Ennenkaikkea häiritsee taas Petun epäjohdonmukaisuus. Jos pelaajilta puuttuu rentous, eikö silloin pitäisi nimenomaan pyrkiä löytämään sitä pelaamisen iloa, itse taas en usko noiden jatkuvien ketjumuutosten edesauttavan peli-iloa ja rentoutta, kun pitää keskittyä muiden tekemiseen sen sijaan, että olisi jo jonkinlainen tuntuma siihen, missä ketjukaverit siellä kentällä viilettää. Tai kuinkahan paljon taannoinen viltitys toi Hirson peliin rentoutta? Tai voisiko rentouden puute johtua peräti siitä, että valmennukselta tulevat ohjeet eivät ole riittävän selkeitä tai toimivia? HIFK:n pelaaminen on tällä hetkellä pahimmillaan niin hidasta, että ratkaisut tapahtuvat väärällä tavalla tilanteen mukaan, eikä selkärangasta, kuten olisi suotavaa, tässä hävitään juuri se ratkaiseva puoli sekuntia, mikä on käsittämättömän pitkä aika jääkiekossa. Kiekollinen pelaaja turhautuu, kun kiekottomat eivät tee tarpeeksi töitä, kenen vastuu?
Toinen asia, josta Petu mainitsi oli kurittomuus, mielestäni kurittomuus ja oikeanlainen rentous kulkevat käsi kädessä, ovat tiettyyn pisteeseen asti valmentajan vastuulla ja molempiin vaikuttaa negatiivisesti ainakin yksi asia: Turhautuminen. Oikeastaan kaikki muukin HIFK:n tämän hetken toiminnassa viittaa henkisen puolen ongelmiin, onko Petun "spartalaisuus" oikea mentaliteetti HIFK:hon? Nyt ylemmän johdon pitää todella miettiä, saadaanko Petun opeilla ja asenteilla kelkkaa enää käännettyä? Pystyykö Petu & co. muuttamaan näennäisen hallinan tasaisesti tulosta ja onnistumisia saavaksi joukkueeksi, edes koko kaksivuotisen projektinsa aikana? Toivon todella että valmennusjohto saa suunnan muuttumaan, mutta pelkään ettei tällä kokoonpanolla saavuteta menestystä.