Oliver Lauridsen
Lauridsen pelasi läpi kauden omaa laadukasta peliään, mitä tältä on tottunut näkemään. Ei mitään uutta tai mullistavaa auringon alla. Jos siirryttäisiin ajassa 15 vuotta taaksepäin, tanskalainen suorastaan revittäisiin NHL:ään, mutta nykyään pinnalla ovat puolustajien kohdalla hieman muut ominaisuudet. Parinmetrin koko ja tuon mukanaan tuoma ulottuvuus sekä puolustussuuntaan korkea peliäly ovat asioita, joiden avulla uran luominen on mahdollista vielä tänäkin päivänä, mutta haasteitakin on. Kiekollisesti ei tule tarjoamaan NHL:ssä kuin yksinkertaista perussyöttöä pakkiparille/sentterille, voisikin olla hyvä kohde vastustajan karvaukselle. Lisäksi liikettä ei voi kehua keskinkertaista paremmaksi, tuotakin voi kriittisempi pitää helposti yläkanttiin menevänä kuvauksena, mikä tuottaa ongelmia nopeita ja sähäköitä taitohyökkääjiä vastaan, joita työntyy NHL:ään aina vain suuremmalla volyymillä. En haluaisi nähdä Lauridsenia vauhdikkaissa 1vs1 tilanteissa vaikkapa Nathan MacKinnonia vastaan, voi tulla rumaa jälkeä. Olen pitänyt tanskanjätistä koko sen ajan, mitä Phantomsien pelejä on tullut seurattua, mutten todellakaan osaa sanoa olisiko tässä pitkässä juoksussa NHL-puolustajaksi? Käsi sydämellä on myönnettävä, että hieman epäilen. Juutin puolena on kuitenkin huokea caphit, joka tuskin koskaan mahdottomaksi nouseekaan, tässä valossa on mm. Grossmannia huomattavasti positiivisempi tapaus. Ensi kaudeksi astuu voimaan yksisuuntainen NHL-sopimus ja waiverssuojakin päättyy, joten mikäli tässä jotain näkevät, niin kaiken järjen mukaan aloittaa ylhäällä 7-8 pakin roolissa. Mikäli loukkaantumisia sattuu ja saa tilaisuutensa, niin se pitäisikin sitten käyttää tai nuoremmat ja paremmat lupaukset (Gostisbehere, Morin, Hägg…) ajavat jatkossa surutta ohi.
Brandon Manning
Manning pelasi tilastojen valossa mielenkiintoisen kauden. Oli pakkien pistekunkku (8+23), jonka lisäksi keräsi joukkueen suurimmat miinukset (-24) ja saavutti vielä enforcer-Fitzgeraldin kanssa kovimman PIM-sarakkeen (231). Jos miehen pelillistä antia arvio, niin eihän se ihan nappiin mennyt. On tullut aiemminkin todettua, mutta korkeammalla peliälyllä pelaisi AHL:n sijaan NHL:ssä. Kiekollisesti on aivan riittävän taitava, pärjää fyysisesti ongelmitta, vaikkei järkäle olekaan, liikekin on ok, mutta kun järki ei vain pysy vauhdin mukana. Tekee aivan liikaa virheitä; hukkaa vartioitaviaan, sijoittuu päin sitä itseään, ryntäilee tilanteista ulos jne. Lisäksi kiekollisena hakee välillä ihmeellisiä Bobby Orreja, ja eiväthän ne onnistu, josta seuraa vaarallisia kiekonmenetyksiä jne. Toinen ongelma on sitten kuumaverisyys, jonka myötä ottaa aivan liikaa turhia ja kurittomia kakkosia ollen vastustajille helppo ärsytettävä. Ei vaadita kummoistakaan agitaattoria saadakseen Manningin lämpimäksi. On vain tyhmä puolustaja, piste. Toivottavasti eivät hae mitään kolmas kerta toden sanoo sopimusta vaan maisema vaihtukoon. Phantomsit eivät tule menestymään Manning profiilipuolustajaan, eikä tästä ole iloa Flyersillekaan, joten täysi turha mies. Ulos.
Mike Matczak
Kaivoivat kaverin ECHL:stä paikkaamaan puolustuksen loukkaantumisia. On käytännössä kaikilta ominaisuuksiltaan keskinkertaisen puolustajan prototyyppi. Menee joukon jatkona/täytepakkina, muttei tällaisia kokoonpanossa pyörittämällä tarvitse menestyksestä haaveilla. Toivottavasti ensi kaudella puolustus pysyisi paremmin kasassa, jottei tällaisia hätäapuja tarvittaisi.
-----------------
Shayne Gostisbehere ehti pelaamaan runkosarjan kaksi viimeistä ottelua, joista toisen näin. Oli oma rohkea itsensä, mutta jääkööt minimaalisen otannan myötä vielä näin sivuhuomion tasolle. Toivottavasti kykenisi olemaan Phantomsien puolustuksen kiekollinen johtaja ensi kaudella, sillä tällaista ei tällä kaudella joukkueesta löytynyt. ECHL-jyrä Kyle Busheekin ehti pelaamaan pahimman loukkaantumissuman aikaan muutaman ottelun, joista en kuitenkaan muista yhtäkään nähneeni. Jääkööt mysteeriksi.
Kokonaisuutena voisi sanoa, että vähän liian paljon turhan keskinkertaisia suhareitahan tuossa puolustuksessa pelasi laadun sijaan.
Jason Akeson
Olen suhtautunut Akesoniin varsin skeptisesti, mutta olihan tämä niitä harvoja ilonpilkkuja ankeassa kaudessa. Harmi vain joukkueen kannalta, että olivat aivan liian riippuvaisia Akesonin tehoista. AHL-tasolle tämä on A-luokan playmaker, mutta saa nyt nähdä kykeneekö tekemään pitkässä juoksussa riittävästi tehoja paikatakseen muita puutteitaan? Ei ole suuren suuri häviten täten paljon kaksinkamppailuja ja liikekin on keskinkertaista, joten pelkät taitavat kädet eivät paljoa lohduta, mikäli tehoja ei synnyt tasaisesti.
Brandon Alderson
Aldersonin meno hieman tasaantui sydäntalven ja kevään myötä, mutta on tässä puolestansa. Eivätkä ailahtelevat otteet ole ensimmäistä ammattilaiskauttaan pelanneelle pelaajalle, mitenkään kummallista. Koko ja liike yhdistelmä on hyvin harvinainen, mikä yhdistettynä korkeaan työmoraalin ja taitavaan karvaamiseen ovat NHL-mahdollisuuksia avaavia juttuja. Saisi olla vain asteen röyhkeämpi ja härskimpi, sekä kiekottomana, että kiekollisena, gentle-giantin sijaan, mikä voikin nousta NHL-unelman keskeiseksi esteeksi. Tuon myötä voisi olla huomattavasti tuloksekkaampi ja tehokkaampi. Nämä ovat tosin näitä asioita, mitä on turha kauhalla vaatia, jos on lusikalla annettu. Toisilta vain löytyy röykeyttä ja härskiyttä luonnostaan siinä missä toiset eivät saa tätä koskaan peliinsä.
Rob Bordson
Bordsonin tehotahti suorastaan tyrehtyi kauden mittaan. Mikäli olisi pystynyt n. 50 pisteen kauteen, mieluusti ylikin, niin työteliäänä ja älykkäänä puolustavana sentterinä saattaisi kiinnostaa NHL-sopimuksen merkeissä, mutta nyt on jämähtämässä AHL-jyräksi, kun liikekään ei ole mitenkään erityistä. Tykkään pelaajana, mutta realiteetit ovat mitä ne ovat. Puhtaiden rikkovien pelaajien, mitä tämä NHL:ssä olisi, aika alkaa vain olemaan ohi.
Tyler Brown
Brown on eräänlainen valmentajan ihannepalaaja. Pystyy pelaamaan mitä tahansa hyökkäyksen pelipaikkaa; sentterinä, molempia laitoja, ykkösestä neloseen suorittaen illasta toiseen tutulla korkealla työmoraalillaan ja moittimattomalla asenteellaan. Harmi vain, ettei ole kiekkoilijana sen lahjakkaampi. Ihanne rooli AHL:ää ajatellen löytyy nelosen maksimissaan kolmosen roolipelaajana, joka hoitaa oman hommansa kunnialla, muttei tuo tehoja kuin muitakaan kiekollisia elementtejä. Tällaisten on käytännössä mahdotonta luoda NHL-uraa, elleivät ole sitten puhtaampia tappelijoita, joille jotkut näkevät vielä käyttöä, mutta tähän ei Brownista ole. ELC-päättyy, eikä kaksisuuntaista jatkoa ei ole luvassa mitenkään, mutta esimerkkiä ja työmoraalia näyttävää AHL-veteraania tästä voivat hakea, mikäli siltä tuntuu.
Nick Cousins
Cousinsin ensimmäinen ammattilaiskausi oli vaikea. Tällä on taitavat kädet ja peliäly, jolla hahmottaa asioita, mitä moni muu Phantom voi toivoa ainoastaan unissaan. Nämä eivät kuitenkaan ole mitenkään erikoisia enää NHL:ää ajatellen vaan paljon lahjakkaampiakin kavereita löytyy sieltä ja täältä, jolloin Cousinsin tulisi kyetä tuomaan vähän muutakin. Murrayn opissa joutui keskittymään puolustuspelaamisensa parantamiseen, missä tapahtuikin kauden mittaan kehitystä, muttei tästä tarvitse mitään kahdensuunnan eksperttiä odottaa. Toisilta samat asiat tulevat vain niin paljon luontevammin selkärangan puolelta. Cousinsin rako olisi siinä, että kasvaisi riittäviin tehoihin kykeneväksi agitaattoriksi, pystyen valtaamaan itselleen top9 laiturin roolin. Nelosessa tästä ei ole juurikaan iloa. Pienikokoiseksi pelaajaksi liike on turhan keskinkertaista, paremmalla luistelulla tälle olisi helpompi nähdä mahdollisuuksia NHL:ssä. Nuoren pelaajan kohdalla voi tapahtua tietysti vielä paljon, mutten laittaisi bettsejä Cousinsin pidemmälle NHL-tulevaisuudelle kovinkaan paljoa. Mahdollistahan se on, mutta näkisin että ihan organisaaton nuoremmista vielä junioreissa pelaavista prospecteista löytyy parempia vaihtoehtoja tuohon rooliin, muusta kilpailusta puhumattakaan. Tulevalla kaudella pitäisi tapahtua harppaus kohti AHL-tason ykkössentterin saappaita, laiminlyömättä puolustuspelaamista. Voisivat tietysti yrittää ajaa tätä laituriksikin, mutta askel kerrallaan ja Phantomseilla on selvä tarve senttereille, jotka kykenevät heittämään muutakin kuin kiekkoa ränniin.
Zach Fitzgerald
Johti yhdessä nuoren Mathersin kanssa joukkueen hanskatonta toimintaa. Fitzgerald on näitä vanhan koulukunnan enemmän viime vuosituhannelta tuttuja pelottomia ja kontrolloimattomia hulluja, joka tekee kaukalossa välillä mitä mieleen tulee. Periaatteena on taklata ja kolata kaikkea mikä liikkuu, eikä aina kovinkaan puhtaasti. Paljoa ei ole vaikutusta vaikka vastustajan isompi ja kovempi gooni iskisi ilmat ja kaiken muunkin pihalle, niin hetken kuluttua puupää tekee samat koiruudet uudestaan. Kaveri, jota vastaan on varmasti ikävä pelata kun ei voi olla todellakaan varma siitä että muiden terveyttä kunnioitetaan riittävästi. Joukkueen kannalta oli haitaksi lukemattomien turhien kakkostensa myötä, joita tasaiseen tahtiin keräsi. Murray ei tätä ilmeisen pahana pitänyt kun otteluita kertyi ilman, että mikään olisi suuremmin muuttunut. Miina, josta olisi hyvä päästä eroon, ei jatkoa.
Lauridsen pelasi läpi kauden omaa laadukasta peliään, mitä tältä on tottunut näkemään. Ei mitään uutta tai mullistavaa auringon alla. Jos siirryttäisiin ajassa 15 vuotta taaksepäin, tanskalainen suorastaan revittäisiin NHL:ään, mutta nykyään pinnalla ovat puolustajien kohdalla hieman muut ominaisuudet. Parinmetrin koko ja tuon mukanaan tuoma ulottuvuus sekä puolustussuuntaan korkea peliäly ovat asioita, joiden avulla uran luominen on mahdollista vielä tänäkin päivänä, mutta haasteitakin on. Kiekollisesti ei tule tarjoamaan NHL:ssä kuin yksinkertaista perussyöttöä pakkiparille/sentterille, voisikin olla hyvä kohde vastustajan karvaukselle. Lisäksi liikettä ei voi kehua keskinkertaista paremmaksi, tuotakin voi kriittisempi pitää helposti yläkanttiin menevänä kuvauksena, mikä tuottaa ongelmia nopeita ja sähäköitä taitohyökkääjiä vastaan, joita työntyy NHL:ään aina vain suuremmalla volyymillä. En haluaisi nähdä Lauridsenia vauhdikkaissa 1vs1 tilanteissa vaikkapa Nathan MacKinnonia vastaan, voi tulla rumaa jälkeä. Olen pitänyt tanskanjätistä koko sen ajan, mitä Phantomsien pelejä on tullut seurattua, mutten todellakaan osaa sanoa olisiko tässä pitkässä juoksussa NHL-puolustajaksi? Käsi sydämellä on myönnettävä, että hieman epäilen. Juutin puolena on kuitenkin huokea caphit, joka tuskin koskaan mahdottomaksi nouseekaan, tässä valossa on mm. Grossmannia huomattavasti positiivisempi tapaus. Ensi kaudeksi astuu voimaan yksisuuntainen NHL-sopimus ja waiverssuojakin päättyy, joten mikäli tässä jotain näkevät, niin kaiken järjen mukaan aloittaa ylhäällä 7-8 pakin roolissa. Mikäli loukkaantumisia sattuu ja saa tilaisuutensa, niin se pitäisikin sitten käyttää tai nuoremmat ja paremmat lupaukset (Gostisbehere, Morin, Hägg…) ajavat jatkossa surutta ohi.
Brandon Manning
Manning pelasi tilastojen valossa mielenkiintoisen kauden. Oli pakkien pistekunkku (8+23), jonka lisäksi keräsi joukkueen suurimmat miinukset (-24) ja saavutti vielä enforcer-Fitzgeraldin kanssa kovimman PIM-sarakkeen (231). Jos miehen pelillistä antia arvio, niin eihän se ihan nappiin mennyt. On tullut aiemminkin todettua, mutta korkeammalla peliälyllä pelaisi AHL:n sijaan NHL:ssä. Kiekollisesti on aivan riittävän taitava, pärjää fyysisesti ongelmitta, vaikkei järkäle olekaan, liikekin on ok, mutta kun järki ei vain pysy vauhdin mukana. Tekee aivan liikaa virheitä; hukkaa vartioitaviaan, sijoittuu päin sitä itseään, ryntäilee tilanteista ulos jne. Lisäksi kiekollisena hakee välillä ihmeellisiä Bobby Orreja, ja eiväthän ne onnistu, josta seuraa vaarallisia kiekonmenetyksiä jne. Toinen ongelma on sitten kuumaverisyys, jonka myötä ottaa aivan liikaa turhia ja kurittomia kakkosia ollen vastustajille helppo ärsytettävä. Ei vaadita kummoistakaan agitaattoria saadakseen Manningin lämpimäksi. On vain tyhmä puolustaja, piste. Toivottavasti eivät hae mitään kolmas kerta toden sanoo sopimusta vaan maisema vaihtukoon. Phantomsit eivät tule menestymään Manning profiilipuolustajaan, eikä tästä ole iloa Flyersillekaan, joten täysi turha mies. Ulos.
Mike Matczak
Kaivoivat kaverin ECHL:stä paikkaamaan puolustuksen loukkaantumisia. On käytännössä kaikilta ominaisuuksiltaan keskinkertaisen puolustajan prototyyppi. Menee joukon jatkona/täytepakkina, muttei tällaisia kokoonpanossa pyörittämällä tarvitse menestyksestä haaveilla. Toivottavasti ensi kaudella puolustus pysyisi paremmin kasassa, jottei tällaisia hätäapuja tarvittaisi.
-----------------
Shayne Gostisbehere ehti pelaamaan runkosarjan kaksi viimeistä ottelua, joista toisen näin. Oli oma rohkea itsensä, mutta jääkööt minimaalisen otannan myötä vielä näin sivuhuomion tasolle. Toivottavasti kykenisi olemaan Phantomsien puolustuksen kiekollinen johtaja ensi kaudella, sillä tällaista ei tällä kaudella joukkueesta löytynyt. ECHL-jyrä Kyle Busheekin ehti pelaamaan pahimman loukkaantumissuman aikaan muutaman ottelun, joista en kuitenkaan muista yhtäkään nähneeni. Jääkööt mysteeriksi.
Kokonaisuutena voisi sanoa, että vähän liian paljon turhan keskinkertaisia suhareitahan tuossa puolustuksessa pelasi laadun sijaan.
Hyökkääjät:
Jason Akeson
Olen suhtautunut Akesoniin varsin skeptisesti, mutta olihan tämä niitä harvoja ilonpilkkuja ankeassa kaudessa. Harmi vain joukkueen kannalta, että olivat aivan liian riippuvaisia Akesonin tehoista. AHL-tasolle tämä on A-luokan playmaker, mutta saa nyt nähdä kykeneekö tekemään pitkässä juoksussa riittävästi tehoja paikatakseen muita puutteitaan? Ei ole suuren suuri häviten täten paljon kaksinkamppailuja ja liikekin on keskinkertaista, joten pelkät taitavat kädet eivät paljoa lohduta, mikäli tehoja ei synnyt tasaisesti.
Brandon Alderson
Aldersonin meno hieman tasaantui sydäntalven ja kevään myötä, mutta on tässä puolestansa. Eivätkä ailahtelevat otteet ole ensimmäistä ammattilaiskauttaan pelanneelle pelaajalle, mitenkään kummallista. Koko ja liike yhdistelmä on hyvin harvinainen, mikä yhdistettynä korkeaan työmoraalin ja taitavaan karvaamiseen ovat NHL-mahdollisuuksia avaavia juttuja. Saisi olla vain asteen röyhkeämpi ja härskimpi, sekä kiekottomana, että kiekollisena, gentle-giantin sijaan, mikä voikin nousta NHL-unelman keskeiseksi esteeksi. Tuon myötä voisi olla huomattavasti tuloksekkaampi ja tehokkaampi. Nämä ovat tosin näitä asioita, mitä on turha kauhalla vaatia, jos on lusikalla annettu. Toisilta vain löytyy röykeyttä ja härskiyttä luonnostaan siinä missä toiset eivät saa tätä koskaan peliinsä.
Rob Bordson
Bordsonin tehotahti suorastaan tyrehtyi kauden mittaan. Mikäli olisi pystynyt n. 50 pisteen kauteen, mieluusti ylikin, niin työteliäänä ja älykkäänä puolustavana sentterinä saattaisi kiinnostaa NHL-sopimuksen merkeissä, mutta nyt on jämähtämässä AHL-jyräksi, kun liikekään ei ole mitenkään erityistä. Tykkään pelaajana, mutta realiteetit ovat mitä ne ovat. Puhtaiden rikkovien pelaajien, mitä tämä NHL:ssä olisi, aika alkaa vain olemaan ohi.
Tyler Brown
Brown on eräänlainen valmentajan ihannepalaaja. Pystyy pelaamaan mitä tahansa hyökkäyksen pelipaikkaa; sentterinä, molempia laitoja, ykkösestä neloseen suorittaen illasta toiseen tutulla korkealla työmoraalillaan ja moittimattomalla asenteellaan. Harmi vain, ettei ole kiekkoilijana sen lahjakkaampi. Ihanne rooli AHL:ää ajatellen löytyy nelosen maksimissaan kolmosen roolipelaajana, joka hoitaa oman hommansa kunnialla, muttei tuo tehoja kuin muitakaan kiekollisia elementtejä. Tällaisten on käytännössä mahdotonta luoda NHL-uraa, elleivät ole sitten puhtaampia tappelijoita, joille jotkut näkevät vielä käyttöä, mutta tähän ei Brownista ole. ELC-päättyy, eikä kaksisuuntaista jatkoa ei ole luvassa mitenkään, mutta esimerkkiä ja työmoraalia näyttävää AHL-veteraania tästä voivat hakea, mikäli siltä tuntuu.
Nick Cousins
Cousinsin ensimmäinen ammattilaiskausi oli vaikea. Tällä on taitavat kädet ja peliäly, jolla hahmottaa asioita, mitä moni muu Phantom voi toivoa ainoastaan unissaan. Nämä eivät kuitenkaan ole mitenkään erikoisia enää NHL:ää ajatellen vaan paljon lahjakkaampiakin kavereita löytyy sieltä ja täältä, jolloin Cousinsin tulisi kyetä tuomaan vähän muutakin. Murrayn opissa joutui keskittymään puolustuspelaamisensa parantamiseen, missä tapahtuikin kauden mittaan kehitystä, muttei tästä tarvitse mitään kahdensuunnan eksperttiä odottaa. Toisilta samat asiat tulevat vain niin paljon luontevammin selkärangan puolelta. Cousinsin rako olisi siinä, että kasvaisi riittäviin tehoihin kykeneväksi agitaattoriksi, pystyen valtaamaan itselleen top9 laiturin roolin. Nelosessa tästä ei ole juurikaan iloa. Pienikokoiseksi pelaajaksi liike on turhan keskinkertaista, paremmalla luistelulla tälle olisi helpompi nähdä mahdollisuuksia NHL:ssä. Nuoren pelaajan kohdalla voi tapahtua tietysti vielä paljon, mutten laittaisi bettsejä Cousinsin pidemmälle NHL-tulevaisuudelle kovinkaan paljoa. Mahdollistahan se on, mutta näkisin että ihan organisaaton nuoremmista vielä junioreissa pelaavista prospecteista löytyy parempia vaihtoehtoja tuohon rooliin, muusta kilpailusta puhumattakaan. Tulevalla kaudella pitäisi tapahtua harppaus kohti AHL-tason ykkössentterin saappaita, laiminlyömättä puolustuspelaamista. Voisivat tietysti yrittää ajaa tätä laituriksikin, mutta askel kerrallaan ja Phantomseilla on selvä tarve senttereille, jotka kykenevät heittämään muutakin kuin kiekkoa ränniin.
Zach Fitzgerald
Johti yhdessä nuoren Mathersin kanssa joukkueen hanskatonta toimintaa. Fitzgerald on näitä vanhan koulukunnan enemmän viime vuosituhannelta tuttuja pelottomia ja kontrolloimattomia hulluja, joka tekee kaukalossa välillä mitä mieleen tulee. Periaatteena on taklata ja kolata kaikkea mikä liikkuu, eikä aina kovinkaan puhtaasti. Paljoa ei ole vaikutusta vaikka vastustajan isompi ja kovempi gooni iskisi ilmat ja kaiken muunkin pihalle, niin hetken kuluttua puupää tekee samat koiruudet uudestaan. Kaveri, jota vastaan on varmasti ikävä pelata kun ei voi olla todellakaan varma siitä että muiden terveyttä kunnioitetaan riittävästi. Joukkueen kannalta oli haitaksi lukemattomien turhien kakkostensa myötä, joita tasaiseen tahtiin keräsi. Murray ei tätä ilmeisen pahana pitänyt kun otteluita kertyi ilman, että mikään olisi suuremmin muuttunut. Miina, josta olisi hyvä päästä eroon, ei jatkoa.