Clarke teki ihan ansioituneita kauppoja (ei sovi unohtaa, että mies rakensi Coloradosta Stanley Cup-voittajan...) kuten mainitsit, mutta kundin kyky käsitellä henkilöstä on vääjäämättä ala-arvoisella tavalla. Vuosikausien epäonnistumiset kulminoituivat aina siihen, kun Clarke haukkui ja erotti päävalmentajan ja ykkösmaalivahdin. Kuinka hyvänä voidaan pitää GM:ää, joka heittää lähes vuosittain koutsinsa bussin alle ja pesee kätensä tapauksesta vaikka itse on ollut vastuussa näiden hankkimisesta? Murray, Cashman, Barber, Simpson, Ramsay... Muutaman kerran ymmärtää, mutta jossain vaiheessa luulisi kundin tajuavan "joukkueemme epäonnistui kymmenettä vuotta putkeen jolloin minä valitsin valmentajat, minä hankin pelaajat... hmmm... " Etenkin loppuvuosina myös pelaajahankinnat epäonnistuivat. Runkosarjamenestys on pelkkää silmänlumetta.
Kyse ei ole haukkumisesta, vaan realiteettien tunnistamisesta. Resurssit olivat aina liigan huippuluokkaa, pelaajat ja valmentajat Clarken valitsemia, mestaruus aina tavoitteena. Yli kymmenen vuoden aikana mestaruutta ei kertaakaan tullut eikä oikeastaan edes ollut kovin lähellä. Pudotuspeleissä lähtö tuli lähes poikkeuksetta ensimmäisellä tai toisella kierroksella ja uhreiksi joutuivat kaikki paitsi Clarke. Mitä siinä kohdassa voi enää pitää onnistuneena? Eihän tuossa voi edes piiloutua minkään pitkäjänteisen projektin tai rakennusprosessin taakse kun ovi kävi kuin toksmannilla konsanaan.