Vaikka NHL:än ja Flyersin osalta pelit ovatkin jäässä, niin AHL:ssä tapahtuisi kun kausi potkaistiin käyntiin viikonloppuna.
Adirondackin kauden avauksesta Portland Piratesia vastaan ei sen suurempia sanottavia ole, sillä mitä AHL Liven Archivesta yritin matsia katsella, kun en yöllä jaksanut kukkuilla, niin kumpaakaan audiota ei tuohon tallenteeseen jostain syystä löytynyt, taltiointi hyppi välillä tilanteista toiseen miten sattui ja lisäksi käyttivät kotiavauksessaan vanhasta Adirondack Red Wingsien paidasta mallinnettua erikoispaitaa (ei siis ole joukkueen virallinen kotiasu, onneksi), joka oli suoraan sanoen sitä itseään. Vaalea paita vaaleilla numeroilla, näyte
tässä (youtube.com) Schennin komean AV-osuman muodossa, jolloin pelaajien tunnistaminen oli vähintäänkin haasteellista vaikka ketjutkin olivat ennakkoon tiedossa. Eipä tuota pitkään jaksanut pyöritellä. Highligtsien, tilastojen ja luetun perusteella Schenn ja Couturier näyttivät olleen ihan iskussa, hieman yllättäenkin avannut Munroe vahva ja McGinn-Roe-Holmstrom vitjakin kuumana. Lisäksi halli oli ollut täysi ja tunnelma ilmeisesti sen mukainen, jonka hieno kolmas erä varmasti kruunasi.
Eilen pelasivat sitten kauden toisen ottelunsa Springfield Falconseja vastaan, tällä kertaa vieraissa. Ottelua voisi ehkäpä kuvata sanoin kun mikään ei suju… Ei mennyt meinaan kovinkaan häävisti.
Avauserä oli vauhdikasta ja sekavaa pelaamista. Molemmat saivat luotua nopeita tilanteita ja tuomareilla oli pilli herkässä, mikä puolestaan rikkoi 5vs5 pelaamisen rytmiä ja mm. Rinaldo-Brown-Johnstonia ei tullut montaa kertaa jäältä bongattua. Phantomsit ehkäpä hyötyivät tästä herkästä linjasta astetta enemmän ja pääsivät pariin otteeseen jauhamaan kahdenmiehen ylivoimallakin, mutta tuloksetta. Pyrkivät tuolla mukavan suoraviivaisesti vetoihin, mutta näiden laatu jättikin sitten toivomisen varaa + maski oli puutteellista ja sama linja jatkui oikeastaan läpi ottelun. Springfield sai sitten jäähyjen tappamisesta henkeä päälle ja hetkeä myöhemmin vahvan pyörityksen päätteeksi Ryan Johansen kävi tuikkaamassa ihan maukkaan rysän.
Toinen erä alkoi sitten huonoimmalla mahdollisella tavalla. Heti kättelyssä Springfield meni jollain ihmeellisellä kimmokeosumalla 2-0 johtoon. Pakin löysä rannari viivalta löysi vain tiensä aina maaliin asti. Takaiskusta Phantoms sai ihan hyvää sähköä peliin, mutta vähän liikaa kulmissa pyörimiseksi se meni. No hetki tästä ja Springfield pääsi YV:lle Brandon Manningin otettua varsin turhan estämiskakkosen. Muutama sekunti, nätti kuvio ja kiekko oli maalissa. Mallia Phantomseillekin. Tuo sitten jotenkin lamaannutti joukkuetta ja se paras sähkö hävisi sinne jonnekin ja kas kummaa pian peli oli 4-0 kun omassa päädyssä nähtiin sellainen heikon puolustamisen malliesimerkki. Kaverit olivat periaatteessa tilanteessa mukana ja miestensä ihoilla, mutta eivät sitten olleetkaan vaan hävisivät putkeen kaksinkamppailut jonka lisäksi keskeltä löytyi tilaa vaikka muille jaettavaksi. Jäällä oli Manning-Syvret pari sekä Couturierin kenttä, eli pitkälti niitä kavereita, joiden pitäisi tehdä vastaavan laista toisessa päässä. Loppu erään saivat taas jotain ryhtiä tekemiseensä, mutta olihan tuo vain surkea erä. Paikkoja oli toki Phantomseillakin, mutta niistä tuntui vain puuttuvan järjestäen se viimeinen terävyys, mitä puolestaan kaverilla oli.
Kolmanteen tulivat sitten sillä kaikki tai ei mitään mentaliteetilla ja saivat aikaan hyvää pyöritystä ja paikan jos toisenkin, mutta eilen ei vain uponnut sitten mistään ja lisäksi monet vedot tulivat turhan kaukaa/pienistä kulmista/ilman maskia. Murray aloitti kolmannessa myös melkoisen ketjuruletin ja saa nyt nähdä millaisella kokoonpanolla ovat seuraavaksi liikkeellä?
Jotain viivoja:
- McGinn-Roe-Holmstrom tekivät avauserässä melkeinpä mitä tahtoivat (paitsi maaleja). Saivat jatkuvasti paineen Falcons päätyyn, hyviä tilanteita jne. Tuon jälkeen sitten katosivatkin aika mystisesti.
- Näistä kuitenkin kapteeni Holmstrom jaksoi painaa ja taistella läpi matsin, haki sen herättelevän tappelun jne. mutta maalipaikoista ei vain tupannut upota. Tuo tappelukin kuvasti varsin hyvin tuota koko ottelua. Vastassa kun oli muutaman hassun junnutappelun AHL-tulokas Michael Chaput, sama entinen Flyers-varaus joka aikanaan kaupattiin Tom Sestito kaupassa Columbukseen. Tämä sai kuitenkin huitaistua yhden painavan osuman ja hanskaajana rutinoituneempi Holmstrom oli jään pinnassa.
- Schenn-Couturier pelasivat aika kaksijakoisen ottelun. Paljon hyviä paikkoja ja tilanteiden luomisia, mutta vastapainoksi heikkoa viimeistelyä ja muutamia nukahduksia puolustuspäässä. Ei ollut ihan kavereiden ilta.
- Bourdon oli ehdottomasti puolustuksen paras ja tekisi mieli sanoa, että koko joukkueenkin. Mukavan äijämäistä ja jämäkkää peliä. Jakoi kivoja pusuja, oli rauhallinen ja hyvä kiekon kanssa, avasi peliä hyvin, sijoittui järkevästi jne. eli sitä samaa mitä viime kaudella Flyersissakin. Liekö sitten ollut pientä revanssi henkeä ilmassa, sillä keräsi selvästä voitosta huolimatta avauksessa Gustafssonin kanssa reilut miinukset.
- Vierellä Gustafsson oli sanalla sanoen vaisu. Mikäli mielii oikeasti vakituiseksi NHL-pakiksi, niin kyllä tämän pitäisi olla pienenä europakkina AHL:ssä ihan päällikkö. Nyt ei esittänyt kiekollisesti sen ihmeempiä ja omassa päässä oli välillä helisemässä Springfieldin rymistelijöiden (mm. Cody Bass) kassa. Parempaa on toivottavasti jatkossa luvassa.
- Manning ja Syvret pelasivat yhdessä vähän siten kuin hieman pelkäsin. Molemmat olisivat ainakin AHL:ään tuollaisia selviä kiekollisen roolin ottajia, mutta nyt toisen samanlaisen kanssa vielä hieman hakivat sitä milloin kumpikin tekee ja mitä? Omassakin päässä oli vielä yhteispelissä hiottavaa.
- Manningistä täytyy tosin sanoa, että ihmettelen ellei tee tällä kaudella kovia tehoja, vaikka vielä tilastot puhdasta nollaa näyttävätkin. Veto on vain niin painuva ja lisäksi osaisi todellakin pelata hyökkäyssinisellä rohkeaa ja aktiivista peliä sekä ennen kaikkea lukea niitä tilanteita. No nyt kun tuli manattua, niin varmaan tuskailee läpi kauden niiden tehojensa kanssa, mutta potentiaalia siis olisi.
- Lauridsen ja Eddy puolestaan pelasivat sellaista perussimppeliä ja yksinkertaista kiekon siirtelyä, ei siinä mitään. Välillä tosin jäi harmittamaan, ettei parista oikein löytynyt sellaista vahvasti ja monipuolisesti peliä avaavaa ja tarpeen tullen kiekkoa ylös tuovaa tapausta. Murrayn saappaissa vaihtaisin kyllä nämä kaksi muuta paria puhtaammin kiekollinen ja varmistavampi -yhdistelmiksi, jolloin ne roolit olisivat paremmin selvillä ja jokainen pääsisi keskittymään puhtaammin siihen vahvuusalueeseensa.
- Cal Heeter ei ollut mitenkään vakuuttava. Tiedä sitten oliko tällä liikaakin puristusta ammattilaisdebyytissään? Moni ei varmaan pidä siitä mitä seuraavaksi sanon, mutta tästä tuli vain mieliin Michael Leighton. Iso ja hyvin peittävä kaveri, joka sijoittuu ihan hyvin tuolla maalinsuulla, tässä sitä positiivista. Reaktiot eivät kuitenkaan vaikuttaneet mitenkään elämää suuremmilta eikä muutenkaan tuntunut miltään elastiselta kumiukolta vaan oli yllättävänkin jäykän oloinen, as like Michael Leighton. Lisäksi riparikontrollissa olisi paljonkin parannettavaa, sillä sylki vain pikku mustaa eteensä jatkuvalla syötöllä, jolloin pakeilla oli täysi työ siivota näitä paluukiekkoja. Niin ja tämäkin täsmäisi Leightoniin. No tuo oli vasta ensimmäinen peli ja samalla ensimmäinen Heeteriltä näkemäni, mutta ainakaan vielä en ole vakuuttunut, että tässä olisi sellainen kuuma huippuveskari, jonka johdolla tuota Calder Cupia jahtaisivat. Ja mikäli otteet eivät tuosta merkittävämmin parane, niin kyllä Hovisen pitää aikapäin sitä itseään pelata, mikäli ei parempaa kykene tarjoamaan. Tällä hetkellä taitaa muuten olla sellainen tilanne, että vanha parta Scott Munroella olisi se ote tuosta ykkösveskarin paikasta. Ainakin mies olisi ainoa veskari, joka on tällä kaudella harjoistusmatsit mukaan lukien onnistunut voittamaan ottelun Phantoms-maalilla.
- Zac Rinaldo ja Tyler Brown eivät saaneet suuremmin minuutteja kuin vasta kolmannen ketjuruletin seurauksena, mutta olivat vain jatkuvasti energisiä, yritteliäitä ja vauhdikkaita. Tämän myös Murray tuntui palkitsevan Rinaldon päästyä Schennin ja Couturierin vierelle ja Brownin puolestaan Roen ja Holmstromin. Vaikea sanoa onko näistä kummastakaan loppujen lopuksi hirveämmin apua tehojen suhteen, mutta yritystä ja vauhtia riittäisi.
- Tulokas Johnstonista en saanut vielä oikein kunnollista kuvaa, sillä niitä vaihtoja ei tälle loputtomasti kertynyt. Ihan pirteästi ja energisesti tuokin esiintyi sen mitä tätä havaitsin ja ehti missaamaan yhden tuhannen taalan paikankin, kun ei saanut kiekkoa nousemaan riittävästi.
Jatkuu...
