tuon. Jos sinulla on 100kpl UPM:ää, niin olisit saanut 70€ (ennen veroja), mutta jos olisit myynyt UPM:t ja olisit ostanut samalla rahalla toista osaketta josta olisit saanut vaikkapa 80€ osinkoja (ennen veroja), niin kummasta olisit saanut enemmän osinkoa? Vaikka toisen firman osinkoprosentti olisi ollut vaikka 4.5% ja sinun laskemasi osinkoprosentti olisi ollut UPM:lle sen reilu 8%.

 

[JYP#44]

Kiitokset @paki77 ja @muti hyvistä esimerkeistä. Näinhän se sittenkin menee kun vähän ajattelee eri näkökulmasta, ja tässä tapauksessa sieltä paremmasta näkökulmasta. Eiköhän nuo minun kommentit ole osoitus juuri siitä, että taloustietoa tulisi opettaa jo koulussa eikä jättää kaikkia nuorison oman opiskelun varteen. Voi tulla vääriä oppimisia.

 

[Rubicon]

Ehdottomasti pitäisi olla enemmän taloustietoa. Lyhyen matematiikan talousmatematiikan kurssista pitäisi tehdä pakollinen kaikille lukiossa ja yläasteellakin voisi varmasti jo enemmän ottaa käytännönläheisten esimerkkien kautta ihan perus prosenttilaskuja ja kulujen ja tuottojen suhteuttamista, korkoa korolle -periaatetta yms. kehiin nykyistä enemmän. Ihan tarkkaan en enää varsinkaan yläasteen osalta muista tilannetta, mutta ei siellä mielestäni liikaa laskettu tällaisia juttuja.

Erillistä oppiainetta ei varmasti tarvitse perustaa, mutta kaikkiaan yhteiskuntaopin opetusta pitäisi lisätä parilla kurssilla ja näistä lisäkursseista saisi iso osa liittyä nimenomaan talouteen. Faktoja Suomen eläkerjärjestelmästä ja vaihtoehtoisista malleista, kansantalouden ja julkisen talouden perusteita, verotusta hieman tarkemmin, vakuutusyhtiöiden ja (keskus)pankkien toimintaperiaatteita hieman pintaa syvemmältä, eri sijoitusvaihtoehtojen plussia ja miinuksia karkealla tasolla jne. Luottotiedot ovat tosiaan yksi tärkeä esimerkki aivan arkisesta asiasta, joka voi tulla kenellä vain vastaan jo hyvinkin nuorena. Olisi syytä käydä varmasti ihan jokaisen 9-luokkalaisen/lukiolaisen kanssa läpi luottotietojen merkitys, sekä menetys- ja palautusmekanismi.

Eihän oppi kaikille tartu koskaan, mutta mielestäni nykyiset kaksi (+ yksi) kurssia yhteiskuntaoppia lukiossa on aivan liian vähän. Pois voisi ottaa juuri musiikista, kuvataiteesta, uskonnosta, psykologiasta ja filosofiasta. Tai omalla kohdallani olisi riittänyt jo se, että yhteiskuntaoppia olisi saanut valita enemmän vapaaehtoisiksi kursseiksi kuin yhden ainoan. Aivan turhaan kärvistelin useamman kurssin psykologiaa, kun aiheeseen ei ollut erityistä paloa, puhumattakaan kuvataiteesta ja musiikista, joista kumpaankaan minulla ei vain ole lahjoja.

Aikuisiällä voi tietenkin yhteiskunnallisia asioita opiskella omalla ajalla ja niitä tulee pakostikin vastaan, mutta tällä hetkellä ne realiteetit taitavat päästä yllättämän suurimman osan meistä nuorista aikuisista. Lisäksi miksi muka psykologiaa ei voi yhtä hyvin opiskella sitten omalla ajalla aikuisiällä? Jonkin verran itse asiassa olen jopa vapaaehtoisesti psykologiaan linkittyviä asioitakin lukenut, osin vapaaehtoisesti ja osin ne linkittyvät mukavasti esim. rahoituksen oppiaineeseen kauppatieteissä, sijoituskäyttäytymisen ja -tutkimuksen kautta. Puhumattakaan taiteesta, musiikista ja kulttuurista laajemminkin, joihin ainakin itselläni kiinnostus heräilee pikku hiljaa tässä vuosien karttuessa ja asioita osaa katsella erilaisista perspektiiveistä.