Pilalle menneet bändit/artistit

[NIN]

Tietysti aina sekään ei onnistu ja bändi voi jäädä jauhamaan sitä ns. keskitietään. Osin CMX tekee sitäkin, lähinnä radiohiteillään, mutta tuotanto niiden ulkopuolella on edelleenkin niin laajaa, että en kyllä suostu nielemään väitettä, että tässä olisi pilalle mennyt bändi.

Samaa mieltä hyvin pitkälti TR:n kanssa. Ismo Alanko ja CMX ovat muutamien muiden kanssa harvoja bändejä tai artisteja, joilla on oma soundinsa, uskaltavat kokeilla uusia juttuja ja silti fanijoukko ei hylkää.

Samaan hengenvetoon on kyllä pakko myöntää kyllä että noi CMX:n radiohitit on viime vuosina väännetty niin totaalisen samalla kaavalla, kuviolla ja toteutuksella, että kun Kivinen Kirja pamahti eetteriin, kuvittelin alkuun kuuntelevani Olet Tässä -biisin kakkosversiota tjsp. Mutta niin kauan kun jaksavat helliä Dinosauruksen, Aionin tai Talvikuninkaan kaltaisilla kokeiluilla, niin bändillä tosiaan on annettavaa.

 

[sekolust]

Stratovarius. Alun keskinkertaisten levyjen jälkeen tuli useampi helvetin kova lätty, mutta Infiniten jälkeen käyrä on ollut aika pahasti alaspäin. Sekoilu miehistön, levyoikeuksien ja muun turhan kanssa eivät ole myöskään auttaneet asiaa. Yhtään levyä en Infiniten jälkeen ole ostanut, vaikka tuohon asti bändi oli SE juttu ja hyllyssä oli kaikki aikaisemmat.

 

[toxteth_terror]

Jotkut ei vaan voi sietää uudistumista ja sitä, että asiat muuttuu - musiikissakaan.

Myös se, että uusdistuminen on joku itseisarvo, on väärä näkökulma (ks. esim. Chris Cornell). Audioslaven vieraillessa Provinssissa valitti joku valopää kriitikko, ettei Tom Morello osaa uudistua. Kyseessä on kuitenkin yksi harvoista hemmoista, joka kitarointia on jotenkin merkittävästi uudistanut sitten Hendrixin, ja joka tekee vahvasti omaa juttuaan.

Uusiutumisen tarve pitää arivoida tapauskohtaisesti. Jos homma toimii, sitä ei pidä korjata. Artisti on kuitenkin huomattavasti keskivertokuluttajaa enemmän tekemisissä musiikkinsa kanssa ja tarve saattaa syntyä myös siellä päässä. Tiettyjen asioiden pitää kuitenkin maailmassa pysyä ennallaan, esimerkkinä vaikka nyt kliseinen AC/DC.

Monesti mainitut nimet löytyvät omalta listaltanikin: Chris Cornell, post-Justice Metallica, Pearl Jam...

 

[Evil]

Mä sanoisin kuuden levyn. But , what do I know?.

Ihan olet oikeassa. Black Sabbath tuli alaspäin kuuden loistavan levyn jälkeen. Kissillä kaanoni on 6 ekaa, Motörheadin kovimmat on 6 ekaa, Whitesnake tuli kuuden levyn jälkeen rytisten korkeuksistaan, Doors teki vain sen kuusi, Van Halen ja AC/DC esittelivät uudet laulajansa kuudennen levyn jälkeen ja olivat monen mielestä silloin pilalla... Led Zeppelin teki kahdeksan loistavaa levyä, se on poikkeus, mutta moni pitää kahta viimeistä heikompina. Minä en.


Popedasta vielä:

On sekin mennyt.

Tarkoitin sitä, ettei Popeda mielestäni ole voinut mennä pilalle; se on ollut perseestä aina.


Ja minä olen yksi niitä, joka on diggaillut CMX:ää vuodesta 1991 ja hyväksynyt mukisematta bändin uudet käänteet. Sama homma vaikka Nurmion ja Alangon kohdalla - tyylisuunta voi olla mitä vaan mutta laatu on pysynyt.

 

[odwaz]

Ei se kuusi levyä voi missään tapauksessa olla maksimi, tai ainakin joku mahdollisuus jonkinlaisen poikkeusluvan hakemiseen pitää olla. Esimerkiksi jo mainittu Beatles, seitsemäs ja kahdeksas levy olivat semmoiset turhakkeet kuin Revolver ja Sgt. Pepper's. Ja vaikkapa Iron Maidenin seitsemäs oli tietty Seventh Son, maailman paras hevilevy.

Ja Pearl Jam ei ole mennyt pilalle, vaikken itsekään näitä viimeisimpiä levyjä minään mahtiteoksina pidä. Ne on tehneet sen ainakin ihan itse ja tarkoituksella.

Itse ketjun aiheeseen on lisättävä Eminem. Ensimmäinen levy loistava, toimii edelleen. Toinen ja kolmaskin vielä vähintään hyviä, sitten ei mitn.


edit: no ei se kolmas oikeastaan niiin hyvä ollut..

 

[Pavlikovsky]

Amerikan Popeda eli Aerosmith.
Oikeastaan kaksi viimeisintä "Just Push Play" ja "Honking On Bobo" on ollut aika väsynyttä kaikin puolin. En nyt tiedä onko vielä koko bändi nyt ihan piloille mennyt, mutta laskusuhdannetta pukkaa. Uutta levyähän nuo rupesivat kyhäilemään viime vuoden lopulla, joten saas nähdä joudunko vielä syömään sanani.

 

[haunted shores]

Näiden W.A.S.P.in ja Pearl Jamin (muunmuassa) löytymistä ketjusta on hieman vaikea käsittää ottaen huomioon, että molemmat ovat viimeisimmillään osuneet maaliin ja Pearl Jam ei ole vielä heikkoa levyä tehnytkään.

Jos nyt jotain ihan pilalle mennyttä miettii (unohdetaan Metallicat, Yöt yms joiden dissaaminen ei ole enää edes hauskaa) niin jo mainittu Chris Cornell on kyllä ihan juurikin sitä itseään,

Toisena voisi nostaa esille Queensrychen, jonka Promised Landin jälkeisiä edesottamuksia on tulllut kuunneltua lähinnä myötähäpeän kyyneleet silmissä.

Ja mainitaan nyt vielä myös Ritchie Blackmore jonka larppaus-pop-vaihe on kestänyt jo tasan niin monta levyä liian kauan, kuin Blackmore's Night nimellä niitä on julkaistu.

Cornell nyt on kaiketi menetetty toivo, mutta Queensryche toimii sentään vielä livenä (eli hiillos hengittää) ja Blackmoren paluuta Rainbow-sorvin ääreen odotellaan. Eli tulevaisuus näyttää kuinka pilalla ne nyt sitten olivatkaan.

 

[Pavlikovsky]

Ja mainitaan nyt vielä myös Ritchie Blackmore jonka larppaus-pop-vaihe on kestänyt jo tasan niin monta levyä liian kauan, kuin Blackmore's Night nimellä niitä on julkaistu.

Riku tuskin on ihan heti palaamassa Rainbowiin ja aika aikaista alkaa puhumaan heistä edes samassa lauseessa. Tottapahan jos jonain päivänä Riku päättää Rainbowin telakalta nostaa niin hienoa, mutta Joe Lynn Turnerin aikuisrockia ei jaksaisi Rainbow-nimellä montaa levyä enää kuunnella. Sinänsä Turner on ihan kelpo rykäisyjä vetänyt mm. Ynkän kanssa. Mutta siis totta, Blackmore kuuluu tähän kastiin.
W.A.S.P:ia en tässä ketjussa minäkään ymmärrä. W.A.S.P on tehnyt minun mielestäni parhaat levynsä juuri noiden kahden Glam-levyn jälkeen, mihin tässä ketjussa loppuukin se "hyvä W.A.S.P". Makuasioita tottakai, mutta sekä 90-luvulla että myöskin 2000-luvulla W.A.S.P on tehnyt tosi hyvää heviä.

 

[Evil]

Ritchie on 64. Ihanko oikeasti te luulette että mies vielä kaivelee nahkabyysat kaapista ja alkaa vetämään Spotlight Kidiä? Kamoon...

 

[Freddie Freeloader]

Ritchie on 64. Ihanko oikeasti te luulette että mies vielä kaivelee nahkabyysat kaapista ja alkaa vetämään Spotlight Kidiä? Kamoon...

No eihän tuossa iässä vielä pääse edes Vanhasen eläketuubiin. Että kyllä ne Surrenderin nuotit pitää vaan sieltä komerosta kaivaa.

Just olin viime viikolla kattomassa ja tukemassa yhtä 69-vuotiasta geriatrikkoa, surkeeta oli kun ei ollut hää meidän maan kansalainen niin ei pääse meidän eläketurvan piiriin. No onneksi saimme rouvan kanssa häntä tukea ihan noin 239:n €:n edestä, että jos hää sillä jonkun Pelastusarmeijan leipäkassin vaikka saisi.

 

[Kiekkokatsoja]

Blackmore tuskin pistää Rainbowta pystyyn. Tyytyy vain vaimonsa kanssa keikkailemaan, ja "keskiaikaa" viettämään. Onneksi hänen Purple-Rainbow aikaisia biisejä saa kuunnella toisinaan muiden bändien esittämänä. Ja toimii vieläkin. Mielenkiintoista nähdä tuleeko Bonnet - Turner kaksikko tänäkin vuonna Suomeen?

Ja aika kaameeta on ollut tää keskiaikamusa aina. Livenä kuulemma välillä vetaisee jotain vanhaa rainbowiakin

 

[thego]

Children Of Bodom

Tämän bändin kaksi ensimmäistä albumia olivat vielä täyttä rautaa ja FTR sekin helvetin hyvä levy vaikka olikin miksattu/masteroitu päin persettä (vrt. Hate Me- sinkkuversioon). Tämän jälkeen sitten tapahtuikin jotain enkä oikein osaa sanoa mitä. Menikö musiikki liialliseksi kikkailuksi vai lähdettiinkö hakemaan parempaa kaupallista menestystä?

Sinänsä toki hienoa, että yksi nuoruuden suosikeistani on nyt saavuttanut ansaitsemaansa suosiota ja levyt myy ihan kiitettävästi. Minä en kuitenkaan tähän bändiin ole vuosiin tuhlannut penniäkään enkä tulevaisuudessa tule tuhlaamaan yhtään enempää.

 

[Datsun]

The Gathering

Jep. Gatheringin Mandylion on ihan vitun loistava levy. Ihan ylivoimainen teos. Seuraava levy (Nighttime birds) menee nyt vielä jotenkin....mutta sen jälkeen kaikki mitä olen kuullut on enemmän tai vähemmän kamalaa. Mitäs tapahtui oikein?