Kun aikuinen harrastaa seksiä suojaikärajan ylittäneen teinin kanssa, se herättää usein arvostelua tai moraalista närkästystä laillisuudestaan huolimatta. Näin on erityisesti silloin, kun nuorempi osapuoli on tyttö. 17-vuotias poika, joka ajautuu vällyjen väliin 38-vuotiaan naisen kanssa, saatetaan nähdä pikemminkin onnekkaana kuin uhrina. Sukupuolten ja ikien ollessa toisinpäin ruvetaan sen sijaan kyselemään miehen moraalin, henkisen kehityksen ja tytön uhriaseman perään.
Suhtautumiseroa selittänee ihan vain se, että kulttuurissamme naista ei vieläkään koeta samalla tavalla täysivaltaiseksi kuin mies. 17-vuotiaan pojan uskotaan olevan kykenevä päättämään omasta seksuaalisuudestaan, mutta tyttö koetaan suojeltavaksi ja hauraaksi kohteeksi, jonka omat valinnat pyritään kyseenalaistamaan. Naisen seksuaalisuus on edelleen jatkuvan kontrolloinnin ja arvostelun aihe.
Joidenkin mielestä seksiä pitäisi harrastaa vain silloin, kun kumppanit ovat tasa-arvoisia ja tasavertaisia. Tätä rajanvetoa en ymmärrä. Omasta mielestäni seksiä tulee harrastaa silloin, kun sitä tekee mieli ja kun siitä saa nautintoa. Mitä merkitystä erilaisilla elämäntilanteilla, elämänkokemuksella tai kypsyyseroilla on, kunhan seksi vain on nautinnollista ja turvallista?
Seksuaalinen nautinto harvemmin ketään vahingoittaa. Sen sijaan kulttuuriset asenteet saattavat sen tehdä. Vahvasti uskonnollisessa kodissa kasvaneet voivat tuntea seksuaalisuudestaan syvää häpeää avioliitossakin, koska heille kaikki seksiin liittyvä on esitetty lapsesta saakka likaisena ja välteltävänä. Sama leima liitetään aikuisen ja teinin väliseen seksiin.
Seksin vahingoittavuutta voi pohtia eri näkökulmista.
Häpeä sen sijaan on vahva ja alistava tunne. Se vahingoittaa varmasti. Tämä on kuitenkin näennäinen ongelma, joka korjautunee aikanaan itsestään, kun seksuaalisesti vapautuneemmat ja kokeilevammat sukupolvet kasvavat aikuisikään. Nykynuorille ikäeroseksi, kinkyseksi tai mikään muukaan seksuaalinen kokeilevuus ei ole enää samalla tavalla häpeän ja piilottelun aihe kuin vanhemmille ikäluokille.
Iän tuoma auktoriteettiasema on kiistaton. Sen kanssa on oltava varovainen. On pidettävä huoli, ettei teini koe seksin harrastamista velvollisuudekseen, harrasta seksiä miellyttämisen halusta tai esimerkiksi saadakseen sosiaalista arvostusta kaveriporukassaan. Täysin varma teinin motiiveista ei voi olla, joten varovaisuus on viisautta.
Eniten päänvaivaa aiheuttaa toinen kohta. Jos harrastaa seksiä teinin kanssa, pitäisi pystyä varmistumaan, että teini selviää seksin herättämistä kiintymyksen ja ihastuksen tunteista. Kysymys on usein silkasta arvaamisesta, mutta niin on vanhempienkin seksikumppaneiden kanssa. 18 vuotta ei ole ikäraja, jolloin ihminen yhtäkkiä rupeaa hallitsemaan tunteitaan. Se ei ole aina helppoa keski-ikäisillekään. Myös teinien keskinäiset seksisuhteet herättävät äärimmäisiä tunteita. Todennäköisesti Suomessa joka ikinen päivä teini uhkaa itsemurhalla, kun saman ikäinen tyttö- tai poikaystävä jättää.
Murrosikäisiin ja juuri murrosiän ohittaneisiin suuntautuvaa seksuaalista kiinnostusta nimitetään efebofiliaksi. Sitä koskenee sama kuin pedofiliaakin. Osa pedo- ja efebofiileistä pystyy hallitsemaan käytöksensä ja käyttäytymään asiallisesti, mutta kaikki eivät. Efebofiilien tapauksessa asiaton käytös tarkoittaa teinien manipulointia seksiin ilman teinin omaehtoisesti osoittamaa halua. Tällainen toiminta on aina tuomittavaa.
Sen sijaan aikuisen ja teinin halun hetket ja kohtaamiset, joissa kumpikin on sekä järjellä että tunteella mukana, tuskin itsessään ovat vahingollisia. Jos vahinkoa syntyy, se syntyy ikäeroseksiin liittyvistä asenteista ja häpeästä ja teinin tunne-elämän myllerryksestä eikä itse seksistä.
Ainakin nettikeskustelujen perusteella on ilmeistä, että monien mielestä 16-vuotias (tyttö) ei ole valmis tekemään päätöstä seksin harrastamisesta silloinkaan, kun seksiä harrastetaan täysin vapaaehtoisesti ja ilman alkoholin tai huumaavien aineiden vaikutusta. Pitäisikö suojaikäraja siis nostaa esimerkiksi täysi-ikäisyyteen? Missä kulkee oma rajasi?
Suhtautumiseroa selittänee ihan vain se, että kulttuurissamme naista ei vieläkään koeta samalla tavalla täysivaltaiseksi kuin mies. 17-vuotiaan pojan uskotaan olevan kykenevä päättämään omasta seksuaalisuudestaan, mutta tyttö koetaan suojeltavaksi ja hauraaksi kohteeksi, jonka omat valinnat pyritään kyseenalaistamaan. Naisen seksuaalisuus on edelleen jatkuvan kontrolloinnin ja arvostelun aihe.
Joidenkin mielestä seksiä pitäisi harrastaa vain silloin, kun kumppanit ovat tasa-arvoisia ja tasavertaisia. Tätä rajanvetoa en ymmärrä. Omasta mielestäni seksiä tulee harrastaa silloin, kun sitä tekee mieli ja kun siitä saa nautintoa. Mitä merkitystä erilaisilla elämäntilanteilla, elämänkokemuksella tai kypsyyseroilla on, kunhan seksi vain on nautinnollista ja turvallista?
Seksuaalinen nautinto harvemmin ketään vahingoittaa. Sen sijaan kulttuuriset asenteet saattavat sen tehdä. Vahvasti uskonnollisessa kodissa kasvaneet voivat tuntea seksuaalisuudestaan syvää häpeää avioliitossakin, koska heille kaikki seksiin liittyvä on esitetty lapsesta saakka likaisena ja välteltävänä. Sama leima liitetään aikuisen ja teinin väliseen seksiin.
Seksin vahingoittavuutta voi pohtia eri näkökulmista.
- Vahingoittaako itse seksuaalinen kanssakäyminen.
- Vahingoittavatko seksuaalisen kanssakäymisen aiheuttamat muut tunteet, esimerkiksi teinin ihastuksen tunteet, joihin hän ei saa vastakaikua.
- Vahingoittaako aikuisen käyttämä valta, luontainen auktoriteettiasema.
- Vahingoittavatko kulttuuriset asenteet, jotka aiheuttavat häpeää, piilottelua ja paljastumisen pelkoa.
Häpeä sen sijaan on vahva ja alistava tunne. Se vahingoittaa varmasti. Tämä on kuitenkin näennäinen ongelma, joka korjautunee aikanaan itsestään, kun seksuaalisesti vapautuneemmat ja kokeilevammat sukupolvet kasvavat aikuisikään. Nykynuorille ikäeroseksi, kinkyseksi tai mikään muukaan seksuaalinen kokeilevuus ei ole enää samalla tavalla häpeän ja piilottelun aihe kuin vanhemmille ikäluokille.
Iän tuoma auktoriteettiasema on kiistaton. Sen kanssa on oltava varovainen. On pidettävä huoli, ettei teini koe seksin harrastamista velvollisuudekseen, harrasta seksiä miellyttämisen halusta tai esimerkiksi saadakseen sosiaalista arvostusta kaveriporukassaan. Täysin varma teinin motiiveista ei voi olla, joten varovaisuus on viisautta.
Eniten päänvaivaa aiheuttaa toinen kohta. Jos harrastaa seksiä teinin kanssa, pitäisi pystyä varmistumaan, että teini selviää seksin herättämistä kiintymyksen ja ihastuksen tunteista. Kysymys on usein silkasta arvaamisesta, mutta niin on vanhempienkin seksikumppaneiden kanssa. 18 vuotta ei ole ikäraja, jolloin ihminen yhtäkkiä rupeaa hallitsemaan tunteitaan. Se ei ole aina helppoa keski-ikäisillekään. Myös teinien keskinäiset seksisuhteet herättävät äärimmäisiä tunteita. Todennäköisesti Suomessa joka ikinen päivä teini uhkaa itsemurhalla, kun saman ikäinen tyttö- tai poikaystävä jättää.
Murrosikäisiin ja juuri murrosiän ohittaneisiin suuntautuvaa seksuaalista kiinnostusta nimitetään efebofiliaksi. Sitä koskenee sama kuin pedofiliaakin. Osa pedo- ja efebofiileistä pystyy hallitsemaan käytöksensä ja käyttäytymään asiallisesti, mutta kaikki eivät. Efebofiilien tapauksessa asiaton käytös tarkoittaa teinien manipulointia seksiin ilman teinin omaehtoisesti osoittamaa halua. Tällainen toiminta on aina tuomittavaa.
Sen sijaan aikuisen ja teinin halun hetket ja kohtaamiset, joissa kumpikin on sekä järjellä että tunteella mukana, tuskin itsessään ovat vahingollisia. Jos vahinkoa syntyy, se syntyy ikäeroseksiin liittyvistä asenteista ja häpeästä ja teinin tunne-elämän myllerryksestä eikä itse seksistä.
Ainakin nettikeskustelujen perusteella on ilmeistä, että monien mielestä 16-vuotias (tyttö) ei ole valmis tekemään päätöstä seksin harrastamisesta silloinkaan, kun seksiä harrastetaan täysin vapaaehtoisesti ja ilman alkoholin tai huumaavien aineiden vaikutusta. Pitäisikö suojaikäraja siis nostaa esimerkiksi täysi-ikäisyyteen? Missä kulkee oma rajasi?