Laitetaanpa vähän viikonloppulukemista ilmoille. Tässä nyt se lupaamani prospect-läpikäynti kuluneen kauden jäljiltä. Ajattelin tällä kertaa kokeilla vähän uutta ja käydä prospectit läpi varausvuosittain. Samalla saa vähän kuvaa miltä mikäkin draft näyttää tänä päivänä. Flyersin riveihin jo nousseista en mahdottomia tällä kertaa tarinoinut, vaan keskityin enemmän muissa sarjoissa pelanneisiin. Viimeinen mukaan otettu draft on vuodelta 2012.
2017 Draft
Nolan Patrick / C / 1. kierros / 2. varaus
Nousi varauksensa jälkeen suoraan NHL:ään. Tulokasvuoden syksy meni vielä vauhtiin totutellessa ja aiempien loukkaantumisten jäljiltä pelikuntoa hakiessa, mutta vahvan kevätpuoliskon aikana nousi jo legimentiksi kakkossentteriksi. Mikä tärkeintä yhtä päätilttiä lukuun ottamatta Patrick sai pelata ehjän kauden ja päässyt nyt pitkästä aikaa aloittamaan terveenä kesätreenit. Vaikka Flyers-lasein asiaa tutkailenkin, on Patrick-Couturier tandemin varaan jatkossa helvetin hyvä rakentaa uskottavaa contenderia.
Morgan Frost / C / 1. kierros / 27. varaus
Frostin kautta on ehditty jo tälläkin foorumilla hehkuttamaan, eikä syyttä suotta, sen verran vahvasti nuorimies suoritti. Hieman taisi kuitenkin bensa loppua koneesta kesken, kun ne kauden parhaat jaksot osuivat tammi-helmikuuhun, mutta kaiken kaikkiaan todella vahva sesonki. Kuten on tullut jo todettua, Frost on loistava yhdistelmä nopeutta, taitoa ja peliälyä, jolla tullaan ilman mahdottomia terveyshuolia luomaan komea ura myös NHL:ssä. Löytyykö paikka lopulta laidasta vai keskeltä, sen aika näyttää. Pidän yhtä lisävuotta OHL:ssä todennäköisimpänä skenaariona, varsinkin kun fysiikka kerran loppui kesken OHL-kauden, mutta ei Flyersin rosteriin murtautuminen jo tulevana syksynä ole tietysti täysin poissuljettua. Kaiken kaikkiaan hieno varaus, jolla on edessä kirkas tulevaisuus. En nyt tämän pidempää kaverista kerro, ettei mene turhan siirappiseksi ylistyslauluksi.
Isaac Ratcliffe / LW / 2. kierros / 35. varaus
Ratcliffe pelasi tasapainoisen ja vahvan kauden Guelphin ykköshyökkääjänä. Tilastojen valossa ei nähty mitään mahdotonta ilotulitusta, mikä menee osaltaan keskinkertaisen joukkueenkin piikkiin, mutta eteenpäin mentiin tälläkin saralla. Oli kuitenkin joukkueensa selvä go-to-go kaveri, joka pelasi tilannetta kuin tilannetta, mikä on pidemmällä tähtäimellä huomattavasti merkittävämpää ja kehittävämpää kuin parikymmentä ekstrapinnaa tilastoissa, jonkun kovemman nipun kakkoskorin miehenä. Junnukauden päätyttyä allekirjoitti ATO:n Phantomseihin, jossa ehti hakemaan tuntumaa parin pelin verran. Ei näyttänyt mitenkään ulkopuoliselta, jos nyt ei sen dominoivammaltakaan. Tulevaa ajatellen rohkaisevinta oli ilman muuta luistelun paraneminen. Ratcliffe ei ole ollut missään vaiheessa huono luistelija, mutta vielä toissa kaudella meno oli jotenkin tehottoman näköistä, vaikka puhtaasti teknisesti ei suuria puutteita ollut ruudun taakse nähtävissä. Kesä oli siis tehnyt tehtävänsä ja voimaa saatu jalkoihin lisää, sillä nyt oli jo havaittavissa sellaista odotuksia nostattavaa irtonaisuutta, mikä yhdistettynä vajaaseen pariin metriin alkaa jo houkuttamaan. Vielä voimatasojen parantamisen jatkamisen ohessa vähän kehon hallintaa ja koordinaatioita paremmaksi, niin aletaan puhumaan jo jostain. Niin ja sitä taitoa ja pelikäsitystä löytyy, minkä vuoksi nuorukaisen talentti ja tulevaisuuden näkymät houkuttavat. Ratcliffen-projekti jatkuu myös tulevan kauden OHL:ssä, kun ei CHL-routelta tulevana voi ikänsä vuoksi vielä pelata täyttä kautta AHL:ssä, jonka perään pelannee ainakin vuoden Phantomseissa, mutta sanoisin jotain hyvää olevan tuloillaan. Näin uskon.
Kirill Ustimenko / G / 3. kierros / 80. varaus
Ustimenko pelasi täyden kauden MHL:ssä kelpo lukemin. Merkittävimpänä juttuna pelimäärä nousi selvästi viime kaudesta, mikä on nuoren pelaajan kehitykselle tärkeää. Yhtäkään peliä en nuorelta venäläiseltä nähnyt, joten täysin ummikkona mennään. Katsotaan nyt miten ura etenee ja tuleeko jossain kohtaa Atlantin yli AHL:ään, mutta ainakaan vielä Ustimenkoa kohtaan ei tarvitse toiveita haudata.
Matthew Strome / LW / 4. kierros / 106. varaus
Ollaan rehellisiä. Strome edustaa pelaajatyyppiä, jollaiselle en vain näe käyttöä rakennettaessa Stanley Cupiin tähtäävää joukkuetta, 2020-luvulla. Tämän vuoksi en välttämättä ole se kaikista neutraalein arvioija, mutta laitetaan nyt silti sanoja perätysten. Aloitetaan positiivisista asioista. Onhan Strome tuollaiseksi jässikäksi varsin taitava ja pelikäsitystäkin hyökkäyssuuntaan löytyy. Kun näihin yhdistää nuo yli 190 sentin raamit saadaan pelaaja, joka luo selvän vaaramomentin hyökkäyskolmanneksella, erityisesti maalinedustalla. Myös ylivoimalla Strome on käyttökelpoinen peluri useammassakin roolissa. Liikkuminen ei ole enää Stromen vahvuuksia, mutta ainoana heikkoutena tuskin vielä venettä kaataisi.
Harmi vain, ettei tuo ole se ainoa heikkous. Yksinkertaisimmillaan Stromen pelaamisesta saa paljon kertovan kuvan, kun seuraa millä intensiteetillä ja räjähtävyydellä lähtee pelin kääntyessä hyökkäyssuuntaan ja miten paljon flegmaattisempaa ja laiskempaa tekeminen on vastustajan käynnistellessä hyökkäystään. Onhan Matthew nyt jotain yritystä saanut tuohon, mutta kun homma ei vain tule sieltä alitajunnasta ja sydämestä, niin aika laihaksi jää. Kun ei puhuta pelaajasta, joka enää NHL:ssä kykenisi dominoivaan tehoiluun on tällaisia vapauksia sitäkin vaikeampaa saada valmennukselta läpi. Enkä kyllä kaipaa edes niiltä kovimmiltakaan staroilta mitään puolivaloilla kotiin himmailuja, kun menestystä ollaan hakemassa, mutta vielä vähemmän matalamman profiilin pelureilta. Eikä vain se yritys vaan myös se puolustuspelaamisen älykkyys. Monta kertaa on tullut nähtyä esimerkiksi tilanne, jossa Strome sentään yrittää polkea kohti kotia, muttei vain näe ja hahmota kuka olisi se oma mies vaan vetelee vähän sellaisessa välimaastossa turhana jätkänä, joka ei tee oikein mitään. Välillä näistä soi, välillä ei, mutta mitä tasokkaammissa kaukaloissa tätä harrastat, sen huonommin menee. Erilaisista puolustuspelaamisen sijoittumis- ja tilanteenluku virheistä kaverilla on monia eri variaatioita. Osa on seurausta puolivillaisesta ja laiskasta näennäispuolustamisesta, osa vain puutteista pelinluvussa.
Ylivoimaspesialisti, joka suoriutuu riittävän säntillisesti 5vs5 pelistään helpotetuilla minuuteilla, on se Stromen NHL-rako, mutta tähän olisi vielä reilusti matkaa ja parannettavaa niin vahvuuksien kuin heikkouksien osalta. Toinen ongelma on sitten minkä tason joukkueissa on tarvetta tällaisille suojeltua peluutusta vaativille spesialisteille? Draft lotteryyn tähtäävissä varmaan joo, mutta toisessa päädyssä vähän heikommin. Henkilökohtaisesti en usko nuorukaisen NHL-uraan, mutta onhan tämä talenttina massasta erottuva, mikä luo sentään sitä mielenkiintoa ja mahdollisuuksia.
Maksim Sushko / RW / 4. kierros / 107. varaus
Sushko pelasi loppujen lopuksi hyvän kauden. Ei ollut itselleni mitenkään erityisen tuttu pelaaja kauteen lähdettäessä, muutaman pelin olin nähnyt tältä aiemmin alaketjujen grinderinä, joten tervehdin ilolla roolin kasvattamista ja nousua Owen Soundin profiilihyökkääjien joukkoon. U20-kisoissa oli vuorostaan Valko-Venäjän ykköstähti. Pääsi pelaamaan seurakauden päätyttyä myös aikuisten MM-lätkää, mikä tosin kertoi enemmän Valko-Venäjän kapeasta pelaajamateriaalista kuin Sushkon valmiudesta. Työteliäänä, tunnollisena ja älykkäänä pelurina on pelaaja, jota valmentajat kuormittavat kaikissa tilanteissa ja nuorukaista on varmasti helppo heittää jäälle, kun tietää mitä tulee saamaan. Ongelmat NHL-uraa ajatellen tulevat siinä, että samankaltaisia pelaajia tulee sieltä ja täältä. Lopulta hyvin pieni joukko onnistuu murtautumaan NHL:ään asti. Sushko ei ole täysin kädetön tai vailla offensiivista pelikäsitystä, mutteivat nämä ole valkovenäläisen vahvuuksiakaan ja ominaisuuksia, joiden varaan voisi uraa rakentaa, vaan haalarit ovat se kaverin asuste ja se mahdollinen NHL-rooli tulee löytymään nelosesta. Osoituksena positiivisesta urakaaresta Sushko sai keväällä ELC:n Flyersilta. Ei ole vielä ensi kaudeksi AHL-kelpoinen, joten ura jatkuu vuoden verran OHL:ssä, jonka päälle useampi kausi AHL:ää. Katsellaan rauhassa mitä tapahtuu.
Noah Cates / C, LW / 5. kierros / 137. varaus
Catesin kausi oli tilastojen valossa kaksijakoinen. Syyspuoliskolla olivat tehot tiukassa ja ilmeisesti muutenkin hieman totuttelua uuteen sarjaan, mutta hitaan alun jälkeen homma lähti rullaamaan ja lopulta tuloksena oli vähintään kelvollinen kausi myös tilastollisesti. Catesiltä näkemäni pelit osuivat helmi-huhtikuu välille, joten en ota tässä kantaa mitä syksyllä tapahtui tai ei tapahtunut.
Täytyy heti alkuun sanoa, että pidin todella paljon näkemästäni. Ei Cates ole kaikista räiskyvin tai yksilötaidoillaan esiin ponnahtavin talentti, mutta pelaa älykästä ja vastuullista kahdensuunnan kiekkoa, jonka varaan on hyvä rakentaa viisikon ehjää ja tuloksekasta peliä. Kiekottomana sijoittuu järjestäen hyvin, takakarvaa ja puolustaa tunnollisesti kuin muutenkin pitää paletin ehyenä ja pelin balanssissa. Kiekon kanssa taas näkee ja löytää syöttölinjat sekä kykenee tarjoamaan mustaa peliä edistävästi eteenpäin. Catesin pelaaminen ei ole mitään unelmapassien metsästystä vaan pyrkii löytämään kuhunkin tilanteeseen sopivimman ja joukkuetta palvelevimman ratkaisun. Milloin pelataan lyhyt viereen, milloin puhkaistaan vastustajan pakka, milloin pelataan varmasti syvään, milloin jatketaan nopeasti, milloin maltetaan ratkaiseva hetki jne. Tällä tapaa hallinta ja tasapaino säilyvät. Peliäly näkyy myös irtokiekkojen kaivamisessa, jotka vain varsin kovalla prosentilla päätyivät pojan haltuun ja näkisinkin Catesilla avuja vahvaksi kulmapelaajaksi, myös korkeammille tasoille, kun raamit ovat kunnossa ja eritoten kädet ovat taitavat ja pitkät.
Catesin liikkuminen on sellaista dieselmäistä jyskyttämistä, eikä näin ollen ole kummoinen uhka 1vs1 tilanteissa tai nopeissa vastahyökkäyksissä, mutta näkisin tässä suurimmaksi ongelmaksi tehottomat jalat, jotka huutavat lisää voimaa. Laadukkaalla harjoittelulla pitäisi tapahtua kehitystä, kuten mm. Ratcliffe on jo ehtinyt osoittamaan. Mitään speedsteriä on Catesistä turha odottaa, mutta ei peliälykkään kaverin tarvitse mikään aropupu jatkossakaan olla, kunhan luistelu vain saadaan säntilliselle tasolle. Ylipäätään fysiikka kaipaa parannusta, mikä on samalla suurin syy, nuorukaisen rauhalliseen urakaareen. Eli miksi pelasi vielä NCAA:n sijaan USHL:ssä, ja draft-vuonnaan Minnesotan HS-sarjaa jne. Tämä on kuitenkin osa-alue, jota pystyy kirimään ja tässä onnistuessaan Catesin vahvuudet pääsevät kunnolla esiin.
Vaikka aika positiivissävytteisesti kaverista juuri kirjoitinkin, niin hyvä huomioida, että draft+1 vuosi sujui USHL:ssä, ilman mahdotonta ilotulitusta ja dominointia, siinä missä moni muu varattu jenkki-ikätoveri pelasi jo NCAA:ssa eli Catesin matka on pitkä ja kehitettävää riittää. Eikä kaverin kehitykselle passaa myöskään rakentaa liian suuria odotuksia, vaan mahdollinen NHL-rooli, jos sellaista joskus eteen tulee, löytyy alakentistä. On kuitenkin pelaajana ja talenttina omaan mieleeni ja mielenkiinnolla seuraan pojan uran etenemistä myös jatkossa, sillä se talentti on siellä, mikä vain pitää jatkossa oikeilla ratkaisuilla jalostaa esiin. Sekin kertoo varmaan jotain, että näinkin pitkään tuli kirjoitettua 5. kierroksen varauksesta. Aloittaa ensi syksynä yliopistouransa vastikään NCAA-mestaruuden napanneessa Minnesota-Duluthin yliopistossa.
Olle Lycksell / RW / 6. kierros / 168. varaus
Odotin Lycksellin kauden sujuvan enimmäkseen junioreissa, joten oli mukavaa nähdä tätä suhteellisen säännöllisesti Linköpingin SHL-nipun mukana. Rooli löytyi järjestäen nelosesta, mutta edellisen kauden sujuttua pääasiassa U18-joukkuessa oli tämäkin jo kova tasonnosto. Kiekolliset taidot ja pelikäsitys ovat ihan kelpo tasolla, eivät huikaisevia, mutta sanotaanko riittäviä. Liike saisi olla kuitenkin raamit huomioiden parempaa ja irtonaisempaa, joskaan ei ole huono luistelija. Toinen vielä selvempi puute löytyy kamppailupelaamisen saralta, missä näkyy nuorukaisen yhä varsin poikamainen fysiikka. Tuohon saataneen jatkossa muutosta, mutta liikkeen kehittäminen on jo työläämpää ja mitään vahvuutta tuosta tuskin on tulossa, mikä luo hikisesti 180 senttiselle kaverille jatkossakin omat haasteensa. On myös pelaajatyyppinä vähän pohdintaa aiheuttava tapaus. Ei ole oikein luontainen puolustavien roolien peluri, mutten taas tiedä riittävätkö kyvyt enää kovemmissa kinkereissä offensiivisiin ketjuihin? Mahdollinen väliinputoaja siis kyseessä, mutta paljonhan on loppupeleissä kiinni peliälystä, huippu peliälykkäät pelaajat kun kykenevät sopeutumaan ja mukauttamaan pelaamistaan muita paremmin. Tämän riittävyyteen en vielä ota kantaa kun olen nähnyt kaveria pääsääntöisesti varsin pienillä minuuteilla rajatussa roolissa. Kehitys on ollut kuitenkin mukavan nousujohteista, joten ei dumata vielä tässä vaiheessa liikaa. Jatkaa Linköpingin riveissä SHL:ssä, jossa roolin kasvattaminen sekä Ruotsin U20-joukkueeseen mahtuminen ovat hyviä maaleja tulevalle kaudelle.
Wyatt Kalynuk / D / 7. kierros / 196. varaus
Kalynuk pelasi tilastojen valossa kelpo tulokaskauden NCAA:ssa. Wisconsinin yliopisto ei ole toki ihan sieltä kovimmasta päästä, jonka vuoksi joukkueen kärkipakin ruutu oli helpommin saavutettavissa, mutta yhtäkaikki vahva vuosi. Yhtäkään peliä en Kalynukilta nähnyt, joten sen enempää en tässä ota kantaa. Varausvuotena tuli muutama matsi nähtyä, joissa oli sellainen asiallinen ns. yli-ikäinen yleispuolustaja USHL:ssä, mutteivat esitykset synnyttäneet sen suurempaa uskoa tulevaan, mutta kulunut vuosi oli ehdottomasti positiivinen. NCAA-ura jatkuu.
2016 Draft
German Rubtsov / C, LW / 1. kierros / 22. varaus
Loukkaantumisten sävyttämän 16-17 kauden jälkeen odotukset tai vähintäänkin toiveet Rubtsovin viimeistä juniorikautta kohtaan olivat itselläni suhteellisen kovat. Toiveissa oli ehjä ja vahva bounce back vuosi, jonka jälkeen olisi mukava siirtyä ammattikaukaloihin. No ihan tällaista ei nähty vaan kausi jäi pettymyksen puolelle sillä tehot ja offensiivinen pelaaminen ylipäätään eivät ottaneet tuulta allensa oikein missään välissä. Aina Memorial Cupin voittoon saakka jyrännyt Acadie rakensi pelaamisensa toki vahvasti tiiviin viisikkopuolustuksen varaan eikä joukkueessa muutenkaan mitään hirmuisia pinnoja taottu, mutta eipä Rubtsov kyennyt nousemaan edes joukkueensa eturiviin vaan enemmän taustalle oli jääminen.
Jos syitä tähän haetaan, niin mielestäni Rubtsov pelaa kiekollisena liian turvallisesti ja kiltisti, eikä monestikaan edes yritä mitään vähänkään riskialttiimpaa hyökkäyssuuntaan, vaan tyytyy liian helposti siihen turvallisimpaan ratkaisuun, oli tämä sitten kiekon toimittaminen syvään, rännikierrätyksen jatkaminen tai varsin vaaraton veto pienestä kulmasta, josta tulee ainoastaan helppo torjunta vastustajan kassarille. Sellaiset peliä murtavat ja vastustajia yllättävät ratkaisut ja yritykset olivat aika harvassa. Kun ei yritä, niin ei voi saada tuloksiakaan, eikä tapahdu oikein sitä kehitystäkään. Kaverin laukauskaan ei ole kummoinen niin tarkkuuden kuin voimankaan suhteen ja varsinkin vedon lähettäminen kestää monesti liian kauan, jolloin pakit ehtivät peittämään ja maalivahtikin on paremmin tilanteen tasalla. Ei myöskään aja maalille tai ylipäätään kamppailutilanteisiin siten kuin kuuluisi vaan turhan usein menee liiallisen himmailun ja kaartelun puolelle.
Rubtsovin pelaamisessa on paljon hyvääkin. Puolustaa uutterasti ja fiksusti ymmärtäen hyvin myös kenttätasapainon päälle. Ei myöskään sorru helppoihin menetyksiin, joskin aina välillä pitäisi kyetä tunnistamaan tilanne, joissa pientä riskiä kannattaa ottaa. On käyttökelpoinen alivoimalla ja kykenee pelaamaan tuloksekkaasti pelin vaikeimpia puolustusvaihtoja. Liike on vahvaa ja yleinen taitotaso kunnossa, jonka johdosta pystyy pelaamaan ketjussa kuin ketjussa. Pärjää myös fyysisissä väännöissä vaikkei mikään mörssäri olekaan. Koen Rubtsovin myös olevan pelaaja, joka istuu paremmin ammattikaukaloihin, joissa pelitavan noudattaminen ja älykäs kurinalaisuus korostuvat juniorisarjoja enemmän, mutta kyllähän tuo offensiivisen puolen ja tehojen laahaaminen on pakottanut laskemaan odotuksia venäläistä kohtaan. Tällä hetkellä pitänee olla tyytyväinen, mikäli kaverista kasvaa Laughtonin tyylinen alakenttien työmyyrä. Kärkikenttiin nousu vaatisi hyökkäyspelaamisen selkeää heräämistä. Aloittaa ensi syksynä ammattilaisuransa Phantomsien riveissä.
Pascal Laberge / C, RW / 2. kierros / 36. varaus
Positiivisena asiana Laberge sai pelata ainakin päällisin puolin ehjän kauden eikä nähty mitään viikkokausien täyslepoa aiheuttavia aivotärähdyksiä, mutta siinäpä ne iloiset asiat pitkälti olivatkin. Pelaajana Laberge on vain liian hidas ja tasapaksu saadakseen riittävästi tulosta aikaan kaukalossa, eikä asiaa auta, että pelinopeus vaatimus vain nousee noustessa portaita ylöspäin. Pelaa kyllä uutteraa ja tunnollista 5vs5 kiekkoa vahvalla kamppailupelaamisella ja kiekonsuojaamisella, mutta hyökkäyssuuntaan tarvittaisiin enemmän effortia. Turhan usein myöhästyy tilanteista tai on liian passiivisessa peliasennossa seisovin jaloin kyetäkseen reagoimaan pelin virtauksiin ja muuttuviin tilanteisiin. Taidollisestikaan ei nouse erityisemmin framille, eikä tältä löydy tarvittavaa luovuutta ja silmää tilanteiden luomiseen vaan kiekolliset ratkaisut ovat järjestäen suoraviivaisia keep it simple valintoja, joihin taas tarvittaisiin tuloksen saamiseksi enemmän terävyyttä ja räjähtävyyttä. Laberge sai tulokassopimuksensa varauksen jälkeisenä kesänä, jolloin kaikki näytti vielä hyvältä. Sen jälkeen on koettu vastoinkäymisiä, eikä ole kyennyt kehittämään peliään oikein mitenkään. Aloittaa syksyllä ammattilaisuransa Phantomseissa, mutten turhan kovia odotuksia lataisi. Jos oikein typistää, niin varauksen aikaan patongista toivottiin top6 laituria, siinä missä nyt odotetaan, kykeneekö kasvamaan ja monipuolistumaan alakenttien duunariksi vai ei? Henkilökohtaisesti en usko Labergen NHL-uraan.
Carter Hart / G / 2. kierros / 48. varaus
Hart päätti junioriuransa tyylillä, mistä osoituksena valinnat sekä WHL:än (jo kolmatta kertaa) sekä koko CHL:n (toista kertaa) vuoden maalivahdiksi. Molemmat valinnat taisivat olla samalla historiallisia, eikä vastaavaa ole ymmärtääkseni aiemmin nähty. Hartin joukkueen Everettin paukut eivät riittäneet ihan mestaruuteen asti vaan WHL:än finaaleissa tuli kuokkaan Swift Currenttia vastaan, mutta tuollakin saralla meni vähintään kelvollisesti. Maajoukkuepuolella oli vuodenvaihteessa Kanadan U20 kultajoukkueen tukipilareita. Usein on tullut jo täälläkin todettua, mutta tyyppinä Hart on sellainen vahvasti peliä sekä tilanteita lukeva tapaus, joka harvemmin on huonosti sijoittunut. Näin ollen lähtökohdat torjunnoille ovat kunnossa, eikä homma perustu mihinkään Hasek maiseen pyörimiseen ja rimpuiluun. Näin ollen niitä helpolta näyttäviä lirautuksiakaan ei juuri nähdä, paketin pysyessä kasassa ja kiekon tiellä. Löytyy Hartilta hyvät refleksit ja elastisuuskin on kunnossa, mutta homma ei lähtökohtaisesti rakennu sirkustemppujen varaan. Mielestäni suurin uhkakuva Hartin kehitykselle ovat nämä valtaisat odotukset ja hype, mitä nuoreen maalivahtiin on juniorisuoritusten myötä ladattu organisaatiossa, joka on etsinyt legimenttiä pidempiaikaista ykkösmaalivahtia 80-luvun lopulta lähtien. Kovapäinen kaveri saa olla, mikäli tuon käsittelee, mutta tällaista piirrettä maalivahdilta tarvitaan toki muutoinkin. Ensi syksynä ammattilaisura laitetaan käyntiin Phantomseissa. Sen suurempia urakaaria ja aikataulutuksia en rupea tässä edes yrittämään vaan antaa ajan näyttää.
Wade Allison / RW / 2. kierros / 52. varaus
Yhtäkään peliä en Allisonilta nähnyt, mutta tilastojen valossa jatkoi nousujohteisissa merkeissä. Kausi valitettavasti päättyi tammikuun loukkaantumiseen. Ennen loukkaantumista ehti olemaan spekulaatiota, josko tämä olisi jäänyt viimeiseksi kaudeksi yliopistossa, mutta loukkaantuminen taisi vetää jäitä hattuun ja keväällä kuultiin yliopistouran jatkuvan. Kuten jo aiemmin todettua Allison on mielenkiintoinen paketti kokoa ja taitoa, eikä liikekään ole onnetonta, mutta ilman nähtyjä otteluita en halua rakennella sen korkeampia pilvilinnoja.
Jatkuu...
