Jallun heikon osa-alue on taas omasta mielestäni tietynlainen kankeus ja hitaus. Jos mies pystyisi pelaamaan sillä nopeudella, millä pelislmä menee, hän olisi Suomen paras puolustaja. Ongelmana on vain se, että hän ei ole miesten peleissä pysynyt siinä vauhdissa, mitä se vaatii. Mielestäni siis Jalasvaaran hasardien syyt ei ole siinä, että mies ei tietäisi, mitä tekee. Syy on siinä, ettei hän pysty tekemään riskiratkaisuissaan sitä, mitä yrittää, koska jalat ovat liian hitaat.
Enemmän seuranneena taas näen Jalasvaarassa oikeasti hyökkäävän puolustajan loistavan pelisilmän. Hän pyrkii menemään sinne, minne pitääkin mennä. Hän näkee kentän todella hyvin. Ja hän pystyy lukemaan, kun on paikka antaa oikeasti kunnon vastapallotaklaus. Valitettavan monesti vaan liigaan liian hitaiden jalkojen vuoksi ajot näyttää päättömältä ohiryntäilyltä.
Jallun olisi tärkeintä mielestäni kehittää voiman sijaan koordinaatiota ja ketteryyttä. Jos tuolle jampalle saisi edes puolet esimerkiksi Ruotsalaisen Reksan jaloista, siinä olisi kakkosparissa heittämällä. Jos taas keskittyy vaan punttiin, siinä on meillä on pienikokoinen ja kankea versio Haakanasta.