Aika hyvin nuo Jayn maalailut osuivat sillä niin Canes kuin ihan koko hallikin oli äärettömän energinen ja latautunut. Ensimmäisen erän alku oli siis melkoista Canes tykitystä ja menivätkin nopeasti 2-0 johtoon. Toinen erä oli puolestaan lähes täysin Flyersin lukuun ottamatta niitä täysin turhia rangaistuksia, joilla piti sitä tilannetta tasoitella. Maaleja ei kuitenkaan sen Bettsin nätin AV-häkin lisäksi siunaantunut paljolti toki ajoittain päällään seisseen Wardinkin ansiosta. Melkoisia koppeja muutamaan otteeseen. Kolmas oli sitten se tasaisin, jossa Flyers ensin nousi kuin nousikin tasoihin, mutta laihaksi lohduksihan se lopulta jäi kotijoukkueen viimeistelyltä vielä kertaalleen. Kokonaisuutena mukavan vauhdikas, energinen ja ennen kaikkea tapahtumarikas matsi, joka sai ehkäpä sitten noin draaman kaarelta tutkailutan sen parhaan mahdollisen lopun kun Canes onnistui hurjan taistelunsa päätteeksi vielä voittamaankin. Ei pelaaminen nyt sen laadun puolesta ollut mitään ihmeellistä, mutta energiaa riitti senkin edestä.
Flyers pelasi sellaisen semi-ok matsin ja nousi hyvin takaa rinnallekin, mutta ihan sitä samaa energiaa ei vain ollut mitä Canes esitti, mikä nyt ei sinänsä yllätä sillä olihan tuo tilanne nyt sellainen, että varmasti jokainen Canes-pelaaja halusi pelata ja ottaa sen voiton 110% juuri viime yönä. Siihen kun lisää joukkueen tiukan playoff-taistelun niin Canes pelasi oikeastaan jo sellaista pirun taistelevaa playoff-kiekkoa siinä missä Flyers oli vielä hieman runkosarjaterässä.
Ehkäpä se negatiivisin asia olivat nuo lukuisat täysin turhat jäähyt sillä kauden mittaan ne ovat karsiutuneet jo ihan mukavasti, mutta nyt niitä siis nähtiin jälleen kerran. Laiskojen miesten jäähyjä tuli siis ihan riittämiin ja monet vieläpä hyökkäyspäässä. No alivoima oli jälleen kerran terästä, joten ei se nyt suoranaisesti haitannut, mutta rikkoi sitä Flyersin pelaamista varsinkin kun monesti osuivat keskelle hyvää painostusta. Ylivoimasta pitää sanoa sen verran, että se alkoi näyttää jo ihan ylivoimalta vaikka tehot vielä jäivätkin sinne jonnekin. Toinen oli sitten nuo lukuisat Canesille tarjotut ylivoimahyökkäykset ja vastaiskupaikat kesken Flyers pyörityksen. Monesti peli oli täysin hallinnassa ja näytti hyvältä, mutta silti vähän väliä Bobo joutui vain rehkimään pahoissa paikoissa ja kannattelemaan joukkuettaan kun ilmaisia paikkoja vain oli tarjouksessa. Toki tätä nyt luulisi auttanut runsas ketjurulettikin mitä siis Flyersilta nähtiin.
Leino teki paluun (oli pirteä ja liikekin oli pikku huilin jälkeen mukavan irtonaista), mutta vastavuoroisesti Richards oli flunssan vuoksi sivussa, joten paljolti myös tämän vuoksi ketjut elivät melkoista elämää.
Pelin alussa:
JVR - Carter - Versteeg
Nödl - Briere - Leino
Hartnell - Giroux - Carcillo
Shelley - Betts - Powe
Tuo Nödl-Briere-Leino pysyi lähes koko matsin kasassa kunnes kolmannessa oli jälleen HBL koottuna (joka värkkäsikin sen tasoituksen). Toinen stabiilimpi oli sitten tuo nelonen kunnes sieltäkin sitten Betts tipahti sormivamman vuoksi kesken matsin pois. Muilta osin paletti sitten elikin…
Itse bongasin ainakin seuraavia yhdistämiä (siis useamminkin kuin vain kerran jäällä): JVR-Giroux-Versteeg, Hartnell-Carter-Carcillo, Hartnell-Giroux-Carter, JVR-Powe-Versteeg, Nödl-Carter-Carcillo.
Noista nyt ei sen suurempia havaintoja oikein jäänyt käteen kuin vaihtuivat läpi ottelun. Huomion arvoista lienee sen sijaan, että Zherdev ei tälläkään kertaa pelannut, joten… Lisäksi yllätyin, ettei HBL ollut heti alusta asti koottuna varsinkin kun Richardsin poissa ollessa Lavi joutui rikkomaan viime aikoina toimineen Giroux-Carter kaksikonkin vaan lähti sekoittamaan pakkaa sitten senkin edestä. No vielähän tuohon on varaa ja aikaa, ennen sitä runkosarjan loppusuoraa ja poffeja. Mutta joo Richards jälleen seuraavaan peliin jalkeille niin katsellaan miten nuo silloin muotoutuvat.
Pakkiparitkin elivät hieman sillä välillä mentiin niillä tutuilla kaksikoilla ja välillä puolestaan Pronger-Timonen ja Coburn-Carle sekä sitten tuttu O’Donnell-Mezzy.
Ottelun paras Flyers-pelaaja löytyi kuitenkin maalinsuulta sillä Bobo oli vain jälleen kerran pirun vahva. Se Canesin toinen olisi pitänyt toki ottaa, mutta muuta kritisoitavaa ei sitten jäänytkään vaan Bobo otti melkoisen tukun kovia koppeja eikä kyllä jäänyt hirveämmin toisessa päässä päällään seisoneen Wardin varjoon. Hieno ottelu tulokkaalta, jälleen kerran.
Kokonaisuutena Flyersilta sellainen no ehkäpä kelvollinen esitys, mutta virheitä ja muita lapsuksia tuli vain aivan liian paljon eikä pelaaminen nyt toki muutoinkaan sitä parasta mahdollista ollut, mutta ei nyt missään nimessä mitään umpisurkeatakaan.