Tuli vilkaistua Puijo-Nurmo-peli hyvässä säässä sunnuntaina. Ensimmäinen jakso oli Kuopion, kun Nurmo ei tahtonut saada miestä kakkospesälle Sami Haapakosken tappoheittojen ansiosta. Hirmuisen sotasuunnitelman tekivät nurmolaiset kuitenkin toiselle puoliajalle, kun ukkoa alettiin saada kakkoselle, ja tämän jälkeen Tommi Murto pomputti kärkeä käsittämättömästi kolmospesälle, Murron kolmoselle siirtotilasto ottelussa uskomaton 8/8.
Ulkopelissä turhankin aliarvostettu Puijon Teemu Haataja otti kakkospesän katveessa vasurillaan palloa paljaaseen käteen ja latasi hirmuheittoja kolmoselle, mutta ei vain riittänyt, kun tuntuu Nurmon pomppupeli olevan niin kuosissaan. Kuopion uusi kotikenttä kovenee vuosi vuodelta, ja pomppu alkaa nousta. Vielä viime kaudella harva uskalsi pomputtaa pois lukien Haataja kotijoukkueesta.
Yhtään vähättelemättä Nurmon hirmuista nykykuntoa ottelu ratkesi toisella jaksolla harmittavasti. Ensimmäisen tasoittavalla Puijon sieppari Niinikoski koppasi helposti nurmolaisten kotiutusyrityksen, mutta lukkari Lahtinen ei saanut hienoisesti epäonnistunutta helppoheittoa kiinni varman kotikuoleman tilanteessa. Nurmo sai pelin rullaamaan, vaikka vuoroparin olisi pitänyt olla ohi. Kaksi juoksua tuli vieraille vielä lisää siinä ensimmäisessä, eikä pupelaisten kasetti kestänyt enää jatkossakaan. Toinen jakso tylysti 3-11 harhaheitoilla ja läpilyönneillä.
Nurmo on kyllä pelottavan kova porukka, mutta sitä jäin ihmettelemään, että arvostamani ja hyvästä kasetistaan tunnettu Henri Heinäheimo epäonnistui entisellä kotikentällään täysin. Peräti kaksi kertaa Heinäheimo järjesti yhdellä lyöntivuorolla kaksi paloa, eikä muutenkaan kulkenut kuin takalaittomaksi, vaikka Heinäheimoa itseään nauratti.
PuPen sisäpeliepäonnistuja oli Saku Kapanen, joka ei saanut siirrettyä Haapakoskea eteen päin, olkoonkin että Kapanen oli jälleen hyvä ulkona, vaikkei ehkä tylyt numerot sitä antaisivat ymmärtää.
Puijoa olen paljon parjannut ja melkein mitalihaaveet menettänyt, mutta kunniaa pitää antaa joukkueelle kaikesta huolimatta. Ei nimittäin pidä unohtaa, kuinka loukkaantumisten ja vaikeuksien runtelemaa kautta kuopiolaisryhmä pelaa. Uusin tapaus on lukkari Sburatura, jonka olisi pitänyt pelata sunnuntaina, mutta oli kuumeessa. Mikko Lahtinen linkutteli lautasen ääressä numerolla yhdeksän, eikä lyönyt pelissä yhtään kertaa. Lahtisen kunniaksi on sanottava, että kasettipuolelle ei tunnu fyysiset vaivat vaikuttavan. Taktinen silmä on kaikesta huolimatta edelleen huipputasolla.
