Ei. Näin suurista asioista ei valtaosalla kansasta (minä mukaan lukien!) ole niin paljon tietoa, ymmärrystä sun muuta, että kansaa kannattaisi kuunnella. Tässä ei puhuta mistään edustuksellisesta virasta tai "puoluekuriin nojaavasta 199 muun ehdokkaan ryhmästä", vaan oikeasti vuosikymmeniä eteenpäin vaikuttavista seikoista. Ehdoton ei kansanäänestykselle ja ehdoton varaus riippumattomalle ja monia eri tahoja edustavalle asiantuntijaryhmälle, julkiselle keskustelulle ja vastaavalle.
Esitin heinä-elokuun vaihteessa Aamulehden haastattelussa, että Suomen pitäisi tehdä ilman kiihkoilua ajanmukainen selvitys, jossa tuodaan esille Naton plussat ja miinukset sekä mitä jäsenyys maksaisi ja olisiko siitä hyötyä meille. Työn tekisivät puolustus- ja ulkoministeriö yhdessä, jolloin sekä jäsenyyden puolustus- että ulko- ja turvallisuuspoliittiset merkitykset otettaisiin huomioon.
Ehdotukseni nostatti keskustelumyrskyn, jossa otettiin kantaa niin puolesta kuin vastaan. Sain kannatusta yli puoluerajojen, lukuun ottamatta poliittista vasemmistoa, jonka piirissä esitykseni ehdittiin lonkalta leimata niin julkisuustempuksi, Nato-salarakkaudeksi kuin kesäankaksikin.
Annan arvoa sille, että tasavallan presidentti Sauli Niinistö ja puolustusministeri Carl Haglund suhtautuivat ehdotukseeni myönteisesti. Presidentin mielestä on syytä selvittää myös pohjoismainen sekä EU-yhteistyö.
Sen sijaan pääministeri Alexander Stubbin asettuminen selvitystä vastaan ihmetytti. On epäjohdonmukaista, että Stubb kannattaa jäsenyyttä ja haluaa keskustella Natosta, mutta ei halua perusteellista, faktapohjaista Nato-selvitystä.
Toivottavasti selvitys tehtäisiin, sen jälkeen olisi päättäjienkin helpompi asiaa pohtia ja päättää (toivottavasti jäsenanomuksen jättämisestä) kun olisi tarjolla muutakin kuin mutu-tietoa ja puskista huutelua.
Itseasiassa kansa ei tiedä oikeastaan mistään asiasta tarpeeksi tehdäkseen äänestyspäätöksen. Tietämättömyyteen vetoaminen tarkoittaisi sitä, että mistään asiasta kansalta ei pitäisi kysyä mitään. Demokratiaan kuitenkin kuuluu kysyminen.
Tämä on se oleellinen pointti. NATO-jäsenyys on toki erittäin merkittävä kysymys, mutta niin oli yhteisvaluutta euroonkin liityminen 90-luvun lopussa. Eurojäsenyydestä ei tehty kansanäänestystä, joten en näe NATO-kansanäänestystäkään välttämättömänä.Jos kansa nyt alkaa tekemään kansanedustajien hommia niin mihin me tarvitaan kansanedustajia? Mihin vedetään raja, mikä on tarpeeksi "tärkeä" jotta kansalta pitää kysyä, ja mikä on "ei niin tärkeää" että kansanedustajat voivat päättää asiasta kysymättä kansalta?
Omasta mielestäni kansanäänestys pitää järjestää asioista, jos neljä edellytystä täyttyy:
1) Asia on mittaluokaltaan iso.
2) Asialla on kansainvälinen ulottuvuus.
3) Tehty päätös olisi reaalipoliittisesti kovin vaikeaa peruuttaa.
4) Asia herättää voimakkaita intohimoja puolesta ja vastaan niin, että molempia osapuolia on merkittävästi.
Minun mielestäni ainakin tasa-arvoinen avioliittolaki, sekä päätös ydinvoimasta täyttää myöskin nuo kaikki kriteerit. Avioliittolaissa Venäjähän kieltää adoptiot Suomeen tuon takia, ja ydinvoimajutussa voimalan rakentaa joku ulkomainen firma jos olen oikein käsittänyt. Antamiesi kriteerien mukaan siis ainakin noista kahdesta asiasta olisi pitänyt järjestää kansanäänestys. Ja kuten @Barnes jo totesikin, ei eurostakaan kansanäänestystä järjestetty. Ihan taatusti täyttää nuo kriteerisi.
Eli onhan nuo antamasi kriteeritkin erittäin tulkinnanvaraisia.
Eurosta nyt ehdottomasti olisi pitänyt kansanäänestys järjestää, kuten vaikkapa Ruotsissa näin tehtiinkin. Avioliittolain osalta kansainvälinen ulottuvuus on mitätön. Lisäksi avioliittolakimuutoksen voi perua, jos eduskunnan enemmistö näin vain tahtoo. Muun muassa Päivi Räsänen tälläkin hetkellä ajaa lakimuutoksen perumista. Ydinvoiman osalta ulkopoliittinen ulottuvuus on myös kyseenalainen, muun muassa tasavallan presidentti on korostanut Fennovoiman kohdalla kyseessä olevan suomalainen hanke Suomessa.Minun mielestäni ainakin tasa-arvoinen avioliittolaki, sekä päätös ydinvoimasta täyttää myöskin nuo kaikki kriteerit. Avioliittolaissa Venäjähän kieltää adoptiot Suomeen tuon takia, ja ydinvoimajutussa voimalan rakentaa joku ulkomainen firma jos olen oikein käsittänyt. Antamiesi kriteerien mukaan siis ainakin noista kahdesta asiasta olisi pitänyt järjestää kansanäänestys. Ja kuten @Barnes jo totesikin, ei eurostakaan kansanäänestystä järjestetty. Ihan taatusti täyttää nuo kriteerisi.
Homolain voi aina perua. Ydinvoimalan voi sulkea ja purkaa. NATO:sta tai eurosta ei niin vain erota.
Eurosta nyt ehdottomasti olisi pitänyt kansanäänestys järjestää, kuten vaikkapa Ruotsissa näin tehtiinkin. Avioliittolain osalta kansainvälinen ulottuvuus on mitätön. Lisäksi avioliittolakimuutoksen voi perua, jos eduskunnan enemmistö näin vain tahtoo. Muun muassa Päivi Räsänen tälläkin hetkellä ajaa lakimuutoksen perumista. Ydinvoiman osalta ulkopoliittinen ulottuvuus on myös kyseenalainen, muun muassa tasavallan presidentti on korostanut Fennovoiman kohdalla kyseessä olevan suomalainen hanke Suomessa.
Naton kohdalla (kuten vaikkapa myös EU:n kohdalla) korostuu myös se, että näissä kansakunnan itsemääräämisoikeutta luovutetaan muualle. On mielestäni oikein, että tällöin asiaa kysytään suoraan kansalta, kun sen vaikutusmahdollisuuksia ollaan tietoisesti heikentämässä. Ihan samalla tapaa vaikkapa ay-liikkeellä on oikeus neuvotella jäseniensä palkankorotuksista, mutta palkanheikennykset työnantajan täytyy neuvotella kunkin työntekijän kanssa erikseen.
Puollatko Suomen hakeutumista Pohjois-Atlantin puolustusliiton jäsenvaltioksi ja täten Suomen yhteyden lujittamista läntisten demokratioiden arvoyhteisöön?
1) Kyllä.
2) En, Suomi ja Venäjä jakavat samat arvot, ja sitä paitsi Suomi kuuluu Venäjän sotilaalliseen etupiiriin, ja Venäjän pitää saada menetellä kaikissa tilanteissa Suomen kanssa kuten sitä huvittaa.
Huoh.
Anyways, äänestin vaihtoehtoa ei. Voi olla kyynistä, mutta en todellakaan usko, että "kansalla" olisi riittävä kompetenssi arvioida tällaista asiaa. En toisaalta raivostuisikaan suuntaa antavasta kansanäänestyksestä.
Kansanedustajat taas voivat olla sotilasjohdon manipuloitavana tässä asiassa. Sotilaat haluavat (ainakin korkeat upseerit) NATO:oon. He uskovat, että jäsenyys toisi armeijalle lisää rahaa ja parempia leluja. Siksi olisi suotavaa, että päätöstä ei tehtäisi pelkästään sotilaiden arvioiden pohjalta.