Alavireinen Toronto oli täysi pakkopulla, jota vastaan suorittivat sen mitä kahteen pisteeseen tarvitsi, mutta eilen liigan kovavireisintä nippua vastaan oli jo hyvä testi, eikä tuota esitystä tarvinnut hävetä, vaikka rankkareilla tappio tulikin. Kaksi hyvää joukkuetta, joiden välillä hieno ja fyysinen ottelu, mitäpä sitä suurempia runoilemaan. Konferenssifinaaleissa sitten rinnalle ja ohi ;) Vakavammin, Bruinsia on helppo pitää idän suurimpana suosikkina, joten oli mukava nähdä tasainen pienten marginaalien ottelu. Mikäli onnistuvat jollain ilveellä selvittämään kovasti ensimmäiselle kierrokselle tyrkyllä olevan Rangersin, joka on varsinkin MSG:ssä muodostunut kunnon kryptoniitiksi, niin tiedä minne asti lentoa riittää? Rangersin peittoaminen on tietysti helpommin sanottu kuin tehty, sillä jotenkin tuosta pyhästä kolmiosta Lunkka&McDonald&Girardi ei sitä otetta irtoa sitten millään. Tuo to-pe yön Columbus peli on oikeastaan selvä vedenjakaja. Ottelusta voitto, niin voi alkaa hiljakseen suuntaamaan ajatuksia Rangers-sarjaan, tappiolla jatkettaisiin ihmettelyä.
Vinnystäkin olisi kovaa vauhtia kehittymässä eliittiluokan nelosen sentteri, kaksi peliä ja kolme osumaa ;) Aina ei nöyryys ole tuntunut riittävän mm. vaihdoin lopuilla huolelliseen kiekon syvään toimittamiseen + muuta pientä erhettä, mutta onhan tuo nyt keskellä pelannut parhaat pelinsä pitkään aikaan. Harmi vain, että kaista on vankasti tukittuna, joka onkin niitä tulevan offseasonin pähkinöitä.
McGinn ei ole oikein säväyttänyt. Ei kaveri ole erityisen heikosti pelannut vaan on täyttänyt paikkansa kokoonpanossa, muttei ole erottunut millään tapaa massasta, mitä vakiokokoonpanon ulkopuolisen tulisi tehdä roolia vallatakseen. On ollut ihmeen HMV, mikä ei ole koskaan voimalaiturille kovinkaan mairitteleva termi ja jahka Downie kuntoutuu, on helppo osoittaa se korvattava palanen. Tiivistetysti: Pidempi NHL-ura vaatisi parempia otteita. Saa nyt nähdä tarjoavatko tälle jatkoa? Täysin toinen juttu on sitten kaverin rooli tai että olisiko sitä? En ole vakuuttunut, että tehot riittäisivät pysyvään rooliin kärkiketjuissa siinä missä bottom6:sta ajatellen esteeksi voivat nousta turhan keskinkertainen puolustuspelaaminen ja taklaajaksi liian hidas liike.
Puolustuksessa Luke Schenn on jatkanut hyvää kevättään ja näillä viime aikojen otteilla tätä voisi katsellakin myös tulevana syksynä. Vierellä sparranneelle McDonaldille ehdottomasti sitä jatkoa ja Kimmosta ei mitään tarvitse sanoakaan, sanat kun eivät miehen kohdalla riitä. Toivottavasti jatkaa ensi kaudenkin. Grossmann kun pysyy vauhdissa mukana, niin Flyersilla olisi jalkeilla jopa yllättävän kompakti pakisto. Se Pronger puuttuu ja aina väliin mahtuu heikompia suorituksia, mutta juuri nyt vaikuttaisi tasapainoiselta ja toimivalta kuusikolta, mitä tietysti auttaa mies tolppien välissä. Eipä Bruinsiakaan vastaan tarvinnut Raskista huolimatta häpeillä vertailua vastustajan kassariin. Molemmille meni se yksi helpompi, jonka olisivat varmasti halunneet pelata uudestaan, mutta vastapainoksi pelastivat tilanteen jos toisenkin. Yhä vieläkin on sen loputtomalta tuntuneen veskarisekoilun jälkeen hieman outoa herätä tilanteeseen, jossa maalivahti on heikoimmanlenkin sijaan joukkueen selkäranka, mutta eiköhän tästä, en valita. Ei se Bruinsinkaan puolustus pelannut mitään täydellistä matsia, mikä on kovia joukkueita vastaan korkean intensiteetin matseissa aina jokseenkin yliampuva toive, mutta tasokkaalla maalivahtipelillä noita saa anteeksi, mistä ei Leighton&Boucher jne. eralla tarvinnut haaveilla.
Asiasta toiseen. Wells Fargo Centerissä pelattavassa Frozen Fourissa olisi hienosti kaksinkertainen Flyers edustus kun Shayne Gostisbeheren Union Collegen lisäksi myös Michael Parksin edustama North Dakotan yliopisto selvitti tiensä neljän parhaan joukkoon. Molemmat inhimilliseen aikaan tulleet Unionin matsit tuli seurattua viikonloppuna, eikä Gostisbeheren otteista jäänyt valitettavaa, vaan oli kiteytettynä todella vahva. Vermontin Luukkokaan ei ollut heikko, mutta se loisto jäi puuttumaan. Parksia ja North Dakotaa en jaksanut keskellä yötä enää seurata. Kuten odottaa sopikin, katsomossa oli perjantaisessa Union vs. Vermont -ottelussa vahvaa Flyers edustusta aina Hextallista alkaen (lisäksi mm. Pryor & Samuelsson). Hexy jatkoi viikonloppuaan lauantaina että sunnuntaina seuraamalla UMass-Lowellin ja Christian Folinin pelaamista, josta kisailu starttasi virallisesti eilen illalla.
Itsekin yritin scoutata kuvan välityksellä Folinia eilisessä tappio-ottelussa Boston Collegea vastaan, joka siis päätti UMassin ja ruotsalaisen kauden. Heikon ja ajoittain pätkineenkin streamin myötä tuo jäi hieman osittaiseksi, mutta täytti kuitenkin aika hyvin sen kuvan, mitä olin tästä mieliini saanut: iso kaveri, joka liikkuu sulavasti, puolustaa älykkäästi ja pelaa sopivan fyysisestikin. Ei ylipelannut tai hölmöillyt taklauksia hakiessaan, mutta paikan tullessa paino niitin parhaana esimerkkinä se ensimmäisen erän komea avojäänpommi. Kykeni myös rauhalliseen ja varmaan pelinavaamiseen paineen alaisena, lukien tilanteita kypsästi, joten kaikin puolin sellainen kompakti paketti, jonka NHL-uraa ei tällaisella minimaalisella otannalla tarvitse ainakaan tyrmätä. Katsellaan nyt missä ja miten uraansa jatkaa?
Hextallista puheenollen, koukkaus sivuraiteille, mieshän valittiin jokin päivä takaperin yhdeksi Team Canadan apulais-GM:stä Minskin MM-kisoihin. Rob Blake kantaa päävastuun joukkueen kasaamisesta.
CHL:n puolella Scott Laughtonin Oshawa jatkoi toiselle kierrokselle suoraan 4-0 voitoin Mississaugasta. Laughton oli ne pari peliä mitä sarjaa seurasin ns. konemaisen vahva. Tehot eivät olleet joukkueen suurimpia (2+4), parin muun kerättyä jopa 10 pistettä, mutta suorittamisen laatu näkyi enemmän kokonaisvaltaisessa tekemisessä, mistä joukkueen kovin +/- lukema +5 antaa hieman osviittaa. Ei vielä ollut ihan siellä huippumoodissaan ja pystyy parempaan, mutta tosiaan sellaista korkean rutiinin pelaamista. Jatkossa vastustajan tason noustessa aletaan vaatimaan vähän kovempaa polttoa.
Stolarz sai siitä idioottimaisesta huitaisustaan OHL:n varsin ankaran kurinpidon seurauksena 8 ottelun pelikiellon ja saa nyt nähdä pelaako enää tänä keväänä? London vei sarjan Windsoria vastaan suoraan 4-0, josta siis Stolarz istui katsomossa neljännen ottelun. Toisella kierroksella olisi vastassa runkosarjan kärkinippu Guelph ja Stolarzilla siis vielä 7 ottelua pelikieltoa kärsittävänään, jokainen voi laskea mitä vaadittaisiin jne. Pahimmassa tapauksessa London on nopeasti ulkona ja pelikieltoa jää kärsittäväksi vielä Memorial Cupiin. Historiasta löytyy toki tapauksia, joissa yksittäisen sarjan asettamaa pelikieltoa on CHL:n toimesta lyhennetty, jotta pelaaja pääsee osallistumaan kyseiseen lopputurnaukseen, mutta tuo lienee aika tapauskohtaista? Toivotaan, että ottaisi opiksi. Lahjoja kaverilla kyllä piisaisi ja pidän tuosta emotionaalisestakin puolesta, mutta sitä pitää kyetä kontrolloimaan.
Taylor Leierin Portland jatkoi matkaansa toiselle kierrokselle Victorial Royalsia vastaan puhtaalla 4-0 saldolla Vancouver Giantsista. Teki neljään peliin tehot 2+4 eikä siitä yhdestä näkemästäni matsista jäänyt lainkaan paha maku vaan oli jatkuvasti pelin keskiössä vetäen sopivalla tunnelatauksella Giants-pelaajien hampaissa.
Tyrell Goulbournen Kelowna jatkaa myös toiselle kierrokselle 4-1 voitoin. Goulbourne ei tehoilla juhlinut (0+1), mutta suoritti katsomassani matsissa sitä omaa energistä kahdensuunnan pelaamistaan. Ehti sarjan viimeisessä kohtaamisessa tappelemaankin, josta tuloksena viihdyttävä toe-to-toe Josh Throweria vastaan.
Myös Samuel Morinin Rimouski jatkoi toiselle kierrokselle 4-0 voitoin. Yhden pelin seurasin sarjaa, eikä Morinin pelaamisesta voinut kuin pitää, oli suorastaan dominoiva, vaikka termiä jatkuvasti ylikäytetäänkin. On saanut hienosti YV-tehojakin aikaiseksi (4+2), joten ei parane valittaa.
Se Goumasin sopimuskin paljastui ELC:n sijaan pelkäksi ensi kauden AHL-sopimukseksi, joka kelpaa oikein hyvin. Mikäli osoittautuu pieneksi yliopistotaituriksi, joka saa tulosta aikaan ammattilaisenakin, niin nopeasti kaksisuuntaista lappua alle, muussa tapauksessa ei tarvitse harmitella tuhlattua sopimuspaikkaa. En ole ehtinyt vielä pyörittämään Phantomsien viikonlopun pelejä, mutta avausosuma syntyi lauantaina uran toisessa ottelussa, jossa vuorostaan Robert Hägg debytoi.