Colin Suellentrop, USA, 10-Jun-1993, 6’2’’, 196 lbs, R, Oshawa Generals, OHL, (2011, 4. kierros, #116)
2012-13: GP 66, 5+20=25, +3, PIM 56 - Playoffs: GP 9, 1+1=2, +/- 0, PIM 4
2012-13: GP 40, 3+14=17, +/- 0, PIM 37 (9.1.2013)
2011-12: GP 67, 2+15=17, +10, PIM 70 - Playoffs: GP 6, 0+2=2, +/- 0, PIM 4
2010-11: GP 59, 0+14=14, +21, PIM 70 - Playoffs: GP 10, 0+2=2, +/- 0, PIM 6
Suellentrop pelasi sellaisen perusvahvan ja hyvän kauden yhtenä Oshawan avainpakkina, muttei kuitenkaan onnistunut tekemään mitenkään hirmuista kehitysharppausta, joka olisi ”pakottanut” Flyersin tarjoamaan tulokassopimusta. Näin ollen jäi ilman ELC:tä ja tämän sijaan varaamaton Maxim Lamarche hankittiin täyttämään pakkipoolia. Suellentrop on vähän sellainen väliinputoaja. Ei ole tarpeeksi kiekollinen herättääkseen luottamusta suuremmasta kiekollisesta roolista ammattilaisena ja fyysiseksi peruspakiksi 6’1’’/6’2’’ on vähän naftisti vastustajien koon kasvaessa kohti NHL:ää noustaessa. Kyllähän tuon profiilin pakeistakin aina joku osuu ja onnistuu nousemaan NHL:ään, mutta yhtä onnistujaa kohden löytyy myös todella monta, joilta se ei onnistu. Olisihan Suellentropille voinut ELC:tä tarjota ja katsoa loppuun asti, muttei tuo nyt suuremmin kirpaise. Flyersilla kun ei ole ollut viime vuosina tapana tarjota sopimuksia pelkästään oman varauksen ja draftitilastojen kaunistelun vuoksi, vaan mikäli näkevät paremman ja kiinnostavamman prospectin jossain varaamattomassa UFA:ssa, niin valitsevat tämän. Ja rehellisesti sanoen todennäköisyys pidempään NHL-uraan on Suellentropin kohdalla aika olematon.
Reece Willcox, CAN, 20-Mar-94, 6’4’’, 193 lbs, L, Cornell University, ECAC, (2012, 5. kierros, #141)
2012-13: GP 34, 0+5=5, PIM 8
2012-13: GP 15, 0+2=2, +5, PIM 2 (9.1.2013)
2011-12: GP 52, 5+18=23, PIM 26, (BCHL)
Willcoxilta ja Cornellilta ei tullut nähtyä ainuttakaan ottelua, joten täysin toisen käden tiedon ja tilastojen varassa mentäisiin. Eikä tuotakaan ole ollut suuremmin tarjolla sillä Cornellin kiekkopuolesta ei mahdottomiin sitä juttua vain löydy.
Onnena onnettomuudessa joukkueen sivuilla oli pelaajien pelaajakorteissa poikkeuksellisen hyvät summailut kunkin kaudesta. Willcoxin profiilissa luki seuraavaa:
"Willcox immediately stepped in as a top-four defenseman, logging substantial minutes both on the penalty kill and at even strength. He was the only Big Red freshman and only one of six players overall to appear in all 34 games. Willcox was on the ice for 20 of the Big Red's 50 even-strength goals, which ranked second on the team among defenseman (behind only Nick D'Agostino). Three of his five points came on the ice at Princeton's Hobey Baker Rink. The first came in the regular season, when he had the secondary assist on John Esposito's power-play goal on Nov. 9. He then added an assist in each game of the Big Red's two-game sweep of the Tigers in the ECAC Hockey Championship first-round series."
Linkkiä:
http://www.cornellbigred.com/roster.aspx?rp_id=32025
Tyylinä vaikutti olleen pyrkiä löytämään jokaisesta jotain positiivista sanottavaa, mutta kyllähän tuo ihan mukavaa luettavaa on. Muutenkin Willcox tuntuisi vähän kaverilta, josta kukaan ei puhu tai tiedä mitään, kukaan ei odota mitään, varattiin melkoisena ”Ai kuka?” tapauksena Kanadan pääjuniorisarjojen ulkopuolelta Brittiläisen Columbian junioriliigasta jne. Kaikin puolin tuollainen mahdollisimman minimaalisen hehkutuksen ja odotusarvon prospecti, mutta jotenkin vain tuntuu, että juuri tällaisesta kaverista voisi jotain tullakin.
Valeri Vasiliev, RUS, 31-May-94, 6’2’’, 207 lbs, MHC Spartak, MHL, (2012, 7. kierros, #201)
2012-13: GP 5, 1+0=1, -2, PIM -2 (Nadezhda Cup, KHL)
2012-13: GP 11, 0+1=1, -2, PIM 4 (Spartak Moskova KHL)
2012-13: GP 33, 2+4=6, +5, PIM 57 (MHC Sparkak, MHL)
2012-13: GP 22, 0+1=1, +2, PIM 26 (9.1.2013)
2011-12: GP 18, 1+1=2, +4, PIM 24
Vasiliev pääsi pelaamaan loppukaudesta hieman KHL:ääkin Spartakin lakaistua penkin alle menneen kauden seurauksena siirtotakarajalla joukkueen kokeneempaa kaartiaan toisaalle. Kaikesta huolimatta tuota voi pitää 19-vuotiaalle puolustajalle hyvänä meriittinä. Ehdin seuraamaan noista pari ottelua ja voin sanoa pitäneeni näkemästä. Liikkui vahvasti, pelasi mukavan fyysisesti, kiekollisesti perusvarma ja luotettava jne. Pelasi myös yllättävän suuria minuutteja. Luulisi, että Flyers on kiinnostunut tuomaan tätä Atlantin toiselle puolelle, mutta olennainen kysymys on, kiinnostaako Vasilievia AHL:ssä pelaaminen, sillä suoraa harppausta NHL:ään tämä nyt tuskin on tekemässä? KHL:stä luulisi irtoavan ELC-sopimuksen rajaamaa AHL-palkkaa suurempaa liksaa, jonka lisäksi joukkueen ympärillä pyörivä toiminta on varmasti huomattavasti pelaajaystävällisempää, mitä AHL:ssä.
Niin ja mikäli joku nyt miettii, että mikä helvetin Nadezhda Cup, kuten omalla kohdalla kävi, niin tässä kiteytystä suomeksi:
http://www.mtv3.fi/urheilu/jaakiekko/khl/uutiset.shtml/2013/01/1695634/khlaan-todelliset-saalipleijarit---miljoonia-euroja-jaossa
----------
Näiden lisäksi Flyers ehti lisäämään vuoden 2013 puolella pakkipooliinsa
Mark Altin sekä viimeisimpänä
Maxim Lamarchen pelaajaoikeudet. Molemmilla alkaisi tulevana syksynä ELC:n ensimmäinen vuosi. Altista tuli jo tarinoitua Phantoms-arvioiden yhteydessä, joten passataan tällä erää. Lamarchelta tuli puolestaan nähtyä Baie-Comeaun riveissä useampiakin pelejä, mutta OA-pakkina en nyt tämän suorittamista sen erityisemmin seurannut, vaan painopiste oli ihan muissa kavereissa. Sen verran kyllä muistan, että ajattelin tätä mahdollisena ELC:n saajana, vahvasti kun pelasi ja lisäksi tuo profiili on ihan mielenkiintoinen.
---------
Yhteenveto:
Mielestäni Flyersin pakkipooli voi nykyään paremmin, mitä se vielä jokunen vuosi takaperin voi ja tuolla on useampia mielenkiintoisia long-shot prospecteja. Ne ns. varmat tapaukset toki uupuvat sekä tietenkin potentiaaliset top2 puolustajat. Suunta on kuitenkin oikea, ja josko tulevassa draftissa saisivat sitä asteen kirkkaampaakin talenttia tuonne? Näiden prospectien jalostamiseen junnuista kohti NHL:ään on tullut myös sitä parannusta ja enennen kaikkea pitkäjänteisyyttä. Viimeisimpänä esimerkkinä käy vaikkapa Oliver Lauridsen ja tätä ennen Marc-Andre Bourdon. Myös varaamattomana signatun Erik Gustafssonin kanssa on toimittu rauhassa sekä järkevästi. Ennen näitä olikin pitkä pimeä jakso, eikä niitä ns. home made pakkeja todellakaan tullut mihinkään rooleihin.
Hyökkääjät:
Nick Cousins, C, CAN, 20-Jul-1993, 5’11’’, 177 lbs, L, Sault Ste. Marie Greyhounds, OHL, (2011, 3. kierros, #68)
2012-13: GP 64, 27+76=103, +19, PIM 83 - Playoffs: GP 6, 3+3=6, -2, PIM 12
2012-13: GP 41, 17+43=60, +12, PIM 48 (9.1.2013)
2011-12: GP 65, 35+53=88, +1, PIM 88
2010-11: GP 68, 29+39=68, -14, PIM 56
Cousins pelasi OHL:ssä oikein mallikkaan kauden ja jatkoi junioriuraansa loppuun asti nousujohteisissa merkeissä. Greyhoundsien menestyksen kannalta oli vain ongelmallista, että seuraavaksi parhaat pisteet keränneen hyökkääjän Brandon Aldersonin saldoksi kertyi 28+36 eli melkein 40 pistettä vähemmän. Cousinsin NHL-projektio olisi kaiken mennessä putkeen sellainen räksyttävä ja ärsyttävä rotta, joka toisi samalla kelvollista secondary scoringia. Mitään sen suurempaa ei passaa tästä odottaa ja tuossakin on vielä monta mutkaa matkassa. Se suurin juttu olisi pelaamisen monipuolistaminen ja kurinalaisuuden lisääminen, mitä vain vaaditaan kun tehot eivät enää nouse ammattilaisena samalle tasolle, mitä junnuissa. Saapa nyt nähdä mitä Terry Murray saa aikaan tämän kanssa? Jos hyvin käy, niin tässä on Flyersille oma versio Brad Marchandista (hieman hitaampana) tai sitten jää puhtaaksi Junnu/AHL-staraksi. En ole kuitenkaan Cousinsista aivan yhtä innoissani, mitä monet muut Flyers-kannattajat tuntuvat olevanan.
Scott Laughton, C, CAN, 30-May-94, 6’1’’, 190 lbs, L, Oshawa Generals, OHL, (2012, 1. kierros, #21)
2012-13: GP 49, 23+33=56, +22, PIM 72 - Playoffs: GP 7, 7+6=13, +9, PIM 11
2012-13: GP 30, 13+19=32, +4, PIM 42 (9.1.2013)
2011-12: GP 64, 21+32=53, +8, PIM 101 - Playoffs: GP 6, 2+3=5, -5 , PIM 17
Laughton pelasi tasapainoisen ja vahvan kauden. Edellisen tapaan trendi oli myös mukavan nousujohteinen ja nuori mies pelasi kauden parasta kiekkoaan pudotuspeleissä. Varsinkin ensimmäisen kierroksen sarja Niagaraa vastaan oli suorastaan hurjaa touhua ja vastassa oli kuitenkin Ryan Stromea, Brett Ritchietä ja kumppaneita. Toisella kierroksella tuli sitten lopulta itäisen konferenssin mestaruuden vienyttä Barrieta vastaan esiin se Laughtonin varjopuoli, mikä aina silloin tällöin nousee pintaan kun asiat eivät kulje ihan siten kuin toivoisi eli toisen ottelun kolmannen erän lopussa turhautuneena läikkyi yli
(youtube) ja seurauksena oli OHL:n kovan rangaistuskäytännön myötä oliko peräti viiden ottelun pelikielto ja näin ollen sarja kuin koko juniorikausi päättyi Laughtonin osalta tuohon.
Henkilökohtaisesti kuitenkin pidän tuosta tunteesta ja impulsiivisesta pelaamisesta sekä kovasta kilpailijan luonteesta, mutta se tasapainon löytäminen ja ylilyöntien sekä tyhmyyksien välttäminen on niitä tulevien vuosien asioita. Laughton on vähän näitä pelaajia joista voi tarinoida kappaleen jos toisenkin kykenemättä kertomaan sitä koko kuvaa, sillä se pelaaminen ja kokonaisuus pitää vain nähdä omin silmin. Tiivistetysti olen vain enemmän kuin iloinen, että Flyers päätyi vuosi takaperin tämän nuoren ontariolaispojan varaamiseen.
Jatkuu...