Eipä tuo Flyersin prospect-pool joo liiemmin riemunkiljahduksia aiheuta, mitä tässäkin ketjussa tasaisin väliajoin vatvotaan. Jotain positiivista sentään sillä ensi kesän 1st rounderia ei ole vielä kaupattu, joten...
Maroon on kyllä mielenkiintoinen tapaus. Lahjat olisivat ilmeiset, mutta asenne ja työmoraali onkin vähän niin ja näin. NHL:ää ajatellen Maroonin suurin heikkous ja puute on liike ja sitä parantaakseen pitäisi vain paiskia hommia. Kokoa ja taitoahan löytyy muillekin jaettavaksi mikä siis edes kohtuullisella liikkeellä loisi varsin mukavan paketin NHL:ään. Harmi kun kaveria ei junnuna liiemmin huvittanut käydä puntilla kuin muutenkaan kehittää fysiikkaansa vaan rullakiekko oli mukavampi kesäharraste sillä silloin kaveri varsin varmasti pelaisi jo nyt NHL:ssä ja ennenkaikkea olisi varattu myös huomattavasti aikaisemmin.
Wellwood onkin sitten melkoinen vastakohta Maroonille vähän kaikessa. Salaman nopea, pieni ja työteliäs kaveri, joka ei olisi saanut varausta lahjojensa puolesta vaan työmoraalin ja sen että todellakin haluaa kehittää itseään paremmaksi kiekkoilijaksi eikä tyydy todellakaan liian vähään. Kädet eivät ole mitenkään maagiset vaikkeivat nyt huonotkaan. Rajoittavat kuitenkin (tai ylipäätään sen suurimman tehopotentiaalin puuttuminen) tulevaisuuden roolin alempiin kenttiin, mutta siitä huolimatta kaverista voi kehittyä vielä pirun arvokas pelaaja Flyersille jos hyvin käy. Lisäksi Wellwood on kahtena viime kautena ollut osa OHL:n ja myös Memorial Cupin voittanutta Windsor Spitfiresia ja esiintynyt varsinkin playoffseissa edukseen, joka ei ole ainakaan missään nimessä negatiivinen asia. Hivenen btw. ajatus, mutta jos aikanaan olisi voinut yhdistää Maroonin lahjat ja fyysiset raamit Wellwoodin asenteeseen niin tästä sopasta olisi kehittynytkin jo pirun kova kiekkoilija.
Testwuiden on hivenen sekoitus Maroonia ja Wellwoodia. Iso, työteliäs kaveri, jolla ei kuitenkaan ole Maroonin lahjoja kiekolliseen peliin ja tehojen tekemiseen (ainakaan toistaiseksi), joten mielenkiintoista seurata miten kaverin ura etenee. Ensi kausi AHL:ssä olisi entiselle yliopistopelaajalle jo varsin tärkeä kuten se on Maroonillekin, jonka toinen AHL kausi meni piloille osittain loukkaantumisen ja mitä luultavimmin myös luonteenkin takia yllättävänkin hyvän tulokaskauden jälkeen, joka sai mahdollisesti kaverin luulemaan hivenen liikoja omasta tasostaan ja siitä kuinka vaikea sinne NHL:ään lopulta onkaan päästä.
Chaputia olen täällä jo kehunutkin. Itse siis vain pidän kaverista. Se tärkein eli asenne ja halu kehittyä tuntuisi olevan kohdillaan ja kun lahjatkaan eivät ole mitenkään huonot niin NHL on ehdottomasti saavutettavissa, joskin siinä on vielä monta estettä ylitettävänä. Ei mikään tähtisentteri tapaus, mutta laadukas kolmosensentteri, kenties?
Hyökkäyksen L-osastosta Laliberte alkaa olemaan hivenen menetetty tapaus. Ainoa ominaisuus mikä NHL:ssä riittäisi kahteen ensimmäiseen kenttään on kaverin loistava liike, muuten on hivenen hiljaisempaa ja kun sen roolin vain pitäisi melkeinpä olla kärkikenttien kaveri tai ei mitään (jotta kaverista saataisiin kunnolla hyötyä irti sillä ei ole mikään kummoinen duunarityyppi), joten ainakaan itse en jaksa uskoa jo 24-vuotiaan kaverin NHL uraan ainakaan Flyersissa. Ihan mukava AHL-tehoilija, mutta siihenpä se taitaa valitettavasti jäädä. Toivotaan toki, että vielä kehitystä tapahtuisi, mutta pahaa pelkään. Labrecque on hivenen samanlainen tapaus kuin Lalibertekin eli kahteen ensimmäiseen kenttään pitäisi mahtua, mutta lahjat ja ominaisuudet eivät vain tuntuisi riittävän. Labrecque on kuitenkin vasta 20-vuotias, joten aikaa kehitykseen ja sen kiihtymiselle on vielä ruhtinaalisesti. Legein on tästä osastosta se potentiaalisin pidemmän uran NHL-kaveri sillä kykenee pelaaman myös vaikkapa nelosessa jos ei muualle mahdu. Ei ole iso, mutta fyysinen kontaktipeli ei ole lainkaan vierasta ja työmoraalikin sekä liike ovat hyvällä tasolla. Lisäksi melkoinen moottoriturpa, joten jonkinlainen agitaattorin roolikin hoituu. Taitoakin olisi ihan kivasti, joskin ei aivan kärkikenttiin. Itse näen Legeinissä potentiaalia hyväksi kolmosen laituriksi, joka tarvittaessa kykenee paikkaamaan myös ylemmissä kentissä. Legein oli puolestaan vuonna 2008 kultaa voittaneessa Kanadan U-20 joukkueessa, jossa oli mukana myös muuan Claude Giroux. Nupin kestävyys ja henkinen puoli lienee se suurin kysymys sillä varsin korkean NHL-varauksen (#37) jälkeen oli jonkinmoista musertumista ulkoisten paineiden ja odotusten alle, joiden vuoksi koko ura oli jo vaakalaudalla ja Columbus kauppasikin kaverin Flyersille.
Homerin kevään "löydöistä" Harper ja Pither ovat pidemmän ajan projekteja siinä missä varsinkin Testwuidenilta odotetaan varsin nopeaakin valmiutta NHL:ään. Harper tuntuisi ihan potentiaaliselta kaverilta. Ei ole iso, mutta ei kuitenkaan mikään kontaktipeliä aristeleva tapaus. Sitten kun kaverilta löytyy hyvä liike, mukavat kädet ja pelisilmääkin niin katsellaan. Pither puolestaan tuntuisi hivenen Labrecquen kaltaiselta (vaikka pidänkin Pitheriä näistä potentiaalisempana) eli ihan kiva, muttei kuitenkaan riittävän hyvä tapaukselta. Liike, taidot ja pelinäkemys olisivat tiettävästi hyviä, mutta eivät mitenkään erinomaisia ja sitten kun kontaktipeli on ainakin toistaiseksi tuottanut ongelmia ja koko on pieni niin siinäpä sitä. Kärkikenttiin pitäisi NHL:ssä vain mahtua, mutta voi jäädä haaveeksi. No ensi kaudeksi olisi Phantomseissa Pitherille tie varsin avoin sillä eipä niitä ennakkoon AHL-tasolle tasokkaita kiekollisia senttereitä liiemmin ole edellä kun Matsumotokin kaupattiin pois.
Sitten on näitä "nelosen duunareita" Kalinski, Rinaldo, Holmström, Rowe, Clackson, Klotz (Homerin "loistava" enforcer-haku 3rd rounderilla kesällä 2007) jne. joista joku varmaankin nousee NHL:ään asti, mutta eivät nyt sen erityisempiä prospecteja.
Nödl ei toki enää tulokasraameihin mahdu pelimääränsä puolesta, mutta kuuluu siihen tiukkaan ja suureen tulevaisuuden 3-4 kenttien paikoista taistelevien joukkoon. Mukava paketti liikettä, kokoa ja fyysisyyttä. Ikävä vain ettei tehopotentiaali ole kasvanut aivan toisen kierroksen varauksen mukaiseksi.
Sitten viime kesän varauksista Chaputin ohella varsinkin Tye McGinn on melkoisena "late bloomerina" ihan seuraamisen arvoinen tapaus. Saa nähdä mahtuuko ensi kaudeksi Phantomsiin vai pelaako vielä kauden verran junnuissa. Parks ja Ranford ovat sitten näitä myöhempien kierrosten miten kehitys jatkuu vai jatkuuko kavereita, joiden kohdalla kaikki mitä saadaan on jo positiivista.
Sentteritilanne on toki se heikoin jopa varsin karu osa-alue, mutta taas toisaalta NHL:stä löytyy nuori kolmikko Richards, Carter ja Giroux, joista ainakin kahden ensimmäisen kentän sentteristö rakentuu ja koostuu pitkälle tulevaisuuteen, joten sen hälyttävämpää tarvetta huippuluokan sentteriprospecteille ei edes ole, joten tällaiset menisivät nykyisellään hivenen hukkaan.
Puolustuksen prospecteista se ensimmäinen asia mikä paistaa silmään on kavereiden koko. Marshall (6-1 eli n. 185cm), Bertilsson (6-0 ~ 182), Lehtivuori (5-11 ~ 180), Bourdon (6-0 ~ 182) ja Gustafsson (5-11/10 ~180-178). Kaikki saisivat mieluusti olla hivenen pidempiä.
Marshallin kohdalla koko ei nyt ole mikään ongelma vaikka rooliinsa nähden viitisen lisä senttiä eivät olisi lainkaan pahitteeksi, mutta tuollaisessa fyysisessä stay-at-home roolissa tärkeintä on se miten sitä kokoa käytetään (kun ei kuitenkaan puhuta mistään pienestä pelaajasta) eikä se kuinka paljon sitä tarkalleen on.
Bourdon on kokoisekseen varsin fyysinen, kovaotteiten ja kaksinkamppailuvoimainen, joten se ei ole se ongelma vaan liike mikä siis lisää myös noita pelinlukemisestakin tulevia puolustuspään ongelmia sillä hivenen verkkaisemmalla liikkeellä sitä peliä pitäisi lukea sitäkin paremmin, jotta kykenee paikkaamaan jalkanopeuden puutettaan esim. Pronger. Bourdonin kohdalla pelin lukeminen ja sijouttuminenkin ovat hivenen puutteellisia, joten liikkeen parantaminen on välttämätöntä mikäli NHL:ssä aikoo pelata. Kiekollisesti varsin pätevä "patukka", jolta siis löytyy myös voimaa, joten liike vain paremmaksi niin kaikki on mahdollista.
Bertilsson on tiettävästi ihan mielenkiintoinen all-round puolustaja eli niin kiekko kuin mies itsekin liikkuu mukavasti (ei kuitenkaan mikään tehopakki), pärjää molemmissa päissä jne. eli semmoinen varsin kokonaisvaltainen puolustaja. Ei missään erityisen hyvä, mutta ne heikkoudetkin puuttuvat. NHL:ää ajatellen tuota kokoa saisi vain olla hieman enemmän sillä tuon kokoisen kaverin (joka ei ole mitenkään erityisen fyysinen) pitäisi vain muilta ominaisuuksiltaan olla niin hyvä että paikkaa sillä pienen koko rajoitteensa. Bertilssonin kohdalla on mielenkiintoista nähdä, että onko kaveri sitten lopulta tällainen. Ruotsalaisuus on kuitenkin selvä plussa sillä sen verran laajalla rintamalla länsinaapurin lupauksen tällä hetkellä nousevat NHL:ään vaikka olisivat varattu hivenen isommilla numeroillakin.
Lehtivuori ja toinen ruotsalainen eli Gustafsson ovat vähän samaa sarjaa Bertilssonin kanssa vaikka ovatkin enemmän kiekollisia puolustajia kuin yleishöyliä eli koon puutteen vuoksi pitäisi muilta ominaisuuksilta olla sen verran hyvä, jotta tämä koko ei nouse esteeksi NHL-uralle. Blidstrand, Lauridsen ja Luukko edustavat sitten näitä suurempikokoisia myöhempien kierrosten toivotaan toivotaan hakuja.
...