Pitäisikö peruskoulussa tapahtua jako tasoryhmiin?

[Mats Bedö]

Ohmille ja muille tasokurssit takaisin mantraa hokeville; miltähän mahtaisi tuntua opettaa ruotsin kieltä 23 oppilaalle, jotka tietävät olevansa parasta scum-luokkaa? Kuinkahan moni opettaja haluaa opettaa niitä ryhmiä joihin on koottu se HEIKOIN aines?

Itse opettajana (en tosin koulun opettajana) voisin sanoa, etta on opettajia, joille juuri tuo antaa lisa-kickseja opettamiseen. Haasteita ja innostusta muuten ehka puurtamiselta tuntuvaan arkeen. Mikapa tuntuisi paremmalta, kun huomata taman "lahjattomamman" joukon oppivan ja nostavan arvosanoja enamman kuin muut. Siita tulee hyva mieli kun a) oppilaat oppivat odotettua enamman ja b) huomaa olevansa aika assa opetuksessa.

Jokaisessa oppilaassa on potentiaalia. On opettajan tehtava kaivaa se esille ja nain auttaa oppilasta hanen tulevaisuuden rakentamisessa. Siita tulee hyva mieli kaikille.

 

[Cube]

Kyllä - tahdon, että Suomi säilyttää kilpailukykynsä.

Ei - tahdon, että suomi taantuu koulutuksellisesti ja menettää elintasonsa

Perustatko sinäkin mielipiteesi maalaisjärkeen?

(Korostan nyt vielä, että ei maalaisjärjellä keskustelemisessakaan mitään väärää sikäli ole, mutta silloin voisi olla hyvä kytkeä tuollainen ylimielinen "minä olen oikeassa" -asenne pois päältä hetkeksi ja tunnustaa, että ei asiasta kaikkea tiedä. Sen jälkeen mieli vielä avoimeksi, niin ehkä sitä ihan oikeaa keskustelua saattaa joskus syntyäkin.)

 

[AnaMasa]

Vaikka olen lähes kaikessa muussa kaikenmuotoista tasapäistämistä vastaan, niin peruskoululaisia en lähtisi ainakaan saman koulun sisällä jakamaan absoluuttisesti eri tasoryhmiin. Äänestysvaihtoehdot ovat siis perseestä. Mulla on tähän kuitenkin omasta mielestä kuningasidea. Käyttäisin valinnaisia aineita jakamaan oppilaita tasojen mukaan.

Ala-asteella en tekisi vielä mitään jakoa. Yläasteella hyödyntäisin valinnaisia aineita siten, että joihinkin vaativiin aineisiin (esim. "edistynyt matematiikka", "advanced english" tms.) olisi vaatimuksena tietty arvosana kuudennelta luokalta. Oppilaat olisivat edelleen samoissa luokissa, mutta siinä kun joku ottaa valinnaiseksi käsityötä ja kotitaloutta, niin joillekin suodaan mahdollisuus ottaa vaativia lukuaineita, mikäli haluavat. Enkä nyt hakannut kiveen, etteikö käsityötkin voisi vaatia jonkun numeron pohjaksi ja esim. "edistynyt liikunta" voisi olla valinnainen liikunnallisesti lahjakkaille.

Kakarat olisivat siis edelleen samaa porukkaa, mutta heitä ohjattaisiin ottamaan valinnaisia kykyjensä perusteella. Mikään yleisjako ei vaan kertakaikkiaan voi toimia. Muistan hyvin itsestäni, että olin kakarana ihan päällikkö mm. matikassa, mutta joissain lukuaineissa aivan paska. Todennäköisesti olisin jossain mukamas yleispätevässä jaossa kärsinyt tavalla tai toisella vääryyttä.

 

[Kyylä]

Perustatko sinäkin mielipiteesi maalaisjärkeen?

En tiedä. Asettelin vain kysymykset vailla ennakkokäsityksiä; kuten ketjun avaajakin.

Laitetaan tämä ketju luokkaan - tarpeettomat äänestykset.

 

[Maple Leaf]

Gallupin sinänsä fantastisen asenteellisesti laaditussa kysymyksenasettelussa ei kerrottu, missä vaiheessa oppilaat tulisi jakaa tasoryhmiin. Koska ketjun aloittaja jätti tämän olennaisen asian kertomatta, ehdotan hänen puolestaan seuraavaa: lapset tulisi jakaa tasoryhmiin jo ennen syntymäänsä, sikiövaiheessa.

Miten tämä tulisi sitten tehdä? Ratkaisu on yksinkertainen: asiasta vastaavat viranomaiset laativat asiantuntijoita (esimerkiksi Jatkoajan lapsettomia, alle 20-vuotiaita aktiiveja) kuultuaan selkeän pistetaulukon, jonka avulla sikiö asetetaan sopivaan tasoryhmään. Näihin sijoituspisteisiin vaikuttavat mm. vanhempien tulotaso, elämäntavat, harrastukset, mahdolliset uskonnolliset ja yhteiskunnalliset vakaumukset sekä sikiön lähisukulaisten (eniten) kannattama jääkiekkojoukkue.

Uutteralla työstämisellä tällaisesta pistetaulukosta on rakennettavissa ääriobjektiivinen ja erehtymätön apuväline A-ryhmään ei-toivottujen sikiöiden sijoittamisessa heille sopivampaan ympäristöön, jossa he eivät pääse langettamaan uhkaavaa varjoaan maamme kansainvälisen kilpailukyvyn yhä uljaampina näyttäytyvien tulevaisuudenkuvien päälle.

On harmillista, ettei suomalaisilla poliitikoilla ole riittävästi rohkeutta - etenkään näin eduskuntavaalien alla - ylenkatsoa aina niin masentavaa "poliittista korrektiutta" ja tarttua tähän selkeään ja kaikkia kansalaisia palvelevaan ideaan. Vaan vakaasti uskon, että vielä jostain nousee se käsi, joka puristuu nyrkkiin ja lyö pöytää omistajansa ärähtäessä: "Lahjattomat ja rumat sikiöt, eihän niitä kehtaa edes venäläisille näyttää!"

Näin lapset tietäisivät jo peruskoulun ensimmäisellä luokalla, mikä on kunkin yksilön paikka yhteiskunnassa: kenestä toiletin vahtimestari, kenestä insinööri, kenestä kenties jopa diplomaatti Uuteen-Seelantiin!

 

[Museoesine]

Ala-asteella en tekisi vielä mitään jakoa. Yläasteella hyödyntäisin valinnaisia aineita siten, että joihinkin vaativiin aineisiin (esim. "edistynyt matematiikka", "advanced english" tms.) olisi vaatimuksena tietty arvosana kuudennelta luokalta. Oppilaat olisivat edelleen samoissa luokissa, mutta siinä kun joku ottaa valinnaiseksi käsityötä ja kotitaloutta, niin joillekin suodaan mahdollisuus ottaa vaativia lukuaineita, mikäli haluavat. Enkä nyt hakannut kiveen, etteikö käsityötkin voisi vaatia jonkun numeron pohjaksi ja esim. "edistynyt liikunta" voisi olla valinnainen liikunnallisesti lahjakkaille.

Valinnaisia kursseja on jo nyt vaikka minkälaisia, toinen asia on kuinka moni niistä toteutuu. Koulun koko tietysti asettaa omat rajoituksensa tarjonnalle. Entisen opinahjoni valinnaisaineopas viime lukuvuoden 7. ja 8. luokkalaisille on nähtävissä täällä. (Ylempi linkki valintaoppaista) Alussa on lueteltu kurssit aineittain ja lopussa on kursseista lyhyet esittelyt. En tiedä moniko kursseista on toteutunut, mutta samaa listaa käsittääkseni käyttää myös Äänekosken toinen yläaste, jossa on 255 oppilasta. Koulunmäellä oppilaita on 280, joten toteutuvia kursseja on todennäköisesti paljon.

 

[AnaMasa]

Koulun koko tietysti asettaa omat rajoituksensa tarjonnalle.

Varmasti asettaakin ja se olkoon niin. Joku Perätaka-Hikiän 15 oppilaan koulun vanhempainyhdistys tulisi todennäköisesti valittamaan Karpoon ja EU-tuomioistuimeen, että heidän lapsensa ovat heikommassa asemassa kuin 5000 oppilaan Tampereen keskuskoulun lapset, joilla on enemmän valinnaisia yläasteella kuin maalaisilla. Jossain menee tasapäistämisen raja ja minusta se menee tässä. Jos joku koulu pystyy esim. yhden alastaan tai harrastuksestaan innostuneen opettajan voimin järjestämään jonkun tietyn valinnaisaineen opetuksen, niin se ei ole muilta kouluilta pois. Nyt tulikin mieleen, että itse kävin 15 vuotta sitten yhtä valinnaista ainetta toisessa koulussa. Joka maanantai lähdettiin parin luokkakaverin kanssa kahdeksi viimeiseksi tunniksi toiseen kouluun hakkaamaan kirjoituskoneita.

 

[Hemingway]

Kysymys on hankala. Olen sitä mieltä, että tasoryhmiin jaon tulisi tapahtua vasta sitten, kun hermoston ja persoonan kehitys ovat pääpiirteissään ohi. Ennen tätä vaihetta tasoryhmät olisivat epäoikeudenmukaisia ja helposti suosisivat pystyvien sijaan nopeasti kehittyviä. 18-vuoden ikäraja (jatko-opinnot, esimerkiksi yliopisto) olisi ehkä hyvä.

Toiseksi olisi tärkeää, että jako tapahtuisi nimenomaan menestyksen eikä älykkyystestin perusteella. Älykkyys kun ei takaa neroutta ja menestystä vaan ainoastaan potentiaalin. Potentiaalilla ei tee kuitenkaan mitään ilman motivaatiota, intohimoa, pitkäjänteisyyttä ja tavoitteita. Suuria tieteellisiä saavutuksia ei rakenneta nykyään ensisijaisesti älyllä vaan kärsivällisyydellä, yhteistyöllä ja motivaatiolla.

Monissa maissahan yliopistosta potkitaan pois toisen vuoden jälkeen huonosti menestyvät. Vain parhaat jäävät. Ehkä tämä olisi Suomen jatko-opintoihin sopiva järjestelmä. Menestyvin aines jäisi jäljelle ja huonosti motivoitunut, persoonaltaan sopimaton ja motivoitumaton aines jäisi pois.

 

[lihaani]

Kysymyksenasettelu on tasolla: "Milloin olet lakannut panemasta lampaita?", joten en vastaa moiseen. Totean vaan, että tutkitusti maailman parasta peruskoulutusta ei kannata lähteä ihan vaan lonkalta mullistamaan.

 

[purkki_paa]

Ei missään nimessä, sillä "pohjasakka" tason oppilas ei saa mistään motivaatiota lukea lisää ja nousta ns.ylemmälle tasolle tuossa.

Otan ihan esimerkiksi itseni tähän. Olin aika huono koulussa vielä 6-luokalla ja ei kiinnostanut sitten yhtään opiskeleminen. No sitten siirryin 7-luokalle ja sain lisää motivaatiota opiskeluun ja keskiarvoni nousi noin 1½ numerolla ylöspäin kertaheitolla...ja nimenomaan lukuaineissa. Jos minut olisi pistetty 6-luokan todistuksen mukaan "luuserit" tasolle, niin olen ihan varma, etten olisi samanlaista motivaatiota saanut. Luokkajako ja epätasa-arvon luoti ei palvele suuria massoja alkuunkaan ja se kyllä varmaan niitä fiksuimpia auttaa, mutta keskiverto oppilaille tekee ainoastaan hallaa koetulosten suhteen.

Luokittelun puolustajat ovat tässä topicissa vedonneet siihen, että lahjakkaat eivät saa tarpeeksi haastetta ja laiskistuvat eivätkä opi opiskelemaan kunnolla. No kuka määrää, että koulun ne haasteet pitää luoda? Mielestäni pitää katsoa kokonaisuutta ja auttaa sitä SUURTA massaa, eli juuri keskiverto oppilaita, koska heitä on selvästi eniten suomalaisessa koulujärjestelmässä. Ei peruskoulu voi sitä eliitin etua yksin ajaa, unohtaen suurimman osan keskiverto koululaisista ja tuhoten heidän opiskelumotivaation kerta heitolla. Mikäli näitä lahjakkaita oppilaita kiinnostaa yläasteella saada sen tason tehtäviä, että heidän tiedonjanonsa tyydyttyy niin sen voi tehdä vapaa-ajalla. Esim. siittä vain kirjakauppaan hakemaan lukion pitkän matikan kurssikirjoja ja laskemaan, luulisi siinä tiedonjanon täyttyvän. Tai jos on fiksu opettaja, niin hän järjestää vaativampia tehtäviä näille lahjakkaille oppilaille.

Kyllä ne huippuosaajat sieltä kouliintuvat ja ei Suomen elintaso tule laskemaan ainakaan peruskoulun takia mihinkään. Tämän todistaa jo se, että Suomen koulujärjestelmä on valittu maailman parhaaksi ja mm. Saksasta tulee tänne Suomeen katsomaan tutkijoita, miten kehittää suomen mallin mukaan koulutusta Saksassa. Eli jos kaikki tätä systeemiä apinoivat, niin miten se voi olla silloin sitten niin huono?

 

[Miguel]

En äänestä. On ihan oikein, että jotain toimia lahjakkaimpien huippukoulutuksen eteen pitäisi tehdä, mutta se ei saa riskeerata yleisesti korkean koulutustason takaavaa järjestelmää.

Maple Leafin sarkasmi on paikallaan. Oppilaiden lokerointi liian varhaisessa iässä voi olla kohtalokasta paitsi kaikkein heikoimmille myös keskitasoisille opiskelijoille. Vaikutukset ovat arvaamattomia, joten jakoa ei voisi millään tehdä kovin aikaisin. Moni löytää palavan opiskeluinnon vasta lukion lopussa tai korkeakoulun ovia kolkutellessa - siksi motivaatiota ei saa tappaa varhaisessa iässä.

Mahdollisuus sopivan pehmeään siirtymään lepää painotetuissa opinto-ohjelmissa, jotka ymmärtääkseni lisääntyvät koko ajan myös peruskoulussa. Tarjolla alkaa olla muutakin kuin vain pitkän matikan ja taideaineiden erikoislinjoja. Nämä eivät kategorisoi lapsia liian tiukasti, koska niihin pyritään omien kiinnostuksen kohteiden eikä pelkästään menestyksen perusteella. Tällainen sosiaalinen ympäristökin on minusta terveempi kuin kylmästi jaetut huonojen ja hyvien leirit. On ihan hyvä, että erikoispainotteisellakin linjalla voi olla seiskan tai kasin oppilaita ja kympin oppilaita sulassa sovussa - kunhan selkeät häiriköt ovat kuitenkin poissa.

 

[Bird]

Mielenkiintoinen ja tärkeä kysymys. Itselläni on omista peruskouluajoista aikaa jo noin 10+ vuotta enkä myöskään työskentele opetusalalla, joten kovin voimakkaita mielipiteitä suuntaan tai toiseen tuskin on kompetenssia esittää. Mutta ajatuksia aihe kuitenkin herättää.

Suomalainen peruskoulujärjestelmä on kritiikistä huolimatta ehdottomasti yksi maailman parhaista. Sen kertovat jo lahjomattomat kansainväliset oppimistulostutkimukset. Varsinkin kun tarkastellaan ns. heikoimman aineksen pärjäämistä, niin suomalainen malli on todella toimiva. On aivan keskeistä pyrkiä kaikin tavoin ehkäisemään syrjäytymistä peruskouluikäisten keskuudessa. Yksilölle, joka jo tässä vaiheessa putoaa tavallaan yhteiskunnan kelkasta, ei tulevaisuus ole keskimäärin kovin valoisa. Tämän tiedän aivan kiistattomana, mutta ikävänä faktana alalta, jolla olen työskennellyt.

Toisaalta idea jonkinlaisista tasoryhmistä ei siltikään vaikuta aivan kelvottomalta - yläkouluiässä. Ensimmäisen kuuden luokan aikana en kyllä osaa nähdä tarvetta minkäänlaiselle jaottelulle; tuossa iässä jo oppilaiden kehityserot ovat vielä niin valtavia sekä fyysisesti että henkisesti. Hyvä luokanopettaja toki osaa ottaa nämä asiat huomioon.

Mutta jos yläkouluiässä jakoa tehtäisiin, niin oleellista saattaisi olla tehdä se oppiaineittain, ei vain yleisellä tasolla hyviin/huonoihin oppilaisiin. Mitä itse muistelen omilta yläasteajoilta, niin luokalla oli esim. jokunen oppilas, joka oli muuten kognitiiviselta tasoltaan aika heikko, mutta saattoi silti pärjätä esim. englannin kielessä suorastaan erinomaisesti. Vastaavasti taas saattoi olla nuoria, joilla vieraat kielet eivät sujuneet, mutta muissa aineissa menestyivät pääosin hyvin.

Voisin kuvitella, että yläasteella jako vieraissa kielissä ja matematiikassa sekä ylempiin että alempiin tasoryhmiin saattaisi olla ihan toimiva. Ylemmässä ryhmässä asioita voitaisiin opiskella nopeampaan tahtiin ja vaikka jopa vähän opetussuunnitelman ulkopuoleltakin, alemmassa taas yrittää käydä hieman verkkaisempaan tahtiin ainakin ne keskeisimmät asiat, jotta kukaan ei putoaisi kokonaan kärryiltä. Ehdottoman tärkeää olisi tietysti se, että oppilaalla olisi oikeus vaihtaa tasoryhmää eikä ketään siis tuomittaisi pysyvästi heikommaksi oppilaaksi jossain aineessa. Mahdollisuus "sarjanousuun" pitäisi siis säilyttää, ja vastaavasti "divarista" tulisi voida lähteä hakemaan vauhtia, jos ylemmän tasoryhmän vauhti osoittautuisi liian kovaksi.

Omassa lukiossani toteutettiin aikoinaan tällaista mallia ainakin pitkän matematiikan opiskelussa. Ensimmäisen parin kurssin jälkeen jokainen sai ihan itse päättää, halusiko lähteä "liigaan" vai "divariin". Ja tämä päätös ei ollut mikään sitova; ryhmää sai vaihtaa myöhemmin, jos vain halusi. Toimi hyvin. Ja tiedostan sen, että yläaste ei ole lukio (jonne porukka on jo enemmän tai vähemmän valikoitunutta), mutta ihan harkinnan arvoinen tällainen vastaavantyylinen malli voisi olla sielläkin.

Muistan ala-asteelta tilanteen, kun opettelimme vähennyslaskua. Mitä lie miinusteltiin omenoita ja appelsiineja ja jossain vaiheessa tuli sitten numerot mukaan.

Joku keksi kysyä, että paljonko olisi 3 miinus 5. Opettaja vastasi siihen kirkkain silmin, että ei sitä voi laskea. Kuuntelin epäuskoisena ja totesin, että tietenkin sen voi laskea, se on -2. Sain vihaisen katseen ja jotain selittelyjä päälle.

Heh, loppuun OT:ta sen verran, että joskus kuudennella luokalla tuli vastaavanhenkistä kinaa uskonnonopettajan kanssa. Vastasin kysymykseen jessen syntymästä, että sehän oli noin vuonna 4 eaa. Uskontoa opettanut kohtuusuuren ala-asteen miespuolinen rehtorimme veti herneet täysillä nenään. Sain kuulla kunnon tylytyksen hengessä "jos minä olen syntynyt vuonna 1950, niin olen syntynyt vuonna 1950".

 

[kakkonen]

Ihmeen kiihkolla porukka tuntuu asiaan suhtautuvan. Mun tarkoitus oli vain herättää keskustelua.

Gallupin sinänsä fantastisen asenteellisesti laaditussa kysymyksenasettelussa ei kerrottu, missä vaiheessa oppilaat tulisi jakaa tasoryhmiin. Koska ketjun aloittaja jätti tämän olennaisen asian kertomatta

Niinno, tämähän oli minun keskustelun avaus enkä halunnut ehdottaa jotain valmista ratkaisua "tulisko 8-luokalla oppilaat ryhmitellä älykkyysosamäärän mukaisesti?" vaan enemmänkin keskustelua asiasta. Enkä näe tuota kysymyksen asettelua kovin ennakkoasenteellisena. Kyllä siinä on omat etunsa jos kaikki kulkevat samassa porukassa ja myös siinä on etunsa että porukkaa jaetaan. Muuten sinun kirjoituksesi meni hieman tämän aiheen ohi?

Jos erilaisia tasoryhmiä todella halutaan, niin niihin pitää saada sellaiset tasonmittauskokeet, jolla nähdään lapsen älykkyys ja lahjakkuus.

Tästä olen kyllä täysin eri mieltä. Jos mietitään oppilasryhmää jossa ~25 oppilasta pystyy omaksumaan suurinpiirtein samat asiat suurinpiirtein samassa ajassa niin onhan toki myös työnteolla iso merkitys. Ja mielestäni se olisi erittäin tärkeää..ehkä tärkeintä koko ryhmiinjaossa - että pystytään opettamaan samat asiat koko opetettavalle ryhmälle. Tuohan ei ainakaan omien koulumuistojen perusteella oikein onnistunut.

AnaMasalta hyvät kommentit, tuo kuullostaisi suht järkevältä systeemiltä. Itse ainakin olisin vapaavalintaisesti voinut ottaa jotain vastaavia juttuja.

 

[kakkonen]

Maple Leafin sarkasmi on paikallaan. Oppilaiden lokerointi liian varhaisessa iässä voi olla kohtalokasta paitsi kaikkein heikoimmille myös keskitasoisille opiskelijoille. Vaikutukset ovat arvaamattomia, joten jakoa ei voisi millään tehdä kovin aikaisin. Moni löytää palavan opiskeluinnon vasta lukion lopussa tai korkeakoulun ovia kolkutellessa - siksi motivaatiota ei saa tappaa varhaisessa iässä.

Paikallaan ja paikallaan, kai tuo on päivän selvää ettei sitä kannata liian aikasin tehdä.

Itse olen ajatellut tätä asiaa niin että noiden ryhmäjakojen pitäisi olla sellaisia että se ei sinetöi sun loppuelämää vaan esim tekisi siirtymisen yläasteelta lukioon helpommaksi. Yksi pääajatus mulla oli tässä se että itseä tympi mennä iso osa pers-koulusta puolivaloilla ja sit taistella lukiossa matematiikan&fysiiikan kanssa joihin olisi ollut paljon enemmän intoa syventyä jo yläasteella.

EDIT: Vielä muutamille puupäille, jotka ehdottivat (leikillään) noita ala-aste jaotteluja.. Ei tarkoitus ollut ihan tuo vaan koska minulla ei selkeää ajatusta/mielipidettä ollut tuohon ikäpuoleen niin jätin sen pois. Ehkä yläasteen 7-luokka (tai 8.) voisi olla järkevä paikka jo senkin mukaan onko tavoitteena lukea enemmän (lukio) tai mennä ammattikouluun tms.

 

[avatar]

Meillä ainakin yläasteella oli kahden eri tason matikan ryhmää yläasteella. Vähän kuin jonkinsorttisena jakona sille, että oliko menossa esim. lukioon vai amikseen vaikka toki se nyt ei tietysti tarvinnut olla mikään jakoperuste vaikka varmasti monesti oli. Yläaseella olin vuosina -93-96.

 

[Kaivanto]

Enkä näe tuota kysymyksen asettelua kovin ennakkoasenteellisena.

"Tasapäistäminen" on negatiivisesti latautunut, arvottava sana. Kysymyksenasettelusi on yksiselitteisen ennakkoasenteellinen.

 

[msg]

Moni löytää palavan opiskeluinnon vasta lukion lopussa tai korkeakoulun ovia kolkutellessa - siksi motivaatiota ei saa tappaa varhaisessa iässä.

Päteekö tämä myös niiden nykyperuskoulussa turhautuvien lahjakkaiden oppilaiden kohdalla vai onko tässäkin niin, että toiset(siis nämä opiskeluinnottomat) vain ovat tasa-arvoisempia kuin toiset?

 

[Kaivanto]

Mielestäni kuka tahansa terve lapsi selviää peruskoulusta halutessaan kiitettävin arvosanoin, jos vain hoitaa koulutyönsä järjestelmällisesti. Kyse ei ole niinkään lahjakkuudesta vaan viitseliäisyydestä ja tunnollisuudesta. Tällainen pitkäjänteisyys ei kuitenkaan taida olla lapsissa kovin luontainen ominaisuus, vaan se täytyy opettaa heille. Tässa taas tulee vastaan kysymys, miten kuuliainen ja tottelevainen lapsi on. Koska tytöt tyypillisesti kasvatetaan sävyisään tottelevaisuuteen, he hoitavat myös koulutyönsä remuavia poikia tunnollisemmin. Poikien koulumenestyshän on peruskoulussa lukuaineissa huomattavasti huonompi kuin tyttöjen. Käytännössä parhaat tasoryhmät koostuisivat siis voittopuolisesti tytöistä ja huonoimmat pojista ja jos oletetaan, että tasoryhmät ohjaavat tulevaa kehitystä, tällöin järjestelmä ajaisi tyttöjä yhä kauemmas poikien edelle. Jos tasoryhmien kannattajat olette mieltä siitä, että koulumenestys on luotettava indikaattori lapsen kyvykkyydestä ja tulevasta menestyksestä, olette luonnollisesti samalla sitä mieltä, että tällä hetkellä yhteiskunnassa hölmömpi sukupuoli pitää valtaa ja tytöt ovat huomattavasti kyvykkäämpiä kuin pojat ja täyttävät tulevaisuudessa yhteiskunnan kyvykkyyttä vaativat paikat.

Esimerkiksi Einsteinillahan ei ollut yleisesti ottaen kummoinen koulumenestys ja häntä pidettiin kai jossain vaiheessa jopa hiukan jälkeenjääneenä.

Jonkinlaista peruskoulun kyljessä kulkevaa harrastekerhosysteemiä voisi harkita. Niissä mentäisiin aiheisiin opetussuunnitelmaa syvemmälle ja osallistuminen olisi vapaaehtoista. Vai onko tällainen jo? Ite en meinaan enää käy skolessa.

Jos ei maksuton julkinen palvelu miellytä, niin ainahan voi palkata yksityisopettajan.

 

[avatar]

Jos ei maksuton julkinen palvelu miellytä, niin ainahan voi palkata yksityisopettajan.

Niin tai tuntee oman kompetenssinsa riittävän hyväksi ja aikansa riittäväksi niin hoitaa opetuksen itse.

 

[msg]

Jos ei maksuton julkinen palvelu miellytä, niin ainahan voi palkata yksityisopettajan.

Kuten sanottua liikehdintää tähän suuntaan on. Entistä useampi valitsee jonkun muun kuin lähikoulun. Miksi toisaalta tyytyä tuohon maksuttomaan epätasa-arvoiseen peruskouluun, jos on mahdollisuus valita toisin?
Saattaapa tämä johtaa siihen, että myös opettajat hakeutuvat tiettyihin kouluihin.

 

[jake]

Tasokurssit ja mielellään eri koulut pitäisi olla yhteiskunnan kuona-aineksella ja älykkäämmällä väestöllä. Tulisi tehdä ennen kouluun menoa mensa-tyyppiset älykkyys ja psykologiset soveltuvuustestit, jotta voitaisiin erotella mahdollisimman aikaisessa vaiheessa kyvykkäät ja kyvyttömät lapset.

 

[Maila]

Ala-asteella työskentelevänä on pakko heittää muutama jäsentelemätön hajakommentti.

Uuden valtakunnallisen opetussuunnitelman mukaisesti (kärjistäen) tulisi oppilaat huomioida yksilöinä, eikä ryhmänä. Harva opettaja tällaista vain viitsii tehdä – saatikka rehtori vaatia tehtäväksi. Helpompi on näet aloittaa syksyllä matikankirja sivulta yksi ja katsoa tunnin alussa turhia valmistelematta mitä seuraava sivu tänään tuo tullessaan.

Onneksi on poikkeuksiakin. Asiat opiskellaan aihekokonaisuuksina huomioiden oppilaiden eri lähtötasot. Ne, ketkä osaavat jo kouluun tullessaan lukea, saavat haasteellisempia tehtäviä siksi aikaa kun toinen puolikas harjoittelee lukemista kirjain ja tavu kerrallaan. Isompien luokilla taas saattaa yhdellä luokalla olla viisikin eri matikka”tasoa”. Annetaan haasteita fiksummille ja toisaalta tuetaan heikommin oppivia. Yksinkertaisimmillaan tämä tarkoittaa esimerkiksi sitä, että hitaammat oppilaat laskevat vain joka toisen tehtävän. Arvosanoja jaettaessa kuitenkin huomioidaan valtakunnalliset hyvän osaamisen tasot ja numerot annetaan niiden mukaan. Monissa kouluissa tehdään syksyllä koe, jossa mitataan edellisvuosina opittuja asioita. Näiden kokeiden perusteella sitten katsotaan, mihin asioihin pitää paneutua tarkemmin ja onko jollakin oppilaalla erityisen pahoja ongelmia.

Tällaisessa opiskelussa ei tosin voi noudattaa perinteistä tuntimallia, jossa oppilaat istuvat omien pulpettiensa ääressä 45 minuuttia kuunnellen opettajan monologia. Eriyttävä malli kaipaa mahdollisuutta mukauttaa tiloja eri käyttöön. Esim. puoli ryhmää opiskelee uutta asiaa ja toinen puoli voi tehdä aiemmin opittuihin aiheisiin liittyviä tehtäviä. Oppivatpahan ottamaan myös vastuuta tehtävistään. Mikäli perjantaina on annetut tehtävät tekemättä, tulee muksulle pitkä ja ankea viikonloppu. Puolikas ryhmä myös helpottaa opettajan hommaa, näkee heti, mikäli joku muksuista putoaa kärryiltä ja ehtiipä siinä ehkä neuvoakin paremmin.

Valtakunnallisia kokeita on pidetty ainakin Helsingissä monessa aineessa ja kyllä nämä koulut, jossa eriyttämistä tapahtuu näkyvät huippusijoilla. Toki ihan ykköspaikoilla ovat koulut, johon pyritään ja karsitaan jo alkuvaiheessa se ns. tyhmempi aines.

-Maila

 

[Miguel]

Päteekö tämä myös niiden nykyperuskoulussa turhautuvien lahjakkaiden oppilaiden kohdalla vai onko tässäkin niin, että toiset(siis nämä opiskeluinnottomat) vain ovat tasa-arvoisempia kuin toiset?

Tarkoitin, että vielä peruskoulussa jotkut pitävät lukiota peikkona eivätkä he voi ajatella opiskelevansa pidempään kuin on kohtalaisen työpaikan saannin kannalta on pakko. Sitten he parikymppisenä tajuavat, että itse asiassa yliopistossa olisi todella mielenkiintoista opetustarjontaa, mutta heikon pohjakoulutuksen takia tie on kivikkoisempi kuin keskivertohakijalla. Näitä tapauksia tiedän pelkästään omasta lähipiiristäni useita. Selkeä tasoryhmiin jako peruskoulussa olisi tällaisille yksilöille paskamainen järjestelmä.

Varsinaiseen kysymykseesi en osaa suoraan vastata. Tunnen kyllä sellaisiakin henkilöitä, jotka ovat erinomaisten lukioarvosanojen jälkeen valinneet suht vaivattoman tien jatko-opinnoilleen. En ole tullut kysyneeksi, onko perusopetuksen hitaus ja haasteiden puute vaikuttanut heidän asenteeseensa korkeakoulutusta kohtaan.

Tässä vaiheessa lainaan nimim. lihaanin ytimekästä lausahdusta: "Totean vaan, että tutkitusti maailman parasta peruskoulutusta ei kannata lähteä ihan vaan lonkalta mullistamaan." Tästä on helppo olla samaa mieltä. Lahjakkaille on hyvä olla omat opiskelulinjansa tai jopa omat koulunsa, mutta perusopetuksen rakenteen muuttaminen olisi riskialtis ja haastava prosessi niin oppilaiden kuin opettajien kannalta.

Lisäksi haluaisin tasoryhmien vahvoilta puolestapuhujilta kuulla vielä mietteitä järjestelmän käytännön toteutuksesta. Jaettaisiinko oppilaat tasoryhmiin yleisesti vai kunkin aineen osalta erikseen? Eiväthän esimerkiksi matemaattinen ja kielellinen lahjakkuus kulje läheskään aina käsi kädessä. Pitäisikö luokkajärjestelmää pirstoa jo ennen lukiota?

 

[sampio]

PISAn tulokset ovat kaikessa mairittelevaisuudessaan siinä mielessä harhaanjohtavia, että ne kaiketi mittaavat peruskoulutuksen tasoa, mutta eivät esim. oppilaanohjauksen tai muiden tukipalveluiden tasoa. Toki on selvää, ettei jollain 14-15 -vuotiaalla kaverilla ole välttämättä kiinnostusta katsella iänikuisia amisvideoita tuntikaupalla, mutta tehokkaamaksi ja oppilasta ajattelemaan kannustavalla oppilaanohjauksella vältettäisiin varmasti suuri osa lukionjälkeisistä harhalaukauksista, esim. kun jengi ei tiedä, mitä tekee tai sitten opiskelee kiinnostuksensa kannalta turhan tutkinnon, kuten meikäläinen. Kirjoitin oppilaanohjauksen kehittämisestä muutamille tahoille ja esim. Jykylän yliopistosta sain palatetta, jossa oltiin huolissaan koko koko koulutusjärjestelmän rakenteellisista ongelmista liittyen opintosuunnitelmiin, resursseihin yms. Lyhyesti; vaikka opetus ja oppiminen on tuotteena kunnossa, sen hyödyntäminen ei täysin ole.

 

[J-Ko]

Toki on selvää, ettei jollain 14-15 -vuotiaalla kaverilla ole välttämättä kiinnostusta katsella iänikuisia amisvideoita tuntikaupalla

Ei varsinkaan jos on kirkkaana mielessä että on menossa lukioon. Itse tiesin koko yläasteen ajan että lukioon matka johtaa, ja niistä opon esittelemistä videoista ei lukion lopussa ollut enää mitään mielessä. Jostain restonomeista ja muista restauroijista niissä kai oli puhetta.
Jotenkin tuo koko opinto-ohjaus vaikutti yläasteella pelkältä vitsiltä. Oikeasti oppilaat ohjautuvat näin: Ne kenellä keskiarvo riittää, menevät lukioon. Loput menevät amikseen. Amiksessa parhaan keskiarvon omaavat oppilaat menevät tietotekniikka-ja sähkölinjoille, huonoimmat puu-ja palikkalinjoille sekä autorasvareiksi. Tämä on jako siis poikien kohdalla, en tiedä miten tytöt amiksessa sijoittuvat.
Kohta joku varmasti tulee selvittämään miten naapurikylällä on Mikko-Pekka joka yli ysin keskiarvolla meni putkilinjalle ja kumoaa mun teorian. Pääosin ja hieman kärjistetysti homma menee niinkuin äsken selitin.