Eilinen tuntui aluksi kyllä niin turhalta ja mitään sanomattomalta läpsyttelyltä, ettei mitään rajaa, mutta sähköistyi edes hiukan loppua kohden. Simmondskin haki jatkoajalla melkoisella raivolla sitä kolmattakymmenettään, mutta jäi nyt tulematta.
Heeterille vaikein mahdollinen startti Skinnerin päästyä laukomaan heti alkajaisiksi kenenkään estelemättä hyvästä paikasta ja aika seppä olisi saanut olla, mikäli olisi sen kauhaissut. Ei siis saanut alkuun niitä itseluottamusta ja tuntumaa nostattavia helppoja koppeja. Jatkona seurasi kolme aika samanlaista five-hole lirahdusta, joista yhdenkään ei olisi pitänyt upota. Loppua kohden sai pientä ryhtiä touhuunsa, mutta heikonpuoleiseksi se kokonaisuus nyt jäi ja samalla taisivat karata vähätkin mahdollisuudet ja toiveet ensi kauden kakkosen paikasta.
Toivotaan nyt, että Mason on kunnossa, eikä pelivireestä löydy moitittavaa, sillä Emery&Heeter osastolla ei kuuhun mennä. Näytti onneksi mukavan pirteältä ja iloiselta palkintoa hakiessaan, joten vähintään hyvin näytelty jos ei muuta.
Akeson oli ihan pirteä ja näytönhaluinen. Yhä edelleen on vaikea sanoa olisiko pidemmässä juoksussa riittävän tehokas ollakseen hyödyksi tuollaisena kaksinkamppailuvoiman ja fysiikan puutteesta kärsivänä pienenä pelurina, jonka liike tai puolustaminenkaan eivät ole mitään huippua, mutta kyllähän tämän selvittämistä olisi paljon mieluummin katsellut kuin niitä Downien pahimpia hetkiä, jolloin ei kunnostautunut kuin jäähyjen muodossa. No eiköhän saa vielä vuoden jatkon ollen ensi syksynä all-in tilanteessa muutaman muun siinä ja hiinä Phantomsin kanssa. Ja voihan tämä päästä irti pudotuspeleissäkin, voisi tuoda piristystä mielikuvituksettomaan kakkos-ylivoimaan jne.
Verrattuna Akesoniin McGinn tuo suurena, fyysisenä ja kaksinkamppailuvoimaisena pelaajana elementtejä peliin vaikkei tehoilla loistaisikaan. Sopii myös tyyppinä huomattavasti paremmin Beruben kiekkoon, joka on Giroux'n ketjua lukuun ottamatta yksinkertaista ja simppeliä kaksinkamppailuiden voittamiseen keskittyvää pelaamista. En tämänkään pitkästä NHL-urasta ole kaikista vakuuttunein, mutta mahdollisuuksia ja rooleja on tarjolla enemmän. Akeson on puolestaan puhdas tulos tai ulos tapaus. Historiasta löytyy paljon vastaavia AHL:ssä kovilla tehoilla loistaneita, mutta NHL:ssä telineisiin jääneitä pelureita, jollaiseksi Akesonillakin on hyvät mahdollisuudet päätyä vaikka vielä parin pelin jälkeen painaakin PPG tahdissa.
Pingut sentään kaatuivat kuten aina ennenkin ;) Ei vaan. Emeryn luistelu maalinsuulle kolmanteen ei hyvää fiilistä synnyttänyt ja oli maksaa pelin, mutta Fleury sentään tiesi mitä tehdä. Oli taas melkoinen tee se itse imaisu. Ei ollut mikään elämää suurempi ottelu, ja Flyers oli varsinkin toisessa erässä välillä kovassakin sillassa, mutta niin vain se räkäinen voitto taas kerran tuli ja Consol hiljeni.
Shayne Gostisbehere valittiin NCAA Frozen Fourin -turnauksen Most Outstanding Playeriksi. Raporttien mukaan Ghost on pelannut todella hyvin ja vaikuttaa erittäin lupaavalta. Tuo NCAA:n järjestelmä on minulle vähän epäselvä, mutta kaiketi Gostisbeheren joukkue nyt voitti tuon koko jutun, vaiko eikö? Odotamme Eagerilta tarkempaa raporttia.
Voittivat kansallisen mestaruuden eli sen suurimman mitä NCAA:ssa voi voittaa. Ennen 16 parhaan joukkueen välistä kansallista lopputurnausta, joka siis huipentui neljän parhaan Frozen Fouriin, NCAA:ssa pelattiin alueellisten konferenssien (6 kpl) mestaruuksista. Union vei myös tuossa omansa voittamalla ECAC:n eli Eastern College Athletic Conferencen mestaruuden.
Unionin kaikki neljä lopputurnausottelua tuli seurattua ja olihan Gostisbehere vain hyvä, ei siitä poiskaan pääse. Lauantain finaalissa Barry Melrosella ja muulla ESPN:n tiimillä jäi hieman levy päälle kaverin ylistämisessä, mutta olihan pojan peli myös parhaita esityksiä, mitä on yksittäiseltä pelaajalta tullut yhdessä ja samassa ottelussa hetkeen nähtyä, ja otteluita kertyy vuodessa kohtalainen määrä. En nyt lähde suurempiin ylistysoodeihin, mutta jokainen la-su yön finaalin nähnyt tietää mistä puhutaan, tilastorimpsu 1+2 ja +7, Unionin 7-4 voitossa, kertoo muille olennaisimman. Loistava ottelu.
Katsellaan nyt syntyykö sitä sopimusta mestaruusjuhlien jälkimainingeissa vai jatkaako vielä seniorivuotensakin Unionissa? Yllätyn, mikäli ei ammattilaiseksi suuntaa. Moni muu tuntuu uskovan enemmän Gostisbeheren NHL:ssä aloittamiseen heti syksystä, mutta katsellaan nyt. AHL:ssä pelaaminen tekisi varmasti hyvää kaksinkamppailupelaamiselle, mikä pitää sisällään paljon muutakin kuin vain pelkkää voiman lisäämistä, mutta kyllähän nuo vahvuudet voisivat mahdollistaa nopeankin hypyn NHL:ään.
Muista prospecteista nopeasti. Sekä Laughtonin Oshawa, Leierin Portland, että Goulbournen Kelowna ovat varmistaneet paikkansa kolmannelle pudotuspelikierrokselle. Flyers-lasein kiinnostavin kohtaaminen löytyy WHL:n läntisen konferenssin finaalisarjasta, jossa Kelowna ja Portland ottavat mittaa toisistaan.
Stolarzin Londonin tie nousi pystyyn OHL:n runkosarjan voittanutta Guelph Stormia vastaan. Joukkueen kausi ei kuitenkaan tullut päätökseen, sillä isännöivät CHL:n lopputurnausta Memorial Cupia. Stolarzilta jäi vielä pari peliä pelikieltoa kärsimättä, joten ilman CHL:n suorittamaa mitätöintiä/lyhennystä saa istua turnauksen kaksi ensimmäistä ottelua katsomossa.
Samuel Morin ja Rimouski johtavat omaa sarjaansa Blainville-Boisbriandia vastaan 3-2 sarjan ollessa ensimmäistä kertaa katkolla ensi yönä.
-----------------
Jos kautta peilaa nopeasti, niin Metropolitanhan meni kuten sen "pitikin". Ennakkoon oli helppo pitää Pensiä, Rangersia ja Flyersia kolmena vahvimpana ja kas niinhän nuo olivatkin. Hyvässä myötäisessä nouseva Columbus nappasi sitten toisen jaossa olleista Wild Card paikoista. Capitalsin touhuun ei selko saatu, Devils olisi yhä edelleen tienhaarassa, Islandersin nousua odotetaan ties monettako vuotta eikä Carolinasta taida vain olla isompiensa kiusaajaksi, ainakaan säännöllisesti.
Flyersin osalta Giroux käänsi heikon syksyn vahvaksi kevääksi ja siinä ohessa moni muukin teki hyvää jälkeä. Simmonds on vakiinnuttamassa asemaansa sarjan voimalaiturien ykköskorissa, Voracek ei yltänyt tynkäkauden lentoonsa, mutta pelasi perusvarman runkosarjan, nuoret Schenn ja Couturier tahkosivat toistaiseksi tasapainoisimmat runkosarjat, Hartnell ja Read suorittivat kohtuullisesti/tasollaan ja ongelmaksi noussut Vinnykin teki lopulta sen siedettävät 20 häkkiä. Rafflista ei kukaan vielä vuosi sitten tiennyt mitään jne. Ei mitään mahtirunkosarjaa oikein keneltäkään, ellei nyt Simmondsia halua korostaa, mutta riittävän laadukasta toimintaa leveältä rintamalta.
Puolustuksessa Timoselta rutiininomaista suorittamista, Coburn palasi tasolleen heikon tynkäkauden jälkeen, Streit ja L. Schenn pelasivat nousujohteisesti, MacDonald oli hyvä hankinta. Grossmann taplasi varsin tasapaksusti varsinkin keskitalvella, mutta tarjosi pieniä piristymisen merkkejä loppukaudesta. Toivottavasti huili on tehnyt hyvää ja nähtäisiin sitä lähemmäs eläinmäistä pelaamista. Gustafssonin rooliksi jäi 7. pakin ruutu, joksi on ihan kelpo suorittaja, mutta vakiokuusikkoon nousua ei vain tunnu tapahtuvan.
Tärkeinpänä, maalinsuulla Mason tarjosi parasta maalivahtipeliä sitten ikuisuuteen ja olikin tärkeässä roolissa kelkan kääntymisessä, Emeryn käytyä kääntymässä sen mitä tarvitsi.
Ehkäpä suurin kysymys lepää juuri nyt siinä, löytävätkö sen maaliskuun lennokkuuden ja konemaisen toiminnan tiiviillä puolustamisella tämän tasapaksumman huhtikuun alun jälkeen? Sillä maaliskuun suorittamisella mahdollisuuksia on helppo nähdä, mutta tästä viime otteluiden touhusta en samaa sanoisi.
Nyt vain katseita kohti MSG:tä parasta toivoen…
