Kiitos 2011-2013!
Jörn Donner sanoi, että olemme hävinneet kaikki sodat, mutta jääneet henkiin. Tässä Matikais-tapauksessa ei ollut kyse tavallisesta sodasta, vaan ydinpommi osui Nordikselle. Meillä oli organisaatio, joka dominoi urheilullisesti ja taloudellisesti, pelasi sarjan parasta lätkää sarjan parhaalla valmentajalla ja oli valtava imu joukkueeseen. Kaikki halusivat IFK:hon ja moni pelasi pienemmällä palkalla kuin mitä olisivat muualla saaneet. Olisivat saaneet myös ulkomailta kuten KHL:stä työpaikkoja, mutta halusivat mestaruuden jälkeen jäädä vielä vuodeksi. IFK oli kuin uskonto!
Sitten palkattiin kusipää, joka inisi lenininnäköisenä epäsiistinä otuksena jotain siitä, että haluaa syödä paskaa. Meni puoli vuotta mestaruudesta ja kaikki oli pilalla. Ei ollut pelitapaa, itseluottamus oli mennyt, pelaajat eivät olleet sitoutuneita jne. No mitä teki kusipää. Hän kertoi seurajohdolle, että pelaajat ovat liian hyviä, pitää saada seuraavaksi kaudeksi huonompia pelaajia. Niinpä hankittiin huonommat pelaajat. Imua ei kuitenkaan enää ollut niin kukaan ei halunnut tulla, koska sanoivat, että teillä on se pelle valmentajana, miksi tulisin. Silloin seurajohto joutui sanomaan pelaajalle: me maksetaan tuplat siihen verrattuna, mitä nyt saat. Saatiin siis halutut huonot pelaajat, mutta jouduttiin maksamaan enemmän kuin aiemmin hyvistä pelaajista.
No kuinkas kusipää reagoi, kun oli saanut haluamansa pelaajat. Ei ainakaan kesällä harjoiteltu, vaan hän oli ilmeisesti jossain piilopirtissä keitottamassa ja jossain vaiheessa sai idean lähteä Venäjälle. Haistatti pitkät ja jätti joukkueen ilman valmentajaa kuukausi ennen sarjan alkua. Hänen meidän peli -tehtävänsä oli ilmeisesti suoritettu. Organisaatio oli saatu sekaisin kuin ydinpommilla konsanaan. Maailman historian nopein urheiluseuran alasajo.
Kiitollisuuden määrä on nyt niin suuri, että meillä on vaikea löytää tarpeeksi suuria sanoja, jotta voimme tarpeeksi kuvaavasti kiittää. Harva on nimittäin saanut yhtä suurta mullistusta yhtä nopeasti aikaa sanan negatiivisessä merkityksessä kuin kusipää IFK:ssa. Ei edes oppi-isä Lenin pystynyt vuonna 1917 samaan itärajan takana. Tämä on ennen kuulumatonta.
Kiitos on niin suuri, että ehdotan ensi kaudeksi vaikka harjoitusotteluun isoa Kiitos 2011-2013 tifoa, jossa on oikein pujopaitaisen terroristin kuva. Meidän pitää kiittää oikein saakelin isosti.
Kiitos kusipää, kiitos. Ensi kaudella meininki muuttuu, eikä tarvitse enää kiittää.