Itä alkaa olla täyteen bookattu fyysisten pelaajien suhteen joten Flyers tarvitse osaamista sille osastolle. Muuten olisi tullut tukalat oltavat ja vaikka Carcillosta ja Lappystä pidän niin eivät he voi hoitaa kaikki hommia. Eivätkä he pysty vastaamaan näiden kovien kavereiden huutoon.
Philadelphia Flyers on Broad Street Bullies ja tulee aina olemaan. Sen imago vaatiin fyysisiä pelaajia ja tappelijoita. Ei tuonne halliin tulis enää ketään jos alettais kopioida Detroitin pelityyliä. Verta, hikeä ja kyyneleitä.
Rangersissa on Boogaard, Flyersissa Shelley ja Islandersissa Konopka. Tietääpähän ainakin että Atlantin divisioonassa meno voi ensi kaudella olla jotain muuta kuin taitokiekkoa.
Broad Street Bullies. On kyllä huikeaa kuinka viiden vuoden pätkä joukkueen historiassa voi leimata sen koko loppuelämää. Onko olemassa toista urheiluseuraa josta puhuttaessa nousee esiin
aina se yksi asia.
Vielä 40 vuoden jälkeenkin ensimmäinen asia mikä tulee esiin Flyersista puhuttaessa on Broad Street Bullies,
Bobby Clarke,
Dave Schultz,
Bob Kelly,
Bill Barber ja
Spectrum ovat kaikki jo historiaa mutta silti 70-luvun henki lepää raskaana South Broad Streetin yllä.
Onneksi nyky-Flyersissa on täsmälleen samoja elementtejä kuin vanhoina aikoina, on Mike Richards joka on kuin Bobbyn toinen tuleminen, on Ian Laperriere vanha tappelija ja ikitaistelija, on Danny Carcillo jota kaikki vihaavat, on Chris Pronger jonka kyynärpää on koko liigassa pelätty, on jopa Scott Hartnell jota kukaan ei rakasta.
Mutta niin se vain on. En minä pysty yhdistämään Flyersia taitokiekkoon ala Red Wings tai Canadiens. Flyers-lätkä on veristä, fyysistä toimintaa missä yhdistyy kivenkova taito ja ikitaistelijan luonne.
Philadelphia Flyers on mitä on eikä koskaan tule pyytämään anteeksi.
----------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------
Mutta palataan Gagneen.
Kuten jo aikaisemmin totesin, itkisin kyllä verta jos mies pois treidattaisiin (
2004, nevö foget)*. Mutta viikonlopun asiaa mietittyäni olen tulossa siihen tulokseen että joskus sitä pitää liikkua eteenpäin.
Gagnea vastaan sotii miehen äärimmäisen kova palkka ja loputtomat loukkaantumiset. Olisihan kaveri terveenä ollessaan sellainen 25-35 maalin mies mutta näyttää siltä että loukkaantumiset ovat vieneet pois kovimman terän, lopullisesti.
Suurin ongelma Gagnen treisaamisessa on laituriosaston suuri kapeus. Jos Gagne treidataan pois, on vasemmalle laidalle tarjota herroja Hartnell, van Riemsdyk, Leino ja Shelley (Carcillo varauksella) ja oikealla Laperriere (Giroux ja Briere).
Jos Gagnelle tulee lähtö, takaisin tuskin tulee mitään kallista tai pätevää, pakottaen Philadelphian kahden hyökkäävän ketjun kuvioon. Miehiä ei vain enää riitä kolmeen hyökkäävään ketjuun.
JvR-Richards-Giroux
Tätä kolmikkoa testattiin viime kaudella muutamassa ottelussa. Vähän mietityttää kestääkö nuori mies Riemsdyk kovat minuutit mutta mielestäni tämä on kokeilemisen arvoinen ketju.
Hartnell-Briere-Leino
Pleijareista tuttu, kova kolmikko. Saas nähdä kuinka onnistuvat kaudella.
Shelley/Carcillo-Carter-Testwuide/Nödl/tms.
Carterille kopsahtaa jälleen se kolmosen paikka. Laidoille uusi hankinta Shelley tai Carcillo ja oikealla Training Campilla onnistunut nuori herra. Tässä menee kyllä hukkaan Carterin taidot mutta ei voi mitään.
Shelley/Carcillo-Betts-Laperriere
Toimi jo viime kaudella Carcillon ollessa mukana. Tämä jättäisi Powen 13. hyökkääjän asemaan ja Coten AHL:n waiwersin kautta.
Jälleen palataan ongelman ytimeen, liikaa sentterismiehiä ja liian vähän hyviä laitureita. Mitäs tehrään?
*Linkki vie Youtubeen.
P.S. Wachovia Center on nykyään Wells Fargo Center. Wells Fargo osti Wachovian ja näin ollen jäähallin nimi vahtui kuun vaihteessa.