Phoenix Coyotes (3) - Chicago Blackhawks (6), lännen puolivälierät 2012

[Hawk #22]

Päätin nyt avata tämän ketjun, kun kerran parista muustakin sarjasta on tehty samanlainen.

Sarjan ottelupäivät ovat siis tässä:

GAME 1 - 12.huhtikuuta (PHX)
GAME 2 - 14.huhtikuuta (PHX)
GAME 3 - 17.huhtikuuta (CHI)
GAME 4 - 19.huhtikuuta (CHI)
GAME 5 - 21.huhtikuuta (PHX)
GAME 6 - 23.huhtikuuta (CHI)
GAME 7 - 25.huhtikuuta (PHX)

Ja sitten pientä analyysia omasta suosikistani, eli Chicago Blackhawksista, josta tiedän enemmän. (Mielellään toivoisin analyysia Coyotesista, henkilöltä joka tuntee joukkueen paremmin)

Chicago Blackhawks

Maalivahdit:

Joukkueen maalivahdit ovat siis Crawford ja Emery, joista Crawford aloittaa todennäköisesti Hawksien maalilla. Yleisesti tätä osa-aluetta voidaan pitää ehdottomasti joukkueen suurimpana kysymysmerkkinä, koska molempia maalivahteja on kauden mittaa vaivannut jatkuva epätasaisuus. Viimeisimmän kuukauden Crawford on kuitenkin pelannut suhteellisen hyvin, mikä toivottavasti lupaa hyvää tulevaan sarjaan. Myös Crawfordin kokemus on pieni kysymysmerkki (7 ottelua), mutta sama ongelma taitaa olla myös Yotesin puolella.

Lähtökohtainen kakkosveskari Emery on myös mielenkiintoinen nimi, koska hänellä on kokemusta Stanley Cup-finaaleista (Senators-07). Siksi voin odottaa, että hätätapauksessa Emeryn laittaminen maalille ei olisi erityisen suuri ongelma, jos Crawford epäonnistuu. Toivon mukaan tätä ei kuitenkaan tapahdu, sillä veitsikurkulla pelaaminen ei ole koskaan helppoa maalivahdille. Emery kuitenkin pystyy paikkaamaan tarvittaessa ja pelaamaan pitkiäkin hyviä jaksoja jos pääsee kunnon vireeseen.

Crawford
Emery


Puolustajat:

Hawksien puolustuksen tuki ja turva on ykköspari Seabrook-Keith, joka tulee varmasti pelaamaan sen 25-30 minuuttia joka ottelussa. Muuten pakisto on keskitasoa, eli ei häikäise, eikä ole erityinen ongelma. Montadorin poissaolo, toistaiseksi, tekee tottakai pienen loven pakiston runkoon, mutta Leddy, Oduya, Hjalmarsson ja O'Donnell muodostavat toimivat kakkos- ja kolmosparit. Myös Lepistö ja Olsen pystyvät tarvittaessa paikkaamaan loukkaantumisia, mutta näiden pelaajien vastuu ei mielellään saisi nousta kovin suureksi. Montador olisi kuitenkin todella hyvä lisä, ja nostaisi pakiston tasoa vielä parilla asteella, josta olisi tottakai apua kannujahdissa.

Kokemusta pakistosta pitäisi löytyä tarpeeksi, sillä Stanley Cup mestareita löytyy neljä kappaletta (Seabrook, Keith, Hjalmarsson ja O'Donnell) + Montador, joka pelasi finaaleissa Flamesin paidassa vuonna 2004. Ongelma onkin lähinnä siinä kuinka hyvin pakisto pystyy taistelemaan Yotesin kontrolloituja hyökkäyksiä vastaan, kun omat hyökkääjät tulevat jälkijunassa auttamaan. Onnistunut puolustuspeli vaatiikiin paljon työtä myös hyökkääjiltä, mikä on ollut suuri ongelma runkosarjan aikana, mutta play-offit saattavat kuitenkin muuttaa pelaajien asennetta, varsinkin kun Toews saadaan takaisin kokoonpanoon.

Keith
Seabrook
Odyua
Hjalmarsson
Leddy
O'Donnell

Reservi:
Lepistö
Olsen

Loukkaantumiset:
Montador


Hyökkääjät:

"Hyökkäys on paras puolustus"-sanonta on jäänyt hyvin Hawksin hyökkääjien mieleen, mutta se tuottaa myös ongelmia. Hyökkääjien puolustusinto (tai sen puute) aiheuttaa harmaita hiuksia turhan usein, mutta tässäkin on onneksi näkynyt edistystä viime aikoina. Hawksin top6 hyökkääjät ovat todella kovaa valuuttaa ja ehdottomasti liigan kärkitasoa, mutta silti joukkue tarvitsee Kapteeni Vakavan mahdollisimman nopeasti mukaan kokoonpanoon. Tätä pidänkin joukkueen suurimpana ongelmana, sillä sentteriosasto on hyvin kapea, eikä kestä enää yhtään loukkaantumista. Yotesia vastaan kolmikko Kane-Krüger-Bolland pitäisi kuitenkin olla tarpeeksi hyvä, mutta Toewsia tarvitaan viimeistään toisella kierroksella jos nyt joukkue sinne ylipäätään pääsee.

Laituriosasto on ehdottomasti eliittiluokkaa, mutta hieman pehmeä. Fyysisellä osastolla odottaisinkin parannusta erityisesti Bickell:ltä, mutta käytännössä koko joukkueen pitäisi pystyä taklaamaan paljon useammin. Taitoa hyökkääjiltä onneksi löytyy tarpeeksi ja myöskään maalinteon ei pitäisi olla mikään ongelma (Sharp 33, Hossa 29, Toews 29, Kane 23, Stålberg 22, Bolland 19 ja Shaw 12 (vain 37 ottelua)), eli jopa 5 pelaajaa ylitti 20 maalin rajan. Ongelmia saattaa kuitenkin tulla jos (ja kun) Yotes jatkaa tiukkaa puolustuspeliään, sillä Hawks hyökkää hyvin aktiivisesti koko ajan, mikä tietysti luo ongelmia myös omassa puolustuspäässä kun Yotes pääsee iskemään vastahyökkäyksillä. Molempien joukkueiden maalivahtipeli korostuukin tässä entisestään ja Smithin kunto Kojoottien maalilla tulee ratkaisemaan tämän sarjan puoleen tai toiseen.

Sharp
Hossa
Kane
Stålberg
Krüger
Bolland
Shaw
Frolik
Bickell
Mayers
Morrison
Hayes

Reservi:
Bollig

Loukkaantumiset:
Toews (joukkueen mukana)
Brunette (day-to-day)

 

[Ferguson]

Hawkilta hyvä avaus.

Phoenix Coyotes

Kausi 2011-2012 tulee jo nyt jäämään varmuudella Coyotes/Jets historiaan, sillä yli kolmekymmenvuotisen historian ensimmäinen divisioonavoitto on tosiasia. Hieno suoritus joukkueelta, jolla ei pitänyt olla asiantuntijoiden mukaan mitään asiaa pudotuspeleihin kun Bryzgalov lähti rahan perässä Philadelphiaan. Divisioonavoiton lisäksi tämä kausi on antanut paljon hienoja hetkiä Coyotes-kannattajille. Parhaiten mieleen ovat jääneet Roenickin ja Tkachukin paidan jäädyttämiset, Doanin ensimmäinen hattutemppu, Whitneyn 1000 pisettä, sekä uskomaton helmikuu. Tähän päälle vielä Mike Smithin käsittämätön nousu maalivahtieliittiin ja Oliver Ekman-Larssonin nousu NHL:n huippupuolustajien joukkoon, niin voi sanoa jo tässä vaiheessa, että kausi on jo nyt jollakin asteella onnistunut.

Maalivahdit

Mike Smithista on varmasti jo kaikki oleellinen sanottu, mutta ei häntä voi olla hehkuttamatta liikaa. Viime kaudella tuli vielä farmikomennus Tampassa, mutta tällä kaudella Smitty on noussut taistelemaan tosissaan Vezinasta.

Runkosarjan lopetus oli Smithin osalta äärimmäisen hieno. Viimeisistä viidestä pelistä kaikista voitot, ja vain kaksi päästettyä maalia. Saa nähdä miten Smith käsittelee pudotuspelit, sillä niissä hän on vielä täysi keltanokka.

Toisena maalivahtina häärää Jason LaBarbera. Hänestä on turha edes puhua mitään, sillä jos sarjassa ajaudutaan siihen pisteeseen, että Barbie pitää laitta maaliin, niin voiton voi luovuttaa saman tien Chicagolle.

Tällä osastolla selkeä etu on Phoenixilla.

Puolustus

Phoenixin puolustus kestää vertailun Chicagon vastaavaan. Laajuutta ja syvyyttä löytyy vaikka muille jakaa. Tärkeimmät puolustajat ovat kuitenkin Oliver Ekman-Larsson ja tuleva Kojoottikapteeni Keith Yandle. Kaksi nuorta ja erittäin lahjakasta pelaajaa, jotka muodostavat Coyotes-puolustuksen selkärangan. Tämä kaksikko vastaa myös suurilta osin puolustuksen tehoista. Lopuilla neljällä paikalla häärää kaikkien kunnossa ollessa seuraavat nimet: Derek Morris, Adrian Aucoin, Rostislav Klesla ja Michal Rozsival. Eli ei mitään supernimiä, mutta kaikki pelaajia, joita voi peluuttaa illasta toiseen 20 minuuttia.

Parit joilla Phoenix pelaa:

Yandle - Morris
Ekman-Larsson - Aucoin
Klesla - Rozsival
Schlemko, Summers, Stone, Rundblad...

Puolustukset menevät joukkueilla melko tasan. Chicagolla on terävämpi kärki, mutta Phoenixilla syvyyttä löytyy paremmin.

Hyökkäys

Phoenixin hyökkäyksen terävimmän kärjen muodostaa ketju Whitney-Hanzal-Vrbata. Tälle ketjulle taustatukea antaa varsinkin Shane Doan ja kesken kauden hankittu Antoine Vermette. Vermetten peli on ottanut valtavia harppauksia eteenpäin siitä kun hän saapui Columbuksesta, ja Antoine on esittänyt viime kierroksilla erittäin lupaavia otteita. Secondary scoringia tarjoaa Chicago-fanien suosikki Raffi Torres ja Lauri Korpikoski. Alivoimalla raataa varsinkin aloitusspesialisti Boyd Gordon yhdessä Korpikosken kanssa. Nelosketjua sentteröi kokenut Daymond Langkow, joka on pelannut odotuksiin nähden ihan hyvän kauden tehden 30 pistettä. Hyökkäyksestä löytyy myös tuulennopea tanskalaishyökkääjä Mikkel Boedker, waiverpoiminta Gilbert Brule, sekä isokokoinen Taylor Pyatt. 13 hyökkääjänä mahdollisuutta odottaa monipuolinen Kyle Chipchura.

Näillä ketjuilla vedettiin runkosarjan loppu:

Whitney - Hanzal - Vrbata
Boedker - Vermette - Doan
Pyatt - Gordon - Korpikoski
Torres - Langkow - Brule
Chipchura

Hyökkäyksissä etu on selkeästi Chicagolla.

Erikoistilanteet

Ylivoimalla molemmat joukkueet ovat varsin kehnoja. Phoenixin ylivoima oli runkosarjassa koko NHL:n toiseksi heikointa, mutta Chicagokaan ei ylivoimalla juhli. Sen ylivoima oli sarjan 26 "parasta".

Alivoimassa joukkueilla on sen sijaan selkeä ero. Phoenix tappaa alivoimat 86%, kun taas Chicago ainoastaan 78%.

Erikoistilanteissa Phoenixilla on jonkinmoinen etu selkeästi paremman alivoiman ansiosta.

Loppuun vielä pakollinen lopputulos veikkaus. Phoenix voittaa 4-2, ja ratkaisuksi muodostuu Coyotesin selkeästi parempi maalivahtipeli ja alivoima.

 

[lunde]

Kiitos Hawk #22 ja Ferguson hienoista avauksista. Molemmissa olikin jo luonnehdittu ansiokkaasti muun muassa joukkueiden materiaalia.

Vaikka sarja lähteekin 0-0 tilanteesta, ajattelin, että voisi olla hyvä katsastaa molempien joukkueiden menneisiin peleihin sekä kuluneen runkosarjan että aiempien pudotuspelien osalta. Varsinkin Coyotesilla on historian näkökulmasta melkoinen vuori kiivettävänään päästäkseen toiselle kierrokselle. Toisaalta joukkue teki jo historiaa voittamalla organisaation ensimmäisen divisioonatittelin, joten tämä kojoottinippu saattaa olla valmis jatkamaan historian kirjoittamista uusiksi.

Joukkueiden keskinäiset kohtaamiset tältä kaudelta

PHX 3-1-0 13-9 6 pts
CHI 1-2-1 9-13 3 pts

Feb 11 '12 CHI 0 @ PHX 3
Dec 05 '11 PHX 4 @ CHI 3 SO
Nov 29 '11 PHX 4 @ CHI 1
Oct 18 '11 CHI 5 @ PHX 2

Blackhawks vei kauden ensimmäisen kohtaamisen, mutta sen jälkeen Phoenix hallitsi otteluita. Joulukuun rangaistuslaukauksiin venynyttä otteluakin Coyotes johti toisen erän alussa jo 3-0. Tuo oli muuten ensimmäinen kolmesta tappiosta, jotka Chicago kärsi muuten voittoisan joulukuun aikana.

Superkuukaudet

Blackhawks pelasi parhaan jaksonsa joulukuussa: 10-2-1 (2 ja- 2 vl-voittoa).
Phoenix otti uskomattomasti pisteitä jokaisesta helmikuun ottelustaan: 11-0-1 (2 ja- 2 vl-voittoa).

Voitto ja tappioputket

Erityisesti Chicagon kautta leimasi ryppäissä tulleet voitot ja tappiot, mutta molempien joukkueiden superkuukausia seurasi tappioputket. Phoenix hävisi maaliskuun alussa 5 peliä putkeen aiheuttaen epäilyjä pudotuspelipaikan menettämisestä. Chicago hävisi 4 peliä tammikuun alussa, mutta tappioputkien äiti odotti vasta kuun lopulla ennätyksellisen vieraskiertueen aikoihin. Blackhawks sai oikaistua syöksykierteen vasta vieraskiertueen lopulla hävittyään sitä ennen 9 peliä putkeen. Phoenix päätti runkosarjan voittamalla viisi viimeistä otteluaan varsinaisella peliajalla ja päästäen otteluissa yhteensä vain kaksi maalia. Chicago haali pisteitä kuudesta runkosarjan viimeisestä ottelusta.

Runkosarjan voittotilastot sekä koti- ja vierassaldot

Chicago
45-26-11
Home 27-8-6
Away 18-18-5

Phoenix
42-27-13
Home 22-13-6
Away 20-14-7

United Center eli tuttavallisemmin Madhouse at Madison oli jälleen paha paikka Chicagossa vieraileville joukkueille. Blackhawksin vierasaldo korjaantui loppukaudesta siedettäväksi sen oltua aika surullisen näköinen helmikuun puolivälissä. Coyotes oli tasaisen hyvä sekä kotona että vieraissa. Phoenixin vierassaldo oli läntisen konferenssin toinen tasapisteissä Nashvillen kanssa.

Voittotilasto helmikuun alusta lähtien

Phoenix: 20-6-5
Chicago: 16-11-4

Molemmat joukkueet pelasivat runkosarjan lopun hyvin. Phoenixin hienossa tilastossa näkyy erityisesti tuo helmikuinen superkuukausi, mutta Chicagokin keräsi pisteitä samalta jaksolta aika tasaisesti. Ihan loppuun asti Blackhawksin ei tarvinnut puristaa, koska pudotuspelipaikka oli selviö jo ennen viimeisiä kierroksia.

Jäähyt

Ferguson kirjoittikin jo erikoistilanteista. Lisään vielä sen verran, että molemmat joukkueet ottavat vähän rangaistuksia. Phoenix oli runkosarjan tilastossa liigan 3. (9,2 min/peli) ja Chicago 10. (10,3 min/peli). Ottelukohtaiset keskiarvot putoavat vielä, jos lasketaan vain pienet rangaistukset, joita lähinnä nähdään pudotuspeleissä: Phoenix 280 min (3,4 min/peli) ja Chicago 246 min (3,0 min/peli). Joukkueiden surkeilla ylivoimilla ei siis välttämättä olekaan niin paljon merkitystä, koska YV-tilaisuuksia ei todennäköisesti paljonkaan siunaannu. Toisaalta, jos vähäiset tilaisuudet käyttää tehokkaasti, kyllähän se syö vastustajan tsemppiä.

Pudotuspelit

Phoenix selviytyi nyt kolmatta kevättä peräkkäin pudotuspeleihin. Kaksi aiempaa kevättä ovat päättyneet ensimmäisen kierroksen tappioon Red Wingsiä vastaan. 2010 Coyotes vei sarjan sensaatiomaisesti 7. peliin, jonka sitten hävisi 6-1. 2011 sarjan voitto meni Detroitiin suoraan 0-4. Pudotuspeliputkea edelsi kuusi kevättä ilman mahdollisuutta taistella Stanley Cupista.

Chicago ansaitsi pudotuspelipaikan neljäntenä keväänä peräkkäin. Viime kaudella juuri ja juuri pudotuspeleihin selvityneen joukkueen kausi päättyi ensimmäisen kierroksen seitsemännen ottelun jatkoajalla Vancouveria vastaan. Tuo sarja oli Canucksille jo 3-0 ennen Dave Bollandin paluuta. 2010 Blackhawks meni päätyyn asti ja nosteli Cupia ennätyksellisen pitkän 49 vuoden voitottoman kauden jälkeen. 2010 mestarijoukkueesta on vielä 8 pelaajaa jäljellä Chicagon kokoonpanossa. Keväällä 2009 Blackhawks selviytyi pitkästä aikaa pudotuspeleihin hävitäkseen Detroitille läntisen konferenssin finaalin. Tuota kevättä edelsi kymmenen kautta, jolloin Chicago selvisi pudotuspelien ensimmäiselle kierrokselle vain kerran.

Tässä ei voi olla nostamatta esille Phoenixin karua tilastoa pudotuspelien ensimmäiseltä kierrokselta. Coyotes on pelannut 7 keväänä pudotuspeleissä ja hävinnyt joka kerta ensimmäisen kierroksen sarjan. Myöskään edeltäjä Winnipeg Jets ei onnistunut voittamaan NHL:ssä kuin kaksi sarjaa Calgary Flamesia vastaan (keväät 1985 ja 1987). Molempina vuosina kevät päättyi toisella kierroksella Edmonton Oilersia vastaan suoraan 0-4. Jetsin pudotuspelisarjojen tilasto on siis 2-11 ja koko organisaation 2-18. Toki tuo tilasto saattaa olla myös motivoiva tekijä organisaatiolle, joka saattaa löytyä tulevina vuosina jälleen joltain toiselta paikkakunnalta.

 

[Iggy12]

On kyllä erittäin vaikeasti ennustettavissa oleva sarja. Chicagolla löytyy materiaalistaan enemmän huippuosaamista, kun taas Phoenixilla materiaalin leveys on vahvuus. Chicagon heikkous voi olla juuri maalivahtipeli, kun taas Phoenixilla ei selviä heikkouksia löydy kuin, että ensimmäisen kierroksen kipsi voi olla kasvanut liian suureksi ja uudella varhaisella putoamisella se kasvaisi entistä suuremmaksi. Sinänsä olisi mielenkiintoista nähdä herättäisikö Coyotesin mahdollinen pitkä playoff-kevät jonkinlaista kiekko-buumia Arizonassa? Se voisi olla yksi mahdollisuus houkutella lisää katsojia Coyotesin peleihin ja sitä kautta säilyttää joukkue siellä. Ei mulla muuta asiaa tällä kertaa. Veikkaan, että tasainen sarja on ja en yllättyisi jos seitsemän peliä pelataan.

 

[Ben Marco]

Blackhawks lähtee katkaisemaan Phoenixin viiden matsin voittoputkea, minkä turvin he lopulta Tyynenmeren divarin hoitivatkin itselleen. Kauden keskinäisissä tosiaan Yotes selvästi niskan päällä. Tässä sarjassa tullaan näkemään viihdyttävää ja tehokasta suunnanmuutos-peliä ja oletan, että kumpikaan joukkue ei jätä vihun räikeitä virheitä hyödyntämättä. Chicagon osalta ainakin seuraavat osa-alueet suurennuslasin alla: Vaihtovirheet minimiin (too many men on the ice/ koko jengin painuessa vaihtoon, kun karkki on dumpattu näennäisesti keskialueelle = turn over), erikoistilanne pelaaminen. Ylivoiman täytyy alkaa jollain tavoin loksahtaa paikalleen tuolla arsenaalilla. Vaikeimpana aitana on tuo kiekon siirtäminen hyökkäyssinisen yli YV:llä. Enemmän dump and chase ratkaisuja, koska tuo nykyinen ei vaan toimi. Rightin kätisyydelle (Bolland Sharp) enemmän variaatioita, kuin tuo tolpalta tolpalle siirtely. Stålbergille YV aikaa yhä. Alivoimassa boxi/timangi hieman agressiivisemmaksi.

Hawksien alakerrasta sen verran, että imho tuo Montadorin puuttuminen ei näyttele isoakaan roolia, sen jälkeen kun Oduya liittyi miehistöön. Huikea rauhallisuus, Leddymäinen potku ja vielä näppärä pelivisio. Fyysisyyttä ei nimeksikään, mutta Hawks on muutenkin poke checkauksen tiennäyttäjä. Jatkopahvi ois sopivalla numerolla kiva, saa nähdä. Lisäksi O´Donnell, Lepistö & Olsen pystyvät tarvittaessa hoitamaan nuo jämäminsat suht kunnialla.

Jonathan Toews pukee mitä ilmeisimmin heti ekaan matsiin.

 

[Kaner]

Hawks in 4

Coyotes on ihan kiva ja sympaattinen joukkue miinus Raffi Torres, mutta siihen se sitten jääkin. Palstan pahimpana homerina en usko, että tämän parin jatkoonmenijästä on yhtään enempää epäselvyyttä kuin Kuningas Litmasen paikasta suomalaisen jalkapalloskenen pyhimpänä asiana. Tsemppiä kuitenkin Kojooteille, ei sitä tiedä vaikka yhden vahinkovoiton onnistuisitte jollain ilveellä ottamaan. Mutta vaikeaa se tulee olemaan, kun joutuu joka ottelun pelaamaan vierasyleisön edessä.

Hawksin ainoa merkittävä heikkous on läpi kauden huonosti toiminut ylivoimapeli, mikä voi myöhemmillä kierroksilla maksaa paljonkin, mutta ei nyt. Haukkojen kohdalla huono ylivoima ei niinkään vaikuta joukkueen maalimääriin, vaan ennemminkin siihen, että umpisurkealla ylivoimalla saatetaan kääntää momentum vastustajalla. Maalintekoon joukkue kykenee, vaikka ylivoima ei aina toimisikaan.

Ylivoiman lisäksi heikkouksiin voidaan lukea koko viisikon puolustuspeli silloin kun se ei toimi. Tämä ei kuitenkaan ole ollut ongelma viime aikoina, sillä joukkue on saanut tiivistettyä tuota oman alueen pelaamista, mikä on samalla myös helpottanut maalivahdin hommia. TOP5-Crawfordin tilastot maaliskuusta lähtien ovat vertailukelpoiset lähes keneen tahansa.

Alivoima on prosenttien valossa huonoa, mutta viime aikoina tämäkin osa-alue on saatu parempaan kuosiin. Mielenkiintoisinta tässä Hawksin parantuneessa alivoimassa on se, että sitä ei pääosin ole pelattu normaaliin tapaan kolmella av-parilla. Krüger-Bolland, Mayers-Hossa, Sharp-Krüger ja Hossa-Bolland on ollut se ykkösrytmi. Frolik on lisäksi saanut jonkin verran av-vastuuta kokoonpanossa ollessaan.

 

[Henkka]

Muutenhan tämä sarja voisi haiskahtaa Phoenixin ekalta ekan kierroksen voitolta...

Jonathan Toews pukee mitä ilmeisimmin heti ekaan matsiin.

... mutta sitten tämä lause muuttaa pahat mietteeni.

 

[Jackie Moon]

Hawksin ainoa merkittävä heikkous on läpi kauden huonosti toiminut ylivoimapeli...

Ylivoiman lisäksi heikkouksiin voidaan lukea koko viisikon puolustuspeli...

Alivoima on prosenttien valossa huonoa...

Eli hyökkäys on ainut mikä toimii moitteetta, tolppien välissä kun phx voittaa vertailun kiistatta. Jos phx saa pelattua edes toisen kaksikosta Kane/Hossa pois (ei, en tarkoita että pystyisivät pitään pimennossa 60min per peli) niin sen merkitys on varmasti vaikuttava. Toki jos nyt Toe pelaa niin siitä on tietysti iso apu. Haiskahtaa silti että altavastaajan lento jatkuu ja kojootit porskuttaa jatkoon, 4-2.

 

[Kaner]

Eli hyökkäys on ainut mikä toimii moitteetta

Ei, kyllä tässä on koko pakka toiminut erittäin hyvin jo pidemmän aikaa. Trade deadlinen jälkeen ainoastaan kaksi tappiota varsinaisella peliajalla (tai jatkoajalla). Rankkareilla sitten tullut lisäksi jokusen kerran kuonoon, mutta kuka niitä enää tässä vaiheessa laskisi. Tämä vire on kaiken huipuksi saatu päälle ilman joukkueen primus motoria, parasta yksilöä, koko organisaation ydintä Jonathan Toewsia.

Toivottavasti kapteeni on mukana heti ensimmäisessä matsissa. Varmaa se ei ole, mutta mahdollista kuitenkin.

 

[Kaner]

Tässä Hawksin ketjut päivän harjoituksista ja samalla todennäköinen kokoonpano sarjan avausotteluun:

Kane-Toews-Hossa
Sharp-Krüger-Stålberg
Bickell-Bolland-Shaw
Bollig-Mayers-Brunette
(Extrat: Hayes, Morrison, Frolik)

Keith-Seabrook
Oduya-Leddy
Hjalmarsson-O'Donnell
(Extrat: Olsen, Lepistö)

Crawford
Emery

Toews otti siis ensimmäistä kertaa osaa ketjuharjoitteisiin loukkaantumisensa jälkeen, mitä voidaan pitää vahvana merkkinä paluun suhteen. Kapteeni itse sanoi olevansa luottavainen mutta ei satavarma.

Toewsia, Kanea ja Hossaa on aiempina kausina kokeiltu yhdessä silloin tällöin yksittäisten pelien sisällä, mutta missään vaiheessa homma ei ole lähtenyt kunnolla rullaamaan. Mielenkiintoista nähdä miten käy tällä kerralla. Enitenhän tuossa kärsii Kane, joka joutuu pelaamaan oman mukavuusalueensa ulkopuolella vasemmalla laidalla. Mutta kyseessä on kuitenkin sellainen speciaaliyksilö, että ei tuo välttämättä ihan kaikkea syö hänen tekemisestään.

 

[dangler]

Tsemppiä kuitenkin Kojooteille, ei sitä tiedä vaikka yhden vahinkovoiton onnistuisitte jollain ilveellä ottamaan.

Hahaha, vai vahinkovoiton :DDD !!

No kommenttisi nosti heti minun mielenkiintoa seurata tarkemminkin tätä ketjua..

En lähde vastustajaa lyttäämään, koska tasaista varmasti tulee. Silti omiin on nyt kovat luotot ja usko, että tästä mennään jatkoon. Niin näkyy sinullakin olevan. Paljon en ole Hawksien pelejä nähnyt, mutta kyllähän viisikko puolustaminen ja maalivahtipeli on selkeästi etu Yotesille. Coyotes sai käytännössä koko rosterinsa käyttöön runkosarjan loppuun ja heti alkoi tuottaa tulosta; siitä kertoo viisi viimeistä ottelua, joissa siis viisi voittoa ja kaksi päästettyä maalia, kiitos Smithin. Näillä voitoilla noustiin myös divisioonassa ykköseksi. Ykkönen Whitneyn ja Vrbatan johdolla on tehokas, mutta pakko nostaa esiin kakkosketjun koostumus, joka vaikuttaa hyvin tehokkaalta. Doan on nostanut tasoaan, samoin Sinitakeista saapunut Vermette, unohtamatta tanskalaista rakettia, Boedkeria, joka ottanut kovia harppauksia eteenpäin! Pakistossa OEL ja Yandle ehdottomat liiderit, joukkue näyttää hyvältä tällä hetkellä!

Sen enempää lätisemättä, jään innolla odottamaan Yotesin vahinkovoittoa..

 

[TweetyLeaf]

Jos sekä Toews että Bolland pelaavat niin vaikeaa tulee olemaan Phoenixillä. Jos jompikumpi puuttuu niin näen että kojooteilla voi olla jatko mahdollisuuksia. Kylmä tosiasia on että kova sentteriosasto on playoff menestyksen ehkä tärkein osa, katsoo vaikka mestarijoukkueita viimeiseltä 5 vuodelta. Kiekkokontrolli tulee ratkaisemaan myös paljon, jos Q saa Chicagon viisikkopelin vielä astetta tiiviimmäksi tässä suhteessa niin hyvältä näyttää, ilman kiekkoa kun voi olla hieman vaikeaa tehdä maaleja. Tosin, korjatkaa jos olen väärässä, Yotesilla ei taida olla suurta ongelmaa pelata hyvin myös kiekottomana. Ja sitten on vielä se maalivahti....

 

[TweetyLeaf]

Semmoinen juttu tuli tässä mieleen että onko Phoenixilla tapana peluuttaa vastustajan mukaan ketjuja vai mikä meininki heillä on ollut?

Chicago pyrkinee aktiivisesti peluuttamaan kolmos kenttää Phoenixin ykköstä vastaan. Lieneekö Phoenixilla toiveena peluuttaa omaa kolmostaan (Gordonin ketjua?) Toewsiä vastaan ?

Miten muuten luulette että menee vastakkain peluutukset, että löytyykö sieltä semmoiset ketjut vastaikkain mihin molemmat valmentajat "tyytyy" ja sitten yritetään saada sitä ykköstä kentälle nelosta vastaan aika ajoin?

 

[Ferguson]

Miten muuten luulette että menee vastakkain peluutukset, että löytyykö sieltä semmoiset ketjut vastaikkain mihin molemmat valmentajat "tyytyy" ja sitten yritetään saada sitä ykköstä kentälle nelosta vastaan aika ajoin?

Phoenixin puolelta uskon, että Gordonin kenttää pyritään peluuttamaan mahdollisimman paljon Toewsia vastaan. Toinen vaihtoehto on, että Tippett pyrkii peluuttamaan Hanzalin johtamaa ketjua Toewsin ketjua vastaan. Mutta todennäköisemmin Gordonin ketjun tehtäväksi tulee pimentää Chicagon ykkönen.

Kiekkokontrolli tulee ratkaisemaan myös paljon, jos Q saa Chicagon viisikkopelin vielä astetta tiiviimmäksi tässä suhteessa niin hyvältä näyttää, ilman kiekkoa kun voi olla hieman vaikeaa tehdä maaleja.

Kiekkokontrolli tulee olemaan tosiaan ratkaisevassa osassa. Moni saattaa yllättyä siitä, miten paljon Phoenix kiekkoa kontrolloi. Suurin syy Phoenixin hyvälle pelaamiselle johtoasemassa on juurikin se, että silloin Phoenix tylsyttää vastustajat kontrolloimalla kiekkoa. Avausmaalit tulevatkin nousemaan myös isoon osaan. Jos Coyotes onnistuu pääsemään johtoasemaan sitä on äärimmäisen vaikea voittaa. Sen sijaan avausmaali Chicagolle, niin ongelmia tulee.

Miten Chicagon fyysinen peli? Phoenixilla tätä osaa hoitaa varsinkin Doan, Torres ja Hanzal jotka taklaavat paljon ja kovaa. Voisiko tässä olla yksi osa-alue jolla Phoenix voisi horjuttaa Hawksia?

 

[TweetyLeaf]

Miten Chicagon fyysinen peli?

Mikä?

Carcillon poistuttua sairastuvalle ei sen jälkeen ole voinut fyysisyyttä ja Blackhawksia mainita samassa lauseessa.
Niin ikävää kun se onkin myöntää mutta Hawks on nykyään ruotsalainen tissiposkijoukkue miinus Kronwall.

Tästä puhuttiin jo viimekaudella joukkueen yhtenä isona ongelma kohtana. Apuun palkattiin mm. O`donnell, Carcillo, Montador, Mayers.
Noista kaksi on syrjässä, yksi mahtuu hädintuskin kokoonpanoon ja neljäs pelaa neloskenttä minuutteja.

Se onnistuuko Yotes käyttämään Chicagon "heikkoutta" hyväksi jää nähtäväksi. Itse uskon että ei, sillä en muista että tälläkaudella oltaisiin tästä syystä hävitty, joku peli oltaisiin voitu voittaa paremmalla fyysisellä pelillä.

 

[Doaner]

Miten Chicagon fyysinen peli? Phoenixilla tätä osaa hoitaa varsinkin Doan, Torres ja Hanzal jotka taklaavat paljon ja kovaa. Voisiko tässä olla yksi osa-alue jolla Phoenix voisi horjuttaa Hawksia?

Doanerin tietotoimisto iskee. Aika mielenkiintoista dataa kun katsotaan joukkueiden taklausmääriä koko kauden aikana ja keskiarvoina per ottelu. Huom. tähän otettu mukaan vain yli 82 taklausta taklanneet pelaajat. Siellä oli Hawksien puolella Hayes & co kyllä keskimäärin paljon taklanneet per peli, mutta pelanneet niin vähän, että 82 taklaukseen ei ole asiaa.

[B]Chicago
[U]#	Name			Hits	Hits/game[/B][/U]
1	Brent Seabrook		198	2,54
2	Bryan Bickell		128	1,80
3	Jamal Mayers		102	1,26
4	Viktor Stalberg		91	1,15
5	Andrew Shaw		82	2,22

[B]Phoenix		
[U]#	Name			Hits	Hits/game		[/B][/U]
1	Martin Hanzal		239	3,73
2	Shane Doan		205	2,59
3	Oliver Ekman-Larsson	140	1,71
4	Taylor Pyatt		137	1,88
5	Raffi Torres		128	1,62
6	Antoine Vermette	124	1,51
7	Rostislav Klesla	112	1,72
8	Mikkel Boedker		108	1,32
9	Adrian Aucoin		97	1,52
10	Derek Morris		95	1,61
11	Lauri Korpikoski	91	1,11
12	Daymond Langkow		87	1,19

 

[Henkka]

Chicagohan taklasi kaikista vähiten koko runkosarjassa aika selkeällä erolla muihin, etenkin jos katsoo vierastaklaukset. Kotonakin vähiten, mutta ei niin suurella erolla kuin vieraissa. Tuolla on ollut noita epäilyjä eroista tilastomiehien välillä, niin taklaukset vieraskentällä antavat ehkä paremman totuuden.

Joka tapauksessa, kotona tai vieraissa, Phoenix taklaa noin neljänneksen verran Chicagoa enemmän. 4 niittiä vs. 3 niittiä keskimäärin.

 

[TweetyLeaf]

Joka tapauksessa, kotona tai vieraissa, Phoenix taklaa noin neljänneksen verran Chicagoa enemmän. 4 niittiä vs. 3 niittiä keskimäärin.

Peliin vaikuttava tekijä ei kuitenkaan välttämättä ole se määrä vaan se laatu.
Kovat niitit puhuvat puolestaan ja vituttavat vastustajaa, sekä antavat omille energiaa.
Semmoiset "kyllä tuon kai voi taklaukseksi laskea" tönimiset eivät peliin juurikaan vaikuta.

Erityisesti noissa kovissa taklauksissa Chicago lienee pahasti vastaan tulija, lähes kenelle tahansa joukkueelle NHL:ssä tällä hetkellä.

EDIT: Ainoa Chicagosta kuka noita kovia niittejä saattaa pamauttaa tässä sarjassa on Brent Seabrook. Shawlla on kovasti yritystä mutta vähän pitäisi miehen kasvaa vielä painoa ennen kun ne taklaukset alkavat tuntumaan ja näkymään kentällä. Stalberg saattaa vahingossa taklata kovaa, johtuen siitä, että mies joutuu aloittamaan jarruttamisen siniviivalta päätykiekkoihin mentäessä ja joskus tämä jarruttamis osuus tuppaa unohtumaan.

 

[tinkezione]

...eli vähän sama kuin laukauksissa, että logoon suuppailu kolmella pompulla siniseltä ei ole vaarallinen kuin Toskalalle, mutta kunnon stammer kaarelta sitten kenelle tahansa ja tuloksena on usein maali? Pitäisikö taklauksiin perustaa jokin toinen kategoria, esim. loukkaantumiseen johtaneet taklaukset niin saataisiin selville taklauksen kovuus ja laatu?

No niin, huumorit sikseen ja asiaan. Phoenixilla on valtit tässä sarjassa, mikäli tekevät Chicagon imuriosastolle avausmaalit ja pelaavat kiekkokontrollia Smithin torjuessa kauden tasolla. Chicagon vahvuuksilla pelatessa sarjasta tulee lyhyt ja Phoenix saa alkaa pakkailla kassejaan kohti Québecia. Lännessä on avauskierroksella siis parikin poikkeuksellisen kiinnostavaa sarjaa ja tämä on niistä toinen.

 

[TweetyLeaf]

Pitäisikö taklauksiin perustaa jokin toinen kategoria, esim. loukkaantumiseen johtaneet taklaukset niin saataisiin selville taklauksen kovuus ja laatu?

No niin, huumorit sikseen ja asiaan.

Vaikka nyt huumoria heititkin niin kyllä ihan vakava pointti tuolla takana oli tuosta taklauspelin olemattomuudesta Chicagolla, eli taklauksia on vähän ja sekin vähä on aika peruskauraa, kunnon taklauksista puhumattakaan.

Kyllähän laukauksista pidetään kovastikkin tilastoja että mistä kohtaa jäätä on ammuttu ja mihin kohtaan maalia on laukaus suuntautunut.

Tuo taklaus asia nyt on vaan semmoinen että koska tilastoja katsomalla ei voi tietää kaikkea niin asiaa kysyttäessä ilmoitin että Chicagon taklaukset useimmissa tapauksissa ovat semmoista läpsyttelyä.

Itse olen erimieltä tuosta avausmaalin tärkeydestä. Tälläkaudella Chicago on tainnut nousta tappio asemasta voittoon asti todella kovalla prosentilla. En nyt tähän hätään keksi mistä moiset tilastot löytäisin väitteeni tueksi mutta näin vahvasti muistelen.

Phoenix menee kyllä todella pahasti ansaan jos kuvittelee että 1-0 tilanteessa peli on heidän.

 

[Bosco]

Itse olen erimieltä tuosta avausmaalin tärkeydestä. Tälläkaudella Chicago on tainnut nousta tappio asemasta voittoon asti todella kovalla prosentilla. En nyt tähän hätään keksi mistä moiset tilastot löytäisin väitteeni tueksi mutta näin vahvasti muistelen.

NHL.com ja Team Statsista valitset Reportiksi 'Score/Trail First'.

Phoenix on voittanut .767 % peleistä, joissa on tehnyt avausmaalin (NHL:n 4. paras). Chicago on voittanut .413% peleistä, joissa vastustaja on tehnyt avausmaalin (NHL:n 5. paras). Eli Phoenix on hyvä pitämään johtoasemansa, mutta Chicago on hyvä tekemään nousuja takaa. Phoenixilla on puolestaan 4. huonoin voittoprosentti, jos vastustaja on tehnyt avausmaalin eli Phoenixille avausmaalit ovat elintärkeitä.

 

[TweetyLeaf]

NHL.com ja Team Statsista valitset Reportiksi 'Score/Trail First'.

Phoenix on voittanut .767 % peleistä, joissa on tehnyt avausmaalin (NHL:n 4. paras). Chicago on voittanut .413% peleistä, joissa vastustaja on tehnyt avausmaalin (NHL:n 5. paras). Eli Phoenix on hyvä pitämään johtoasemansa, mutta Chicago on hyvä tekemään nousuja takaa. Phoenixilla on puolestaan 4. huonoin voittoprosentti, jos vastustaja on tehnyt avausmaalin eli Phoenixille avausmaalit ovat elintärkeitä.

Hienoa Bosco, jostain syystä sitä tulee aina ajateltua että eihän se nyt NHL.comista löydy, kun on ns. advanced statistiikkaa.

Mutta sieltähän ne taitavat melkein kaikki löytyä kuitenkin.

Vaikea on kuitenkaan uskoa että sarjasta tulisi kisa "kumpi tekee ekan maalin ja aloittaa kyttäämisen" tyyppinen.

 

[Kiekko-Kolli]

Crawford muuten pelaa tässä sarjassa kauden ekat 2 nollapeliään. Jotenkin vaan on niin luottavainen olo kaveriin, pelasi muistaakseni viime keväänäkin tosi hyvin nucksia vastaan pleijjareissa, ainakin siis nuo neljä vikaa peliä. Voi toki olla, että aika kultaa muistot.

Mutta mutta, kyllähän mr Toewsin kunto ratkaisee aika pitkälti Hawksin kohtalon. Jos pelaa (ja on siis kunnossakin) niin Hawks jatkoon 4-2. Jos ei niin sitten taivas kaatuu niskaan.... Tai ainakin pirun vaikeaksi menee. Fyysisyydessä tosiaan hävitään varmasti ja toki huolettaa myös tuo erikoistilanteiden laatu (tai siis laaduttomuus). Mutta silti, pakkohan tämä on voittaa.

 

[lunde]

Miten Chicagon fyysinen peli? Phoenixilla tätä osaa hoitaa varsinkin Doan, Torres ja Hanzal jotka taklaavat paljon ja kovaa. Voisiko tässä olla yksi osa-alue jolla Phoenix voisi horjuttaa Hawksia?

Aika moni tuohon ehtikin jo vastata ja kyllähän Chicago on poikkeuksetta aika lapanen taklausosastolla. Välillä Hawks on kyllä innostunut vastamaan kuumissa otteluissa esim. Bluesin fyysisyyteen, mutta useimmissa otteluissa tuo tilasto on mennyt vastustajalle aika selkeästi. Näkisin, että tuo ei kuitenkaan ole horjuttanut haukkojen peliä samalla tavalla kuin esimerkiksi vuosi sitten ja joukkueesta löytyy monta pelaajaa, jotka puolustavat joukkuetovereita tarvittaessa vaikka ilman hanskoja. Selvää on kuitenkin, että taklauspeli ei ole Hawks-pelaajien selkärangasta tuleva toimintamalli, joka olisi joukkueen merkittävä vahvuus. Toisaalta joukkue säästyy pahimmilta pommin toivossa aiheutuneilta pelin ulkopuolelle sääntäämisiltä ja kyllähän taklauspeli kuluttaa myös taklaajaakin.

Se onnistuuko Yotes käyttämään Chicagon "heikkoutta" hyväksi jää nähtäväksi. Itse uskon että ei, sillä en muista että tälläkaudella oltaisiin tästä syystä hävitty, joku peli oltaisiin voitu voittaa paremmalla fyysisellä pelillä.

Tässähän TweetyLeaf tuon oikeastaan jo ytimekkäämmin sanoikin.

 

[Ferguson]

Se onnistuuko Yotes käyttämään Chicagon "heikkoutta" hyväksi jää nähtäväksi. Itse uskon että ei, sillä en muista että tälläkaudella oltaisiin tästä syystä hävitty, joku peli oltaisiin voitu voittaa paremmalla fyysisellä pelillä.

En siis tietenkään tarkoittanutkaan, että pelit ratkeaisi siihen, että 'Yotes pelaajat taklaavat enemmän, mutta aivan varmasti kovalla fyysisellä pelillä pystyy horjuttamaan Kanea ja kumppaneita.

Crawford muuten pelaa tässä sarjassa kauden ekat 2 nollapeliään.

Ei tainnut koko Chicago pelata runkosarjan aikana yhtään nollapeliä, joten turha sitä on hyväksi todettua käytäntöä muuttaa.