Piirteet, joita vihaat itsessäsi

[Annuli]

Sen lisäksi, että olen olen laiska ja saamaton, kuten selvästikin moni kanssakirjoittajani, löydän itsestäni moniakin piirteitä, jotka ovat aina ajoittain suunnattoman ärsyttäviä, muutamia näistä jopa vihaan.

Olen vainoharhainen. Kuvittelen, että ihmisten sanat minulle sisältävät piilototuuksia, jotka on tarkoitettu minun ymmärrettäväksi, mutta niitä ei voi sanoa suoraan. Tämä nyt lähinnä töissä. Onneksi huomattavasti parempi puolisoni huomaa nämä oireet minussa ja palauttaa minut taas maailmanpinnalle.

Hermostun ja stressaan aivan turhista asioista, enkä taas sellaisista, joista oikeasti saisi stressata. Mutta jälleen on henkilö, joka kertoo totuuden, onneksi.

Olen hajamielinen. Unohtelen asioita ja tavaroita. Palkitsen sellaisen henkilön mitallilla, joka keksii laittaa silmälaseihin sellaisen systeemin, että ne ilmoittavat itsestään jollain tavalla aina, kun kysyn "Missä mun lasit on?".

En juuri pidä ihmisistä. Tai pidän monistakin ihmisistä, mutta olisin usein mielummin yksin. Paitsi humalassa tietenkin, silloin on mukavaa, kun ihmisiä on ympärillä. Ja näin päästään aasinsiltaa pitkin seuraavaan ärsyttävään asiaan...

Vaikka olen yleensä suhteellisen hiljainen ja vakavamielinen ihminen, muutun humalassa hirviöksi, joka selittää kaikista asioista ummet ja lammet, omistaa mielipiteen kaikesta ja ymmärtää kaikkia. Mutta etenkin vihaan itsessäni sitä piirrettä, että aina humalassa huolehdin muista, siis tavallista enemmänkin. Ja tästä saan stressin itselleni.

 

[Poison]

En tiedä, vihaanko näitä piirteitä, mutta välillä ne ainakin ärsyttävät.

Vaativuus on itselleni kaksiteräinen miekka. Siitä on paljon hyötyä ja apua esim. opiskelussa, mutta toisaalta tuntuu, että ainakin välillä vaadin itseltäni aivan liikoja. Juuri äsken sain kätöseeni todistuksen, jonka numerot viime jakson osalta ovat 10, 4x8 ja 7. Olenko yhtään tyytyväinen? En. Olo on vain sellainen, että olisipa tuostakin vielä paljon parannettavaa. Olisi hyvä osata ottaa iloa irti ja olla oikeasti tyytyväinen siihen, mitä on saanut aikaan. Totta kai joskus noin osaankin tehdä, mutta esimerkiksi nyt en oikein meinaa lämmetä. Kun järjellä ajattelen, niin nuo ovat ihan hyviä numeroita siihen nähden, että viimeiset ~4viikkoa olivat suhteellisen rankkoja, mutta että tyytyväinen... Äh. Ennemmin on vain sellainen olo, että paremmin ja paremmin ja vielä sitäkin paremmin pitäisi saada menemään. Noh, ehkä tämän kertainen tyytymättömyys alkaa hälvetä samalla, kun muukin stressi purkautuu.

Onnistun lähes aina kehittämään kiireen itselleni. Usein käy niin, että mitä enemmän varaan aikaa, sitä kiireempi tulee. Myöhästelystä alan päästä eroon, mutta kiire on edelleenkin kova. Tänä aamuna heräsin 07.00 ja olin kuin olinkin 08.45 valmis lähtemään, mutta hoppu tuossakin tuli. Tosin nyt oli laitettava hiuksia, tehtävä juhlameikkiä jne. Normaalisti selviän aamuisin 40-60minuutissa.

Sellainen yleinen huolimattomuus, hajamielisyys ja suuripiirteisyys ärsyttää itseäni. Unohtelen asioita, ja paperit ovat levällään. Siisteydestä pidän ja inhoan sotkua, mutta usein etenkin pöytäni on paperin yms. ylimääräisen tavaran kuormittamana. Miksi se ei kestä siistinä?!

Olen muuten aivan samalla tavoin vainoharhainen, kuin Annuli on. Ihmisten lauseista löytyy usein ei-ihan-niin-mukavia piilototuuksia, jotka vielä kääntyvät päässäni mahdollisimman ylösalaisin. Järki ehkä vielä vähän kolkuttaa "Ei Poison, ei näin", mutta kun joku asia nyt selkeästi tuntuu olevan jotenkin, niin sittenhän se myös on...

 

[Mielikuvitushahmo]

Äkkipikainen ja äärimmäisen lapsellinen joissain asioissa. Välillä pitää oikeen hakemalla hakea eriäviä mielipiteitä varsinkin jos huomaan, että toinen osapuoli on oikeen vannoutunut asiaansa.

Siis pyrin lyttäämään toisen mielipiteen täysin...

...koska olen sen arvoinen. TSÄDÄM!

 

[Blackie]

Lisäksi ylireagoin liikaa asioihin (sori Tykki) niin tosielämässä, kuin näillä Jatkoajan sivuillakin.

Mitä vittua nyt taas?

Eihän tuo pidä edes paikkansa. Mitäköhän on tapahtunut tuolloin, kun ketjun olen avannut. Pitää oikein muistella.

Kaikki muut mainitsemani asiat silti pitävät.

 

[Trenchtown]

Välillä pitää oikeen hakemalla hakea eriäviä mielipiteitä varsinkin jos huomaan, että toinen osapuoli on oikeen vannoutunut asiaansa.

Siis pyrin lyttäämään toisen mielipiteen täysin...

Sama vika minullakin. Vaikka asia ei kiinnosta ollenkaan niin olen automaattisesti eri mieltä kuin se asiaansa uskova ja kerron sen myös oikein mielelläni. Tämä varmaankin johtuu siitä, että tiedän kaikesta kaiken tietämisen arvoisen ja osoitan sen enemmän kuin mielelläni.

Toinen paha luonteenpiirre on se, että otan helposti liikaa kierroksia, kun asiat esimerkiksi duunissa menevät päin vittua kun minun tavallani tehtynä ongelmaa ei olisi tullut. Edellisen vian perustelut pätevät tähänkin.

Muuta vikaa minussa ei sitten olekaan, mitä nyt turhasta vaatimattomuudesta pitäisi päästä eroon.

 

[-OO-]

Kyllä se on sama kuin näköjään monella muullakin. Eli ihan äärimmäinen laiskuus. Mitään ei saa aikaiseksi jos ei ole ihan pakko.

 

[Derby]

Muutin asuntooni vuosi sitten enkä ole kertaakaan tiskannut. Eli ihan helvetillinen laiskuus ylipäänsä on heikkouteni, lisäksi ulkoisista piirteistä kaljamaha joka estää aika hyvin kontaktit vastakkaisen sukupuolen kanssa.

 

[Jj]

Muutin asuntooni vuosi sitten enkä ole kertaakaan tiskannut. Eli ihan helvetillinen laiskuus ylipäänsä on heikkouteni, lisäksi ulkoisista piirteistä kaljamaha joka estää aika hyvin kontaktit vastakkaisen sukupuolen kanssa.

Höh, yhdeltä lautaselta voi syödä useamman päivän kevyesti jos vähän huuhtaisee välillä. Tai osta tiskikone ja piilota likaiset astiat sinne. Toimii.

Muuten samat ja vähän lisää esteettisesti haastavia yksityskohtia, sosiaalista kehittymättömyyttä ja persoonan yleistä nuivuutta.

 

[Jindebyne]

Ei ole asioita mitä vihaisin itsessäni, olen mielestäni täydellinen ihmisluomus niin ulkoisesti, kuin sisäisestikin.

 

[vilperi]

Muutin asuntooni vuosi sitten enkä ole kertaakaan tiskannut. Eli ihan helvetillinen laiskuus ylipäänsä on heikkouteni, lisäksi ulkoisista piirteistä kaljamaha joka estää aika hyvin kontaktit vastakkaisen sukupuolen kanssa.

WTF? Olisi mielenkiintoista nähdä tiskipöytäsi...

Piirteitä joita vihaan itsessäni:

- Ujous
- Liiallinen pikkutarkkuus
- Ylipainoisuus

 

[pettter]

No sellainen pieni laiskuus nyt tulee ensimmäisenä mieleen. Näköjään monia muitakin näyttää laiskuus vaivaavan. Tietenkinhän tässä voisi mainita sen, etten kovinkaan usein jaksa siivota tai että joskus tulee hieman myöhästyttyä, jos ei ihan pakko ole olla jossain johonkin tiettyyn aikaan, mutta osittain noi liittyy juurikin tuohon laiskuuteen.

Ja hmm, sellaisenkin voisin mainita, että aina joskus suustani pääsee jotain ihmeellisiä ääniä jotenkin hieman väärällä hetkellä. Esimerkiksi viimeksi noin pari kolme viikkoa sitten kun olin keskellä yötä hakemassa kebabin tosta paikallisesta paikasta. Noh, tilauksen tehtyäni ja huomattuani, että kaikki pöydät olivat täynnä, menin istumaan seinän vieressä oleville penkeille. Eikä mennyt aikaakaan kun kaksi tyttöä tulee istumaan siihen mun toiselle puolelle, mä kun jotenkin olin mennyt istumaan niistä neljästä vapaasta tuolista toiseksi reunimmaiseen. Jotenkin jostain hassusta syystä, luultavasti kovasta kännistä johtuen, siirryin istumaan yhden penkin verran kauemmaksi niistä tytöistä, eli siis siihen reunimmaiseen penkkiin. Noh, sitten se viereinen tyttö sanoikin mulle hymyillen jotain että "ei olisi tarvinnut siirtyä, en mä pure, ainakaan lujaa", johon multa pääsi jotenkin aivan vaistomaisesti suustani "pyh", äärimmäisen vastenmielisellä äänensävyllä ja kasvoilla harvinaisen tympääntynyt ja halveksuva ilme. Noin sekunnin kuluttua tajusin tapahtuneen, mutta jotenkin jähmetyin enkä viitsinyt enää sanoa mitään. Siis oikeasti hieman harmitti, varsinkin kun tajusin sen toisen tytön nauravan päin naamaa sille mulle puhuneelle tytölle, ja varsinkin siksi, kun oikeasti ne tytöt vaikutti ihan suht mukavilta ja suurinpiirtein himoitsinkin niitä jne yms lässynlässynlää, ja ylipäätänsä tollaisia juttuja tapahtuu mulle tosi harvoin. Tai mitä ihmettä mä tässä oikein selitän jotain pikkujuttua.

 

[dal]

Jaaha, piirteitäkö haluatte? No.. niitähän riittää, jos kaivelee.

Päällimmäisenä esiin nostaisin top kakkosen:

1. Pikkutarkkuus. Omia (monesti toki myös muiden..) tekemisiä tarkastelee kokoajan suurennuslasilla ja kun asiat ei mene millilleen, niin heti tuntuu, että menipä nyt koko päivä vituiksi. Tulee sellanen "huomista odotellessa"-fiilis. Välillä tästä piirteestä pääsee jopa eroon, mutta eipä yleensä pitkäksi aikaa. Ehkä pitäis vaan osata laittaa niitä aivoja narikkaan joskus.
Ei pikkutarkuudessa muuten hirveästi vikaa, mutta kun välillä tuntuu, että kaikki asiat pitäisi tehdä itse, niin tietäisi, että missä on tällä kertaa mokailtu. Eikä sekään liene hyväksi, jos pikkutarkkuus on toisinaan ihan sairaalloista. Esimerkkejä en edes halua kertoa :)

2. Laiskuus. Onneksi vaivaa muitakin. Erityisesti tuo laiskuus koskee koulua sivuavia asioita, on aina koskenut. Vaikka olisi pari viikkoa aikaa tehdä joku homma, niin löydän silti itteni tekemästä sitä viimeisenä iltana hirveän vitutuksen kera.

 

[Europoli]

- Laiskuus, joka tosin näyttää lohduttavan yleiseltä. Juuri tuo ettei jaksa (tai no, viitsi) esim. siivota/tiskata/viedä roskia jollei ole ihan pakko. Raivostuttavaa, eikä vaiva ainakaan parane jatkuvalla "vittu sä oot kyllä paska" -tyyppisellä itseruoskinnalla.

- Itsekriittisyys omien tekemisten suhteen. No, edelliseen kohtaan suhteutettuna se on toki jopa oikeutettua, mutta hieman hellemmin voisi ehkä itseensä suhtautua. Se nyt ei varmaan ole monellekaan mitään uutta, että tekemisiinsä on harvoin 100% tyytyväinen, mutta tuo edellämainittu aggressiivinen itseruoskinta ei kyllä paranna itsetuntoa vaan ihan päinvastoin.

- Ujous ja epäsosiaalisuus. Nämä liittyvät yhteen. Olen niitä ihmisiä, jotka takuuvarmasti eivät avaa suutaan jos tuntevat itsensä yhtään epävarmoiksi. Tämä on ongelma esim. isompia ostoksia mietittäessä. Epäsosiaalisuus taas ilmenee tilanteissa, joissa on paljon uusia ihmisiä ja/tai asiaa, esim. duunikuvioissa menen monesti ihan tuppisuuksi. Kaverini eivät yhtään ymmärrä kun valitan olevani epäsosiaalinen, sillä heidän seurassaan kyllä läppä lentää taukoamatta.

- Besserwisseröinti. Tästä olen ex-kumppanini ansiosta onneksi päässyt jossain määrin eroon, sillä inhoan itse syvästi besserwissereitä, ja kylläpä kuulkaa vitutti kun hän osoitti mulle että en ole itse yhtään parempi. Kiitos hänelle siitä. Tunnistan kyllä edelleen itsestäni BW-piirteitä, mutta yritän kovasti välttää ilmaisuja kuten "mä tiedän tän jutun koska...".

- Kieliopista nipottaminen. Joo, olen tietoinen, että kaikilla kielioppi ei ole yhtä hyvin hallussa kuin itselläni, vaikkakaan omakaan ilmaisuni ei varmasti virheetöntä ole. Mutta kun ne yhdys sana vihreet vituttavat! Samoin pilkkujen ja isojen alkukirjainten täydellinen puuttuminen sekä useiden huuto- tai kysymysmerkkien peräkkäisyys. En kerta kaikkiaan pysty pitämään sanaista arkkuani kiinni, on ihan täysi työ olla oikomatta asiakkaiden lähettämien sähköposteja yms.

- Kiltteys. Viime aikoina olen yrittänyt opetella sanomaan ei. Ei, en ehdi tulla ma klo 21-22 katsomaan mikä tietokonettasi vaivaa. Ei, tällä viikolla ei pysty ottamaan tämmöstä duunia vastaan. Vielä kun pääsisi noihin liittyvästä huonosta omastatunnosta niin olisi aika great.

Tämmösiä nyt tuli äkkiseltään mieleen.

 

[Bruno]

Mistähän sitä nyt aloittaisi. Ehkä jännityksestä. Olen aivan tolkuttoman kova jännittämään asioita etukäteen. Vielä näin aikuisiälläkin olen huomannut tuon.
Ei ole kivaa, kun kädet hikoo, röökiä palaa ketjussa, enkä malta paikallani pysyä.
Laiskuus on myös hieno piirre. Kaikki tehdään viime tingassa, jos sittenkään. Tiskaaminen ja siivous on sellaisia asioita, mitä saatana siirretään, jos vain on mahdolllista.
Kiltteys nähtävästi vaivaa muitakin. Välillä olisi kivaa osata sanoa suoraan, ettei nyt onnistu. Mutta eipä tuosta mitään tule. Tällaiseksi synnyin, tällaiseksi jään.
Piikittely, siinä vasta hieno laji. Tavallaan pidän itsestäni, kun olen taitava
(muidenkin mielestä) piikittelemään ja takertumaan yksinkertaisuuksiin.
Siinähän noita nyt oli. Ehkä se riittää tällä kertaa.

 

[Squit]

Noh kyllähän näitä on:

- Laiskuus, joka tuntuu olevan yleistä. Siivous ei maita, tulee jostain selkäytimestä. Lisäksi töitä tulee siirreltyä aina vain eteenpäin kun eivät perkeleet pidä mitään rotia mulle.

- Haaveilu. Tuntuu että välillä elän jossain haavemaailmassa. Välillä jotkut asioiden hoitamatta jättämiset eivät aina johdu laiskuudesta, vaan siitä että olen jossain toisella planeetalla pääni sisällä ja muut unohtuvat tämän myötä. Joskus huomaan että "olisi kiva tehdä tänään sitä sun tätä" ja sitten illalla myöhään huomaan, että onpas sitä taas oltu haavemaailmassa eikä mitään ole tehty. Tämä myös johtaa siihen, etten aina välillä ole kavereiden kanssa niin yhteyksissä, mutta monet jo ymmärtävät että "katoilen" silloin tällöin.

- Liika ajatteleminen. Liittyy haaveiluun. Kun on liikaa aikaa seikkailla pään sisällä. Välillä tulee järkeiltyä kaikkea salaliittoteorioita ja sitten se muodostaa mustasukkaisuutta sun muuta vainoharhaisuutta. Välillä tulee käännettyä jotain asiaa niin kauan, että siitä löytää jotain negatiivista. Liika ajattelu esim. työasioissa tuo paineita lisää.

- Lyhytjänteisyys. Mitään ei saa aikaiseksi. Joku uusia harrastus nappaa tasan pariin kertaa. Kirjoja en lue, koska homma tyssää jossain 10 sivun kohdalla.Tämä voi johtua keskittymisvaikeuksista. Joku perkeleen AD-HD kai on.

- Organisoiminen. Jos on välillä paljon hommia, ajattelen kaikkia saman aikaisesti ja sitten nousee savu päästä.

Itse olen kännissä parhaimmillani. Silloin nämä kaikki loistavat poissaolollansa ja olen muutenkin iloa ja energiaa täynnä. Täytyy varmaan ruveta kännäämään enemmän.

Edit: Lisään tähän myös kiltteyden. Esim. töissä on paha tapa ottaa hommia vastaan ja delegoiminen ei luonnaa. Muut ovat huomanneet sen ja käyttävät tottakai sitä hyödyksi. Mutta sitten kun liika on liikaa ja meitsillä kilahtaa sen yhden kerran kahden vuoden sisällä, niin sitten tulee rumaa jälkeä. Kultainen keskitie olisi kova juttu.

 

[Memmu26]

Nyt on alkanut ärsyttämään se, että mä ärsyynnyn joka asiasta ja varsinkin ihmisistä ihan helvetisti! Ärsyttää siis ihan pienetkin asiat, joku tekee jotain ja mulla palaa heti hihat. Eikä paranna asiaa, että tässä yritetään vielä olla polttamatta nää vittumaiset työpäivät - ärsyttää kahta kauheemmin. Tästä pitäis päästä eroon. Ottaa sillain rennosti vaan, vaikka kuinka ärsyttäis joku tyyppi. Ehkä tästä johtuen on tullut jo sitoutumiskammoiseksikin, kun en pystyis edes ajattelemaankaan enää avoliittoa, kun ärsyttää kaikki niin vitusti!

 

[vilperi]

Rohkenen nostaa tämän vanhan ketjun ylöspäin. Jos vaikka joku muukin haluaa kertoa mitä piirteitä inhoaa itsessään ja jos on vuosia sitten kirjoittanut jo niitä piirteitä tänne ketjuun niin löytyykö vaikka tarvetta listan päivitykselle?

En nyt tähän hätään itse listaa muita piirteitä itsessäni joita inhoan suorastaan mutta viime päivinäkin on yksi piirteeni taas ärsyttänyt minua. Ja tuo piirre on liiallinen itsekriittisyys.

On ilman muuta tervettä osata hieman arvioida vaikka omaa käytöstään ja omia tuotoksiaan sekä osata tarvittaessa kurkistaa sinne peiliin. Sekä oltava riittävän nöyräkin totuuden edessä ja mahdollisesti tehdä tarvittavia muutoksia.

Mutta itsekriittisyys on hyvästä vain kohtuudella. Liiallinen itsekriittisyys on haitaksi. Silloin arvioi liikaa jo itseään, ja kaikkea itseensä liittyvää niin vaikkapa käyttäytymistä kuin vaikka kirjoituksiaan. Ja mielestäni minä olen liian itsekriittinen. Mietin aivan liikaa tekojani ja ruodin niitä aivan liian kovalla kädellä.

Osaan mlelestäni kuunnella muita ihmisiä ihan hyvin ja olla aika armollinen muita kohtaan. Mutta voisin olla kyllä selkeästi armollisempi myös itseäni kohtaan.

 

[Weekend_Warrior]

Ujous. Menny aika paljon elämän aikana ohi erilaisia mahdollisuuksia sen takia. Lääkitsen alkoholilla.

 

[Trenchtown]

Merkittävimpänä ja oikeastaan jopa ainoana mainitsemisen arvoisena ehdottomasti huonot hermot, ns. räjähdysherkkyys. Ymmärrän, kun joku suuttuu isoista ja/tai merkittävistä asioista ja ymmärrän sen itsenikin kohdalla, mutta kun saatan vähän päivästä riippuen räjähtää jostain ihan naurettavan pienestäkin asiasta, niin se tuppaa toisinaan turhauttamaan. Olen ollut tietoinen tästä piirteestäni ihan teinistä saakka, vaikka silloin se ei muka suuremmin häirinnytkään. Vähän vanhempana teininä ja sittemmin nuorena aikuisena tuo alkoi jo häiritsemään, joskin opin niihin aikoihin vähän itsehillintääkin. Muistan joskus pohtineeni, että eivätköhän eletyt vuodet kertyessään nämä turhan terävät kulmat persoonastani hio pyöreäksi, mutta eivät näköjään, tai eivät ainakaan näin elämäni viidennen vuosikymmenen alkua mentäessä ole niin tehneet.

Itse asiassa sairastamani MS-tauti on selvästi repinyt vielä lisää jo uutena riekaleina olleita hermojani, vaan minkäpä asialle voi. Lääkkeitä on määrätty tähän(kin) oireeseen tarvittaessa otettavaksi, mutta en niitä ei-toivottujen sivuvaikutusten vuoksi viitsi liiemmälti syödä. Taitaa lääkenihkeyteeni kyllä vaikuttaa sekin, että jos jonkinlaisia lääkkeitä (uppers, downers, all arounders) joudun jo ms-taudin vuoksi vetämään niin perkeleesti. Kiinnostaa hyvin vähän, tai ei kiìnnosta ollenkaan lisätä kuluttamaani lääkemäärää, eĺlei sitten ole todellinen pakko, melko harvoin sellainen onneksi on.

No mutta posin kautta; onneksi en ole väkivaltainen ihminen, koska jos olisin, olisin pomminvarmasti ollut pitkin elämääni isoissa ongelmissa sen vuoksi. En kiistä etteikö joskus olisi jonkun kanssa mennyt nenähommiksi, olen sekä jakanut että vastaanottanut fyysistä väkivaltaa, mutta onneksi ikä on sentään sen puolen huonoista hermoistani siloittanut ja mahdollinen fyysinen turhautumisen purkaminen on nykyään erittäin harvinaista ja kohdistuu poikkeuksetta materiaan, vieläpä itse omistamaani sellaiseen.

 

[Individual]

Sellainen ylianalysointi, joka välillä johtaa asioiden luuppaamisen pääkopassa ja tilannekuvan huonontumiseen, vaikkei siihen olisi aihettakaan. Kaikki on paskaa ja epätoivoisesti etsitään uusia vaihtoehtoja. Myös asioiden siirtely eteenpäin on yksi helmasynti.

 

[Hollanti]

Hah. Vittu kaikki.

 

[UnenNukkuja]

Olen aivan liian utelias. Sinänsä tämä on hyödyksikin silloin kun ilmenee tiedonjanona, mutta usein tuo ketuttaa. Jossain keskusteluissa tekee mieli kysyä jotain pientä tarkentavaa, joka menee varsin henkilökohtaiseksi, koska olen vaan niin utelias.

Tykkään stalkata monia keskusteluja ja kommenttikenttiä, mikä itse asiassa liippaa läheltä juurikin tuota @Individual mainitsemaa ylianalysointia.

Ujouden olen aika paljolti saanut karistettua itsestä vasta viiden viime vuoden aikana. Edelleen se ilmenee toki niin, että vihaan esiintyä mikrofonin kanssa. Käsissäni on jotain kroonista vapinaa kyllä, mutta mikin kanssa tuo korostuu. Koulussa vihasin kirjoittaa liitutaululle, kun oli aika siksakia se teksti. Ujoudessa edelleen inhottaa se, että jos jotain esiintyjää ujostuttaa, reagoin tuohon jotenkin myötätunnolla ja lopulta ahdistaa kuunnella esitystä. Jotkut meteorologit hyviä esimerkkejä.

 

[finnjewel]

Mielenkiintoista, että 6/30 ketjuun kirjoittaneista nimimerkeistä on naisoletettuja. Melkoinen yliedustus Jatkoajan kaikista kirjoittajista.
En usko sen johtuvan, että heissä on enemmän vihattavia piirteitä, vaan pikemminkin siitä, että he ovat itsekriittisempiä.
****
Itsehän en pidä siitä, että jätän asiat ns. viime tippaan. Tosin hyvin harvoin se on kostautunut.

 

[Peltinen]

Mielenkiintoista, että 6/30 ketjuun kirjoittaneista nimimerkeistä on naisoletettuja. Melkoinen yliedustus Jatkoajan kaikista kirjoittajista.
En usko sen johtuvan, että heissä on enemmän vihattavia piirteitä, vaan pikemminkin siitä, että he ovat itsekriittisempiä.

Joo tämä liitteen kuva on ikävän totta.

 

[Naurava Kulkuri]

Jos pukeutuisin trikoisin ja viittaan olisin Manjana man. Teen kaiken huomenna, mutta silloin teen sen kyllä niin viimisen päälle, että poka meinaa!!! Sitä saa sitten naapurin rouvat ja herrat ihailla niin, että silmiä häikii. Ai että kun siitä tulee komia.

Ai niin mitä mun pitikään tehdä?

Noh, olen tässä kuluneen vuoden aikana aika ahkerasti opiskellut ja yrittänyt määrätietoisesti kehittää itseäni. Sponttaaniuden oppiminen on yksi iso osa tätä.