En ole vielä tähän mennessä ollut suuremmin huolissani vaikka 1-7-0 saldo ei riemunkiljahduksia herätäkään. Valmentajan vaihtuminen oli pakonsanelema, mutta positiivinen liike, jonka jälkeen Berubella ei ole vielä mahdottomasti sitä aikaa ollut suunnan kääntämiseen. Niitä tyhjiä treenipäiviä ei vain tiiviin sarjaohjelman sekaan helposti löydy. Nyt on kuitenkin ollut viikon verran taukoa, minkä vain pitää alkaa vaikuttamaan. Mikäli voitot kiertävät yhä edelleen, niin eipä tarvitse suuremmin pudotuspeleistä haihatella vaan voi suunnata entistä selvemmin ajatuksia ensi kesän draftiin. Toivottavasti tuo viikon tauko näkyy pelaajiston osalta hieman rennompina otteina ja kirkkaampina ajatuksina myös kaukalossa, mikäli voisi tuoda niitä tärkeitä onnistumisia. Mikäli joukkueen tulokset eivät nopeasti parane, niin kohtahan tässä saa ruveta jännittämään millaisia kauppoja Homer rupeaa paineen alla puskemaan vai onko ensimmäinen liike GM:n vaihtuminen?
Raffl on ollut joo pirteä, mutta samalla kaverin tehot näyttävät edelleen 0+0:aa, vaikka paikkoja on ollut. (vrt. McGinn 3+0) Jos ei verkko ala pikku hiljaa soimaan, niin tie vie takaisin Phantomseihin. Ei mielestäni tarvitse olla suuri ennustaja jos näkee Hartnellin mahdollisesti jo tulevana viikonloppuna tapahtuvan paluun vievän juuri Rafflin pelipaikan ykkösestä. Varmasti valmennuskin on tähdännyt siihen, ettei yhden miehen paluu sekoita taas kaikkia ketjuja, vaan muutoksia tulisi ainoastaan yhteen. Eli maaleja Raffl, maaleja! Saisi valmennus hitusen mietittävää.
Meszarosin tilanne on myös omalla tavallaan koominen että surullinen. Siellä on 5,5 miljoonan mies (caphit sentään 1,5 miljoonaa pienempi) terveenä katsomossa, mutta minkäs teet kun taso ei vain kaikkien loukkaantumisten jälkeen riitä. Gustafsson on pelannut hyvää kiekkoa ja ansaitsee ehdottomasti jokaisen minuuttinsa, mitä taasen Mezzy ei ole tehnyt. Onneksi on viimeinen sopimusvuosi, niin saanevat tästä rentalina viimeistään deadlinella edes jotain.
Huomattavasti suurempi ongelma löytyy Braydon Coburnista, jonka otteet sen kun jatkavat melkoista vuoristorataa. Välillä oikein mallikkaita ja hyviä eriä, otteluitakin, kunnes tulee niitä käsittämättömän heikkoja pelaamisia, joita ei voi vain ymmärtää juuri äskettäin 500:nen NHL-ottelunsa pelanneelta veteraanilta, kun ei puhuta mistään kerran tai kaksi kaudessa tapauksista. Ja kun lisää sen löysän perusolemuksen, millä tämä aivan liian monesti vetää kaukalossa vrt. Schennin ja Grossmannin tai jopa Timosen intensiiviset ja uhrautuvat otteet, niin ei hyvää päivää. Coburnilla olisi vain tämän sesongin jälkeenkin kaksi täyttä kautta sopimustaan jäljellä 4,5 miljoonan caphitillä ja Modifield NTC:llä, karu realiteetti. Toivottavasti nyt saisivat Grossmannin kanssa tasaisen varmoja ja vahvoja otteita aikaan, mutta tiedä sitten.
Vielä jokunen vuosi takaperin Coburn, Meszaros ja Carle muodostivat johtavien veteraanien Prongerin ja Timosen taakse nuoren urallaan vielä nousuvaiheessa olleen kolmikon, jolta varmasti yksi sun toinen (myös minä) odotti laadukasta syvyyden ja pysyvyyden tuomista Flyersin puolustukseen seuraaviksi noin kymmeneksi kaudeksi. No ajan myötä tilanne ja ajatukset ovat hitusen muuttuneet. Carle vaikuttaa jo toisaalla ja ironista kyllä, taisi olla tästä kolmikosta lopulta se, joka olisi kannattanut pitää. Mezzy on hyvin pian jossain muualla ja Coburninkaan asema tai tulevaisuus ei ole mitenkään varma. Samalla koko Flyers-pakisto on melkoisen murroksen edessä. Pronger on jo laskuista poissa, Timonen pian, Streit, Schenn ja Grossmann ovat omilla vahvuusalueillaan pelatessaan hyviä pelaajia, mutteivat riittävän kokonaisvaltaisia johtaviin rooleihin, eikä nuorista (Morin, Hägg) pysty sanomaan vielä mitään varmaa ja siinä parhaassakin skenaariossa näillä menee vielä vuosia ennen kuin ovat valmiita NHL-tason johtaviksi puolustajiksi. Gustafssonista on tulossa ok-tason NHL-puolustaja, mikä on luonnollisesti ilahduttavaa, ja Phantomseissa on pari muutakin, jotka voivat tähän kyetä, mutta ei näistä yhdestäkään ole niiksi työjuhdiksi, jotka tekevät kokonaisuudesta paperipyörittelyjä vahvemman. Tällä hetkellä näyttää vain siltä, ettei puolustuksen varaan voida tulevina vuosina laskea mahdottomia ja vaadittaneen vahvaa maalivahtipeliä, mikäli mielivät saavuttaa edes jonkinlaista menestystä. Hyviä puolustajia hyvään puolustukseen on oikeastaan aika osuva tiivistys tästä tilanteesta. Ne erinomaiset vain puuttuvat ja sitä myöten se erinomainen puolustuskin.
Tietysti puolustuksella surkuttelu on juuri nyt turhaa kun ne suurimmat ongelmat ovat olleet aivan muualla, mutta eipä tuosta ole lupa odottaa ihan heti mitään muita sektoreita paikkaavaa selkärankaa. Tietysti jos pelaavat jotain hikistä koko joukkueen 0-0:aa ja Mason nousee pysyvästi huipulle voivat päästetyt jäädä vähäisiksi, mutta eipä joukkue tuolloin niitä paljoa myöskään tee.
Case-Carlesta vielä sananen, ettei jää epäselvyyksiä. En todellakaan pidä virheenä Ryan Suterin perään lähtemistä, mikä siis lopulta johti Carlen menettämiseen. En näe tuon kaliiperin puolustajan tavoittelussa mitään vikaa ja olisin halunnut Homerin tekevän saman ratkaisun kymmenen kertaa kymmenestä. Näin jälkikäteen jossiteltuna se virhe tapahtui Flyersin päätyessä Coburnin jatkoon Carlen sijaan. Cobyssa varmasti nähtiin suurempi potentiaali ja onhan tämä parhaimmillaan Carlea merkittävämpi palanen, mutta hujopin ailahteluja katsellessa on vain tullut ikävä Matt Carlen tasaisuutta ja varmuutta, joka kuitenkin pitkässä juoksussa peittoaa yksittäiset huippujaksot. Ei siitä poiskaan pääse.
Tällaista tänään.
