Mainos
Verkkolehden uusimmat jutut
-
U20 MM-kisat: Arttu Tuhkala pitää päätöstään lähteä Ruotsiin miesten pelien perässä onnistuneenaLue lisää »
-
IL: Näkymä Jukka Jalosen NHL-joukkueesta on yllättävän lupaavaLue lisää »
-
Patrik Laine loukkaantui oltuaan pelikunnossa 10 ottelussaLue lisää »
-
U20 MM-kisat: Topias Hynninen läpimurrostaan Liigassa: "En olisi ehkä ihan tuollaista osannut odottaa"Lue lisää »
-
Patrik Laine tylytti Jarmo Kekäläisen johtamaa seuraa: "Väsyin luovuttamaan joulukuussa"Lue lisää »
-
HPK paikkaa rivejään kolmannella latvialaisella: Ronalds Kenins hätiin pätkäsopimuksella SveitsistäLue lisää »
-
Joulurauhan julistusHuomenna, jos Moderaattorit suovat, on meidän Jatkoajan armorikas joulupäivä; ja julistetaan siis täten yleinen joulurauha, kehottamalla kaikkia tätä palstaa asiaankuuluvalla kirjoittelulla täyttämään sekä muutoin hiljaisesti ja rauhallisesti käyttäytymään sillä se, joka tämän rauhan rikkoo ja joulurauhaa jollakin laittomalla taikka sopimattomalla kirjoituksella häiritsee, on raskauttavien asianhaarain vallitessa syypää siihen rangaistukseen, jonka Moderaattorit ja säännöt kustakin rikoksesta ja rikkomuksesta erikseen säätävät.
Toivotamme kaikille Jatkoajan kirjoittajille sekä lukijoille Hyvää Joulua ja Onnellista Uutta Vuotta 2025.
You are using an out of date browser. It may not display this or other websites correctly.
You should upgrade or use an alternative browser.
You should upgrade or use an alternative browser.
Philadelphia Flyers 2014–2015
- Viestiketjun aloittaja Caney
- Alkaa
- 329 073
- 1 075
Lisää vaihtoehtoja
Ketjuun kirjoittaneettirlanttan
Jäsen
- Suosikkijoukkue
- Philadelphia Flyers
Hieno nähdä Hextallin panostavan Holmgrenia enemmän Phantomsiin. Ryan Whiten sopimuksen myötä farmiin löytyy erittäin laaja sentteriosasto. Whiten lisäksi sentterin tonteille on tarjolla ainakin viime kauden PPG-tahtia farmissa pelannut Blair Jones, Nick Cousins, Chris VandeVelde ja mahdollisesti myös Scott Laughton. Cousins aloittanee varmuudella farmissa, mutta hyvällä harjoitusleirillä voi kuka tahansa muu tuosta viisikosta ottaa nelossentterin paikan Flyersistä. Viime kauden rosterista taitaa tuolle paikalle ainoa vaihtoehto olla Michael Raffl, mutta hänet näkisin mielellään jatkossakin laitahyökkääjänä. Rafflin hyvää aloitusosaamista voidaan käyttää sitten alivoimalla. Vinny toivottavasti ei ole edes vaihtoehto nelossentteriksi vaan toiveissa olisi kunnon näyttöpaikka kakkossentterinä.
Nelossentteristä puhuttaessa toivon todella että siinä aloittaisi juuri Laughton. Olisi hienoa nähdä miten lähtee siinä sujumaan ja jos ei jostain syystä onnistuisi, niin esim. White olisi suhteellisen helppo laittaa siihen Laughtonin tilalle, joten sinänsä ihan hyvä syvyyshankinta. Muuten ei juurikaan itselle iskenyt Whiten hankinta.
Oli kyllä pysäyttävä uutinen tuo Timosen sairastuminen.
Toivoisin että hän pystyisi vielä jatkamaan hienoa uraansa, mutta se tuntuu nyt vähän epätodennäköiseltä. Moni urheilija on pystynyt jatkamaan uraansa veritulpan jälkeen, mutta Kime on kuitenkin jo 39v mikä vaikuttanee myös asiaan. Vertailun vuoksi 38v Tomas vokoun ei ole palannut vieläkään pelikentille. Kaikkea hyvää Kimelle ja toivotaan pikaista paranemista.
Del Zotto oli hyvä hankinta Hexylta vaikka en kyseiseen pelaajaan aiemmin lämmennyt. Jos/kun Timonen ei pelaa, niin varsinkin erikoistilanteissa on isot saappaat täytettävänä. 1. Ylivoimassa Streit ottanee paikan viivalla ja MDZ sitten kakkosessa. Alivoimalla Coburnin minuutteja (viimekaudella 3:59) ei tuosta ei voi enää nostaa, mutta esim Amacilla oli vain 1:06, joten uskoisi että hänen vastuunsa tulee nousemaan. Lisäksi L. Schenn ja Grossmann tulevat varmasti pelaamaan enemmän, kun Streit ja MDZ eivät osaa pelata sitä yhtään.
Ylivoima toiminee siis jatkossa, mutta tuo alivoima pistää kyllä miettimään, varsinkin kun aloitusspesialisti A.Hall ei kuulu enää joukkueeseen. Jos alivoimaa ei saada toimimaan entiseen malliin, niin nyt viimeistään pitäisi pystyä pelaamaan kurinalaisemmin.
Laughton olisi kiva nähdä ylhäällä, mutta tykkäisin silti että hän pelaisi yhden kauden AHL:ssä isommassa roolissa. 4. ketjussa on vähän vaikea kehittää kiekollista peliä jonkun Rinaldon kanssa.
Näistä lupauksista puheenollen ohessa olisi Hockeysfuturen listaus Flyersin prospecteista:
Laughton remains top prospect in Philadelphia Flyerss Future
Ja tässä vielä top10 mikä näyttää muuten hyvältä, mutta Stolarz ja Leier saisivat olla hitusen korkeammalla.
1. Laughton
2. Morin
3. Gostisbehere
4. Sanheim
5. Hägg
6. Alt
7. Aube-Kubel
8. Cousins
9. Friedman
10. Stolarz
Hyvin on kyllä pullat uunissa puolustajien suhteen - top5 tasoa koko liigassa. Hyökkäyksen osalta on Laughtonin lisäksi aika hiljaista, mutta eipä kyllä haittaa kun Giroux, Voracek, Couturier ja muut ovat vielä niin nuoria. Toivoisin että Laughton tekisi samanlaisen läpimurron kuin Andrej Palat viimekaudella, eli hyvää 2- suunnan peliä ja paljon pisteitä. Sanheim ja Morin taistelevat paikasta Kanadan nuorten maajoukkuepaikassa, ja pelasivat juuri yhden harjoitusottelun ketjukavereina. Mutta molemmat ovat varmaankin valmiita pelaamaan ylhäällä joskus 1-3 vuoden päästä. Ghostin kohdalla sama juttu, mutta ties vaikka kävisi ylhäällä jo ensikaudella jos Streitin ja MDZ:n kanssa tulee loukkaantumisia. Näiden em. puolustajien lisäksi odottaisin että Hägg olisi kuitenkin näistä se eniten valmis pelaamaan ylhäällä, kun hän on kuitenkin pelannut Ruotsissa pääsarjatasolla.
Odottavan aika on kyllä pitkä. Harkkapelejäkin joutuu odottelemaan reilun kuukauden.
Toivoisin että hän pystyisi vielä jatkamaan hienoa uraansa, mutta se tuntuu nyt vähän epätodennäköiseltä. Moni urheilija on pystynyt jatkamaan uraansa veritulpan jälkeen, mutta Kime on kuitenkin jo 39v mikä vaikuttanee myös asiaan. Vertailun vuoksi 38v Tomas vokoun ei ole palannut vieläkään pelikentille. Kaikkea hyvää Kimelle ja toivotaan pikaista paranemista.
Del Zotto oli hyvä hankinta Hexylta vaikka en kyseiseen pelaajaan aiemmin lämmennyt. Jos/kun Timonen ei pelaa, niin varsinkin erikoistilanteissa on isot saappaat täytettävänä. 1. Ylivoimassa Streit ottanee paikan viivalla ja MDZ sitten kakkosessa. Alivoimalla Coburnin minuutteja (viimekaudella 3:59) ei tuosta ei voi enää nostaa, mutta esim Amacilla oli vain 1:06, joten uskoisi että hänen vastuunsa tulee nousemaan. Lisäksi L. Schenn ja Grossmann tulevat varmasti pelaamaan enemmän, kun Streit ja MDZ eivät osaa pelata sitä yhtään.
Ylivoima toiminee siis jatkossa, mutta tuo alivoima pistää kyllä miettimään, varsinkin kun aloitusspesialisti A.Hall ei kuulu enää joukkueeseen. Jos alivoimaa ei saada toimimaan entiseen malliin, niin nyt viimeistään pitäisi pystyä pelaamaan kurinalaisemmin.
Laughton olisi kiva nähdä ylhäällä, mutta tykkäisin silti että hän pelaisi yhden kauden AHL:ssä isommassa roolissa. 4. ketjussa on vähän vaikea kehittää kiekollista peliä jonkun Rinaldon kanssa.
Näistä lupauksista puheenollen ohessa olisi Hockeysfuturen listaus Flyersin prospecteista:
Laughton remains top prospect in Philadelphia Flyerss Future
Ja tässä vielä top10 mikä näyttää muuten hyvältä, mutta Stolarz ja Leier saisivat olla hitusen korkeammalla.
1. Laughton
2. Morin
3. Gostisbehere
4. Sanheim
5. Hägg
6. Alt
7. Aube-Kubel
8. Cousins
9. Friedman
10. Stolarz
Hyvin on kyllä pullat uunissa puolustajien suhteen - top5 tasoa koko liigassa. Hyökkäyksen osalta on Laughtonin lisäksi aika hiljaista, mutta eipä kyllä haittaa kun Giroux, Voracek, Couturier ja muut ovat vielä niin nuoria. Toivoisin että Laughton tekisi samanlaisen läpimurron kuin Andrej Palat viimekaudella, eli hyvää 2- suunnan peliä ja paljon pisteitä. Sanheim ja Morin taistelevat paikasta Kanadan nuorten maajoukkuepaikassa, ja pelasivat juuri yhden harjoitusottelun ketjukavereina. Mutta molemmat ovat varmaankin valmiita pelaamaan ylhäällä joskus 1-3 vuoden päästä. Ghostin kohdalla sama juttu, mutta ties vaikka kävisi ylhäällä jo ensikaudella jos Streitin ja MDZ:n kanssa tulee loukkaantumisia. Näiden em. puolustajien lisäksi odottaisin että Hägg olisi kuitenkin näistä se eniten valmis pelaamaan ylhäällä, kun hän on kuitenkin pelannut Ruotsissa pääsarjatasolla.
Odottavan aika on kyllä pitkä. Harkkapelejäkin joutuu odottelemaan reilun kuukauden.
tirlanttan
Jäsen
- Suosikkijoukkue
- Philadelphia Flyers
Whiten kaksisuuntaisen sopimuksen caphit $575,000. Vaikuttaisi vahvasti siltä, että hankittiin nimenomaan Flyersiin syvyyshankinnaksi istumaan Rosehillin kanssa katsomoon ja pelaamaan tarvittaessa neloseen.Nelossentteristä puhuttaessa toivon todella että siinä aloittaisi juuri Laughton. Olisi hienoa nähdä miten lähtee siinä sujumaan ja jos ei jostain syystä onnistuisi, niin esim. White olisi suhteellisen helppo laittaa siihen Laughtonin tilalle, joten sinänsä ihan hyvä syvyyshankinta.
Tarkkaan on laskettu, että White voidaan jättää ylhäälle ilman waiverseihin laittoa. Kauden alettua Timonen sitten Prongerin seuraksi LTIR-listalle ja voidaan nostaa Laughton/Bellemare ylhäälle ja hieman pelivaraakin capin alle vielä jää.FORWARDS
Brayden Schenn ($2.500m) / Claude Giroux ($8.275m) / Jakub Voracek ($4.250m)
R.J. Umberger ($4.600m) / Vincent Lecavalier ($4.500m) / Wayne Simmonds ($3.975m)
Matt Read ($3.625m) / Sean Couturier ($1.750m) / Jason Akeson ($0.575m)
Michael Raffl ($1.100m) / Ryan White ($0.575m) / Zac Rinaldo ($0.750m)
Jay Rosehill ($0.675m) /
DEFENSEMEN
Andrew MacDonald ($5.000m) / Braydon Coburn ($4.500m)
Mark Streit ($5.250m) / Nicklas Grossmann ($3.500m)
Michael Del Zotto ($1.300m) / Luke Schenn ($3.600m)
Nick Schultz ($1.250m) / Kimmo Timonen ($2.000m)
GOALTENDERS
Steve Mason ($4.100m)
Ray Emery ($1.000m)
BUYOUTS
Daniel Briere ($0.000m)
Ilya Bryzgalov ($0.000m)
LTIR
Chris Pronger ($4.941m)
BONUS OVERAGE
$345,000
------
CAPGEEK.COM TOTALS (follow @capgeek on Twitter)
(estimations for 2014-15)
SALARY CAP: $69,000,000; CAP PAYROLL: $68,995,000; BONUSES: $1,500,000
CAP SPACE (23-man roster): $5,000
Tarkkaan on laskettu, että White voidaan jättää ylhäälle ilman waiverseihin laittoa. Kauden alettua Timonen sitten Prongerin seuraksi LTIR-listalle ja voidaan nostaa Laughton/Bellemare ylhäälle ja hieman pelivaraakin capin alle vielä jää.
Näyttäisi tosiaan siltä että Hextall meinaa laittaa Prongerin LTIR-listalle päivää ennen kauden alkua. Sen takia tuo on cap on saatava mahdollisimman lähelle tuota Prongerin cap-hittiä.
Mä diggaan myös että Phantomseihin satsataan, ei vain niin että hyvät prospectit vääntää siellä vaan että joukkue olisi muutenkin ihan hyvä. Lisäähän se fiilistä junnuillakin pelata jos sillon tällön tulee voittokin. Hemmetin hieno homma sekin että Phantoms muutti about tunnin ajomatkan päähän Phillystä. Minä ainakin kun suuntaan Philadelphiaan niin katson että samalla reissulla näkee myös Phantoms pelin. Varmasti käy paljon jengiä Phillystä ihmettelemässä tulevia tähtiä. Pikkusen reilu 40 päivää harkkapeleihin...
Mä diggaan myös että Phantomseihin satsataan, ei vain niin että hyvät prospectit vääntää siellä vaan että joukkue olisi muutenkin ihan hyvä. Lisäähän se fiilistä junnuillakin pelata jos sillon tällön tulee voittokin. Hemmetin hieno homma sekin että Phantoms muutti about tunnin ajomatkan päähän Phillystä. Minä ainakin kun suuntaan Philadelphiaan niin katson että samalla reissulla näkee myös Phantoms pelin. Varmasti käy paljon jengiä Phillystä ihmettelemässä tulevia tähtiä. Pikkusen reilu 40 päivää harkkapeleihin...
Samaa mieltä farmiin panostamisesta. Phantoms ei ole tainnut tuottaa viime vuosina yhtään runkopelaajaa Flyersiin, joten olisi todellakin aika muuttaa toimintatapoja siellä. Koko Adirondack-/Glen Falls-aikana Phantoms ei päässyt kertaakaan playoffseihin, mikä kertoo, että farmipelaajien taso on ollut melko huonoa.
Whiten hankinta tuo kivasti syvyyttä Flyersin alempiin ketjuihin. Mahdollisesti hän tosiaan pelaa Phantomsissa, mutta jos Laughtonin katsotaan kehittyvän paremmin farmissa isossa roolissa, niin White taitaa olla ensimmäinen, jota sijoitetaan nelossentteriksi. Blair Jones kilpailee siitä paikasta hänen kanssaan.
White nelosessa tarkoittaisi perinteisempää nelosketjua, mutta eihän se välttämättä huono asia ole.
Onko White tosiaan vapaa waivereista? Sopimuksen kaksisuuntaisuus ei merkitse tätä, mutta se voi vaikuttaa waiver-vapauteen vaadittavien pelien lukumäärään (vai muistanko väärin?).
Onko White tosiaan vapaa waivereista? Sopimuksen kaksisuuntaisuus ei merkitse tätä, mutta se voi vaikuttaa waiver-vapauteen vaadittavien pelien lukumäärään (vai muistanko väärin?).
White ei ole enää waiver vapaa: NHL Waiver Calculator
White ei ole enää waiver vapaa: NHL Waiver Calculator
capgeek pelastaa jälleen.
Luin muuten väärin tuon tirlanttanin viestin Whiten waiverseista ja siksi ihmettelin asiaa.
Näyttäisi tosiaan siltä että Hextall meinaa laittaa Prongerin LTIR-listalle päivää ennen kauden alkua.
Juu, näyttäisi siltä että tuohon Option 1:seen ei ole Flyersin nykyisessä sopparitilanteessa mitään järkevää mahdollisuutta. Option 2:lla siis mentävä.
NHL Salary Cap FAQ - How does long-term-injured reserve (LTIR) work?
LTIR AT THE START OF A SEASON
At the start of a season, teams facing long-term injury situations essentially have two options if they want to maximize their cap space for the rest of the year.
OPTION 1: Build the injured player into their opening-day roster and have that roster fit as close to the upper limit as possible without exceeding it, then place the player on LTIR.
OPTION 2: Put the injured player on LTIR on the final day of training camp and, including the injured player’s annual average salary or cap hit, build a roster that exceeds the upper limit by an amount that is as close as possible to the injured player's annual average salary.
@FlyersNation kirjoitti:The @LVPhantoms have signed former #Flyers forward Darroll Powe.]
Eli twitterissa kerrotaan entisen Flyers-tähti Darroll Powen tehneen AHL-sopimuksen Phantomsiin. Ihan ok hankinta tuolle tasolle ja hädän hetkellä (tai hyvän training campin jälkeen) Powen kanssa lienee tehtävissä NHL-sopimuskin.
Kirjoitusmotivaatio ja into ovat olleet kesän myötä vähän hakusessa, mutta sain nyt puserrettua oman Flyers-prospectien läpikäynnin. Mukana ovat vanhan kaavan mukaan kaikki 2014 draftia ennen varatutut lupaukset, jotka eivät pelanneet P-A:n ammattikaukaloissa. Muutoksena aiempaan omien ajatusten jatkoksi olen poiminut hyviä lainauksia muilta, mikäli näitä on silmiin osunut.
Maalivahdit:
Merrick Madsen
Madseniltä tuli nähtyä kauden aikana pari peliä, joista ei nyt mahdottomia johtopäätöksiä voi vetää, mutta jotain sentään. Tiivistetysti on iso ja atleettinen raakile, jolla on teknisesti vielä harppaus jos toinenkin otettavanaan. On täten aika avoin tapaus, josta voi ajan myötä kasvaa hyväkin maalivahti, mutta yhtä hyvin voi jäädä tyhjäksi arvaksi, joten mahdoton sanoa oikein mitään. Aloittaa syksyllä NCAA-uransa Harvardissa, jonka myötä vuosia tulee vierähtämään ennen kuin tätä päästään näkemään edes AHL:ssä.
Anthony Stolarz
Edellisen kauden tavoin Stolarz pelasi hyvin kaksijakoisen sesongin. Runkosarjassa kertyi tasaisesti pelejä Londonin selvänä ykkösmaalivahtina ja otteetkin olivat hyvällä tasolla. Sitten tuli se tammikuinen loukkaantuminen, joka piti sivussa aivan runkosarjan loppuun. Ehti saamaan pari-kolme ottelua tuntumaa alleen ennen pudotuspelien alkua. Tätä taustaa vasten ensimmäisen kierroksen Windsor-sarja alkoi yllättävän hyvin kunnes kolmannessa ottelussa vintti pimeni ja hankki täysin älyttömällä Josh Ho-Sangin huitomisella pidemmän pelikiellon, jonka myötä ei enää pudotuspelejä nähnyt. Pääsi vielä kehiin Memorial Cupissa, jossa ei muun Londonin tavoin jättänyt kummoista kuvaa itsestään, joten kovin ailahtelevaistahan tuo jälleen oli. Parhaimmillaan pelasi todella loistavasti, mutta välillä taas liian keskinkertaisesti. Myös hermokontrollin tulee säilyä jatkossa paremmin, sillä nykyisellään on vähän turhan tulisieluinen, mikä näkyy erinäisinä keskittymisvaikeuksina ja virheinä. Positiivisina puolina niin mailapelaaminen, reboundkontrolli kuin sijoittuminenkin paranivat edellisestä kaudesta. Kaikkien kehittämisessä riittää vielä työtä, mutta mikä tärkeintä, suunta olisi oikea. Aika tulee näyttämään saavatko kehitettyä tästä fyysisesti lahjakkaasta raakileesta NHL-veskaria vai eivät? Hyvässäkin skenaariossa on edessä useampi vuosi AHL:ää, mutta kyllähän tästä osaavissa käsissä voisi kasvaa vähintään laadukkaan kakkosveskarin ruudun täyttävä mies, miksei enemmänkin? Yhtä hyvin voi jäädä myös pelkäksi lupaukseksi. Työtä ja aikaa tuo tulee joka tapauksessa viemään.
Chris Pryor, Flyers director of scouting:
"Anthony’s just got to learn the game, and there's a lot to learn. We're all willing to put the time in and the work, and he is, too. For a big guy, he’s very athletic. You wouldn’t know he’s 6-foot-6 the way he moves and handles himself in the net. From where he was two years ago to now, he’s made big strides. He’s got a great attitude. He’s got a good future ahead of him, but it will take some time. Look at some of the goalies that are playing right now. Look at Jonathan Quick in LA. He put some time in the East Coast League. Corey Crawford in Chicago, it took him six or seven years. Jimmy Howard in Detroit; he took six years. It takes a long time because there’s a lot to learn. You can get by with your size and athleticism to a point, then the shooters are better and the guys are more skilled, so you do have to learn the game and learn the position. Anthony is a guy we're exceed about."
Brock Otten – OHL Prospects Blog:
"It was an interesting year for Stolarz, his second and final season in the OHL. He started off the season exceptionally well, but towards midseason things got a little dicey. After returning from the WJC's, he suffered a brutal injury, a deep laceration to his leg from a skate. He missed about a month and a half's worth of action, then returned just before the start of the OHL playoffs. Unfortunately, shortly after returning, he was suspended (for what ended up being the remainder of the playoffs) for swinging his stick at Windsor's Josh Ho-Sang. With another huge lay-off, he returned in the Memorial Cup but did not look sharp (considering he'd played only a handful of games in a 4 month span). The most impressive thing about Stolarz is how athletic he is considering his size. At 6'6, he moves very well in his crease and makes a lot of very acrobatic saves. He still has a tendency to over commit though, which causes him to give up some weaker goals. And his rebound control remains inconsistent. But he did appear improved this year before things started unraveling for him. He'll play in the AHL next year with Philly's new affiliate Lehigh Valley. It appears he'll split time with former OHL'er (returning from Europe) Rob Zepp."
Puolustajat:
Terrance Amorosa
Muutamia Sioux Cityn pelejä tuli fasthockeyn kautta seurattua, joissa Amorosa pelasi hyvää ja tasapainoista kiekkoa. Kiekollisesti on varma ja luotettava, vaikka Gostisbeheren kaltainen ns. high-end lahjakkuus, jolla luodaan tilanteita "tyhjästä" ja tehdään kovia tehoja, puuttuu. Vetokaan ei ole järin kova, mikä vaikuttaa yhtälailla tehoihin. Vaikken usko tämän tekevän jatkossakaan suuria pinnoja, niin katse pysyy ylhäällä ja kiekollinen pelaaminen tulee luontevasti selkärangasta, jonka myötä löytää oikeat ratkaisut hyvällä prosentilla ja peli rullaa. Erityisesti pidän rauhallisuudesta, jolla esiintyy kaukalossa molempiin suuntiin ja mielestäni ne suurimmat kehitysharppaukset tulivat puolustuspelaamisen saralla, jossa oli sitä parempi ja varmempi, mitä pidemmälle kausi eteni. Sijoittuu hyvin, lukee tilanteita, käyttää aktiivisesti mailaansa jne. Olisi myös kasvanut vielä myöhemmällä iällä ok raameihin, mikä yhtälailla lisää NHL-mahdollisuuksia. Liikkeen puolesta ei tarvitse puhua mistään raketista, mikä vie tehoja ja yllätyksellisyyttä nousuista kiekollisena, mutta liikkuminen on kauttaaltaan kunnossa. Kokonaisuutena siis solidi ja monipuolinen tapaus, jonka NCAA-ura alkaa syksyllä Clarksonin yliopistossa, eli vähään aikaan Amorosaa ei tarvitse ammattilaiseksi odottaa, mikä antaa samalla aikaa kehitykselle. Tiivistetysti hyvä syvyysprospecti kovempien nimien taustalla.
David Drake
Amorosan tavoin myös Draken otteita tuli seurattua fasthockeystä, mutta aivan yhtä positiivisia fiiliksiä ei syntynyt. On iso kaveri, joka liikkuu kokoonsa nähden mukavasti. Puolustuspelissä osaa hyödyntää ulottuvuuttaan ja mailan käyttö on älykästä ja aktiivista. Pyrki kauden mittaan lisäämään fyysisyyttään, mutta taklaukset eivät ole kovinkaan painavia ja tekemisestä puuttuu se tarvittava ilkeys. Tuskinpa tästä tarvitsee odottaa jatkossakaan erityisen fyysistä puolustajaa. Kiekollinen pelaaminen on pitkälti lyhyttä vierelle tai sentterille mahdollisimman nopeasti, ilman mainittavaa kykyä tai itseluottamusta vaativampiin avauksiin tai pelin rytmittämiseen, mikä onkin samalla kaverin suurin heikkous ja puute. Nykyään kun kolmosparin peruspakeiltakin tunnutaan vaativan NHL:ssä aina vain laadukkaampaa kiekollista osaamista, mihin Draken on vaikea nähdä kykenevän. Aloittaa ensi syksynä Connecticutin yliopistossa ja voihan neljän vuoden NCAA-ura jalostaa tätä paljonkin, mutta juuri nyt en odottele mahdollista AHL-jyrää kummempaa. Tuohonkin on vielä pitkä matka.
Shayne Gostisbehere
Gostisbehere pelasi hienon kauden, jonka kruununa oli kansallisen mestaruuden voittaminen Unionin riveissä. Yksilöpuolella pääsi ainoana puolustajana kymmenen Hobey Baker -ehdokkaan joukkoon, kaapi ECAC:n parhaan puolustajan tittelin ja sijoittui toiseksi sarjan MVP-äänestyksessä. Useampi Unionin ottelu tuli kevään aikana nähtyä ja vahvaahan se pelaaminen oli. Kiekollisesti oli NCAA-tasolle suorastaan dominoiva ja älykkäänä pelaajana suoritti varmasti ja vahvasti myös puolustussuuntaan. Hyvää sijoittumista, vahvaa mailankäyttöä sekä jalkojen hyödyntämistä, joilla paikkasi pienempää varttaan ja voiman puutettaan. Loistava liike on ammattilaisuutta ajatellen Gostisbeheren tärkein ominaisuus, minkä myötä uskallan povata tälle NHL-uraa. Ilman ihmeitä osoite tulee löytymään Phantomseista, jossa on kaiken järjen mukaan suurta ruutua tarjolla. Kehityksen jatkuessa otollisena voisi toivoa NHL-rosteripaikan kutittelua syksyllä 2015.
Chris Pryor, Flyers director of scouting:
"First and foremost, his progress is a compliment to the Union College coaching staff. In the last couple of years, his game has really transformed. Everybody looks at Shayne as being an offensive guy, which he is, but he has rounded his game. He’s paid more attention to detail without the puck. Union’s coaching staff has done a good job with that."
Kjell Samuelsson, Flyers director of player development :
"He's not a big guy, but he can really move. You see a lot of defensemen who can skate the puck in, but when they hit the red line they don’t have a creative mind, so they dump it in. There’s nothing wrong with that, but when Shayne hits the red line, he wants to create. That’s instincts. And he’s come a long way defensively. Every time I talk to him I say, ‘That’s what you have to focus on. Be reliable defensively because you have something offensively that nobody can teach.'"
Maalivahdit:
Merrick Madsen
Madseniltä tuli nähtyä kauden aikana pari peliä, joista ei nyt mahdottomia johtopäätöksiä voi vetää, mutta jotain sentään. Tiivistetysti on iso ja atleettinen raakile, jolla on teknisesti vielä harppaus jos toinenkin otettavanaan. On täten aika avoin tapaus, josta voi ajan myötä kasvaa hyväkin maalivahti, mutta yhtä hyvin voi jäädä tyhjäksi arvaksi, joten mahdoton sanoa oikein mitään. Aloittaa syksyllä NCAA-uransa Harvardissa, jonka myötä vuosia tulee vierähtämään ennen kuin tätä päästään näkemään edes AHL:ssä.
Anthony Stolarz
Edellisen kauden tavoin Stolarz pelasi hyvin kaksijakoisen sesongin. Runkosarjassa kertyi tasaisesti pelejä Londonin selvänä ykkösmaalivahtina ja otteetkin olivat hyvällä tasolla. Sitten tuli se tammikuinen loukkaantuminen, joka piti sivussa aivan runkosarjan loppuun. Ehti saamaan pari-kolme ottelua tuntumaa alleen ennen pudotuspelien alkua. Tätä taustaa vasten ensimmäisen kierroksen Windsor-sarja alkoi yllättävän hyvin kunnes kolmannessa ottelussa vintti pimeni ja hankki täysin älyttömällä Josh Ho-Sangin huitomisella pidemmän pelikiellon, jonka myötä ei enää pudotuspelejä nähnyt. Pääsi vielä kehiin Memorial Cupissa, jossa ei muun Londonin tavoin jättänyt kummoista kuvaa itsestään, joten kovin ailahtelevaistahan tuo jälleen oli. Parhaimmillaan pelasi todella loistavasti, mutta välillä taas liian keskinkertaisesti. Myös hermokontrollin tulee säilyä jatkossa paremmin, sillä nykyisellään on vähän turhan tulisieluinen, mikä näkyy erinäisinä keskittymisvaikeuksina ja virheinä. Positiivisina puolina niin mailapelaaminen, reboundkontrolli kuin sijoittuminenkin paranivat edellisestä kaudesta. Kaikkien kehittämisessä riittää vielä työtä, mutta mikä tärkeintä, suunta olisi oikea. Aika tulee näyttämään saavatko kehitettyä tästä fyysisesti lahjakkaasta raakileesta NHL-veskaria vai eivät? Hyvässäkin skenaariossa on edessä useampi vuosi AHL:ää, mutta kyllähän tästä osaavissa käsissä voisi kasvaa vähintään laadukkaan kakkosveskarin ruudun täyttävä mies, miksei enemmänkin? Yhtä hyvin voi jäädä myös pelkäksi lupaukseksi. Työtä ja aikaa tuo tulee joka tapauksessa viemään.
Chris Pryor, Flyers director of scouting:
"Anthony’s just got to learn the game, and there's a lot to learn. We're all willing to put the time in and the work, and he is, too. For a big guy, he’s very athletic. You wouldn’t know he’s 6-foot-6 the way he moves and handles himself in the net. From where he was two years ago to now, he’s made big strides. He’s got a great attitude. He’s got a good future ahead of him, but it will take some time. Look at some of the goalies that are playing right now. Look at Jonathan Quick in LA. He put some time in the East Coast League. Corey Crawford in Chicago, it took him six or seven years. Jimmy Howard in Detroit; he took six years. It takes a long time because there’s a lot to learn. You can get by with your size and athleticism to a point, then the shooters are better and the guys are more skilled, so you do have to learn the game and learn the position. Anthony is a guy we're exceed about."
Brock Otten – OHL Prospects Blog:
"It was an interesting year for Stolarz, his second and final season in the OHL. He started off the season exceptionally well, but towards midseason things got a little dicey. After returning from the WJC's, he suffered a brutal injury, a deep laceration to his leg from a skate. He missed about a month and a half's worth of action, then returned just before the start of the OHL playoffs. Unfortunately, shortly after returning, he was suspended (for what ended up being the remainder of the playoffs) for swinging his stick at Windsor's Josh Ho-Sang. With another huge lay-off, he returned in the Memorial Cup but did not look sharp (considering he'd played only a handful of games in a 4 month span). The most impressive thing about Stolarz is how athletic he is considering his size. At 6'6, he moves very well in his crease and makes a lot of very acrobatic saves. He still has a tendency to over commit though, which causes him to give up some weaker goals. And his rebound control remains inconsistent. But he did appear improved this year before things started unraveling for him. He'll play in the AHL next year with Philly's new affiliate Lehigh Valley. It appears he'll split time with former OHL'er (returning from Europe) Rob Zepp."
Puolustajat:
Terrance Amorosa
Muutamia Sioux Cityn pelejä tuli fasthockeyn kautta seurattua, joissa Amorosa pelasi hyvää ja tasapainoista kiekkoa. Kiekollisesti on varma ja luotettava, vaikka Gostisbeheren kaltainen ns. high-end lahjakkuus, jolla luodaan tilanteita "tyhjästä" ja tehdään kovia tehoja, puuttuu. Vetokaan ei ole järin kova, mikä vaikuttaa yhtälailla tehoihin. Vaikken usko tämän tekevän jatkossakaan suuria pinnoja, niin katse pysyy ylhäällä ja kiekollinen pelaaminen tulee luontevasti selkärangasta, jonka myötä löytää oikeat ratkaisut hyvällä prosentilla ja peli rullaa. Erityisesti pidän rauhallisuudesta, jolla esiintyy kaukalossa molempiin suuntiin ja mielestäni ne suurimmat kehitysharppaukset tulivat puolustuspelaamisen saralla, jossa oli sitä parempi ja varmempi, mitä pidemmälle kausi eteni. Sijoittuu hyvin, lukee tilanteita, käyttää aktiivisesti mailaansa jne. Olisi myös kasvanut vielä myöhemmällä iällä ok raameihin, mikä yhtälailla lisää NHL-mahdollisuuksia. Liikkeen puolesta ei tarvitse puhua mistään raketista, mikä vie tehoja ja yllätyksellisyyttä nousuista kiekollisena, mutta liikkuminen on kauttaaltaan kunnossa. Kokonaisuutena siis solidi ja monipuolinen tapaus, jonka NCAA-ura alkaa syksyllä Clarksonin yliopistossa, eli vähään aikaan Amorosaa ei tarvitse ammattilaiseksi odottaa, mikä antaa samalla aikaa kehitykselle. Tiivistetysti hyvä syvyysprospecti kovempien nimien taustalla.
David Drake
Amorosan tavoin myös Draken otteita tuli seurattua fasthockeystä, mutta aivan yhtä positiivisia fiiliksiä ei syntynyt. On iso kaveri, joka liikkuu kokoonsa nähden mukavasti. Puolustuspelissä osaa hyödyntää ulottuvuuttaan ja mailan käyttö on älykästä ja aktiivista. Pyrki kauden mittaan lisäämään fyysisyyttään, mutta taklaukset eivät ole kovinkaan painavia ja tekemisestä puuttuu se tarvittava ilkeys. Tuskinpa tästä tarvitsee odottaa jatkossakaan erityisen fyysistä puolustajaa. Kiekollinen pelaaminen on pitkälti lyhyttä vierelle tai sentterille mahdollisimman nopeasti, ilman mainittavaa kykyä tai itseluottamusta vaativampiin avauksiin tai pelin rytmittämiseen, mikä onkin samalla kaverin suurin heikkous ja puute. Nykyään kun kolmosparin peruspakeiltakin tunnutaan vaativan NHL:ssä aina vain laadukkaampaa kiekollista osaamista, mihin Draken on vaikea nähdä kykenevän. Aloittaa ensi syksynä Connecticutin yliopistossa ja voihan neljän vuoden NCAA-ura jalostaa tätä paljonkin, mutta juuri nyt en odottele mahdollista AHL-jyrää kummempaa. Tuohonkin on vielä pitkä matka.
Shayne Gostisbehere
Gostisbehere pelasi hienon kauden, jonka kruununa oli kansallisen mestaruuden voittaminen Unionin riveissä. Yksilöpuolella pääsi ainoana puolustajana kymmenen Hobey Baker -ehdokkaan joukkoon, kaapi ECAC:n parhaan puolustajan tittelin ja sijoittui toiseksi sarjan MVP-äänestyksessä. Useampi Unionin ottelu tuli kevään aikana nähtyä ja vahvaahan se pelaaminen oli. Kiekollisesti oli NCAA-tasolle suorastaan dominoiva ja älykkäänä pelaajana suoritti varmasti ja vahvasti myös puolustussuuntaan. Hyvää sijoittumista, vahvaa mailankäyttöä sekä jalkojen hyödyntämistä, joilla paikkasi pienempää varttaan ja voiman puutettaan. Loistava liike on ammattilaisuutta ajatellen Gostisbeheren tärkein ominaisuus, minkä myötä uskallan povata tälle NHL-uraa. Ilman ihmeitä osoite tulee löytymään Phantomseista, jossa on kaiken järjen mukaan suurta ruutua tarjolla. Kehityksen jatkuessa otollisena voisi toivoa NHL-rosteripaikan kutittelua syksyllä 2015.
Chris Pryor, Flyers director of scouting:
"First and foremost, his progress is a compliment to the Union College coaching staff. In the last couple of years, his game has really transformed. Everybody looks at Shayne as being an offensive guy, which he is, but he has rounded his game. He’s paid more attention to detail without the puck. Union’s coaching staff has done a good job with that."
Kjell Samuelsson, Flyers director of player development :
"He's not a big guy, but he can really move. You see a lot of defensemen who can skate the puck in, but when they hit the red line they don’t have a creative mind, so they dump it in. There’s nothing wrong with that, but when Shayne hits the red line, he wants to create. That’s instincts. And he’s come a long way defensively. Every time I talk to him I say, ‘That’s what you have to focus on. Be reliable defensively because you have something offensively that nobody can teach.'"
Robert Hägg
Hägg pelasi jokseenkin ailahtelevan kauden. MODOssa ei onnistunut nousemaan veteraanipakkeja arvostaneen valmennuksen suosioon vaan rooli jäi lähinnä kolmospariin ja kakkos-AV:lle. Näkyikö rajallisempi vastuu sitten itseluottamuksessa, mutta ei missään välissä löytänyt kaipaamaani kiekollista rohkeutta vaan pelaaminen oli vähän turhankin varmaa ja turvallista. Puolustussuuntaan oli ok ja tuo oli selvästi sektori, jossa tulivat kauden aikana ne mainittavimmat kehitysharppaukset. Puolustuspelaaminen vaatii yhä edelleen lisää tasaisuutta ja varmuutta, mutta on mielestäni hyvällä tiellä. Loppukaudesta Phantomseissa pääsi suurempaan rooliin myös kiekollisena, mikä näkyi selvänä piikkinä itseluottamuksessa ihan kaikessa tekemisessä. Uskalsi ja halusi yrittää kiekollisena, teki nousuja hyökkäyksien tueksi, haki aktiivisesti taklauksia, näkyi ympäri kenttää jne. Pelasi mobiilia ja rohkeaa kiekkoa molempiin suuntiin, joka toivon mukaan jatkuu ensi kaudella. Osa on Phantoms-pelien ja heinäkuun development-campin positiivisten otteiden myötä väläytellyt ruotsalaista mahdollisena rosteriehdokkaana jo ensi kaudeksi, mutta mielestäni Häggin jos jonkun kohdalla vaaditaan malttia. Kaverin varmuus ja tasaisuus eivät ole vielä sitä, että voisi pelata NHL:ssä vaan virheitä tulee liikaa, mitä ei NHL-rosterissa katsella hyvällä vaan tie vie helposti kannattajien sylkykupiksi. Pienemmässä roolissa niitä positiivisia itseluottamusta nostaviakaan asioita ei tapahdu läheskään samalla mitalla, jolloin pelaaminen voi helposti kääntyä virheiden myötä mollivoittoiseksi ja araksi puuroksi.
Chris Pryor
"We were really happy with Robert's play last season. He was playing with the men over in Sweden, which is impressive. People don’t realize it’s a big jump for a young guy and he handled himself really well over there. Then he came right from there into the American League, and I know he wasn’t there a long time, but he handled himself without missing a beat. It was fun seeing him being able to make that step with ease. He’s a smart, two-way who is really poised back there. He settles things down. He gets the puck and usually makes a good play with it. He’s got a really good stick. He’s just a smart hockey player."
Kjell Samuelsson:
"I was in Sweden twice this past season and watched Robert six or seven games. Robert is benefitting from playing with full-grown men for a year and a half in the Swedish Elite League. He’s pretty strong mentally and physically if you compared him to a lot of guys who were born in the same year. Hockey wise, Hagg makes a good first pass, he moves pretty well and he’s pretty good at finding the shooting lanes to the net. He can be physical, too. He is a thick man. He has to get used to the quickness of the North American game. He’s already played a few games for the Phantoms and did really well, but the quickness and the physicality is always is a big step for guys coming from Europe. It’s hard to predict how far away he is from the NHL. I’d say he should probably spend a year in the minors, but if defenseman gets hurt, he could probably get called up. But basically he’s not ready to be an impact player or have a lot of responsibility in the NHL next year. So he has to spend some time in the minors."
Terry Murray:
"Hagg is a player that played very well for us. He’s got lots of composure and can see the ice. One thing I was worried about Robert coming in from Europe and Sweden, it’s a little smaller ice surface over here and things are going to shut down faster on him. It’s going to be more physical. But there was no adjustment time at all. He was fine. He played his game. He plays hard. He plays strong. He takes his man out. He had a good, strong stick along the boards. He's got a great release from the offensive blueline to the net. It's more of a wrist shot release than a slapshot. He was paired with Mark Alt during his 10 games with us, and as a pair they looked very good together. They really started to compliment each other. A full year in the American League is exactly what Robert needs. Talking to him in his exit meeting, he was very excited about how the 10 games went and he’s looking forward to moving on with his pro career. He’s a confident kid and there’s no question in his mind he’s going to be a player in the NHL."
Fredric Larsson
Larsson pelasi näkemissäni otteluissa fyysistä ja äijämäistä kiekkoa, mutta kiekollisen pelin osalta ruotsalaisen potentiaali on luokkaa olematon. Kun vielä lukee tilanteita vähän miten sattuu ryntäillen ja säntäillen aivan liiaksi, niin ei tässä ole NHL-potentiaalia, jonka myötä sopimuksetta jääminen ei yllättänyt. Sitten kun kuvaan on mahtunut kehitystä hidastavia loukkaantumisia sekä massan lisäämistä vaikeuttaneet ruoka-allergiat, niin ei tästä oikein irronnut mitään positiivista. Jäi siis ilman ELC:tä ja varaus raukesi kesäkuun alussa.
Nick Luukko
Seurasin Luukkolta tasan yhden ottelun Gostisbeheren Unionia vastaan, joten mahdottomia ei pysty sanomaan. Tuon perusteella vaikutti kehittyneen toissa syksystä (syksy 2012), jolloin näin tältä ottelun edellisen kerran, mutta mitään mahdotonta harppausta ei ollut havaittavissa. On iso ja hyvin liikkuva kaveri, mutta siinäpä ne. Kiekollisesti ei tule nousemaan, ainakaan ammattilaiskaukaloissa, perusvarmaa ja yksinkertaisesti pelaavaa peruspakkia kummemmaksi, ja kun pelaa turhan kiltisti eikä ole jättänyt kuvaa minään huippuälykkäänä shutdown-expertinäkään, niin en edelleenkään odota tästä AHL-jyrää kummempia. Jotenkin liian tasapaksu tapaus, mutta kaipa tuo joukon jatkona menee kilpailua luomassa.
Samuel Morin
Positiivisen pre-seasonin jälkeen Morinin syksy meni piloille loukkaantumisen myötä, jonka jäljiltä alkoi vasta vuoden lopulla näyttää siltä, miltä ykkösvarauksen kuuluukin. Loppukausi oli vuorostaan vahvaa ja aika-ajoin suorastaan dominoivaa suorittamista. Aiempien postausten ja kuvausten perusteella on tullut varmaankin kaikille jo selväksi, että pidän Morinin talentista todella paljon, eikä tähän ole tullut muutosta. On ehdottomasti pelaaja, jolta odotan junioriuraa kirkkaampaa ammattilaisuutta siinä missä monien muiden kohdalla asiat menevät toisin. Toivottavasti pelaa vahvasti syksyn harjoituspeleissä ja saisi palkinnoksi muutaman runkosarjamatsin. Vakiroolia on puolustuksen nykyisessä sopimustilanteessa vaikea nähdä, pelaa melkeinpä miten hyvänsä, vaan eiköhän tie vie vielä kaudeksi takaisin Rimouskiin, jossa toivon mukaan pystyisi ottamaan yhden lisäharppauksen kiekollisessa pelaamisessaan. Kauden aikana tuli myös kaivattua fyysistä kehitystä. Sai ihan silminnähden lisää voima ja massaa kroppaansa, jonka lisäksi liikekin parani ja terävöittyi entisestään, joten tällä saralla olisi todella hyvällä tiellä.
Suuren koon antaminen fyysisten mahdollisuuksien ja terävän liikkeen lisäksi käsittelee kiekkoa yllättävän taitavasti ja mikä tärkeintä rauhallisesti myös paineen alaisena ilman turhaa hätäilyä. Sijoittuminen ja pelinlukukin ovat kunnossa. Eihän Morinin pelaaminen ole erityisen säihkyvää, mikä tuntuu olevan syystä tai toisesta, monesti se ainoa mittari junnujen potentiaalille. Tuon vuoksi ei kerää mahdottomia otsikoita, mutta kun tuota peliä seuraa tasaisella otannalla, niin pojan arvon ja mahdollisuudet avautuvat, tai ovat ainakin avautuneet tänne. NHL-projektiota ajatellen kiekollisen pelaamisen kehittyminen on ns. avain. Eli pystyykö nousemaan n. 40 pisteen/yli all-around staraksi vai jääkö enemmän fyysiseksi shutdown ekspertiksi? Niin tai näin ilman mitään mahdottomia loukkaantumisongelmia tässä on helppo nähdä tärkeä avainpuolustaja Flyersille pitkäksi aikaa.
Chris Pryor:
"This kid has a lot of potential and we'll let the reset take care of itself down the road. As we all know, Sam's a big guy and he's continuing to grow. Sometimes it's hard thing to catch up to your body, but Samuel has handled himself well. I don't think anybody looks at Samuel Morin as size alone. He plays a hard game and he's got a big shot on the blue line. One thing that makes the kid good is he's got a lot of jump in his game. He wants to be a player. And he's willing to put a lot of work into it. Kjell Samuelsson has done a good job with him working on his game on the ice, and he's spent a lot of time and paid a lot of attention to his off-ice regimen. He's shown it with the results. He's become bigger and stronger. But there's no rush here. He's on the right path. We're not going to rush the kid. We'll just let him develop."
Kjell Samuelsson:
"I saw Sam play a lot, almost every month. He plays with an edge. He plays with heart. He really cares."
Serge Beausoleil, Rimouskin päävalmentaja:
"People compare Sam to Chris Pronger, but there are a lot of steps to do before he gets there. I think it would be very useful for him to play another year in the Q, but in time he will be a great player in the NHL. That's for sure. Sam improved his offense, but he can be better next year. He has a good one-timer. I can assure you he has one of the most powerful shots in the Q right now. When Sam puts his skates on the team, it's to win the game. Nothing else. Remember Bobby Clarke in the '70s? He was that kind of guy. I think Sam should be our captain next year because he's a leader. He always wants to win and he's always ready to compete. He can make that first pass in his own zone, the five-foot pass that all the coaches like, and he's the kind of player that can do it under pressure."
Hägg pelasi jokseenkin ailahtelevan kauden. MODOssa ei onnistunut nousemaan veteraanipakkeja arvostaneen valmennuksen suosioon vaan rooli jäi lähinnä kolmospariin ja kakkos-AV:lle. Näkyikö rajallisempi vastuu sitten itseluottamuksessa, mutta ei missään välissä löytänyt kaipaamaani kiekollista rohkeutta vaan pelaaminen oli vähän turhankin varmaa ja turvallista. Puolustussuuntaan oli ok ja tuo oli selvästi sektori, jossa tulivat kauden aikana ne mainittavimmat kehitysharppaukset. Puolustuspelaaminen vaatii yhä edelleen lisää tasaisuutta ja varmuutta, mutta on mielestäni hyvällä tiellä. Loppukaudesta Phantomseissa pääsi suurempaan rooliin myös kiekollisena, mikä näkyi selvänä piikkinä itseluottamuksessa ihan kaikessa tekemisessä. Uskalsi ja halusi yrittää kiekollisena, teki nousuja hyökkäyksien tueksi, haki aktiivisesti taklauksia, näkyi ympäri kenttää jne. Pelasi mobiilia ja rohkeaa kiekkoa molempiin suuntiin, joka toivon mukaan jatkuu ensi kaudella. Osa on Phantoms-pelien ja heinäkuun development-campin positiivisten otteiden myötä väläytellyt ruotsalaista mahdollisena rosteriehdokkaana jo ensi kaudeksi, mutta mielestäni Häggin jos jonkun kohdalla vaaditaan malttia. Kaverin varmuus ja tasaisuus eivät ole vielä sitä, että voisi pelata NHL:ssä vaan virheitä tulee liikaa, mitä ei NHL-rosterissa katsella hyvällä vaan tie vie helposti kannattajien sylkykupiksi. Pienemmässä roolissa niitä positiivisia itseluottamusta nostaviakaan asioita ei tapahdu läheskään samalla mitalla, jolloin pelaaminen voi helposti kääntyä virheiden myötä mollivoittoiseksi ja araksi puuroksi.
Chris Pryor
"We were really happy with Robert's play last season. He was playing with the men over in Sweden, which is impressive. People don’t realize it’s a big jump for a young guy and he handled himself really well over there. Then he came right from there into the American League, and I know he wasn’t there a long time, but he handled himself without missing a beat. It was fun seeing him being able to make that step with ease. He’s a smart, two-way who is really poised back there. He settles things down. He gets the puck and usually makes a good play with it. He’s got a really good stick. He’s just a smart hockey player."
Kjell Samuelsson:
"I was in Sweden twice this past season and watched Robert six or seven games. Robert is benefitting from playing with full-grown men for a year and a half in the Swedish Elite League. He’s pretty strong mentally and physically if you compared him to a lot of guys who were born in the same year. Hockey wise, Hagg makes a good first pass, he moves pretty well and he’s pretty good at finding the shooting lanes to the net. He can be physical, too. He is a thick man. He has to get used to the quickness of the North American game. He’s already played a few games for the Phantoms and did really well, but the quickness and the physicality is always is a big step for guys coming from Europe. It’s hard to predict how far away he is from the NHL. I’d say he should probably spend a year in the minors, but if defenseman gets hurt, he could probably get called up. But basically he’s not ready to be an impact player or have a lot of responsibility in the NHL next year. So he has to spend some time in the minors."
Terry Murray:
"Hagg is a player that played very well for us. He’s got lots of composure and can see the ice. One thing I was worried about Robert coming in from Europe and Sweden, it’s a little smaller ice surface over here and things are going to shut down faster on him. It’s going to be more physical. But there was no adjustment time at all. He was fine. He played his game. He plays hard. He plays strong. He takes his man out. He had a good, strong stick along the boards. He's got a great release from the offensive blueline to the net. It's more of a wrist shot release than a slapshot. He was paired with Mark Alt during his 10 games with us, and as a pair they looked very good together. They really started to compliment each other. A full year in the American League is exactly what Robert needs. Talking to him in his exit meeting, he was very excited about how the 10 games went and he’s looking forward to moving on with his pro career. He’s a confident kid and there’s no question in his mind he’s going to be a player in the NHL."
Fredric Larsson
Larsson pelasi näkemissäni otteluissa fyysistä ja äijämäistä kiekkoa, mutta kiekollisen pelin osalta ruotsalaisen potentiaali on luokkaa olematon. Kun vielä lukee tilanteita vähän miten sattuu ryntäillen ja säntäillen aivan liiaksi, niin ei tässä ole NHL-potentiaalia, jonka myötä sopimuksetta jääminen ei yllättänyt. Sitten kun kuvaan on mahtunut kehitystä hidastavia loukkaantumisia sekä massan lisäämistä vaikeuttaneet ruoka-allergiat, niin ei tästä oikein irronnut mitään positiivista. Jäi siis ilman ELC:tä ja varaus raukesi kesäkuun alussa.
Nick Luukko
Seurasin Luukkolta tasan yhden ottelun Gostisbeheren Unionia vastaan, joten mahdottomia ei pysty sanomaan. Tuon perusteella vaikutti kehittyneen toissa syksystä (syksy 2012), jolloin näin tältä ottelun edellisen kerran, mutta mitään mahdotonta harppausta ei ollut havaittavissa. On iso ja hyvin liikkuva kaveri, mutta siinäpä ne. Kiekollisesti ei tule nousemaan, ainakaan ammattilaiskaukaloissa, perusvarmaa ja yksinkertaisesti pelaavaa peruspakkia kummemmaksi, ja kun pelaa turhan kiltisti eikä ole jättänyt kuvaa minään huippuälykkäänä shutdown-expertinäkään, niin en edelleenkään odota tästä AHL-jyrää kummempia. Jotenkin liian tasapaksu tapaus, mutta kaipa tuo joukon jatkona menee kilpailua luomassa.
Samuel Morin
Positiivisen pre-seasonin jälkeen Morinin syksy meni piloille loukkaantumisen myötä, jonka jäljiltä alkoi vasta vuoden lopulla näyttää siltä, miltä ykkösvarauksen kuuluukin. Loppukausi oli vuorostaan vahvaa ja aika-ajoin suorastaan dominoivaa suorittamista. Aiempien postausten ja kuvausten perusteella on tullut varmaankin kaikille jo selväksi, että pidän Morinin talentista todella paljon, eikä tähän ole tullut muutosta. On ehdottomasti pelaaja, jolta odotan junioriuraa kirkkaampaa ammattilaisuutta siinä missä monien muiden kohdalla asiat menevät toisin. Toivottavasti pelaa vahvasti syksyn harjoituspeleissä ja saisi palkinnoksi muutaman runkosarjamatsin. Vakiroolia on puolustuksen nykyisessä sopimustilanteessa vaikea nähdä, pelaa melkeinpä miten hyvänsä, vaan eiköhän tie vie vielä kaudeksi takaisin Rimouskiin, jossa toivon mukaan pystyisi ottamaan yhden lisäharppauksen kiekollisessa pelaamisessaan. Kauden aikana tuli myös kaivattua fyysistä kehitystä. Sai ihan silminnähden lisää voima ja massaa kroppaansa, jonka lisäksi liikekin parani ja terävöittyi entisestään, joten tällä saralla olisi todella hyvällä tiellä.
Suuren koon antaminen fyysisten mahdollisuuksien ja terävän liikkeen lisäksi käsittelee kiekkoa yllättävän taitavasti ja mikä tärkeintä rauhallisesti myös paineen alaisena ilman turhaa hätäilyä. Sijoittuminen ja pelinlukukin ovat kunnossa. Eihän Morinin pelaaminen ole erityisen säihkyvää, mikä tuntuu olevan syystä tai toisesta, monesti se ainoa mittari junnujen potentiaalille. Tuon vuoksi ei kerää mahdottomia otsikoita, mutta kun tuota peliä seuraa tasaisella otannalla, niin pojan arvon ja mahdollisuudet avautuvat, tai ovat ainakin avautuneet tänne. NHL-projektiota ajatellen kiekollisen pelaamisen kehittyminen on ns. avain. Eli pystyykö nousemaan n. 40 pisteen/yli all-around staraksi vai jääkö enemmän fyysiseksi shutdown ekspertiksi? Niin tai näin ilman mitään mahdottomia loukkaantumisongelmia tässä on helppo nähdä tärkeä avainpuolustaja Flyersille pitkäksi aikaa.
Chris Pryor:
"This kid has a lot of potential and we'll let the reset take care of itself down the road. As we all know, Sam's a big guy and he's continuing to grow. Sometimes it's hard thing to catch up to your body, but Samuel has handled himself well. I don't think anybody looks at Samuel Morin as size alone. He plays a hard game and he's got a big shot on the blue line. One thing that makes the kid good is he's got a lot of jump in his game. He wants to be a player. And he's willing to put a lot of work into it. Kjell Samuelsson has done a good job with him working on his game on the ice, and he's spent a lot of time and paid a lot of attention to his off-ice regimen. He's shown it with the results. He's become bigger and stronger. But there's no rush here. He's on the right path. We're not going to rush the kid. We'll just let him develop."
Kjell Samuelsson:
"I saw Sam play a lot, almost every month. He plays with an edge. He plays with heart. He really cares."
Serge Beausoleil, Rimouskin päävalmentaja:
"People compare Sam to Chris Pronger, but there are a lot of steps to do before he gets there. I think it would be very useful for him to play another year in the Q, but in time he will be a great player in the NHL. That's for sure. Sam improved his offense, but he can be better next year. He has a good one-timer. I can assure you he has one of the most powerful shots in the Q right now. When Sam puts his skates on the team, it's to win the game. Nothing else. Remember Bobby Clarke in the '70s? He was that kind of guy. I think Sam should be our captain next year because he's a leader. He always wants to win and he's always ready to compete. He can make that first pass in his own zone, the five-foot pass that all the coaches like, and he's the kind of player that can do it under pressure."
Valeri Vasiliev
Vasiliev pelasi muutaman ottelun otannalla perusvarmasti Moskovan Spartakin kolmosparissa. Käsittääkseni Flyers oli kiinnostunut tämän signaamisesta, mutta AHL:ssä pelaaminen pienemmällä palkalla ei mitä ilmeisemmin maistunut vaan vaihtoi KHL:än sisällä astetta suurempaan miljööseen tartuttuaan Omskin sopimustarjoukseen. Vaatinee yksisuuntaisen NHL-lapun, ennen kuin siirtymistä voi pitää edes mahdollisena, tapahtuu tämä sitten Philadelphiassa tai jossain muualla. Tämä taas vaatisi tason nostamista jo kohtuu korkeaksi.
Reece Willcox
Willcox on näistä aiempina vuosina varatuista prospecteista ainoa, jolta en nähnyt viime kaudella ottelun ottelua. Tilastot eivät mainittavammin parantuneet, mutta käsittääkseni pelasi freshman-kauttaan suuremmassa ja vastuullisemmassa roolissa. Se vähä mitä olen kaverista lukenut, on positiivista, mutta eipä sen enempää. Flyersin puolelta tätä kohtaan tuntuisi löytyvän uskoa ja mm. Chris Pryor on muistanut nostaa nimen esiin, näiden kirkkaampien pakkitalenttien jatkoksi. Tuskinpa Willcoxin ceiling on siinä paremmassakaan skenaariossa kolmosparin syvyyspakkia korkeammalla, mutta olisihan se tärkeää, että näitäkin kavereita puskisi tasaisella virralla tuomaan kilpailua viimeisistä rosteripaikoista. Pitkäänhän Flyersin ongelma on ollut, ettei omia riittävän tasokkaita pakkiprospecteja ole löytynyt edes kolmospariin, jolloin ovat joutuneet turvautumaan kalliimpiin veteraaneihin ja jopa täysiin täytemiehiin, joiden tasosta ei ole kerrottavaa jäänyt.
Willcoxin pelaajaprofiilista Cornellin sivuilta - Sophomore Season — 2013-14
Willcox once again shouldered a lot of minutes on the blue line for the Big Red, often paired with offensive threat Joakim Ryan. While Willcox primarily plays a stay-at-home style, illustrated by his team-leading 70 blocked shots, he effectively jumped into the play offensively at times and scored his first two collegiate goals. The first came into an empty net Nov. 21 against Brown at Lynah Rink. The second came just five days later against Niagara, when he finished off a feed from Dustin Mowrey to start the scoring in the Big Red's 4-2 victory. Willcox then notched his first career multi-point game Jan. 31 at Yale, assisting on both goals in regulation time before the Big Red went on to win in overtime, 3-2. He made a particularly nice cross-ice pass to John Knisley on the second goal, which was eventually scored by Jeff Kubiak.
Hyökkääjät:
Tyrell Goulbourne
Goulbourne pelasi näkemissäni otteluissa, aivan kauden alkua lukuun ottamatta, omaa fyysistä ja työtelistä kahdensuunnan kiekkoaan, mutta tehojen suhteen oli liian on/off –touhua, eikä hyökkäyspelaamisen kehittymiseltä kannata määränsä enempää odottaa. Alkukaudesta yritti, mitä ilmeisimmin varausvuoron innostamana, vähän liikaakin kiekollisena taitopelaajana, jolloin muu pelaaminen kärsi ja oli tästä seuranneen intensiteetin vähentymisen myötä suoraan sanoen hyödytön. Tuo kuitenkin normalisoitui kauden edetessä. Goulbournen pelaamista on samalla sekä mukava, että turhauttava seurata. Vastuuntuntoisuus, kahdensuunnan älykkyys, kaksinkamppailupelaaminen, röyhkeys, yllättävät ja salamanlailla esiin paukahtavat kiekolliset taidot jne. paljon hyviä juttuja. Harmi vain, ettei tässä ole tosiaan mainittavimmin luontaista viimeistelijää, jonka myötä tehot eivät vastaa muuta kokonaisuutta, enkä odottele Goulbournesta nelosen energiapelaajaa suurempia ja tuohonkin maaliin tulee aikaa ja työtä kulumaan. Laukauskin menee samaan sarjaan, on terävä ja napakka, mutta tarkkuus on asteen pari heikompi. Tiivistetysti on pelaaja, josta on helppo pitää ja arvostaa, mutta samalla puhutaan aika marginaalisesta prospectista, joka ei tule kaatamaan venettä suuntaan tai toiseen. On tässä kuitenkin vaikkapa Rinaldoon verrattuna selvästi muilta avuiltaan lahjakkaampi tykinkuula, mutta NHL-läpimurto on vielä aika kaukainen asia, eikä mitään takeita tähän ole.
Chris Pryor:
"I know people wondered why we took Tyrell in the third round last year. There was some agreement there as far as we knew we had to take him a little bit earlier than we wanted to, but didn’t have a fourth-round pick and we knew we probably weren’t going to get him later. So we had to step up a little bit. If you talk to people in the West, they’ll tell you he played really well. He plays a hard game. When he’s on the ice, there’s an element there that is hard to find. Everybody makes those comparisons to Zac Rinaldo. There’s maybe some similarities in a sense in the way they play. Zac is Zac. I don’t know if anybody can be like Zac, who brings an element on the ice and is an enthusiastic guy. There are some similarities with Tyrell on that side. When Tyrell plays that type of game, he’s an intimidating guy. When defensemen go back and get pucks, they know he’s out there and sometimes they tend to do things they wouldn’t normally do. Everybody’s got a role on a team, and as much as you need those high-end skill guys you need guys that accept their role and play a different type of game. Tyrell’s willing to do that, and I don’t think people give him enough credit. He can play a little bit, too. Look at his numbers. He’s not strictly one-dimensional. He could go back to junior overage, but he’s eligible to play in the American League next year from an age standpoint, so we’ll see what happens. He’s a young prospect that we’re happy to have in the fold."
Ryan Huska, Kelowna Rockets head coach:
"Tyrell's season started with some ups and down, for sure. I don't think he got out of the gate that well, but really about Christmas time on, I felt like his play was very consistent and he was starting to play with edge all the time. Because of that, he was a factor in most of our games in the second half of the year, whether that be the skating ability, creating turnovers with the forecheck or him being involved physically. I thought his second half was very good for us and it's the way he's going to have to play moving forward. His offensive skills are getting better. I think you'll continue to see that next year if he happens to be back with us instead of playing in the minors. I think the biggest thing that he brought to our team as the year went on is teams would change the way that they would play against us because we had him in the lineup. He's got the reputation now where not a lot of people run around or do silly things at our level because of him being on the ice or bench. There's a certain style that he has to play if he's going to play at that next level. That's using his speed to his advantage and being physical every time he's on the ice. You have to notice him each shift, and that's something that he's still working on. The second half of the year he was much better in that regard. I think he has a better understanding of what it's going to take for him to play professional. If he keeps developing the way that he did in the second half of the year, I think he'll give himself the opportunity to play in the NHL."
Flyers ei ole ollut vielä halukas tarjoamaan ELC:tä Goulbournelle, joten mikäli ei halua tarttua pelkkään AHL-sopimukseen tai vakuuta ELC:n veroisesti syksyn leireillä jatkanee Kelownassa, mitä ei tarvitse pitää huonona asiana, vaan mahdollisuutena pelaamisen monipuolistamiseen. Varaushan raukeaa vasta kesäkuussa 2015, jota ennen sopimus pitäisi sorvata, mikäli haluavat säilyttää tämän oikeudet.
Vasiliev pelasi muutaman ottelun otannalla perusvarmasti Moskovan Spartakin kolmosparissa. Käsittääkseni Flyers oli kiinnostunut tämän signaamisesta, mutta AHL:ssä pelaaminen pienemmällä palkalla ei mitä ilmeisemmin maistunut vaan vaihtoi KHL:än sisällä astetta suurempaan miljööseen tartuttuaan Omskin sopimustarjoukseen. Vaatinee yksisuuntaisen NHL-lapun, ennen kuin siirtymistä voi pitää edes mahdollisena, tapahtuu tämä sitten Philadelphiassa tai jossain muualla. Tämä taas vaatisi tason nostamista jo kohtuu korkeaksi.
Reece Willcox
Willcox on näistä aiempina vuosina varatuista prospecteista ainoa, jolta en nähnyt viime kaudella ottelun ottelua. Tilastot eivät mainittavammin parantuneet, mutta käsittääkseni pelasi freshman-kauttaan suuremmassa ja vastuullisemmassa roolissa. Se vähä mitä olen kaverista lukenut, on positiivista, mutta eipä sen enempää. Flyersin puolelta tätä kohtaan tuntuisi löytyvän uskoa ja mm. Chris Pryor on muistanut nostaa nimen esiin, näiden kirkkaampien pakkitalenttien jatkoksi. Tuskinpa Willcoxin ceiling on siinä paremmassakaan skenaariossa kolmosparin syvyyspakkia korkeammalla, mutta olisihan se tärkeää, että näitäkin kavereita puskisi tasaisella virralla tuomaan kilpailua viimeisistä rosteripaikoista. Pitkäänhän Flyersin ongelma on ollut, ettei omia riittävän tasokkaita pakkiprospecteja ole löytynyt edes kolmospariin, jolloin ovat joutuneet turvautumaan kalliimpiin veteraaneihin ja jopa täysiin täytemiehiin, joiden tasosta ei ole kerrottavaa jäänyt.
Willcoxin pelaajaprofiilista Cornellin sivuilta - Sophomore Season — 2013-14
Willcox once again shouldered a lot of minutes on the blue line for the Big Red, often paired with offensive threat Joakim Ryan. While Willcox primarily plays a stay-at-home style, illustrated by his team-leading 70 blocked shots, he effectively jumped into the play offensively at times and scored his first two collegiate goals. The first came into an empty net Nov. 21 against Brown at Lynah Rink. The second came just five days later against Niagara, when he finished off a feed from Dustin Mowrey to start the scoring in the Big Red's 4-2 victory. Willcox then notched his first career multi-point game Jan. 31 at Yale, assisting on both goals in regulation time before the Big Red went on to win in overtime, 3-2. He made a particularly nice cross-ice pass to John Knisley on the second goal, which was eventually scored by Jeff Kubiak.
Hyökkääjät:
Tyrell Goulbourne
Goulbourne pelasi näkemissäni otteluissa, aivan kauden alkua lukuun ottamatta, omaa fyysistä ja työtelistä kahdensuunnan kiekkoaan, mutta tehojen suhteen oli liian on/off –touhua, eikä hyökkäyspelaamisen kehittymiseltä kannata määränsä enempää odottaa. Alkukaudesta yritti, mitä ilmeisimmin varausvuoron innostamana, vähän liikaakin kiekollisena taitopelaajana, jolloin muu pelaaminen kärsi ja oli tästä seuranneen intensiteetin vähentymisen myötä suoraan sanoen hyödytön. Tuo kuitenkin normalisoitui kauden edetessä. Goulbournen pelaamista on samalla sekä mukava, että turhauttava seurata. Vastuuntuntoisuus, kahdensuunnan älykkyys, kaksinkamppailupelaaminen, röyhkeys, yllättävät ja salamanlailla esiin paukahtavat kiekolliset taidot jne. paljon hyviä juttuja. Harmi vain, ettei tässä ole tosiaan mainittavimmin luontaista viimeistelijää, jonka myötä tehot eivät vastaa muuta kokonaisuutta, enkä odottele Goulbournesta nelosen energiapelaajaa suurempia ja tuohonkin maaliin tulee aikaa ja työtä kulumaan. Laukauskin menee samaan sarjaan, on terävä ja napakka, mutta tarkkuus on asteen pari heikompi. Tiivistetysti on pelaaja, josta on helppo pitää ja arvostaa, mutta samalla puhutaan aika marginaalisesta prospectista, joka ei tule kaatamaan venettä suuntaan tai toiseen. On tässä kuitenkin vaikkapa Rinaldoon verrattuna selvästi muilta avuiltaan lahjakkaampi tykinkuula, mutta NHL-läpimurto on vielä aika kaukainen asia, eikä mitään takeita tähän ole.
Chris Pryor:
"I know people wondered why we took Tyrell in the third round last year. There was some agreement there as far as we knew we had to take him a little bit earlier than we wanted to, but didn’t have a fourth-round pick and we knew we probably weren’t going to get him later. So we had to step up a little bit. If you talk to people in the West, they’ll tell you he played really well. He plays a hard game. When he’s on the ice, there’s an element there that is hard to find. Everybody makes those comparisons to Zac Rinaldo. There’s maybe some similarities in a sense in the way they play. Zac is Zac. I don’t know if anybody can be like Zac, who brings an element on the ice and is an enthusiastic guy. There are some similarities with Tyrell on that side. When Tyrell plays that type of game, he’s an intimidating guy. When defensemen go back and get pucks, they know he’s out there and sometimes they tend to do things they wouldn’t normally do. Everybody’s got a role on a team, and as much as you need those high-end skill guys you need guys that accept their role and play a different type of game. Tyrell’s willing to do that, and I don’t think people give him enough credit. He can play a little bit, too. Look at his numbers. He’s not strictly one-dimensional. He could go back to junior overage, but he’s eligible to play in the American League next year from an age standpoint, so we’ll see what happens. He’s a young prospect that we’re happy to have in the fold."
Ryan Huska, Kelowna Rockets head coach:
"Tyrell's season started with some ups and down, for sure. I don't think he got out of the gate that well, but really about Christmas time on, I felt like his play was very consistent and he was starting to play with edge all the time. Because of that, he was a factor in most of our games in the second half of the year, whether that be the skating ability, creating turnovers with the forecheck or him being involved physically. I thought his second half was very good for us and it's the way he's going to have to play moving forward. His offensive skills are getting better. I think you'll continue to see that next year if he happens to be back with us instead of playing in the minors. I think the biggest thing that he brought to our team as the year went on is teams would change the way that they would play against us because we had him in the lineup. He's got the reputation now where not a lot of people run around or do silly things at our level because of him being on the ice or bench. There's a certain style that he has to play if he's going to play at that next level. That's using his speed to his advantage and being physical every time he's on the ice. You have to notice him each shift, and that's something that he's still working on. The second half of the year he was much better in that regard. I think he has a better understanding of what it's going to take for him to play professional. If he keeps developing the way that he did in the second half of the year, I think he'll give himself the opportunity to play in the NHL."
Flyers ei ole ollut vielä halukas tarjoamaan ELC:tä Goulbournelle, joten mikäli ei halua tarttua pelkkään AHL-sopimukseen tai vakuuta ELC:n veroisesti syksyn leireillä jatkanee Kelownassa, mitä ei tarvitse pitää huonona asiana, vaan mahdollisuutena pelaamisen monipuolistamiseen. Varaushan raukeaa vasta kesäkuussa 2015, jota ennen sopimus pitäisi sorvata, mikäli haluavat säilyttää tämän oikeudet.
Scott Laughton
Laughtonin kauden arviointi riippuu siitä mitä haluaa painottaa. Otti kiekollisessa pelissään harppauksia eteenpäin napattuaan Boone Jenneriltä vapautuneen Oshawan ykkössentterin ja joukkueen tärkeimmän hyökkääjän roolin. Kehitystä ja pelaamisen monipuolistumista siis tapahtui. Keräsi myös hyvän määrän huomiota vuosittaisessa OHL:n valmentajien äänestyksessä, jossa äänestävät konferenseittain parhaita pelaajia eri kategoroioissa. Äänestettiin itäsien konferenssin parhaaksi aloittajaksi ja alivoimapelaajaksi, jonka lisäksi sijoittui toiseksi kategoroissa: älykkäin pelaaja, vaarallisin maalineduspelaaja, paras laukaus ja paras puolustava hyökkääjä ja vielä kolmanneksi kovimman laukauksen kategoriassa. Joukkue menestyksen saralla ei mennyt aivan yhtä hyvin. Oli kapteenina Kanadan aneemistakin aneemisemmassa U20-joukkueessa, eikä henkilökohtainenkaan panos mainittavaksi noussut. Keväällä puolestaan piikkipaikalta pudotuspeleihin lähtenyt Oshawa eteni tyylipuhtailla 4-0 sarjoilla aina itäisen konferenssin finaaleihin saadakseen täystyrmäyksen North Bayltä. Laughton ehti hankkimaan kuumassa toisen kierroksen rivalry-sarjassa Peterboroughia vastaan pelikiellon, jonka myötä missasi North Bay sarjan alun, eikä oikein missään välissä päässyt enää siihen lentoon, mitä olisi kaivattu. Sama koski koko Oshawaa. Joukkueen pelaamisesta katosi vaikeuksien myötä kauden aikana tulosta tuoneet suoravaisuus ja yksinkertaisuus yhden ja toisen yritettyä vähän liian hienoja kuvioita, Laughton muiden mukana. Pelasivat aivan liian väkinäistä kiekkoa omien vahvuuksiensa ulkopuolella. Vuoteen mahtui siis sekä hyvää, että huonoa. Suuressa kuvassa ei muutosta tullut vaan yhä edelleen näen Laughtonissa tulevaisuuden kolmossentterin Flyersille. Tuo on samalla rooli, jossa pelaajan vahvuudet pääsevät kärkisentteriä paremmin oikeuksiinsa. Paljon on riittänyt spekulaatiota mahtuuko tämä rosteriin vai ei? Vastausta tuskin tietää vielä kukaan, mutta mikäli nelosesta on aikomus peluuttaa viime kauden tapaan hajaminuutein siten, että näiden maali on kiekon heittäminen punaisen jälkeen päätyyn ja vaihtoon kurvaaminen, niin Phantomseihin ehdottomasti. Mikäli haluavat rakentaa n. 10 minuuttia syövän säännöllistä tulosta tekevän nelosen tyyliin Bellemare-Laughton-Raffl, jonka ei tarvitse pelätä virheiden tekemistä, niin mikäs siinä.
Brock Otten – OHL Prospects Blog:
"Laughton was fantastic this year, helping to lead the Generals to a surprising first place finish. His leadership this year has to considered an integral part of that. Laughton has developed into an elite all around player whose game has so many different components to it. He can beat you off the rush, with improved speed and improved confidence in his ability to drive the net. He can beat you in the corners and off the wall by working the cycle. He can beat you by forcing turnovers on the forecheck and by being an intimidating physical presence. He's going to tie you up one on one in the defensive end and is great at getting his stick in passing lanes, especially on the penalty kill. Laughton can just beat you in so many ways. I think one of the biggest differences I noticed this year was the increased confidence in using his shot from anywhere on the ice. He's really improved his wrister and it was a very dangerous weapon for him this year. With his intensity level, combined with Philadelphia's current cap issues, I'd fully expect Laughton to be a Flyer come opening day. I don't think we'll see him in the AHL. He's probably not going to get a ton of ice time, but if he could put together a 10/10 year in his rookie season with somewhat limited minutes, that'd be a big success I think."
Chris Pryor:
"We saw him develop last year over the course of the year because he did get an opportunity to go back and play a significant role on that team [Oshawa], go to the World Juniors [for Canada] and be a captain there. From a development standpoint it was really good for him because they were patient. There's no reason not to continue that mode."
Taylor Leier
Leier kuului Flyers-prospectien valopilkkuihin. Säilytti tunnusomaisen työmoraalinsa ja kokonaisvaltaisen suorittamisensa onnistuen siinä sivussa pelaamaan WHL-uransa tehokkaimman kauden Portlandin kapteenina ja avainhyökkääjänä. Positiiviset otteet palkittiin vielä Kanadan U20-joukkueeseen mahtumisella, mikä on neljännen kierroksen varauksesta puhuttaessa aina positiivinen signaali. En vielä jokin aika taaksepäin, osannut oikein arvostaa Leierin kokonaisuutta, mutta nykyään tätä on helppo pitää jopa todennäköisenä tulevaisuuden NHL-pelaajana. Tietysti kaverilla on yhä paljon matkaa taivallettavana, mutta juuri nyt näyttää todella hyvältä. Ei puhuta eikä tulla puhumaan mistään eturivin tähdestä, vaan monipuolisesta kaikkensa joukkueen eteen tekevästä taistelijasta, jollaisia tarvitaan aina menestyvään nippuun, vaikka nimi pyöri otsikoissa. Uran kannalta olennaista tulee olemaan onnistuuko tuomaan riittävästi secondary scoringia vai ei? No mitäpä sitä yrittää omin sanoin kuvata kun loistavia lainauksiakin on tarjolla…
Chris Pryor:
"Taylor's biggest strengths are that he comes to the rink with a work ethic and a feel for the game. It's a compliment to Taylor and his game that you can put him in different situations and he handles it very well. Coaches love that because you can look down the bench and this guy can kill penalties. He can play in the last minute of a game when you're protecting a lead. You can put him out there if you need a goal. He knows how to play hockey on both sides of the puck. Those forwards that can play defense have a lot going for them. Taylor is one of those guys. And if you look at his numbers, he was scoring a point a game in Portland and he was a plus-48. He also was a leader on that Portland team, and that should tell you a lot about him because that's a good team and a winning organization. Those attributes that he brings are quality stuff to have. Hockey Canada saw that this year. They put him on the World Junior team, and he handled himself well. We're real happy with him."
Mike Johnston, Pittsburgh Penguins head coach, former Portland Winterhawks General manager/Head coach:
"Based on the players that have left our program over the last few years, I think Taylor's as well prepared to play in the NHL as anybody was. He's a real versatile player. He's one of those honest players who plays defensively as well as he does offensively. He's very smart defensively, a good penalty killer. He competes really hard on pucks. He's got some skill. He's got some speed. Taylor's not a lot of flash, but he can take over a game with his compete level and how hungry he is on the puck. He has that strength and willingness in puck battles. He's not an overly big guy, but he's good at the net and has really quick hands. He's all around the net on the power play. He goes to the net hard with the puck. Is he going to be a scorer at the NHL level? No. But he can push 20 goals, which is a solid NHL player nowadays. He's a real responsible guy, a guy coaches like because he can do a little bit of everything for you. He's a guy who didn't come into our league until he was 17 – he wasn't ready at 16 – and it's been a real uphill slope since then. He just got better and better."
Michael Parks
Parksilta tuli nähtyä yksi ja ainoa ottelu Frozen Fourin välierissä, josta ei tietystikään mahdottomia johtopäätöksiä voi vetää. Tuosta jäi kuitenkin hyvä tuntuma. Oli pirteä ja tuntui saaneen lisää itseluottamusta ja rohkeutta kiekolliseen suorittamiseensa. Nopeutta ja kaksinkamppailuvoimaa tältä on aina löytynytkin. Kooltaan ei ole mikään jättiläinen, mutta ruumiin rakenne on jo aika tankkimainen, mikä yhdistettynä räjähtäviin jalkoihin luo aseita kaksinkamppailutilanteisiin ja kulmapeleihin, missä on elementissään. Saa nyt nähdä onko tästä tekemään ammattilaisena säädyllisiä secondary scoring tehoja vai jääkö tehottomaksi kulmissa pörrääjäksi? Työntyi kuitenkin suoraviivaisesti ja röyhkeästi kohti maalia, mistä ne maalipaikkansa enimmäkseen löytääkin. Jatkaa käsittääkseni neljännen ns. senior-vuotensa North Dakotassa ennen ammattilaiseksi siirtymistä, joten vielä saadaan odottaa. Kokonaisuutena Parks on sarjaa ”hyvä prospecti olla olemassa”. NHL-unelma voi aivan hyvin jäädä toteutumatta, muttei NHL:ssä pelaaminen ole kehityksen jatkuessa mitenkään poissuljettua eli hyvää leveyttä pooliin. Kaverin vahvuudet istuvat vielä siihen, mihin joukkuetta oltaisiin viemässä.
Petr Placek
Ei kyennyt viime kaudella (toinen yliopistovuosi) nostamaan rooliaan nelosesta ylöspäin vaan nuoremmat ensimmäisen kauden freshmanit valtasivat senioreilta vapautuneet pelipaikat ylemmistä kentistä. Kuluneella kaudella (kolmas vuosi) päätti sitten mitä ilmeisimmin loukkaantumisen vauhdittamana laittaa hokkarit naulaan ja keskittyä opintoihinsa. Otteluita ei ehtinyt kertymään kuin yksi, eikä enää kuulu Harvardin kiekkojoukkueeseen, joten tie on viemässä ihan muuhun suuntaan. Varauksensa aikoihin Placek puhui kaikissa haastatteluissa opiskelun ja urheilun yhdistämisestä, minkä vuoksi ylipäätään lähti Atlantin yli ja nyt kiekko näyttäisi jääneen toiseksi.
Laughtonin kauden arviointi riippuu siitä mitä haluaa painottaa. Otti kiekollisessa pelissään harppauksia eteenpäin napattuaan Boone Jenneriltä vapautuneen Oshawan ykkössentterin ja joukkueen tärkeimmän hyökkääjän roolin. Kehitystä ja pelaamisen monipuolistumista siis tapahtui. Keräsi myös hyvän määrän huomiota vuosittaisessa OHL:n valmentajien äänestyksessä, jossa äänestävät konferenseittain parhaita pelaajia eri kategoroioissa. Äänestettiin itäsien konferenssin parhaaksi aloittajaksi ja alivoimapelaajaksi, jonka lisäksi sijoittui toiseksi kategoroissa: älykkäin pelaaja, vaarallisin maalineduspelaaja, paras laukaus ja paras puolustava hyökkääjä ja vielä kolmanneksi kovimman laukauksen kategoriassa. Joukkue menestyksen saralla ei mennyt aivan yhtä hyvin. Oli kapteenina Kanadan aneemistakin aneemisemmassa U20-joukkueessa, eikä henkilökohtainenkaan panos mainittavaksi noussut. Keväällä puolestaan piikkipaikalta pudotuspeleihin lähtenyt Oshawa eteni tyylipuhtailla 4-0 sarjoilla aina itäisen konferenssin finaaleihin saadakseen täystyrmäyksen North Bayltä. Laughton ehti hankkimaan kuumassa toisen kierroksen rivalry-sarjassa Peterboroughia vastaan pelikiellon, jonka myötä missasi North Bay sarjan alun, eikä oikein missään välissä päässyt enää siihen lentoon, mitä olisi kaivattu. Sama koski koko Oshawaa. Joukkueen pelaamisesta katosi vaikeuksien myötä kauden aikana tulosta tuoneet suoravaisuus ja yksinkertaisuus yhden ja toisen yritettyä vähän liian hienoja kuvioita, Laughton muiden mukana. Pelasivat aivan liian väkinäistä kiekkoa omien vahvuuksiensa ulkopuolella. Vuoteen mahtui siis sekä hyvää, että huonoa. Suuressa kuvassa ei muutosta tullut vaan yhä edelleen näen Laughtonissa tulevaisuuden kolmossentterin Flyersille. Tuo on samalla rooli, jossa pelaajan vahvuudet pääsevät kärkisentteriä paremmin oikeuksiinsa. Paljon on riittänyt spekulaatiota mahtuuko tämä rosteriin vai ei? Vastausta tuskin tietää vielä kukaan, mutta mikäli nelosesta on aikomus peluuttaa viime kauden tapaan hajaminuutein siten, että näiden maali on kiekon heittäminen punaisen jälkeen päätyyn ja vaihtoon kurvaaminen, niin Phantomseihin ehdottomasti. Mikäli haluavat rakentaa n. 10 minuuttia syövän säännöllistä tulosta tekevän nelosen tyyliin Bellemare-Laughton-Raffl, jonka ei tarvitse pelätä virheiden tekemistä, niin mikäs siinä.
Brock Otten – OHL Prospects Blog:
"Laughton was fantastic this year, helping to lead the Generals to a surprising first place finish. His leadership this year has to considered an integral part of that. Laughton has developed into an elite all around player whose game has so many different components to it. He can beat you off the rush, with improved speed and improved confidence in his ability to drive the net. He can beat you in the corners and off the wall by working the cycle. He can beat you by forcing turnovers on the forecheck and by being an intimidating physical presence. He's going to tie you up one on one in the defensive end and is great at getting his stick in passing lanes, especially on the penalty kill. Laughton can just beat you in so many ways. I think one of the biggest differences I noticed this year was the increased confidence in using his shot from anywhere on the ice. He's really improved his wrister and it was a very dangerous weapon for him this year. With his intensity level, combined with Philadelphia's current cap issues, I'd fully expect Laughton to be a Flyer come opening day. I don't think we'll see him in the AHL. He's probably not going to get a ton of ice time, but if he could put together a 10/10 year in his rookie season with somewhat limited minutes, that'd be a big success I think."
Chris Pryor:
"We saw him develop last year over the course of the year because he did get an opportunity to go back and play a significant role on that team [Oshawa], go to the World Juniors [for Canada] and be a captain there. From a development standpoint it was really good for him because they were patient. There's no reason not to continue that mode."
Taylor Leier
Leier kuului Flyers-prospectien valopilkkuihin. Säilytti tunnusomaisen työmoraalinsa ja kokonaisvaltaisen suorittamisensa onnistuen siinä sivussa pelaamaan WHL-uransa tehokkaimman kauden Portlandin kapteenina ja avainhyökkääjänä. Positiiviset otteet palkittiin vielä Kanadan U20-joukkueeseen mahtumisella, mikä on neljännen kierroksen varauksesta puhuttaessa aina positiivinen signaali. En vielä jokin aika taaksepäin, osannut oikein arvostaa Leierin kokonaisuutta, mutta nykyään tätä on helppo pitää jopa todennäköisenä tulevaisuuden NHL-pelaajana. Tietysti kaverilla on yhä paljon matkaa taivallettavana, mutta juuri nyt näyttää todella hyvältä. Ei puhuta eikä tulla puhumaan mistään eturivin tähdestä, vaan monipuolisesta kaikkensa joukkueen eteen tekevästä taistelijasta, jollaisia tarvitaan aina menestyvään nippuun, vaikka nimi pyöri otsikoissa. Uran kannalta olennaista tulee olemaan onnistuuko tuomaan riittävästi secondary scoringia vai ei? No mitäpä sitä yrittää omin sanoin kuvata kun loistavia lainauksiakin on tarjolla…
Chris Pryor:
"Taylor's biggest strengths are that he comes to the rink with a work ethic and a feel for the game. It's a compliment to Taylor and his game that you can put him in different situations and he handles it very well. Coaches love that because you can look down the bench and this guy can kill penalties. He can play in the last minute of a game when you're protecting a lead. You can put him out there if you need a goal. He knows how to play hockey on both sides of the puck. Those forwards that can play defense have a lot going for them. Taylor is one of those guys. And if you look at his numbers, he was scoring a point a game in Portland and he was a plus-48. He also was a leader on that Portland team, and that should tell you a lot about him because that's a good team and a winning organization. Those attributes that he brings are quality stuff to have. Hockey Canada saw that this year. They put him on the World Junior team, and he handled himself well. We're real happy with him."
Mike Johnston, Pittsburgh Penguins head coach, former Portland Winterhawks General manager/Head coach:
"Based on the players that have left our program over the last few years, I think Taylor's as well prepared to play in the NHL as anybody was. He's a real versatile player. He's one of those honest players who plays defensively as well as he does offensively. He's very smart defensively, a good penalty killer. He competes really hard on pucks. He's got some skill. He's got some speed. Taylor's not a lot of flash, but he can take over a game with his compete level and how hungry he is on the puck. He has that strength and willingness in puck battles. He's not an overly big guy, but he's good at the net and has really quick hands. He's all around the net on the power play. He goes to the net hard with the puck. Is he going to be a scorer at the NHL level? No. But he can push 20 goals, which is a solid NHL player nowadays. He's a real responsible guy, a guy coaches like because he can do a little bit of everything for you. He's a guy who didn't come into our league until he was 17 – he wasn't ready at 16 – and it's been a real uphill slope since then. He just got better and better."
Michael Parks
Parksilta tuli nähtyä yksi ja ainoa ottelu Frozen Fourin välierissä, josta ei tietystikään mahdottomia johtopäätöksiä voi vetää. Tuosta jäi kuitenkin hyvä tuntuma. Oli pirteä ja tuntui saaneen lisää itseluottamusta ja rohkeutta kiekolliseen suorittamiseensa. Nopeutta ja kaksinkamppailuvoimaa tältä on aina löytynytkin. Kooltaan ei ole mikään jättiläinen, mutta ruumiin rakenne on jo aika tankkimainen, mikä yhdistettynä räjähtäviin jalkoihin luo aseita kaksinkamppailutilanteisiin ja kulmapeleihin, missä on elementissään. Saa nyt nähdä onko tästä tekemään ammattilaisena säädyllisiä secondary scoring tehoja vai jääkö tehottomaksi kulmissa pörrääjäksi? Työntyi kuitenkin suoraviivaisesti ja röyhkeästi kohti maalia, mistä ne maalipaikkansa enimmäkseen löytääkin. Jatkaa käsittääkseni neljännen ns. senior-vuotensa North Dakotassa ennen ammattilaiseksi siirtymistä, joten vielä saadaan odottaa. Kokonaisuutena Parks on sarjaa ”hyvä prospecti olla olemassa”. NHL-unelma voi aivan hyvin jäädä toteutumatta, muttei NHL:ssä pelaaminen ole kehityksen jatkuessa mitenkään poissuljettua eli hyvää leveyttä pooliin. Kaverin vahvuudet istuvat vielä siihen, mihin joukkuetta oltaisiin viemässä.
Petr Placek
Ei kyennyt viime kaudella (toinen yliopistovuosi) nostamaan rooliaan nelosesta ylöspäin vaan nuoremmat ensimmäisen kauden freshmanit valtasivat senioreilta vapautuneet pelipaikat ylemmistä kentistä. Kuluneella kaudella (kolmas vuosi) päätti sitten mitä ilmeisimmin loukkaantumisen vauhdittamana laittaa hokkarit naulaan ja keskittyä opintoihinsa. Otteluita ei ehtinyt kertymään kuin yksi, eikä enää kuulu Harvardin kiekkojoukkueeseen, joten tie on viemässä ihan muuhun suuntaan. Varauksensa aikoihin Placek puhui kaikissa haastatteluissa opiskelun ja urheilun yhdistämisestä, minkä vuoksi ylipäätään lähti Atlantin yli ja nyt kiekko näyttäisi jääneen toiseksi.
Kiitokset Eagerille rautaisesta paketista. Voin kertoa että älä koskaan mieti että viittisinkö kirjottaa näistä pelaaja-arvioista, koska meikäläiselle jolla aika ja jaksaminen riittää vaan Flyers pelien seuraamiseen niin nämä on suurta herkkua.
Jos saa kysyä niin miten paljon tulee katottua pelejä kauden aikana ja mitä sarjoja.
Jos saa kysyä niin miten paljon tulee katottua pelejä kauden aikana ja mitä sarjoja.
Kiitokset Eagerille rautaisesta paketista. Voin kertoa että älä koskaan mieti että viittisinkö kirjottaa näistä pelaaja-arvioista, koska meikäläiselle jolla aika ja jaksaminen riittää vaan Flyers pelien seuraamiseen niin nämä on suurta herkkua.
Jos saa kysyä niin miten paljon tulee katottua pelejä kauden aikana ja mitä sarjoja.
Kiitoksia vaan. Syytökset voi lähettää liian hyville kesäkeleille, jotka pitivät näpit tehokkaasti irti kannettavasta ;) Muutenkin olen huomannut hyödylliseksi jutuksi ottaa kesäisin vähän irtiottoa kiekosta, niin jaksaa päristä paremmin kauden mittaan.
Pelejä tulee katsottua kauden aikana paljon. CHL:ää (OHL, WHL ja QMJHL) on tullut seurattua hockeystreams.comin kautta aktiivisesti nyt pari kautta. Painopiste on luonnollisesti Flyers-prospectien ja kiinnostavimpien draft-talenttien joukkueissa, mutta tavoite on ollut ehtiä seuraamaan kauden aikana jokaiselta kuudestakymmenestä CHL-joukkueesta vähintään ottelu tai pari. En ole määriä laskenut sen tarkemmin, mutta vaikkapa Laughtonin ja Leierin otteluita tuli toisessa ääripäässä maajoukkuepelit sekä pudotuspelit mukaan lukien nähtyä 20-30 kappaletta. Leierin kohdalla saattoi mennä Memorial Cupin myötä tuon ylikin.
Koska Flyers-lupauksia pelasi kuluneella kaudella USHL:ssä peräti kolme, niin fasthockeyn kautta tuli seurattua vuorostaan näiden otteita. Amorosan Sioux Cityä tuli nähtyä eniten, jotain 4-5 kappaletta, kahta muuta (Larsson, Drake) pari-kolme kertaa kun eivät herättäneet ihan samanlaista mielenkiintoa. Pyrin valitsemaan otteluita, joissa kavereiden joukkueet pelasivat vastakkain tai USA:n maajoukkuerykelmää vastaan, jossa pelasi vuorostaan läjä kiinnostavia draft-prospecteja. Myös Madsenin pelejä NAHL:ssa tuli pyöriteltyä fasthockeyn myötä parin matsin verran.
NCAA:sta tuli seurattua muutamia Flyers-prospectien pudotuspelimatseja sekä tietysti lopputurnaus Frozen Four, missä Gostisbeheren Union kävi keräämässä potin ja Viaplayn kautta tuli katseltua vuorostaan se mitä MODOn ja Spartakin pelejä näyttivät.
Tähän kun lisää Flyersin ottelut + x-määrän Phantomsien pelejä, niin matseja kertyy tosiaan vuodessa plakkaariin kohtuu paljon. Välillä määrä on hirvittänyt itseäkin, mutta vastaavasti televisiota ei tule seurattua yksittäisiä YLE:n urheilulähetyksiä lukuun ottamatta käytännössä lainkaan, eikä montaa elokuvaakaan tule vuodessa pyöriteltyä tai koneella/konsoleilla pelattua, joten tasapainossa on pysytty ja aikaa on riittänyt kaikkeen muuhunkin. Tietysti sitä voisi itseään sivistää ja rikastaa mieltään kaunokirjallisuuden klassikoilla, mutta oma "iltalukemiseni" on enemmän Oshawa vs. Peterborough osastoa.
--------------
Sitten vähän asiaakin. Ovat nimittäin solmineet AHL-sopimuksen Martin Ouelletten (eliteprospects.com) kanssa, joten Phantomseilta eivät ainakaan maalivahdit tule aivan heti loppumaan kun Zepp, Stolarz ja Knapp saavat miehestä seuraa.
Kiitoksia Eagerille raporteista, hyvää luettavaa as allways. Ihan oikea meininki että kesällä keskitytään lomailuun ja kirjoitellaan vähän vähemmän. Kohta ne illat pimenee ja pitää taas palata takaisin sorvin ääreen.
Kun näitä prospecti päivityksiä teet niin ansiokkaasti, niin miten rankkaisit meidän 10 (tai vaikka 5) parasta prospectia? Kiinnostaisi erityisesti Travis Sanheimin sijoitus. Tietysti vaikea suhteuttaa muihin, kun et varmaan nähnyt hänen viimekauden pelejään, mutta olisi jokatapauksessa mielenkiintoista kuulla.
Minusta tuntuu että osuimme tämän kaverin kohdalla kultasuoneen, ja että hänestä voi kehittyä se kauan kaivattu #1 pakki. Samuel Morinin kohdalla lienee olevan Flyers organisaation kovimmat odotukset, mutta potentiaali kiekollisessa osaamisessa ei vaikuttaisi olevan samaa tasoa kuin Sanheimilla, jolloin mieltäisin hänet ehkä enemmänkin #2 pakiksi. Tosin, eipä esim. Zdeno Chara ole mikään erityisen kiekollinen pakki, mutta kyseessä yksi maailman parhaista #1 pakeista. Ja sinäänsä kyllä sama että kenestä näistä kehittyykään paras. Vaatimaton toiveeni onkin, että Morinista, Sanheimista, Ghostista ja Häggista kehittyy kaikista top4 pakkeja. Noh, tuskin kaikki menee niin kuin elokuvissa, mutta kyllä odotukset ovat jokatapauksessa todella korkealla.
Sanheimin viimekausi meni käsittääkseni niin, että hän tuli rookie puolustajana uuteen joukkueeseen 17 vuotiaana, ja pelasi kauden ensimmäisen puoliskon pienessä roolissa ja teki vain pari pistettä. Mutta sitten rooli kasvoi ja sen jälkeen tehoja nakutettiin melkein PPG tahtiin. Ja tämän lisäksi tulosta tuli myös Kanadan u18 joukkueessa, missä hänet valittiin Kanadan joukkueen kolmen parhaan pelaajan joukkoon niiden voitettua turnauksessa pronssia. 7 pelissä 0+6 pistettä.
Kiekollisesta osaamisesta myös sen verran, että kun katsoo tätäkin videota mitä löysin, niin eipä siinä alussa tapahdu mitään ihmeempiä, kunnes sitten loppua kohden poljetaankin jo kovaa vauhtia coast to coast - kiekko lavassa.
Travis Sanheim 2013-2014 WHL Highlights - YouTube
Tuli tuubissa vastaan yksi hyvä käyttäjä nimeltä SomeHockeyVideos, joka on lisännyt sinne monien eri pelaajien tekemiä maaleja viimekaudelta. Tässä pari Phillyn pelaajaa mitä löysin.
Claude Giroux All Goals From The 2013-14 Season - YouTube
Jakub Voracek All Goals From The 2013-14 Season Playoffs - YouTube
Wayne Simmonds All Goals From The 2013-14 Season Playoffs - YouTube
Kun näitä prospecti päivityksiä teet niin ansiokkaasti, niin miten rankkaisit meidän 10 (tai vaikka 5) parasta prospectia? Kiinnostaisi erityisesti Travis Sanheimin sijoitus. Tietysti vaikea suhteuttaa muihin, kun et varmaan nähnyt hänen viimekauden pelejään, mutta olisi jokatapauksessa mielenkiintoista kuulla.
Minusta tuntuu että osuimme tämän kaverin kohdalla kultasuoneen, ja että hänestä voi kehittyä se kauan kaivattu #1 pakki. Samuel Morinin kohdalla lienee olevan Flyers organisaation kovimmat odotukset, mutta potentiaali kiekollisessa osaamisessa ei vaikuttaisi olevan samaa tasoa kuin Sanheimilla, jolloin mieltäisin hänet ehkä enemmänkin #2 pakiksi. Tosin, eipä esim. Zdeno Chara ole mikään erityisen kiekollinen pakki, mutta kyseessä yksi maailman parhaista #1 pakeista. Ja sinäänsä kyllä sama että kenestä näistä kehittyykään paras. Vaatimaton toiveeni onkin, että Morinista, Sanheimista, Ghostista ja Häggista kehittyy kaikista top4 pakkeja. Noh, tuskin kaikki menee niin kuin elokuvissa, mutta kyllä odotukset ovat jokatapauksessa todella korkealla.
Sanheimin viimekausi meni käsittääkseni niin, että hän tuli rookie puolustajana uuteen joukkueeseen 17 vuotiaana, ja pelasi kauden ensimmäisen puoliskon pienessä roolissa ja teki vain pari pistettä. Mutta sitten rooli kasvoi ja sen jälkeen tehoja nakutettiin melkein PPG tahtiin. Ja tämän lisäksi tulosta tuli myös Kanadan u18 joukkueessa, missä hänet valittiin Kanadan joukkueen kolmen parhaan pelaajan joukkoon niiden voitettua turnauksessa pronssia. 7 pelissä 0+6 pistettä.
Kiekollisesta osaamisesta myös sen verran, että kun katsoo tätäkin videota mitä löysin, niin eipä siinä alussa tapahdu mitään ihmeempiä, kunnes sitten loppua kohden poljetaankin jo kovaa vauhtia coast to coast - kiekko lavassa.
Travis Sanheim 2013-2014 WHL Highlights - YouTube
Tuli tuubissa vastaan yksi hyvä käyttäjä nimeltä SomeHockeyVideos, joka on lisännyt sinne monien eri pelaajien tekemiä maaleja viimekaudelta. Tässä pari Phillyn pelaajaa mitä löysin.
Claude Giroux All Goals From The 2013-14 Season - YouTube
Jakub Voracek All Goals From The 2013-14 Season Playoffs - YouTube
Wayne Simmonds All Goals From The 2013-14 Season Playoffs - YouTube
Mason eilen takaisin jäälle treenaamaan, hieno homma ettei pikkurillin murtuminen pitänyt miestä kauempaa sivussa. Hyvä paketti Eager, kiitos ja kumarrus.
Phillyllä taitaa olla yksi parhaista ketjuista koko palstalla, monta aktiivista kirjoittajaa ja vieläpä hyviä sellaisia. Kiitosta vaan kaikille, hienosti menee työaikaa hukkaan teitä seuratessa...
Itse kuulun niihin jotka odottaa meidän puolustaja-prospekteilta paljon ja jopa aika pian. Hyttysen kanssa näistä jo väännettiinkin kertaalleen mutta tilanne muuttui Timosen tulppien myötä rajusti. MDZ (potentiaali on, toivottavasti tekee Masonit) ei ole vastaus kysymykseen mutta ilman häntä tilanne olisi katastrofi. Pakkeja pitäisi voida tuoda sisään hallitusti, potentiaaliseen katastrofiin ei junnuja voi tuoda elleivät he ole poikkeuksellisia lahjakkuuksia. Mutta ikärakennetta katsomalla näkisin että ikkuna voittamiselle on tulossa. kun Streitit, Umbergerit, Lecavalierit ja Grossmanit on saatu ulos, pitäsi meillä olla huippurunko kasassa. 2 viime mainittua voi oikeassa roolissa ja lehmien lentäessä olla vielä avuksi mutta parempaa vastinetta rahalle on saatava. Junnut rauhassa sisään ja sitä kautta hallittu muutos, pari täydentävää kauppaa ja ameriikan nakkikattila veljellisen rakkauden kaupungiin 5v sisällä. Mikä tässä nyt muka niin vaikeaa oli...hymiö.
Hiljaisena aikana on välillä mukava kaivella"turhaa" tietoa . Tutkailin Phantomsien rosteria eliteprospectista ja osui silmään että hyökkääjistä 7 on 180cm tai alle !!. Toivoa sopii että jalkoja löytyy, muuten voipi olla kyyti kylmää kulmissa. Maalivahdit on haarukalla 186-198. Pakistossa on 2 hiirulaista, Ghost 180 ja Pettersson 175. Flemming on 183. Muuten pakit on 188-197 eli jäpäkkää osastoa.
Kauden alkua odotellessa on kiinnostus noussut tuota farmijengiä kohtaan sen verran että täytyy kyllä ens kaudella muutamia pelejä tsiigailla. Kertokaapas viisaammat mistä kautta niitä näkee.
Laakamadon kanssa samaa mieltä että Flyers osio on huikee jatkoajalla.
Kauden alkua odotellessa on kiinnostus noussut tuota farmijengiä kohtaan sen verran että täytyy kyllä ens kaudella muutamia pelejä tsiigailla. Kertokaapas viisaammat mistä kautta niitä näkee.
Laakamadon kanssa samaa mieltä että Flyers osio on huikee jatkoajalla.
Kauden alkua odotellessa on kiinnostus noussut tuota farmijengiä kohtaan sen verran että täytyy kyllä ens kaudella muutamia pelejä tsiigailla. Kertokaapas viisaammat mistä kautta niitä näkee.
Sama juttu täälläkin, eli nyt on minuakin alkanut kiinnostaa farmi pelit sen vertan paljon, että nyt täytyy alkaa seuraamaan niitä enemmän jos vain aikaa riittää. Ja tähän (niin kuin moneen muuhunkin) on helppo suositelle Hockeystreamsia. Sillä näkee nämä kaikki oheiset matsit ~75 € hintaan hyvällä kuvanlaadulla, ja ne löytyvät myös arkistoista mistä niitä voi katsella jälkikäteen:
•Live NHL Pre-Season Games
•Live NHL, AHL, OHL, QMJHL, WHL and more Regular Season Games
•Live NHL, AHL, OHL, QMJHL, WHL and more Post Season Games
•Live NHL© All-Star Game
•Live NHL© Draft
•Live NHL© Player Awards
•Live Olympics
•Memorial Cup
•On-demand Games (NHL, AHL, OHL, WHL, QMJHL)
•Trade Deadline on multiple stations
•Video is streamed on based on your internet connection. The maximum bitrate for our streams is 3200Kbps (3.2MB/s), and the minimum is 800Kbps (0.8MB/s).
•Plus much, much, more!
Hockey Streams - Live and Archived hockey games! Watch all the hockey games, preseason games, regular season, post season, drafts, player awards
No jopas on paketti, eikä ole hinnalla pilattu. Miten tuolla toimii pelien katselu eli lähinnä kiinnostaa että pystyykö peliä alkaa katsomaan alusta vaikka livenä peli olisi kesken. Katsoin viime kaudella Flyers pelit niin että heräsin arkipeleissä klo 4, pelin ollessa livenä kesken. Sain kelattua erätauot pois ja pelin jälkeen koiran kusetus ja duuniin. Viime kaudella katsoin pelit viaplaysta->game centeriin. Suht hintava paketti mutta toimi hyvin.
Lisätään nyt vielä että Eager oli laitellut myös näköjään mistä on katsellut pelejä. Pitäs vaan lukee ihan ajatuksella näitä juttuja. Ei sille voi mitään että on vanha mutta yksinkertainen. Edellisen maininnan takia en välttämättä lähde vaihtamaan nykyistä hyvin toimivaa pakettiani mutta täytyy kyllä sanoa että erittäin mielenkiintoinen paketti tuo hockeystream on.
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy
Verkkolehden uusimmat jutut
-
U20 MM-kisat: Arttu Tuhkala pitää päätöstään lähteä Ruotsiin miesten pelien perässä onnistuneenaLue lisää »
-
IL: Näkymä Jukka Jalosen NHL-joukkueesta on yllättävän lupaavaLue lisää »
-
Patrik Laine loukkaantui oltuaan pelikunnossa 10 ottelussaLue lisää »
-
U20 MM-kisat: Topias Hynninen läpimurrostaan Liigassa: "En olisi ehkä ihan tuollaista osannut odottaa"Lue lisää »
-
Patrik Laine tylytti Jarmo Kekäläisen johtamaa seuraa: "Väsyin luovuttamaan joulukuussa"Lue lisää »
-
HPK paikkaa rivejään kolmannella latvialaisella: Ronalds Kenins hätiin pätkäsopimuksella SveitsistäLue lisää »