Kirjoitusmotivaatio ja into ovat olleet kesän myötä vähän hakusessa, mutta sain nyt puserrettua oman Flyers-prospectien läpikäynnin. Mukana ovat vanhan kaavan mukaan kaikki 2014 draftia ennen varatutut lupaukset, jotka eivät pelanneet P-A:n ammattikaukaloissa. Muutoksena aiempaan omien ajatusten jatkoksi olen poiminut hyviä lainauksia muilta, mikäli näitä on silmiin osunut.
Maalivahdit:
Merrick Madsen
Madseniltä tuli nähtyä kauden aikana pari peliä, joista ei nyt mahdottomia johtopäätöksiä voi vetää, mutta jotain sentään. Tiivistetysti on iso ja atleettinen raakile, jolla on teknisesti vielä harppaus jos toinenkin otettavanaan. On täten aika avoin tapaus, josta voi ajan myötä kasvaa hyväkin maalivahti, mutta yhtä hyvin voi jäädä tyhjäksi arvaksi, joten mahdoton sanoa oikein mitään. Aloittaa syksyllä NCAA-uransa Harvardissa, jonka myötä vuosia tulee vierähtämään ennen kuin tätä päästään näkemään edes AHL:ssä.
Anthony Stolarz
Edellisen kauden tavoin Stolarz pelasi hyvin kaksijakoisen sesongin. Runkosarjassa kertyi tasaisesti pelejä Londonin selvänä ykkösmaalivahtina ja otteetkin olivat hyvällä tasolla. Sitten tuli se tammikuinen loukkaantuminen, joka piti sivussa aivan runkosarjan loppuun. Ehti saamaan pari-kolme ottelua tuntumaa alleen ennen pudotuspelien alkua. Tätä taustaa vasten ensimmäisen kierroksen Windsor-sarja alkoi yllättävän hyvin kunnes kolmannessa ottelussa vintti pimeni ja hankki täysin älyttömällä Josh Ho-Sangin huitomisella pidemmän pelikiellon, jonka myötä ei enää pudotuspelejä nähnyt. Pääsi vielä kehiin Memorial Cupissa, jossa ei muun Londonin tavoin jättänyt kummoista kuvaa itsestään, joten kovin ailahtelevaistahan tuo jälleen oli. Parhaimmillaan pelasi todella loistavasti, mutta välillä taas liian keskinkertaisesti. Myös hermokontrollin tulee säilyä jatkossa paremmin, sillä nykyisellään on vähän turhan tulisieluinen, mikä näkyy erinäisinä keskittymisvaikeuksina ja virheinä. Positiivisina puolina niin mailapelaaminen, reboundkontrolli kuin sijoittuminenkin paranivat edellisestä kaudesta. Kaikkien kehittämisessä riittää vielä työtä, mutta mikä tärkeintä, suunta olisi oikea. Aika tulee näyttämään saavatko kehitettyä tästä fyysisesti lahjakkaasta raakileesta NHL-veskaria vai eivät? Hyvässäkin skenaariossa on edessä useampi vuosi AHL:ää, mutta kyllähän tästä osaavissa käsissä voisi kasvaa vähintään laadukkaan kakkosveskarin ruudun täyttävä mies, miksei enemmänkin? Yhtä hyvin voi jäädä myös pelkäksi lupaukseksi. Työtä ja aikaa tuo tulee joka tapauksessa viemään.
Chris Pryor, Flyers director of scouting:
"Anthony’s just got to learn the game, and there's a lot to learn. We're all willing to put the time in and the work, and he is, too. For a big guy, he’s very athletic. You wouldn’t know he’s 6-foot-6 the way he moves and handles himself in the net. From where he was two years ago to now, he’s made big strides. He’s got a great attitude. He’s got a good future ahead of him, but it will take some time. Look at some of the goalies that are playing right now. Look at Jonathan Quick in LA. He put some time in the East Coast League. Corey Crawford in Chicago, it took him six or seven years. Jimmy Howard in Detroit; he took six years. It takes a long time because there’s a lot to learn. You can get by with your size and athleticism to a point, then the shooters are better and the guys are more skilled, so you do have to learn the game and learn the position. Anthony is a guy we're exceed about."
Brock Otten – OHL Prospects Blog:
"It was an interesting year for Stolarz, his second and final season in the OHL. He started off the season exceptionally well, but towards midseason things got a little dicey. After returning from the WJC's, he suffered a brutal injury, a deep laceration to his leg from a skate. He missed about a month and a half's worth of action, then returned just before the start of the OHL playoffs. Unfortunately, shortly after returning, he was suspended (for what ended up being the remainder of the playoffs) for swinging his stick at Windsor's Josh Ho-Sang. With another huge lay-off, he returned in the Memorial Cup but did not look sharp (considering he'd played only a handful of games in a 4 month span). The most impressive thing about Stolarz is how athletic he is considering his size. At 6'6, he moves very well in his crease and makes a lot of very acrobatic saves. He still has a tendency to over commit though, which causes him to give up some weaker goals. And his rebound control remains inconsistent. But he did appear improved this year before things started unraveling for him. He'll play in the AHL next year with Philly's new affiliate Lehigh Valley. It appears he'll split time with former OHL'er (returning from Europe) Rob Zepp."
Puolustajat:
Terrance Amorosa
Muutamia Sioux Cityn pelejä tuli fasthockeyn kautta seurattua, joissa Amorosa pelasi hyvää ja tasapainoista kiekkoa. Kiekollisesti on varma ja luotettava, vaikka Gostisbeheren kaltainen ns. high-end lahjakkuus, jolla luodaan tilanteita "tyhjästä" ja tehdään kovia tehoja, puuttuu. Vetokaan ei ole järin kova, mikä vaikuttaa yhtälailla tehoihin. Vaikken usko tämän tekevän jatkossakaan suuria pinnoja, niin katse pysyy ylhäällä ja kiekollinen pelaaminen tulee luontevasti selkärangasta, jonka myötä löytää oikeat ratkaisut hyvällä prosentilla ja peli rullaa. Erityisesti pidän rauhallisuudesta, jolla esiintyy kaukalossa molempiin suuntiin ja mielestäni ne suurimmat kehitysharppaukset tulivat puolustuspelaamisen saralla, jossa oli sitä parempi ja varmempi, mitä pidemmälle kausi eteni. Sijoittuu hyvin, lukee tilanteita, käyttää aktiivisesti mailaansa jne. Olisi myös kasvanut vielä myöhemmällä iällä ok raameihin, mikä yhtälailla lisää NHL-mahdollisuuksia. Liikkeen puolesta ei tarvitse puhua mistään raketista, mikä vie tehoja ja yllätyksellisyyttä nousuista kiekollisena, mutta liikkuminen on kauttaaltaan kunnossa. Kokonaisuutena siis solidi ja monipuolinen tapaus, jonka NCAA-ura alkaa syksyllä Clarksonin yliopistossa, eli vähään aikaan Amorosaa ei tarvitse ammattilaiseksi odottaa, mikä antaa samalla aikaa kehitykselle. Tiivistetysti hyvä syvyysprospecti kovempien nimien taustalla.
David Drake
Amorosan tavoin myös Draken otteita tuli seurattua fasthockeystä, mutta aivan yhtä positiivisia fiiliksiä ei syntynyt. On iso kaveri, joka liikkuu kokoonsa nähden mukavasti. Puolustuspelissä osaa hyödyntää ulottuvuuttaan ja mailan käyttö on älykästä ja aktiivista. Pyrki kauden mittaan lisäämään fyysisyyttään, mutta taklaukset eivät ole kovinkaan painavia ja tekemisestä puuttuu se tarvittava ilkeys. Tuskinpa tästä tarvitsee odottaa jatkossakaan erityisen fyysistä puolustajaa. Kiekollinen pelaaminen on pitkälti lyhyttä vierelle tai sentterille mahdollisimman nopeasti, ilman mainittavaa kykyä tai itseluottamusta vaativampiin avauksiin tai pelin rytmittämiseen, mikä onkin samalla kaverin suurin heikkous ja puute. Nykyään kun kolmosparin peruspakeiltakin tunnutaan vaativan NHL:ssä aina vain laadukkaampaa kiekollista osaamista, mihin Draken on vaikea nähdä kykenevän. Aloittaa ensi syksynä Connecticutin yliopistossa ja voihan neljän vuoden NCAA-ura jalostaa tätä paljonkin, mutta juuri nyt en odottele mahdollista AHL-jyrää kummempaa. Tuohonkin on vielä pitkä matka.
Shayne Gostisbehere
Gostisbehere pelasi hienon kauden, jonka kruununa oli kansallisen mestaruuden voittaminen Unionin riveissä. Yksilöpuolella pääsi ainoana puolustajana kymmenen Hobey Baker -ehdokkaan joukkoon, kaapi ECAC:n parhaan puolustajan tittelin ja sijoittui toiseksi sarjan MVP-äänestyksessä. Useampi Unionin ottelu tuli kevään aikana nähtyä ja vahvaahan se pelaaminen oli. Kiekollisesti oli NCAA-tasolle suorastaan dominoiva ja älykkäänä pelaajana suoritti varmasti ja vahvasti myös puolustussuuntaan. Hyvää sijoittumista, vahvaa mailankäyttöä sekä jalkojen hyödyntämistä, joilla paikkasi pienempää varttaan ja voiman puutettaan. Loistava liike on ammattilaisuutta ajatellen Gostisbeheren tärkein ominaisuus, minkä myötä uskallan povata tälle NHL-uraa. Ilman ihmeitä osoite tulee löytymään Phantomseista, jossa on kaiken järjen mukaan suurta ruutua tarjolla. Kehityksen jatkuessa otollisena voisi toivoa NHL-rosteripaikan kutittelua syksyllä 2015.
Chris Pryor, Flyers director of scouting:
"First and foremost, his progress is a compliment to the Union College coaching staff. In the last couple of years, his game has really transformed. Everybody looks at Shayne as being an offensive guy, which he is, but he has rounded his game. He’s paid more attention to detail without the puck. Union’s coaching staff has done a good job with that."
Kjell Samuelsson, Flyers director of player development :
"He's not a big guy, but he can really move. You see a lot of defensemen who can skate the puck in, but when they hit the red line they don’t have a creative mind, so they dump it in. There’s nothing wrong with that, but when Shayne hits the red line, he wants to create. That’s instincts. And he’s come a long way defensively. Every time I talk to him I say, ‘That’s what you have to focus on. Be reliable defensively because you have something offensively that nobody can teach.'"