Laitetaanpa samaan syssyyn jotain Pohjois-Amerikankin prospecteista:
- Varaamaton Philippe Myers on tosiaan jatkanut siitä mihin viime kaudella jäi. Harmi vain, että aivotärähdykset ovat sotkemassa kautta. Toivotaan, ettei samaa mantraa tarvitse jatkossa käyttää koko urasta. Pelaajana on kuitenkin todella kokonaisvaltainen ns. moderni puolustaja. On kokoa ja ulottuvuutta, vahvaa 1vs1 tekemistä omissa, sijoittuu hyvin, liikkuu moitteetta, kiekollisesti taitava, veto viivasta on painava jne. listaa voi jatkaa vaikka kuinka pitkään. On vain todella hyvä ja ehyt paketti, jota valmennus voi kuormittaa tilanteesta toiseen ja jonka pelaamista on nautinto seurata. Heikkouksia on vaikea löytää, enkä terveyden salliessa näe esteitä komealle NHL-uralle. Aivotärähdykset ovat kuitenkin asettamassa niitä kysymyksiä ilmoille.
- Pascal Laberge (2. kierros, 36. varaus, 2016) joutui myöskin toipumaan pidemmän aikaa aivotärähdyksestä sen brutaalin teurastusniitin johdosta, joka tännekin syksyllä linkattiin. Kausi siis pysähtyi, ennen kuin ehti alkaakaan ja paluun jälkeen otti aikansa ennekin kuin pelaaminen ns. normalisoitui. Viimeisin näkemäni matsi oli jo varsin hyvää tekemistä, joka toivon mukaan indikoi parempaa loppu kautta. Laberge on profiililtaan kiinnostava tapaus taitoa ja kiekollista luovuutta, jotka yhdistyvät korkean työmoraalin ja hanakan fyysisen pelaamisen kanssa. Tasapaksu liike on vuorostaan rajoite, jonka pitää parantua, jotta tästä olisi hyötyä ammattilaisena. Rikkonaisen syksyn perusteella on todella vaikea sanoa mihin suuntaan nuoren kanukin ura olisi menossa. Toivottavasti saa ehjän ja mahdollisimman nousujohteisen kevään, josta olisi hyvä jatkaa seuraavaan kauteen. Luulen, että kauden jälkeisissä analyyseissä pystyy sanomaan huomattavasti enemmän siitä mihin olisi matkalla.
- Tanner Laczynskillä (6. kierros, 169. varaus, 2016) on takana vahva ensimmäinen syksy yliopistokiekon parissa, jonka kruunasi pääsy USA:n U20 mestarijoukkueeseen. Oli vahva jo kesän maajoukkueleirityksellä, jolla pohjusti tietään kisoihin. Itse turnauksessa rooliksi jäi jenkkien pirteän nelosen luotsaaminen isompien starojen heilutellessa avainroolien tahtipuikkoja, mutta teki työnsä laadukkaasti. On pelaajana varsin mielenkiintoinen. On lopulta aika tasapainoinen ja monipuolinen paketti vähän kaikkea. NCAA:ssa on todistanut kykenevänsä olemaan tehovastuullinen kärkijätkä siinä missä U20 kisoissa täytti nelosen työteliään roolipelaajan haalarit. Ei tästä mitään eturivin vastuunkantajaa tarvitse odottaa, mutta mahdollisuuksia laadukkaasti ja monipuoliseksi moderniksi bottom-6 pelaajaksi saattaisi löytyä. Mukavassa nosteessa Laczynskinkin ura olisi kun huomioi, että tuli varatuksi viime kesänä vasta toisella yrittämällä kuudennella kierroksella. Nyt puoli vuotta myöhemmin puhutaan ensimmäisellä NCAA-kaudellaan lähes 1,5 pinnan tahdilla tehoja takoneesta U20-mestarista.
- Carter Hartilla (2. kierros, 48. varaus, 2016) on takana vahva syksy Everettin kiidon takuumiehenä. Kamppailevat tiukasti WHL:än kärkipaikoista. U20-kisoissa nähtiin tuttua touhua Kanadalle kun säätivät veskariensa kanssa. Pelasivat Tampa-varaus Connor Ingramin kanssa alkusarjan puoliksi, jonka jälkeen Ingram jatkoi ykkösenä pudotuspeleihin joutuen välierässä Ruotsia vastaan haparoivien otteiden jälkeen ensimmäisen alussa 0/2 saldolla vaihtoon. Hart hyppäsi tilalle, piti maalinsa puhtaana ja oli aika selvää kumpi aloittaa finaalissa. Finaalissa teki perusvarman suorituksen, joka tällä kertaa riitti rankkareiden jälkeen hopeaan. Hart-Ingram ovat molemmat -98 ikäluokkaa, joten muodostanevat Kanadan veskariosaston myös ensi vuoden kisoissa. Saa nähdä miten päin menee tuolloin? Profiililtaan Hart on sellainen stabiili ja rauhallinen tapaus, joka peittää hyvin ja pitää pakettinsa kasassa, jättäen turhat liikkeet ja pyörimiset muille. Ripari kontrolli lienee niitä selvimpiä kehityskohteita, sillä nykyisellään sylkee liiaksi eteensä.
- Carsen Twarynskin (3. kierros, 82. varaus, 2016) Calgary Hitmen on tällä kaudella useamman vuoden kestäneen menestysvaiheen jälkeen aika keskinkertainen nippu, joka ei tule pudotuspelejä näkemään. Twarynski on päässyt tästä johtuen pelaamaan mukavasti kärkiketjuissa YV-ajan kera, mihin nähden tehot ovat vähän turhan pienet. Tekee kyllä moitteetonta ja pyyteetöntä duunia ympäri kaukaloa, mutta luontaista tehopelaajaa tästä ei vain saa oikein mitenkään. Maalinsa on survonut pääsääntöisesti maalinedustoilta, joskin näitäkään ei ole toviin tullut, vaan tehokkaan kauden aloituksen jälkeen on ollut turhan hiljaista. NHL:ää ajatellen potentiaalia on korkeintaan nelosen duunariksi, jollaiseksi en tämän usko koskaan kasvavan. Varaus, josta ei ainakaan tässä vaiheessa tarvitse kehuja jakaa.
- Connor Bunnamanissa (4. kierros, 109 varaus, 2016) on samaa mitä Twarynskissakin eli maalinedustoilla ja kulmissa viihtyvä duunarityyppi, joka tekee sitä pyyteetöntä ja likaista duunia, jolla luodaan tilaa, aikaa ja mahdollisuuksia taitavammille ketjukavereille. Kaverilla on kuitenkin asteen napakampi ranne, jonka myötä on vaaraksi vastustajalle muuallakin kuin muutaman metrin säteellä maalista. Lisäksi fysiikaltaan lahjakkaampi tapaus rooliinsa, voimaa ja kokoa kun löytyy enemmän. Pystyy myös pelaamaan laidan lisäksi sentterinä. Kaksikko taistelee aikalailla samoista haalarimiesten rooleista, joita ei välttämättä samasta draftista haluta sopimuskaton vuoksi sitoa organisaation kirjoihin määräänsä enempää. Tällä hetkellä näen Bunnamanissa enemmän pitämisen arvoista potentiaalia.
- Samaan duunarimoodiin menee myös vuotta aiemmin varattu Samuel Dove-McFalls (4. kierros, 98. varaus, 2015). Rikkonaisen viime kauden jälkeen on päässyt pelaamaan ilman suurempia vaivoja, mikä on luonnollisesti positiivista. Kuuluu vahvan Saint-Johnin hyökkäyksen avainduunareihin, joukkueen tähdätessä tiukasti kohti Q:n mestaruutta. NHL:ää ajatellen Dove-McFallsin kehitys ei olisi oikein edennyt. Liike on hitusen parempaa, mitä vielä viime kaudella, muttei tuo vieläkään vain riitä, jotta olisi hyödyksi ammattilaisena. Kiekko ei polta lavassa ja iskee riittävän hyvän paikan saadessaan mustan rysään, muttei puhuta missään nimessä sen offensiivisemmasta tapauksesta. Kulmissa ja maalinedusväännöissä on vahvuusalueellaan, mutta niin on moni muukin haalarimies. Jos pojan tilanteen haluaa tiivistää, on aika puhdas rikkovaan ja ns. passiiviseen pelaamiseen istuva kaveri, siinä missä nykyään kaivattaisiin profiilin puolesta aikalailla päinvastaisia pelaajatyyppejä myös alakenttiin. Peli menee kovaa vauhtia aivan toiseen suuntaan. Mielestäni koko tämä edellä luoteltu ns. duunarikolmikko on vähän sellaista ”onko enää käyttöä nyky-NHL:ään” osastoa. Bunnamania pidän potentiaalisimpana tapauksena, mikäli saa jatkossa liikkeeseensä lisää terävyyttä.
- Anthony Salinitrillä (6. kierros, 172. varaus, 2016) on takana kohtuullinen syksy yhtenä Sarnian avainhyökkääjistä. Salinitriltä löytyy vahaa liikettä ja perushyvä hyvä taitotaso. On myös kiekollisena mukavan yritteliäs ja aktiivinen. Ongelma on siinä, ettei ole oikein missään sen erityisempi. Kiekollinen lahjakkuus ja luovuus eivät tule riittämään tehopelaajaksi NHL:ään, joten paljon riippuu siitä miten puolustuspelaaminen jatkossa kehittyy? Tällaiset Salinitrin tyyliset perustyöteliäät ja hyvä asenteiset speedster taiturit ovat kuitenkin niitä joista tulevien vuosien alakenttien roolipelaajat rakennetaan, mikäli vain oppi tarttuu.