Luen mielelläni eri aikakausilla kirjoitettua kirjallisuutta, nykyajasta aina satoja vuosia sitten kirjoitettuun kertomakirjallisuuteen ja toisinaan koetan löytää erilaisia tulkintoja eri tapahtumille, olivatpa tulkintani todellisuudessa kuinka oikeaan osuneita tai eivät ja usein eivät ole mutta yhtäkaikki, on kiehtovaa rakennella mielessään siltoja todellisten ja kirjojen tapahtumien välille ja miettiä millä tavalla todellisuus on voinut vaikuttaa kirjailijan teoksen syntyyn. Löytyykö viitteitä ja jos niin millaisia ja toisaalta pyrin myös kyseenalaistamaan omia tulkintojani ja lukemaan erilaisista tulkinnoista, koska koen sen mieltä avartavana. Tietty on myös erinomaisen mielenkiintoista lukea kirjailijan itsensä antamia selontekoja aiheen tiimoilta mutta monasti kirjailija itsessään ei jostain syystä ole halukas lähtemään mukaan tähän keskusteluun. Kokeeko hän sen sellaisena, että tietty "magia" kirjan ympäriltä voi kadota jos liian kanssa ryhdytään rakentamaan yhtymäkohtia todellisuuden ja fiktion välille.
Mutta miksi sitten höpisen tästä tässä ketjussa. Aihe tuli mieleeni Swearengen viestiinsä linkittämästä viestistä jonka kirjailija ja lakimies Jarkko Tontti on kirjoittanut. Tämä Tontin asenne tuntuu minusta täydellisen oudolta ja minun on vaikea nähdä siinä mitään logiikkaa tai ainakaan itse en samalla tavalla toimisi. Tontti ilmeisesti heittää paperikeräykseen kaikki maailmankirjallisuuden klassikot joiden kuvailemaa maailmaa hän ei hyväksy tai halua ymmärtää. Meneekö tässä jo kissa pesuveden mukana kun ei kenties ymmärretä tai haluta ymmärtää tasoja joilla kirjailija kirjaa kirjoittaessaan on toiminut? Sulkeeko Tontti silmänsä siltä todellisuudelta, että Tolkien on oman aikakautensa lapsi? Hän on kirjoittanut Keskimaan sellaisena idyllinä joka hänen mielestä on tavoittelemisen arvoinen asia ja jota vastaavasti uhkaavat asiat joita hän piti kammoksuttavina, kuten teollistumista tai rajojen ulkopuolella uinuvia ja hräileviä vihollisvaltioita. Onko se, että viholliset kuvataan eriväirisiksi automaattisesti rasismia? Vai onko se vain luontevaa aikakautensa toimintaa, vihollinen tuli muualta oli varsin usein vieläpä erivärinen, erityisesti brittiläisessä imperiumissa jonka rajojen sisäpuolella aurinko ei koskaan laskenut.
En minäkään kaikkien lukemieni kirjojen ajatusmaailmoista ja ideoista ole pitänyt, enkä niitä kaikkia allekirjoita mutta en nyt missään nimessä tämän takia kirjaa jätepaperiin ole viskomassa - silkkaa idiotismia! Ennemminkin näen sen rikkautena, että on valmis tutustumaan erilaisiin näköaloihin, uskaltaa olla avoin niitä kohtaan, ja jos on tuomittavaa niin tuomitsee ne mutta samalla kuitenkin uskaltaa todeta teoksen kirjalliset ansiot. Jos ne esim. Tolkienin Taru Sormusten Herrasta kohdalla kiistää niin olisin enemmän kuin kiinnostunut keskustelemaan hänen kanssa miksi Tolkienin hienon mestariteoksen kirjalliset ansiot eivät suuren suuret ole. Vai johtuuko se ykskantaan siitä, että kirjan sivuillaan kertoma ideologia ei ole sitä mitä itse kannattaa, joten välittömästi tällainen kirja on arvoton eikä sillä ole kirjallisia arvoja millään muotoa. Kielletään siis totuus oman ideologisen sokeuden takia!
vlad.