Philadelphia Flyers 2024–2025

  • 33 118
  • 130

Eager

Jäsen
Suosikkijoukkue
Flyers, Eagles, HPK ja Barça
Tässä vielä päivän loput varaukset, joista ei enää suuremmin omia havaintoja ja näkemyksiä löydy.


Viidennellä kierroksella vuorolla 148. varaus osui LW/RW Noah Powelliin (185 cm / 95 kg). Vuoden yli-ikäinen peluri USHL:stä. Itselle siis tuntemattomampi suuruus, joten mennään puhtaasti muiden luonnehdintojen kautta, mutta tilastojen ja profilointien puolesta vähintään mielenkiintoinen tapaus.


EliteProspects:

"The USHL’s breakout star filled the net, but his NHL role will likely be a power-playmaker thanks to high-level deception and passing skill – provided the skating improves.

Powell’s an intelligent, inside-driven power forward who easily manipulates opponents. He baits defenders to charge at him, then intercepts them with a shoulder and attacks the inside. He deftly pulls pucks off the wall, often in highly creative ways. The passing shines in all three zones, as he connects through passing lanes of all sizes and distances, drawing and deceiving defenders as required. Off the backhand, he’s one of the best passers in the draft.

The goalscoring side of Powell’s game is also exciting. He combines intelligent off-puck movement, physical skills to create space for himself, and powerful off-the-catch wristers. Handling skill allows him to convert tricky passes into clean shots and pull pucks around sticks before releasing.

While Powell does force some plays and rely on individual skill too much, the give-and-goes and delay game are there. Skating is the biggest concern. He lacks speed, acceleration, and stability on his edges. It already limits his effectiveness against fast moving USHL teams.

If Powell adds more explosion to his skating, he could become a productive, versatile power forward in the NHL. Even if that chance is slight, the home run potential makes Powell one of the draft’s most fascinating prospects."


Aloittaa syksyllä NCAA-uransa Ohio Statessa.


-----------------------------


Kuudennella kierroksella 173. varauksella oli vuoro ensimmäisen venäläisen eli RW Ilya Pautovin (180 cm / 76 kg). Selvästi pienempi tapaus, mitä aiempi katras. Veti kuitenkin piste per teli tahtia MHL:ssä, joten kaipa siellä taitoa on.


EliteProspects:

"One of the craftier players in the MHL last season. Hands and vision are pluses, but he has a ways to go.

When Ilya Pautov sees a pack of defenders line up, his first instinct is to dangle through them all before slipping the puck five-hole on the goalie.

While this remains a low-percentage play even in the MHL, the winger has the handling skills, the boldness, and the puck protection skills to pull it off more often than others. He gets by defenders and into high-danger areas with surprising regularity. And he would become even successful at making those plays with some skating improvements.

His mobility grade dropped during the season, as the quirks in his strides became more and more evident. But his pace of play is so high that it can fool an evaluator into thinking he’s actually an above-average mover, at times.

“He really has that dog in him, it seems, as he fought through checks, somehow maintaining possession under intense pressure and then staying calm, cool, and collected as a crafty distributor with it,” wrote Elite Prospect Russia regional scout Dylan Griffing in an October game report. “He wanted that pressure, too, luring in defenders with the puck away from his body and then pulling it back. He was incredibly unpredictable despite the lack of efficient skating mechanics.”

Pautov made the difficult plays this season in the MHL, but his inability to manage the puck and to spot his advantages dropped his effectiveness. There’s an extra level he can reach as an advantage creator. With his tools and projectable passing game, he could be creating scoring occasions on nearly every shift in the MHL, if he improved his awareness, decision-making, and anticipation.

As a scouting team, we’re always rooting for creative, high-event players like him. They make the game more fun. Griffing watched him over and over again this season, hoping to see enough NHL flashes.

In the end, there’s a larger chance that Pautov is a good junior player than an NHLer, but he’s just the kind of prospect who is worth a late-round flier."



------------------------------


Seitsemännellä kierroksella vuorolla 205. nappasivat vielä toisen raamikkaan rightin pakin Austin Molinen (194 cm / 86 kg) muodossa, jonka pelaamista en ole myöskään nähnyt. Pelasi päättyneen kauden USHS-tasolla, josta on siis erityisen pitkä matka kuljettavana.


EliteProspects:

"A tall, underdeveloped right-shot defender who loves to activate. One of the longer-term projects in the draft.

The Las Vegas, Nevada product represents one of the rawer developmental bets in this draft. Crossover Scout Daniel Gee broke down how he operates, “He’s almost a lump of clay that is ready to be moulded. He benefits from being a 4-grade skater – a wonderful asset at his size. This gives him range while defending the rush. Early in the second, he killed a few transitional attacks, swinging aggressively on carriers, even lifting sticks in the neutral zone.”

Workable four-way mobility and stable edges combined with his reach represent his biggest advantages, albeit he is very susceptible to attackers who leverage delay elements.

Under pressure in his defensive zone, Moline’s play was mixed this season. There is still an element of aggression present, not afraid to fray out and disrupt the release of a shot or pressure a carrier to the outside of the ice. He even had some incredible secondary threat close-out sequences, eliminating the off-puck attack. On the flip side, Moline is more of a reactor than a processor, hampered even more by a resistance to leverage his size physically.

Where Moline starts to become more interesting is in transition. An ever-willing activator on the rush, it’s rare not to see him sprint up the ice on the weak side or as a trailer in position for a drop. When he is utilized, there are small flashes of handling skill and delay use to open up passing lanes, but he’s very much an awkward on-puck player in his current form. On the flip side, Moline’s breakout game is lacking. Too many unpressured, static passes picked off into turnovers

The same activation qualities existed when Shattuck exerted pressure in the offensive zone. He drops backdoor non-stop but struggles with processing play. Short-stepped crossovers allow for some lateral movement on the blue line, and he will attack downhill into available space, but the offensive tools lack in their current form.

Joining the Brooks Bandits next season before jumping into the NCAA with Northern Michigan, Moline is the definition of a project that requires a fair amount of imagination. His right-shot handedness, height, and even his room to grow into his frame are all positives. Add in activation qualities and workable mobility, and there may be enough upside for an NHL team to take a shot at the rangy defender."
 
Viimeksi muokattu:

Eager

Jäsen
Suosikkijoukkue
Flyers, Eagles, HPK ja Barça
Ollaanko toimistolla fiksaantuneita nyt tuohon kokoon?

Toisaalta Flyersin hyökkääjien prospect-pooli oli varsin pienikokoinen, joten ei koon korostaminen yksittäisessä draftissa ole välttämättä huono juttu, mikäli eivät liian sokeasti tuota tee. Kookkaita pakkeja ovat varanneet jo useamman vuoden. Lisäksi nyt oli toinen draft putkeen jossa kaikki varatut pakit olivat righteja.


Vielä kiinnostavia X-poimintoja:





Tämä Ruohosen jo ratkaistu USHL-kuvio oli itselle uutta tietoa.



Ei uutta auringon alla...

Myös Petersenistä tuli Briereltä kommenttia, että viimeisen vuoden ulosostaminen ei olisi suunnitelmissa.
 

Crank

Jäsen
Erik Johnson jatkaa vuoden verran 1M lapulla. Saas nähdä miten monta peliä pelaa terveenä ollessaan.
 

Vatanen

Jäsen
Suosikkijoukkue
Bruins, Carolina, Dallas, JYP ja Leijonat
Erik Johnson jatkaa vuoden verran 1M lapulla. Saas nähdä miten monta peliä pelaa terveenä ollessaan.
Kunhan nyt sen 13 peliä pysyisi ehjänä niin saisi sen ansaitsemansa tuhannen peliä täyteen, soisin sen tälle parjatulle kovan onnen ykkösvaraukselle.
 

Jay79

Jäsen
Suosikkijoukkue
Philadelphia Flyers
Johnson sekä Hathaway diilit on ihan asiallisia, Michkov diili oli se odotetuin ja sillekkin saatin sitten sinetti. Näillä on hyvä jatkaa, huhuttu Chychrun meni ohi mihin tyytyväinen. Katsotaan leipooko Brière vielä kesän aikana kauppoja, mikään pakko niitä ei ole tehdä, rakennus vaihe menee ihan asiallisesti eteenpäin.

Michkov diilin tarkemmat tiedot.
 

Taison

Jäsen
Suosikkijoukkue
Philadelphia Flyers, KalPa
Odotetusti Flyers ei lähtenyt hulluttelemaan UFA-markkinoilla, mutta hunajaa kannattajille tarjoillaan Michkovin tulokassopimuksen muodossa. Kyllähän tämä nostaa kiinnostuksen ensikauden joukkuetta kohtaan aivan uusiin sfääreihin.





Hathawayn jatkosopimuksessa (2×2,4 milj.) ei sinänsä muuta yllättävää, kuin ajankohta. Harvemmin tuon roolin ukoille vuosi etukäteen jatkoja tarjotaan. Kertonee jotain organisaation arvostuksesta pelaajaa kohtaan. Hathaway oli viime kaudella roolissaan odotetun hyvä, mutta itse olisin ehkä katsellut vaikka jonnekin joulukuulle, että luistin kulkee edelliskauden tapaan ennen pidempää sitoutumista.



 

Jay79

Jäsen
Suosikkijoukkue
Philadelphia Flyers

Eager

Jäsen
Suosikkijoukkue
Flyers, Eagles, HPK ja Barça
Michovin sopimusjulkistuksen ajoitus taisi olla toimistolta aika laskelmoitu juttu, jolla saivat kärsimättömille faneille jotain iloittavaa, kun muutoin oli odotetun hiljaista.

-----------------

Virallista vahvistusta Flyersin toimesta ei ole vielä tullut, mutta ehtivät myös signaamaan pari puhtaampaa Phantoms-vahvistusta Anthony Richardin (C/LW) ja Xavier Bernardin (LD) muodossa. Näitä hakuja varmasti tippuu vielä jokunen lisääkin seuraavien päivien aikana.

Richard korvannee Vegasiin siirtyneen Laczynskin Phantomsien kärkisentterinä. Jos ei muuta, niin tuo ainakin huomattavasti lisää vauhtia joukkueen turhan verkkaiselle keskikaistalle. Bernard on toistaiseksi sahannut AHL:n ja ECHL:n väliä, joten mennee enemmän syvyyshaun puolelle.

------------------

Julkaisivat myös ennen hulinoiden alkua tänään starttaavan kehitysleirin mukanaolijat ja ohjelman: Flyers Announce 2024 Development Camp Roster and Schedule | Philadelphia Flyers

Viikonloppuna draftatuista näyttäisivät olevan venäläistä Pautovia lukuun ottamatta kaikki mukana, kun Ruohonenkin on näemmä saatu nopeasti kohti Phillyä. Ei ollut paikan päällä Vegasissa.
 

Animal

Jäsen
Lehigh Valley Phantoms teki sopimuksen myös 19-vuotiaan varaamattoman Sawyer Boultonin kanssa. Nostan tämän täällä esiin siksi, koska kyseessä lienee 99% varmuudella Flyersin longshot -signaus.

Boulton on entisen NHL-tappelijan, seurojen piirissä hyvin arvostetun Eric Boultonin poika, joka viime kaudella pelasi OHL:n mestarijoukkue London Knightsissa. Kyseessä on erittäin hyvin Flyersin perinteiseen imagoon sopiva pelaaja ja ns. isänsä poika. Pelaajana en osaa sanoa miten pärjäisi nykyisellään edes AHL-vauhdissa, mutta tapella poika osaa paremmin kuin lähestulkoon kaikki ikäluokkansa muut pelaajat. Jos veikata pitää, niin eri Flyersin ja Phantomsin leirien jälkeen matka jatkuu syksyllä ECHL:aan tai jopa alemmas ja sieltä muutaman kauden sisään louhii itsensä AHL:aan, kunhan saa kokemusta ensin miesten peleistä alemmilla ammattilaistasoilla. Riittääkö koskaan NHL:aan asti? En tiedä, mutta hyvät mahdollisuudet on ainakin tehdä pitkä ura organisaation luottosoturina AHL:ssa ja eiköhän sieltä jossain välissä myös ainakin treenipeleihin tipahda kutsua.
 

Jay79

Jäsen
Suosikkijoukkue
Philadelphia Flyers

Jay79

Jäsen
Suosikkijoukkue
Philadelphia Flyers

ReYaSu

Jäsen
Suosikkijoukkue
Philadelphia Flyers
Oli ilo lukea kesäkuulta sekä ammattilaisten että foorumilaisten skouttiraportteja ja mielipiteitä draftatuista pelaajista, kiitos kaikille! Itsellä ei mielenkiinto riitä junnusarjojen seuraamiseen, mutta ilo lukea ja saada vähän tuntumaa, mitä sieltä ehkä olisi tulevina vuosina tulossa. Samalla aina sitten näkee, kuinka onnistuneita tahi ei nämä arviot ovat olleet.

Mun on vaikea löytää uutta sanottavaa Flyersistä. Hyvä, että linja pitää. Johnson se ainoa linjan vastainen veto. Oli niin sysi viime kaudella, että en ymmärrä edes vuoden jatkoa. Kai sitten tosiaan loistava koppipelaaja ainakin, mutta älköön pelatko enää. Ginningiä tai Belpediota nokkimisjärjestyksessä edelle milloin vain. Flyersin takalinjoilta viime vuosilta valitettavan tuttu "jalka ei riitä enää" -ongelma veteraanilla.

Drysdale pelasi taas vaihteeksi rikkinäisenä, nyt kuulemma luistelee kivuitta. Valitettavan toivotaan, toivotaan -linjan pakkeja hän ja Yorkkin, jolta rehellisesti sanottuna odotin vielä enemmän kuin mitä nyt kahden täyden kauden jälkeen olen saanut. Nyt olisi se läpimurron paikka ja täytyisi alkaa pelata sanotaanko nyt vähintään 53 % corsin kiekkoa, kun pitäisi joukkueen tuleva ykköspakkikin ehkä olla, ja nykyinenkin top 3.

Tutut sentteriongelmat. Mistä ykkönen, ja onko Frost kakkonen, jne. Couts tosiaan olisi nykyään kolmonen ja Poehling tai Laughts nelonen voittavassa joukkueessa. Laughtsinkin laatu näkyy herättävän aina vain kysymyksiä, itse kyllä pidän paljonkin bottom 6 -pelaajana. Sentteriongelma tutusti jengimme pahin tulevaisuuden ongelma. Puolustus ja maalivahdit myös täynnä kysymysmerkkejä, totutusti.

Pidin Cam Atkinsonin ulos ostamista hyvänä asiana. Siitä koituva cap hit 2,4 M tälle ja 1,8 M ensi kaudelle on huomattavasti pienempi luku kuin Camin 5,5 M soppari. Samalla vähintään toinen kaksikosta Foerster ja Brink saadaan pysyvästi vakiinnutettua kokoonpanopelaajaksi, jonka molemmat ehdottomasti jo tässä vaiheessa ansaitsevat. Odotan itse asiassa molemmilta vielä isohkoakin tasonnostoa, erityisesti viimeistelyn onnistumisessa.

Coutsin lisäksi ei kaivata enää toista hyökkääjää, jolta pitää toivoa maagista kesäkautta, jotta ehkä saataisiin edes jotain irti vielä (Cam). Ryan Johansen ei liene tässä yhtälössä edes mukana; uumoilen, että mies kärsii vakavasta acutis philya tortorellaris -keissistä, eikä siten pelanne.
 
Viimeksi muokattu:

Laakamato

Jäsen
Suosikkijoukkue
Philadelphia Flyers (Jokerit)
Kiitokset minultakin raporteista, erittäin hyvä tasoista pohdintaa monelta.

Oma tunne kesäkaudesta on kovin kaksijakoinen.
Päällimmäisenä tunteena on pettymys.
En kyllä tiedä mitä odotin, ehkä enemmän agressiivisuutta rakennuspalikoiden hankkimisessa.
Luchanko vaikuttaa melko varmalta NHL-pelaajalta mutta löytyykö sitä huippuosaamista mitä joukkue todella kaipaa? Itse en tiedä mutta jotenkin sellainen tunne ettei tästä huippusentteriä saatu. Kovat testitulokset kertoo että treenattu on, mikä tietysti hyvä juttu mutta fysiikka on se "helpoin" kuntoon laitettava asia kuitenkin.


Joukkue ei paljon muuttunut eli ensikaudelta en ihmeitä odota. Pudotuspelit ei ole se ensimmäinen tavoite mutta ei varmaan kärkivuoroja varaustilaisuuteenkaan ole tulossa. Minun kärsivällisyys kestää kyllä katsoa tätäkin mutta jotain valopilkkuja pitää olla, pelkkä keskikastissa tai sen alapuolella pörrääminen ei voi riittää kovinkaan pitkään.

Mickov on tietysti se mielenkiintoisin palikka ja suurin huomio on herran kehityksessä.
Drysdale on toinen mikä kiinnostaa, potentiaalia on, toinen asia sitten miten se saadaan ulosmitattua. Toivon todella että kroppa kestää ja tulosta alkaa tulla.
Kolmas tietysti Konechyn tilanne, tuleeko kauppa vai jatkosopimus. Itse toivon sitä kauppaa vaikka perustellusti voidaan olla eri mieltäkin.

Kaverin kanssa suunnitellaan New Yorkin matkaa ja toiveena olisi nähdä Phillyn matsi samalla. Yksi haave toteutuisi vaikka sitten vieraskaukalossa olisikin.
Toki miinuksena on se, että kaveri on kallellaan Penguinsin suuntaan...
 

Mr. Smith

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ilves, Canucks
Pidin Cam Atkinsonin ulos ostamista hyvänä asiana. Siitä koituva cap hit 2,4 M tälle ja 1,8 M ensi kaudelle on huomattavasti pienempi luku kuin Camin 5,5 M soppari. Samalla vähintään toinen kaksikosta Foerster ja Brink saadaan pysyvästi vakiinnutettua kokoonpanopelaajaksi, jonka molemmat ehdottomasti jo tässä vaiheessa ansaitsevat. Odotan itse asiassa molemmilta vielä isohkoakin tasonnostoa, erityisesti viimeistelyn onnistumisessa.
Itse kuvitteli, että Tyson Foerster olisi jo viime kaudella saanut vakiopaikan kokoonpanossa. Kuitenkin 77 matsia ja 20 maalia. Edelliskauden päätös oli jo hyvä (8 peliin 7 pinnaa) ja nyt mielestäni Foerster osoitti jatkavansa pelata pitkän kauden kohtuu hyvällä tasolla. Olihan hän jo nyt joukkueen neljänneksi paras maalintekijä.

Kun myös Brink pelasi 57 matsia niin olisin yllättynyt mikäli Brink tai Foerster joutuisi katsomoon ens kaudella.
 

Eager

Jäsen
Suosikkijoukkue
Flyers, Eagles, HPK ja Barça
Itse kuvitteli, että Tyson Foerster olisi jo viime kaudella saanut vakiopaikan kokoonpanossa. Kuitenkin 77 matsia ja 20 maalia. Edelliskauden päätös oli jo hyvä (8 peliin 7 pinnaa) ja nyt mielestäni Foerster osoitti jatkavansa pelata pitkän kauden kohtuu hyvällä tasolla. Olihan hän jo nyt joukkueen neljänneksi paras maalintekijä.

Kun myös Brink pelasi 57 matsia niin olisin yllättynyt mikäli Brink tai Foerster joutuisi katsomoon ens kaudella.

Joo kyllähän etenkin Foersterin paikka on jo rosteriin hakattu, eikä Atkinson ollut nuorukaista kokoonpanosta ulos työntämässä. Brinkin tilanne ei ole aivan yhtä varma ja tämän kohdalla pre-seasonin otteilla on enemmän merkitystä, onko avausiltana mukana vai ei, mutta vahvasti tämäkin oli jo Atkinsonin edellä rosterihahmotelmissa. Cam oli loppukaudesta sellainen odd man out, jolle ei roolia enää löytynyt, eivätkä Briere, Torts ja kumppanit ilmeisesti nähneet tähän muutosta tulevaksi, joten ihan mukava palvelus pitkänlinjan veteraanille, ettei uran mahdollisesti viimeinen vuosi mennyt katsomossa nenää kaivaessa.

Samalla mahdollistivat tehtyjen jatkojen varsin tarkan budjetoinnin kanssa tilanteen, jossa kauden alla riittää yhden waivers-vapaan pelaajan (tässä tapauksessa Foersterin) hetkellinen "paperisiirto" rosterin ulkopuolelle, jolloin pääsevät 23 pelaajan voimin, mukana myös kaikki ulosostojen vaikutukset ja Petersenin tuoma AHL-rasite, juuri katon alle, tilaa jää nopeasti laskettuna reilut 33,5 tuhatta, riippuen toki siitä ketkä ovat lopulta tässä 23 pelaajan joukossa. Siitä sitten Ellis ja Johansen LTIR-listalle niin saavat kauden ajaksi lähes maksimaalisesti näiden "cap-hyödyn" käyttöönsä (eli näiden kahden yhteenlaskettu Flyersille kohdistuva cappi 10,25 miljoonaa vähennettynä tuo reilut 33,5 tuhatta eli hieman reilut 10,215 miljoonaa), mikäli siis tarvetta tälle tulee.

-----------------------

Oma fiilis Erik Johnsoniin on parempi, mitä vuosi takaperin Staalia kohtaan. En pidä Johnsonia enää conterder-tasoisen joukkueen pelaavana puolustajana, mutta uskon tämän ajavan asiansa yhä pudotuspelitaisteluun tähyilevässä joukkueessa, varsinkin jos ja kun rooli tulee sisältämään paljon myös katsomossa istumista. Vaikka Flyersin tulevaa kautta ei pudotuspeleihin pääsy suoranaisesti määritäkään, niin eihän toimisto tässä vaiheessa ehdoin tahdoin halua tätä hiekoittaakaan, mitä liian kapealla puolustuksella kauteen lähteminen olisi eittämättä ollut.

Meidän fanien keskuudessa kovin helposti yliarvostetaan organisaation omien prospectien tasoa ja vaikutusta, että tuosta noin yksi yhteen paikkaavat tai jopa parantavat rosteria, jonkun veteraanin sijasta. Eihän se NHL-joukkueen kasaaminen tämän vaikeampaa ole! Samalla kokeneita veteraanipelaajia ja näiden merkitystä tykätään vähätellä, kun eivät edusta sitä toivoa paremmasta huomisesta. Aika usein kuitenkin näkee, että joukkueet, joissa on liian paljon ja varhain laskettu näiden nuorten epärealistisen nousun varaan ovat suurimmissa ongelmissa ja lopulta myös näiden nuorten pelaajien terve kasvu tärveltyy ja ovat pian jo jossain aivan muualla hakemassa nostetta uralleen.

Nytkin jos olisi ajateltu, että 25-vuotiaana vasta 29 NHL-peliä pelannut Attard on hyvin ohuin näytöin se selkeä 7. pakki, jonka perässä Ginning (24 v. ja 10 ottelua), Belpedio (28 v. ja 16 ottelua), Andrae (22 v. ja 4 ottelua) jne. paikkaavat, niin kovin hataralla olisi menty. Voihan se olla, että tuo olisi rokannut hyvin, mutta kyllä ainakin itse katselen mieluummin lähes 1000 runkosarjamatsin Johnsonia osana back-up reserviä. Tietää ainakin mitä saa. Ei ole joo enää jalalla se läheskään nopein, mikä rajoittaa etenkin hyökkäysten tukemista, mutta osoitti kyllä ainakin itselle viime keväästä, että korkealla peliälyllä pystyy edelleen NHL:ssä eri tilanteita puolustamaan. Ja eipä vaikkapa Ginning olisi liikkeeltään eronnut yhtään Johnsonista, joten mielestäni vähän kummallista kritisoida Johnsonin jalattomuutta ja laskea samalla Ginningin tuovan jotain parempaa tilalle.

Jos siellä olisikin Johnsonin tilalle tarjolla Phantomseista jotain selvästi kirkkaampaa talenttia voisin ajatella toisin, mutta nyt lähinnä puhutaan, ettei näihin boarderline rooliin tähyäviin syvyyspakkeihin haluta luottaa ensisijaisina syvyydentuojina. Ja olen aivan varma, että tulevaankin kauteen mahtuu useamman top-6 puolustajan samanaikaisia poissaoloja, mikä avaa omat mahdollisuutensa Phantomsien nuorille. Ei NHL ole kuitenkaan liiga, minne keskinkertaiselle talentille kuuluisi levittää punaista mattoa, vaan ne edessä olevat esteet olisi ylitettävä.

------------------------

No asiasta toiseen. Ehdin vasta eilen katsomaan sen jo reilun viikon takaisen kehitysleirin päättäneen scrimmage-matsin Team Brieren ja Team Jonesin välillä, josta tässä jotain omia ajatuksia. Tallenne pelistä peräti selostuksen kanssa löytyy Flyersin Youtube-kanavalta, mikäli on vielä joltain näkemättä ja sattuu kiinnostamaan.

Pelasivat ottelussa kolme 15 minuutin erää, joista kaksi ensimmäistä 5v5 peliä ja kolmannessa sitten puolet erästä 4vs4 ja jälkimmäinen puolisko 3vs3. Lopuksi oli vielä rankkarikisa.

Pelissä oli ikävien loukkaantumisten ja muiden sattumusten välttämiseksi taklaaminen kiellettyä. Ottivat kyllä kontaktia ja kamppailivat muutoin normaalisti, mutta vauhdista annetut taklaukset puuttuivat. Myöskään 2 minuutin rangaistuksia ei vihelletty, jotta saivat pidettyä tempoa ja intensiteettiä yllä ja jaettua peliaikaa tasaisesti kaikille. Tuomarit keskittyivät poimimaan selkeät maalipaikat vieneet rikkeet, joista rikottu pelaaja pääsi suorittamaan eräänlaista rankkarin ja läpiajon hybridimallia. Pelaajia oli toki selvästi ohjeistettu jättämään liiallinen mailankäyttö ja muu estäminen vähemmälle, jolloin tällainen linjaus oli ylipäätään mahdollista ilman täyttä viidakkoa.

Liikaahan näistä keskikesän poikkeusmatseista ei kannata johtopäätöksiä vetää kumpaankaan suuntaan, mutta onhan näitä mukava pyöritellä.


Team Briere

Owen McLaughlin – Cole Knuble – Devin Kaplan
Alexis Gendron – Jack Berglund – Matt Miller
Cody Croal – Ryan MacPherson – Mark Estapa
Ryan Remick – xxxxx – Lee Parks

Trey Taylor – Oliver Bonk
Matthew Campbell – Sam Sedney
Artyom Kudaskov – Matteo Mann

Carson Bjarnason


Team Jones

Alex Bump – Jett Luchanko – Noah Powell
Denver Barkey – Jack Williams – R.J. Avon
Santeri Sulku – Heikki Ruohonen – Alex Ciernik
Josh Zabreski – xxxxx – Sawyer Boulton

Hunter McDonald – Spencer Gill
Jack Page – Ethan Samson
Wyatte Wylie – Austin Moline
Emile Chouinard

Arthur Smith
Matteo Drobac


Kokoonpanot olivat tässä tapauksessa enemmän suuntaa antavia, sillä molemmat joukkueet pelasivat nuo 5vs5 erät läpi kolmella sentterillä, jotka siis pelasivat omaa kolmen miehen kiertoaan laiturien vetäessä neljän linjan rummutusta. Peliaikojen tasaamiseksi toiseen erään vaihtui molemmissa nipuissa kaksi kolmesta sentteristä. Ainoastaan Luchanko ja Knuble pelasivat molemmat erät keskellä. McLaughlin, Miller, Barkey ja Avon pelasivat toisen erän senttereinä, Berglundin, MacPhersonin, Williamsin ja Ruohosen siirryttyä puolestaan laitaan.


Havaintoja pelaajista:
  • Luchanko pelasi hyökkääjistä parhaiten ns. tosipeleihin sopivaa kiekkoa eli ei luistanut puolustusvelvoitteista hyökkäämisen ja tehojen metsästämisen kustannuksella mihin useampi muu aina välistä sortui. Nopeus ja suoraviivaisuus näkyivät myös läpi matsin. Joku voi tietysti kysellä missä olivat ne näyttävät kiekolliset highlight reel suoritteet ja muut namuttelut, mutta itse tykkään katsella ennemmin näitä peliä tilanne-pari eteenpäin ajattelevia ja järjestäen oikeita (pieniä ja isompia) ratkaisuja tekeviä pelureita.
  • Barkey tarjoili muutamia oivaltavia syöttöjä, mutta oli ehkä omaan silmään turhan kaksijakoista. Väliin todella vahvoja vaihtoja aina terävistä takakarvauksista lähtien ja seuraavassa kaartelua pelin ulkopuolella / kyttäystä, josko pääsisi nopeasti kärkenä vastaiskuihin jne. Kaverin intensiteetti tuntui myös laskevan pelin revettyä/ratkettua. Tämä ei kuitenkaan ollut Barkeylle mikään mittarimatsi. Tiedossa on, että taitavana ja nopeana pelaajana pystyy niin halutessaan näissä loistamaan, vaan tärkeämpää on miltä näyttää syksyn campeilla, kun mukaan hyppäävät ensin organisaation kokeneemmat AHL-prospektit ja myöhemmin vielä NHL-ukot.
  • Berglund oli mielestäni Team Brieren paras ja näkyvin hyökkääjä. On varsinkin kiekonsuojaajana prospectpoolin parhaimmistoa. Ensimmäiset potkut pitää luonnollisesti saada paremmaksi, mutta vauhtiin päästyään ei kaveria tuossa joukossa helpolla pysäytetty ja kykenee hyvin ylläpitämään vauhtiaan kiekollisena ja tekemään myös vauhdista oivaltavia kiekollisia ratkaisuja.
  • Knuble tuli peliin kuin tykin suusta aiheuttaen vahvalla ja suoraviivaisella luistelullaan päänvaivaa Team Jonesin puolustukselle, mutta effort laski pelin edetessä, jonka lisäksi mukaan mahtui pari selkeää virhettäkin. 0-2 osumassa hävisi oman maalinedustan 1vs1 kamppailunsa täysin pystyyn ja kolmannessa erässä joutui McDonaldin riepottelemaksi. Ensiksi menetti McDonaldin aggressiivisen poke checkin myötä kiekon hyökkäyssinisellä, jota seuranneessa kamppailussa isompi jenkkipakki riepotteli Knublea kuin märkää rättiä napaten kiekon itselleen luoden 2vs0 tilanteen, jonka Bjarnason kuitenkin pelasti. Knublen korkeaoktaaninen all in -pelaaminen on asteen haavoittuvampaa, jos kuorma kasaantuu kovin suureksi kuten tässä kolmen sentterin pyörityksessä nyt tuntui käyvän.
  • Bump oli hyvin näkyvässä roolissa läpi pelin. Eniten jäi mieliin sulavista ja vauhdikkaista kiekon ylös tuonneistaan. Olivat yhdessä Powellin kanssa ottelun vaarallisin ja aikaansaavin laituritandemi. Silmämääräisesti vaikutti aiempaa solakammalta, minkä johdosta liike tuntui terävämmältä ja jaksoi myös polkea paremmin vaihtojen pitkittyessä.
  • Paljon kehuja aiempina päivinä kerännyt Powell oli myös vahva ja näkyvä hahmo läpi matsin, mikä oli luonnollisesti ilahduttavaa vasta varatusta pelaajasta puhuttaessa. On yllättävänkin juonikas ja taitava kiekollisena ja kun pelaamisen painopiste on kohti maalia, niin nämä pääsevät myös kiitettävästi esiin. Liikettä vain paremmaksi, niin tässä voi olla yksi jokerikortti, joka kantaa aina NHL:ään asti. Ei kaiketi ole ihan täysin kuuro, mutta selkeästi kuulorajoitteinen joutuen käyttämään apulaitteita ja lukemaan huulilta jne., joten selviytyjän luonne ja sielu tuntuisi kaverilta löytyvän.
  • Ruohonen näkyi enemmän kiekottomalla tekemisellään, vaikka maalin tekikin, mikä sekin oli suomalaisen suorittamasta blokista lähteneen nopean pelinkäännön seurausta, jossa Avonin kanssa pelasivat hyvin yhteen. Luistelu vaatii vielä työtä ja lisää räjähtävyyttä, jotta tuo ns. yleishyvä aihio pääsi paremmin esiin ja oikeuksiinsa.
  • Bonk pelasi ok matsin tehden useita hyviä lukuja ja katkoja puolustussuuntaan, mutta kyllähän Team Brieren pelissä mukana pysyminen olisi vaatinut tältä suurempaa ja näkyvämpää roolia hyökkäyssuuntaan. Nyt mieliin jäi lähinnä yksi näyttävä poikkijääntarjoilu takatolpalle, joka ei kuitenkaan tuottanut osumaa. Miinuspuolelle jäi taas yksi selkeä virheluku, kun laidasta kimmonnut kiekko meni yllättävästi läpi ja aiheutuneesta 2vs1 tilanteesta Barkey-Williams duo rankaisi ja pari muutakin pienempää erhettä, joten ei mielestäni ihan parasta Bonkia.
  • McDonald oli Team Jonesin paras puolustaja ja tekisi mieli sanoa, että koko ottelunkin, kun onnistui jykevän ja varman puolustuspelaamiseen ohessa tuikkimaan poikkeuksellisesti kerrankin myös hyökkäyssuuntaan. Ajattelin ennen peliä, että tuollainen ”siistimpi” ja taklauksista vapaa peli ei parhaalla tapaa istuisi McDonaldille, mutta eipä se juuri menoa haitannut. Oli mielestäni selvästi parempi, mitä organisaation sisäinen verrokkipelaajansa Ginning aikanaan omissa scrimmageissaan, joten ainakin siinä valossa paremmalta näyttäisi. Apulais-GM Brent Flahr jakoi myös varsin mairittelevia kommentteja pelaajasta, huomioiden, ettei puhuta mistään organisaation top-prospectista.
  • Avon oli ok. Ei mitään erityisen säkenöiviä yksittäisiä suoritteita, mutta sellaista vahvaan luistelun perustuvaa all-round duunia ja peliä edistänyttä aktiivisuutta läpi matsin. Oma mutu on, että voisi olla ensi kaudella Phantomsien yllättäjiä. Toki tämän(kin) kohdalla syksyn leiritykset kertovat paremmin, kun vastaan tulee vahvempaa ja nopeampaa peluria, nyt pystyi aika montaa nuorempaansa kurnuttamaan olemalla vain fyysisesti valmiimpi.
  • Kaplanista ei jäänyt mainittavaa käteen tai että olisi edennyt pelaajana sitten viime kevään. On vain liian hidas sekä jaloiltaan, että nupilta. Uinui myös ottelun avausosumassa, jonka myötä McDonald pääsi puttaamaan maalinkulmalta karat pussiin kenenkään estelemättä. Kuuluu toki pelaajiin, joka olisi varmasti hyötynyt, jos karvatessa olisi päässyt ajamaan normaaliin tapaan taklauksia jne.
  • McLaughlinilla oli tuttuun tyyliinsä jälleen vauhtia ja luovuutta, mutta liialliseksi pelin ulkopuolella hääräämiseksi vain meni useissa tilanteissa, eikä oikein tahtonut päästä sisään ytimeen. Lisäksi pehmeys kamppailu ja puolustustilanteissa näkyi.
  • Gendron vaikutti entistäkin nopeammalta, mutta vaikkapa toiseen speedsteriin Luchankoon verrattaessa vauhti ei vain kohdistu oikein tai paremminkin riittävästi peliä edistäen, jolloin tuottavuus jää piippuun.
  • Gill pyrki pelaamaan ymmärrettävästi aika perusvarmaa, eikä noussut suuremmin esiin hyvässä tai pahassa. Eri kamppailutilanteet osoittivat, että hentoinen kroppa huutaa paljon lisää voimaa, jotta voisi ruveta miettimään valmiutta ammattikaukaloihin, mutta kyllähän pojasta, sitä luontaista mobiiliutta löytyy, jonka varaan rakentaa. Selkeä projekti, jota Flyers managementti selvästi uskoo voivansa työstää isosti eteenpäin.
  • Ciernik teki lopun 3vs3 pelissä näyttävän highligh-osuman, mutta 5vs5 erät olivat mitäänsanomattomia. Vaikea edelleenkään nähdä, että tästä kasvaisi toimivaa palasta NHL:ään. Euroopan sarjoihin isompaan kaukaloon on ilman muuta kiinnostava talentti.
  • Mann vaikutti edelleen melkoiselta hirveltä luistimilla, kummemmin ei ole tämän luistelu kehittynyt, jos vertaa draft-vuoteen. Tarjoili muutamia kelpo puolustussuorituksia, mutta kokonaisuutena matkaa riittää kuljettavaksi. Saa nyt nähdä missä ylipäätään pelaa ensi kaudella, kun ilmeisesti haluja juniorikiekon taakse jättämiseen olisi? Vuoden viimeisenä päivänä 2004 syntyneenä on tulevalle kaudelle AHL-kelpoinen, mutta eihän taso vielä vakirooliin AHL:ssä tule riittämään, vaan parempi paikka olisi ECHL:n Reading, jossa jo loppukaudesta yhden try-out pelin pelasikin. Flyersilla tuskin on toistaiseksi nähdyn perusteella halua polttaa yhtä sopimuspaikkaa kolmeksi vuodeksi pelaajaan, joten kyseeseen tulisi ainakin alkuun AHL-sopimus Phantomsien kanssa, jos nyt ehdoin tahdoin haluaa hypätä ammattikaukaloihin.
  • Bjarnason otti muutamia näyttäviä torjuntoja, mutta ei kuitenkaan mitään sen mullistavampaa. Nämä kesän niin ja näin puolustetut coast-to-coast ryntäilyt ovat tietysti maalivahdille vähän ikäviä, varsinkin jos joutuu pelaamaan sen heikomman kokoonpanon takana, joten syksyn leiritykset kertonevat kanukkiveskarista enemmän.
  • Camp-invite osastoa en sen tarkemmalla kammalla seurannut ihan jo siitä syystä, että pystyi keskittymään Flyersin omiin prospecteihin edes jollain pieteetillä, mutta kyllähän Jack Williams nosti päätään, kuten odottaa sopikin. Aika kokonaisvaltainen ja monipuolinen paketti, jonka pitäisi ilman ihmeellisyyksiä olla niitä halutuimpia NCAA -free agentteja ensi keväänä.
  • AHL-sopimuksen Phantomseihin saanut Sawyer Boulton oli myös kutsuttu tuohon peliin leirityksen ulkopuolelta täyttämään rosteria Massimo Rizzon oltua sivussa. Luonnollisesti tällainen taklausvapaa peli ei todellakaan ollut Boultonin mukavuusalueella, mutta toisaalta oli mukava nähdä kaveri vähän isommalla peliajalla ja samalla enemmän kiekollisena, kun Londonissa rooli oli korostuneen taklaus ja energialähtöinen. Mielestäni Boulton on hyvä luistelija, eikä nyt täysin kädetönkään ja Londonissa eivät Hunterien vaateliaasta 5vs5 pelistä laistajat paljoa kokoonpanosta nimeään löydä, joten vakaa pohja ammattilaiskiekkoilulle on tämän puolesta olemassa. Nykypäivänä NHL alkaa olla näille puhtaammille tappelijoille jo varsin vaikeasti saavutettava unelma varsinkaan menestystä hakevissa joukkueissa, eikä Boultoninkaan kohdalla ole reilua maalata näitä kolmea kirjainta sen enempää, niin käy jos on käydäkseen, vaan lähtökohdan pitää olla AHL:ssä, jossa rosoisille ja kovanyrkkisille pelaajille on yhä oma tarpeensa. Idealeinta voisi olla alukuun ECHL:stä aloittaminen, jottei pelaaminen mene pelkäksi vaihdoista selviytymiseksi, vaan saisi tuotua enemmän pelillistäkin puolta jäälle ja sitä kautta kehityttyä myös jääkiekkoilijana.
 

Jay79

Jäsen
Suosikkijoukkue
Philadelphia Flyers
Kiitos Eager kattavasta paketista junnujen suhteen, vuodesta toiseen tietää että laatua tulee sieltä näissä rapsoissa.
 

Taison

Jäsen
Suosikkijoukkue
Philadelphia Flyers, KalPa
The Athleticin Scott Wheeler on tehnyt mielenkiintoisen top-100 listauksen NHL:n varatuista lupauksista. Matvei Michkov on ilahduttavasti peräti toiseksi korkeimmalle arvostettu pelaaja, heti Macklin Celebrinin jälkeen. Muista Flyers-varauksista Oliver Bonk on rankattu sijalle 50. Enempää Flyers-pelaajia ei listalle mahdu, mikä on hieman vähemmän mairittelevaa jällenrakentavalle organisaatiolle.

Muista kiinnostavista pelaajista mainittakoon Cutter Gauthier sijalla 19. ja Zeev Buium, joka on Wheelerin listalla peräti sijalla 5.
 

Craig Berube

Jäsen
Suosikkijoukkue
Philadelphia Flyers
Ei ihmekään jos Konecnyn sopimusneuvotteluissa kestää jos alla oleva pitää paikkansa.





Edelleenkin tuo ”range” -sana mahdollistaa alemmankin dollrimäärän jossain 9,5-10 välillä, mutta silti aivan järjettömän isosta sopimuksesta puhutaan, mihin ei ole mitään perusteita. Se ei voi olla mikään peruste että on joukkueen paras pelaaja. Konecny on 27-vuotiaana kerran pelannut piste per peli kauden. Koko ura on mennyt 0,71 tahdilla.

Ja kuinka suuresta sopimuksesta oikein puhutaan? Antaa Alex Appleyardin havainnollistaa:



 

Jay79

Jäsen
Suosikkijoukkue
Philadelphia Flyers

Laakamato

Jäsen
Suosikkijoukkue
Philadelphia Flyers (Jokerit)
8x8.75 Travis pojalle.

Voidaan lopettaa spekulaatiot siihen.

8 vuotta on minusta edelleen liikaa mutta selvää oli että sen pituinen sopparista tulee väkisinkin.

10 miljoonaa huhuttiin mutta onneksi ei sinne tasolle sentään menty.
 

Craig Berube

Jäsen
Suosikkijoukkue
Philadelphia Flyers
8x8.75 Travis pojalle.

Voidaan lopettaa spekulaatiot siihen.

8 vuotta on minusta edelleen liikaa mutta selvää oli että sen pituinen sopparista tulee väkisinkin.

10 miljoonaa huhuttiin mutta onneksi ei sinne tasolle sentään menty.
En tykkää..

Päällimmäisenä: ylimaksu. Ei iso, mutta kuitenkin ”tarpeeton” ylimaksu tähän vaiheeseen, kun ei olla vielä siinä vaiheessa missä muutamat seuraavat vuodet olisivat ”nyt tai ei koskaan”- vuosia jolloin sopimuksen viimeisillä vuosilla ei ole niin väliä. Jos kyseessä olis vaikka viiden vuoden sopimus niin ok, mutta kahdeksan on liikaa. Luojan kiitos sopimuksessa ei taida mitään klausuuleja olla.

Nyt olisi ollut paikka saada hyviä ammuksia tulevaisuuteen, sen sijaan saatiin kahdeksaksi vuodeksi sellainen ~70 pisteen mies melkein yhdeksällä miljoonalla kahdeksaksi vuodeksi.
 
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy
Ylös